Turistihuijaukset

Tällä kertaa käsittelen blogissani vähän ikävämpää aihetta, nimittäin turistihuijauksia. Matkailijaan kohdistuvat huijaus- ja ryöstöyritykset ovat yleisiä niin Pariisissa kuin muissakin suurkaupungeissa, joten kannattaa olla tietoinen yleisimmistä tavoista, joilla rahaa yritetään turistilta huijata. Inspiraation tähän kirjoitukseen sain viimeisimmästä Pariisin-reissustani, jolloin tulin ryöstetyksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Kirjoitin tapahtuneesta matkapäiväkirjaani.

Jokainen, joka pyörii turistina Pariisin silloilla tai Notre-Damen liepeillä, törmää melko varmasti nuoriin tyttöihin tai poikiin, jotka saattavat esittää kuuromykkää ja kinuavat allekirjoitusta vetoomukseen. Allekirjoituksen saatuaan alkaa ”kuuromykkä” osoitella pientä printtiä tekstissä, jonka mukaan allekirjoittanut on sitoutunut maksamaan tietyn summan rahaa. He jäävät kuin takiainen roikkumaan ja hosumaan ympärille, joten en ihmettele jos ihmiset taipuvat maksamaan päästäkseen heistä eroon. Näitä tyyppejä on syytä välttää kaikin puolin, sillä vaikka he eivät allekirjoitusta saisikaan, saattaa taskusta tai laukusta lähteä joka tapauksessa puhelin tai lompakko menemään (nimim. kokemusta on).

Pelihuijausta näkee Pariisissa usein, esimerkiksi Pont des Arts –sillalla. Pieni porukka on kerääntynyt ympyrään, jonka keskellä yksi tyyppi kuljettaa pientä palloa kolmen kupin alla ja yrittää saada ohikulkijoita arvaamaan minkä kupin alta pallo löytyy. Joku tyyppi porukasta esittää osallistuvansa peliin ja on voittavinaan rahaa, millä yritetään houkutellla ohikulkijoita osallistumaan peliin. Sanomattakin on selvää, ettei tästä pelistä voi voittaa. Pahimmassa tapauksessa joutuu joka tapauksessa ryöstetyksi, sillä vikkeläsorminen taskuvaras saattaa tyhjentää taskut kun turistin katse on kiinnitettynä peliin. Tätä show’ta on itse asiassa ihan viihdyttävää katsella – vähän matkan päästä.

Kaupungilla kävellessä vastaan voi tulla henkilö, joka esittää juuri löytäneensä maasta ”kultaisen” sormuksen. Hän tarjoaa sormusta ja jos sen ottaa vastaan, alkaa hän vaatia vastineeksi palkkiota. En tiedä kuinka aggressiiviseksi henkilöt muuttuvat jos rahaa ei heru ja vaikka sormuksen palauttaisikin, mutta en lähtisi testaamaan, sillä sormus on joka tapauksessa rihkamaa.

Ikäviä tyyppejä ovat myös Sacré-Coeur –kirkon juurella turisteja kyttäävät miehet, jotka puoliväkisin yrittävät työntää korua ranteeseen. Jos tämän antaa tehdä, alkaa seuraavaksi rahan tivaaminen korusta. He saattavat olla hyvin aggressiivisia ja päällekäyviä vaikka tiukasti korusta kieltäytyisikin. Itse olen ollut kerran tällaisessa tilanteessa, kun tyyppi tuli aivan kylkeen kiinni tyrkyttämään korua. Aloin tuuppia häntä iholtani pois, mistä heppu ärsyyntyi ja alkoi puolestaan töniä ja tuuppia minua. Sillä kertaa pelastajakseni saapui joku kaapinkokoinen amerikkalaismies, onneksi.

Pariisissa tykätään matkustaa pummilla ja metrossa saattaakin käydä niin, että joku pyytää päästä portista sisään samalla avauksella. Olen itse muutaman kerran  päästänyt jonkun perässäni portista, mutta silloin olen aina siirtänyt käsilaukkuni vartalon etupuolelle, mikäli kyseisellä henkilöllä sattuisikin olemaan tähtäimessä lompakkoni eikä vain ilmainen metromatka. Tiedän, että olen ottanut turhan riskin, enkä kyllä suosittele päästämään ketään pummilla metroon tällä tyylillä.

Joskus huijausyritykset ovat paljon edellä mainittuja hienovaraisempia. Joku saattaa tulla kartan kanssa kysymään neuvoa ja sitten kun karttaa yhdessä tutkitaan voi kyselijän kaveri olla tonkimassa taskuja. Itseäni lähestyi muutama vuosi sitten kaksi siististi pukeutunutta nuorta miestä. He tulivat juttelemaan kanssani niitä näitä kun olin kuvaamassa Notre-Damen liepeillä. Epäilykseni heräsivät pian ja vahvistuivat kun huomasin toisen heistä sekunnin murto-osan verran vilkaisevan käsilaukkuani. Juttelimme siinä tovin ja he pyysivät minua ottamaan heistä kuvan itselleni muistoksi, siis omalla kamerallani. Olin hyvin hämmentynyt, mutta räpsäisin kuvan, minkä jälkeen he sanoivat, että voisivat ottaa kuvan minusta minun kamerallani. Sanoin kiitos ei ja jatkoin matkaani…minulla ei silloin ollut todellakaan mitään kallista kameraa, mutta voi olla että vanha superzoomikin olisi kelvannut heille….

Omakohtaisista kokemuksista viisastuneena voisin sanoa, ettei huijareista kannata provosoitua vaikka nämä tulisivat miten lähelle, vaan kannattaa kääntyä pois ja pitää samalla tiukasti kiinni käsilaukustaan ja muista tavaroistaan. Ainakin jos on kaltaiseni pienikokoinen nainen! Myös suomenkielinen kovaääninen kiroilu saattaa auttaa 😀

Sanomattakin on selvää, että Pariisissa(kin) pitää omaisuudestaan pitää huolta, sillä varsinkin kaikkien turistikohteiden liepeillä ja metroissa taskuvarkaita ja huijareita riittää, kuten kaikissa muissakin suurkaupungeissa. Varmista siis, että vakuutukset ovat voimassa ja puhelimesta on otettu varmuuskopio. Älä kanna kaikkia luottokortteja tai käteistä mukanasi. Ole varovainen, mutta älä hysteerinen.

74-5

 

 

 

Kesän 2017 kulttuuritärpit

Pariisissa lämpötilat huitelevat jo kesäisissä lukemissa ja kesäkausi tuo tullessaan piknik-kelien lisäksi myös paljon mielenkiintoisia, uusia näyttelyitä. Kokosin tähän niistä osan.

Jos olet kiinnostunut muodista, niin heinäkuussa Pariisissa on luvassa herkkua! Les Arts et Décoratifs -museossa aukeaa 5.7. nimittäin näyttely, joka juhlistaa Diorin muotitalon 70-vuotista taivalta. Näyttely tulee käsittämään yli 300 vaatetta ja siitä tulee epäilemättä loppuvuoden suurtapaus muotia rakastavassa Pariisissa. Esillä on mm. Monacon ruhtinatar Gracen ja prinsessa Dianan käyttämiä iltapukuja sekä nykypäivän julkkisten päältä tuttuja luomuksia. Näyttely menee museossa 7.1.2018 saakka. Liput kannattaa ehdottomasti ostaa etukäteen museon nettisivujen kautta. Nettisivut ovat myös englanniksi, mutta lipunostolinkki valitettavasti vain ranskaksi.

Ja jos olet kiinnostunut muodista niin saatat tykätä myös tällä viikolla avautuvasta korunäyttelystä. Modernin taiteen museossa (Musée d’Art Moderne) avautuu 19.5. noin 300 korua käsittävä Medusa-niminen näyttely.  Esillä olevia koruja ovat suunnitelleet perinteisten korusuunnittelijoiden lisäksi mm. Dalín ja Picasson kaltaiset taiteilijat, joten luvassa on varmasti paljon epätavallisia ja näyttäviä koruja. Näyttely tutkii mm. koruihin liittyviä tabuja, sitä onko koru taideteos vai pelkkä koriste ja sitä, miten arvomme vaikuttavat käsityksiimme koruista. Mielenkiintoiselta vaikuttava näyttely menee 5.11. saakka.

Valokuvista kiinnostuneiden kannattaa suunnata Tuileriesin puutarhassa sijaitsevaan Jeu de Paume -museoon, jossa käynnistyy kesällä kaksi mielenkiintoista näyttelyä. Hollantilaisen Ed van der Elskenin mustavalkoisia katuvalokuvia nähdään 13.6. lähtien aina 24.9. saakka. Ranskalaisen Willy Ronisin valokuvanäyttely puolestaan alkaa 27.6. ja päättyy 29.10. Ronis keskittyi tuotannossaan sodan jälkeisen Pariisin ja Provencen kuvaamiseen. Laitan molemmat näyttelyt ainakin omalle to do -listalleni.

Iso tapaus tulee olemaan kuuluisan englantilaistaiteilijan David Hockneyn 80-vuotisjuhla Centre Pompidoussa 21.6.-23.10. Hockneyn restrospektiivinen näyttely menee vielä toukokuun ajan Lontoon Tate-museossa ja siihen näyttelyyn myytiin ennakkoon 20 000 lippua. On siis syytä varautua yleisöryntäykseen myös Pariisissa!

Musée de quai Branlyssa on aina hauskaa käydä, sillä se on jo rakennuksensa kiinnostava. Maaliskuussa museossa käynnistyi Picasso Primitif -niminen näyttely, joka esitteli espanjalaistaiteilijan mieltymystä afrikkalaiseen, aasialaiseen, amerikkaiseen ja Tyynenmeren saarten primitiiviseen taiteeseen. Esillä on mm. Picasson teoksia, kirjeitä ja erilaisia dokumentteja. Näyttely menee 23.7. saakka.

Tietysti kesällä tapahtuu kaikenlaista muutakin Pariisissa. Fête de la Musique -juhlaa vietetään 21.6. ja silloin voi ympäri Pariisia nauttia ilmaisista konserteista. Soitto soi, laulu raikaa ja meno muuttuu illan tullen meikäläistä vappua muistuttavaksi hulinaksi. Seuraavana aamuna on syytä varoa lasinsiruja kaupungilla kulkiessaan…

Heinäkuun 14. päivä juhlitaan Ranskan kansallispäivää, josta olen aiemmin kirjoittanut oman postauksen – sen voit lukea täältä. Heinäkuun 22. päivä muuttuvat Seinen rantatiet hiekkarannaksi, sillä silloin alkaa Paris Plages -tapahtuma, joka kestää 13.8. saakka. Tästäkin vuosittaisesta tapahtumasta kirjoitin jo aiemmin, ja sen jutun voit lukea täältä.

Lopuksi mainintana Pariisin konserttitarjonta, joka on tänäkin kesänä huippuluokkaa. Kaupunkiin esiintymään saapuvat esimerkiksi U2, Depeche Mode, Bryan Ferry, Hans Zimmer, Celine Dion, Phil Collins, Blondie, Robbie Williams ja Coldplay – vain muutamia mainitakseni. Lisää keikkoja voit etsiä tämän linkin kautta.

74-9

Pariisin keväistä kukkaloistoa

Monen mielestä kevät on parasta aikaa käydä Pariisissa. Sää saattaa olla arvaamaton, mutta muuten kyllä kaupungissa pääsee nauttimaan jo maaliskuussa vihertävistä puista ja kukkaloistosta. Oheiset kuvat ovat maalis-huhtikuun vaihteesta, jolloin kevätsää todellakin hemmotteli minua ja pääsin nauttimaan päivittäin auringonpaisteesta ja jopa 20-23 asteen lämpötiloista! Esittelenkin tällä kertaa kuvakavalkadin Pariisin keväisistä maisemista.

Notre-Dame katedraalia ympäröivät kirsikkapuut ja värikkäät kukkaistutukset. Kirkkopuisto ei iltapäivisin tai iltaisin ole ollenkaan niin tyhjä, mitä kuvista voisi päätellä, mutta aamulla puiston rauhasta saa nautiskella lähes itsekseen.

74-3

kevät-8

kevät-10

kevät-4

Tuileriesin puutarha oli jo ihanan vehreä ja vihreä. Louvren kupeessa oleva puutarha on laaja ja keskeisestä sijainnista huolimatta sieltä löytyy aina jokin rauhallinen nurkkaus, jossa lukea kirjaa tai nauttia auringosta. Puiden siimeksessä on myös muutama terassikahvila.

154-6

kevät-7

Luxembourgin puutarha oli muutama viikko sitten vielä vähän vaiheessa. Osa nurmialueista oli suojattu aitauksin, kaivinkoneet myllersivät maata ja iso osa kukkaistutuksistakin oli vielä laittamatta paikoilleen. Ei puistossa silti ihan väritöntä ollut, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Kyseinen patsas huvittaa minua joka kerta, näyttäähän se ihan selvästi ottavan selfietä!

kevät-3

Kasvitieteellinen puutarha on lähes aina to do -listallani kun Pariisissa käyn, myös talvella. Puutarhassa on valtavia kirsikkapuita, jotka olivat matkani aikana komeimmillaan, mutta hieno ruusukuja sen sijaan vielä odotti kukkien puhkeamista. Puutarhassa oli edelleen myös menossa valokuvanäyttely karhuista. Ranskalainen valokuvaaja Vincent Munier oli käynyt ottamassa lumoavia karhukuvia mm. Suomessa, Norjassa, Kanadassa ja Venäjällä.

kevät-6

kevät-11

Eiffel-tornin ja Sacré-Coeurin liepeillä en yleensä välitä pyöriä ihmispaljouden ja kaupustelijoiden takia, mutta kun paikalle rykäisee heti aamulla, saa näkymistä nautiskella rauhassa.

kevät-2

kirsikat1

Olin siis todella onnekas kelien suhteen! Joskus olen ollut Pariisissa toukokuussa, kun vettä on satanut vaakatasossa ja lämpötila on pyörinyt kuuden asteen hujakoilla….mutta kuka Pariisiin nyt kelien perässä meneekään. 🙂

 

Toinen arrondissement – katettuja kauppakujia ja paikallista elämää

Olen aiemmin jostain syystä pitänyt toista arrondissementia tylsänä alueena, jossa ei ole juuri mitään nähtävää. Viimeisimmällä Pariisin-matkallani lähdin kuitenkin paremmin tutustumaan tähän alueeseen ja löysinkin eloisia katuja ja kauniita pikkukujia. Alue rajautuu lännessä ja pohjoisessa Boulevard des Capucinesiin, Boulevard Montmartreen sekä Boulevard Poisonnièreen, idässä Boulevard de Strasbourgiin ja etelässä Rue des Capucinesiin sekä Rue Ètienne-Marceliin.

Ensimmäiseksi alueessa ihastuin Rue Montorgueiliin, joka on hyvin eloisa kävelykatu täynnä kahviloita, ruokakauppoja ja ravintoloita. Ruokakaupoista puhuessani en tarkoita mitään Siwoja, vaan ihania juustokauppoja, suklaapuoteja, liha- ja kalakauppoja ja vihannestoreja, jotka houkuttelevat luokseen kauniilla julkisivuillaan. Katu tuntuu olevan pariisilaisten suosiossa ja paikalliset kansoittavatkin terassit viikonloppuisin ja töiden jälkeen. Kadulla sijaitsee lukuisia ravintoloita, joista kaksi erityisen perinteikästä. Numerossa 38 sijaitsee ravintola, jonka julkisivua koristaa jättimäinen etana. Kyseessä on L’Escargot Montorgueil, joka on pian 200 vuoden ajan tarjoillut etanoita pariisilaisille herkkusuille. Vielä sitäkin vanhempi ravintola sijaitsee numerossa 78: Au Rocher de Cancale perustettiin vuonna 1804.

IMG_0427
Rue Montorgueilin iltapäiväruuhka
montor-1
Juustokauppa, hedelmäkauppa ja leipomo houkuttelevat herkkuostoksille

Rue Montorgueil alkaa ensimmäisestä arrondissementista Les Hallesin luota ja ulottuu Sentier-metroasemalle saakka. Mikäli kadun vilkkaus ja tungos alkaa ahdistaa, kannattaa välillä poiketa lähes autioille mutta sieville sivukujille. Ihastuttavien pikkukatujen joukosta hyppää silmille Rue Saint-Denis, sillä sen tarjonta koostuu lähinnä seksikaupoista ja prostituoiduista.

Pariisi on tunnettu katetuista kauppakujistaan (le passage couvert), joita löytyy erityisesti toisesta arrondissementista. Tunnetuin ja ehkä myös kaunein näistä on vuonna 1823 avattu Galerie Viviènne, jota koristavat upeat mosaiikkilattiat ja koristeellinen lasikatto. Kauppakujalla on muutamia ravintoloita ja kahviloita, vaateputiikkeja ja sympaattinen kirjakauppa. Mikään varsinainen shoppailukohde kauppakuja ei ole, mutta kaunis kuin koru ja siksi ehdottomasti käymisen arvoinen. Toisessa arrondissementissa sijaitsevat myös mm. Passage du Grand Cerf, lelukauppoihin erikoistunut Passage des Princes ja Galerie Saint-Marc. Kaikki kauniita upeine lattioineen ja lasikattoineen. Vaikka alla olevissa kuvissa kauppakujilla ei näytä olevan minkäänlaista elämää, on totuus toisenlainen. Kävin valokuvaamassa kujat aikaisin aamulla, jolloin kaupat ja useimmat kahvilatkin olivat vielä kiinni. Yleensä kujilla riittää vilskettä ja elämää!

vivienne-2
Galerie Vivienne aamulla ennen kauppojen aukeamista
passage
Passage des Princes lelukauppoineen
amimarco-1
Passage des Panoramas

Mitä lähemmäs oopperataloa ja Place Vendômea mennään, sitä kalliimmaksi tulevat alueen kahvilat ja putiikit. Näillä seuduilla erinomainen kahvilavalinta onkin osoitteessa 3 Boulevard des Capucines sijaitseva Starbucks, jossa saa hyvän kahvin lisäksi nauttia upeasta ja loistokkaasta interiööristä, mitä ei yleensä tähän kahvilaketjuun liitetä. Kohtuuhintaisia ravintoloita ja kahviloita sekä kiinnostavia vaateputiikkeja löytyy myös Rue Étienne-Marcelin varrelta.

Summa summarum, lähde rohkeasti tutkimaan myös toista arrondissementia. Kulje Rue Montorgueil päästä päähän, piipahda sen sivukaduilla (mm. ihastuttavalla Rue Tiquetonnella), shoppaile Rue Étienne-Marcelilla ja istahda Galerie Viviennen kahvilaan lepuuttamaan jalkojasi.

montor-3
Rue Tiquetonne

 

 

 

Les bouquinistes – Seinen varren kirjakauppiaat

Seinen rantamaisemaan kuuluvat olennaisena osana les bouquinistes, eli vihreistä laatikoistaan vanhoja kirjoja myyvät kauppiaat, bukinistit. Kirjakauppiaita onkin ollut Seinen varrella jo kauan, sillä ensimmäiset myyjät ilmaantuivat paikalle jo 1500-luvulla. Kuitenkin vasta vuonna 1859 toiminta järjestäytyi ja Pariisin kaupunki osoitti bukinisteille tietyt myyntipaikat. Ja vasta vuonna 1891 otettiin käyttöön kiinteät myyntikojut, nuo tummanvihreät laatikot.

Tänä päivänä kirjakauppiaita on noin 240 ja heidän rivistönsä ulottuu Seinen oikealla rannalla Pont Marielta Quai du Louvreen ja vasemmalla rannalla Quai Voltairelta Quai de la Tournelleen. Suosituimmat kauppapaikat sijaitsevat Notre-Damen liepeillä, jossa on aina eniten turisteja.

Mistä tahansa lootasta kirjoja ei kuitenkaan saa kaupitella, vaan vihreän laatikon mitat on tarkasti määritelty: se saa olla kaksi metriä pitkä ja 75 cm syvä. Korkeus puolestaan saa olla Seinen puolella 60 cm ja kadun puolella suljettuna 35 cm. Kauppias on myös sitoutunut huolehtimaan laatikon ylläpidosta, mm. sen maalaamisesta. Tarkkoja aukioloaikoja ei ole, mutta useimmiten kauppiaat ovat paikalla aamupäivästä auringonlaskuun. Kaupunki on velvoittanut bukinistit pitämään kojujaan auki vähintään neljänä päivänä viikossa.

bukinisti2
Kyllä tuolla jossain julisteiden takana niitä kirjojakin on…
Osa kauppiaista on erikoistunut; joillakin on myynnissä esimerkiksi vain sarjakuvia tai keittokirjoja ja muuta ruokaan liittyvää kirjallisuutta. Jokaisella kauppiaalla on neljä laatikkoa, joista kolmessa pitää olla myynnissä kirjoja, mutta neljännessä voi olla vaikkapa turistirihkamaa. Tästä onkin noussut haloo niin Pariisin kaupungin kuin kauppiaidenkin joukossa. Moni kauppias valittaa toimeentulon niukkuutta, sillä kirjat eivät mene tänä päivänä kaupaksi kuten ennen. Osa kauppiaista onkin joutunut myöntymään tämän ikävän tosiasian edessä ja ottamaan myyntiin turisteja kiinnostavaa rihkamaa, kuten Eiffel-torni -aiheisia avaimenperiä ja jääkaappimagneetteja. Pariisin kaupunki on ilmiöstä huolissaan, sillä rihkaman myyminen perinteisistä bukinistien kojuista ei näytä kovin arvokkaalta. Myös osa kauppiaista on sitä mieltä, että rihkaman myyminen vie heidän arvostustaan kirjakauppiaina alaspäin. Vuonna 1991 Seinen varret ja sen myötä myös bukinistit pääsivät Unescon maailmanperintökohteeksi, mikä varmasti osaltaan selittää kaupungin halua ylläpitää kauppiaiden kirjanmyyntitoimintaa.

Vaikka bukinistit hädin tuskin saavat elantonsa kasaan, on myyntipaikoille kaikesta huolimatta jopa kahdeksan vuoden jonotuslista. Myyjät maksavat paikasta vuokraa, mutta veroja heidän ei tarvitse myyntituloistaan maksaa.

Kuten kaikki Pariisissa käyneet ovat varmasti huomanneet, on laatikoissa myynnissä pilvin pimein kaikenlaista tilpehööriä ja laatikoiden reunoista roikkuu julistekopioita sekä halvan näköisiä maisemamaalauksia Pariisista…Ymmärrettyäni miten tiukilla bukinistit toimeentulonsa kanssa ovat, päätin jatkossa aina käydä ostamassa heiltä jotain. Enkä siis missään nimessä avaimenperiä, vaan nimenomaan kirjoja. Käy sinäkin. 🙂

bukinisti1
Kun tarkasti katsoo niin kyllä siellä kirjojakin on…

Mies joka uudisti Pariisin

Kukapa ei olisi ihastellut Pariisissa leveitä bulevardeja ja vaaleasävyisiä, symmetrisiä rakennuksia? Talojen pitkiä parvekkeita ja korkeita ovia? Avaria ja kauniita puistoja? Pariisin nykyisen kaupunkikuvan taustalla on pitkälti mies nimeltä Georges-Eugène Haussmann.

haussmann-1

1800-luvun puolivälissä Pariisi oli likainen, ahdas ja vanhanaikainen kaupunki. Napoléon III halusi uudistaa kaupungin ja tehdä siis ihailemansa Lontoon kaltaisen modernin metropolin. Hän nimitti virkamiehenä toimineen Haussmannin uudistusta johtamaan siitä huolimatta, ettei tällä ollut mitään kokemusta kaupunkisuunnittelusta tai arkkitehtuurista. Haussmannilla oli kuitenkin selkeä visio uudesta Pariisista, jota hän lähti tarmolla toteuttamaan vuonna 1853.

Kaupungin väkiluku oli tuplaantunut vuodesta 1800 vuoteen 1850, joten Pariisi oli ahdas ja taudit levisivät herkästi. Kapeat ja pimeät kujat tekivät kaupungista vaarallisen ja Seine löyhkäsi siihen tyhjennettyjen viemäreiden takia. Haussmannin aloitteesta kaupunkiin rakennettiin uusi vesijohto- ja viemäriverkosto, mikä paransi kaupunkilaisten oloja huomattavasti. Kiemurtelevat pikkukadut olivat haastavia liikenteen kannalta ja kaupunkiin rakennettiinkin isoja bulevardeja, jotka halkoivat kaupungin pohjoisesta etelään ja lännestä itään. Samalla myös katuvalaistusta parannettiin. Pariisilaiset pääsivät nauttimaan myös entistä useammista puistoista. Ennen Haussmannia kaupungissa oli vain viisi puistoa (Jardin des Tuileries, Jardin du Luxembourg, Palais Royal, Jardin des Plantes ja Parc Monceau), mutta uudistusten jälkeen kaupunkiin saatiin vielä neljä uutta, suurta puistoa (Bois de Bologne, Bois des Vincennes, Parc des Buttes-Chaumont ja Parc Montsouris).

haussmann-6

 

haussmann-3

Jopa 60 % kaupungin rakennuksista muutettiin tai rakennettiin uudelleen. Napoléon III ja Haussmann halusivat kaupunkikuvan olevan yhtenäinen ja talot haluttiin rakentaa uusklassiseen tyyliin. Tyypillisessä haussmannilaisessa rakennuksessa oli yleensä kuusi kerrosta. Rakennusten korkeus oli tarkasti suhteessa kadun leveyteen, jotta kaduille tulisi riittävä määrä auringonvaloa. Alin kerros ja sen yläpuolella oleva välikerros oli tarkoitettu kauppiaiden käyttöön. Toisessa kerroksessa sijaitsivat kalleimmat ja isoimmat asunnot, sillä taloissa ei ollut hissejä eikä rikkaiden oletettu kapuavan ylempiin kerroksiin. Toisen kerroksen julkisivua koristi usein koko talon mittainen, kauniisti koristeltu parveke. Samanlainen parveke koristi tasapainon vuoksi usein myös viidettä kerrosta, mutta tämä parveke oli tyyliltään yksinkertaisempi. Ullakkokerroksessa sijaitsi pieniä palvelijoiden huoneita; näköalaltaan idyllisiä, mutta ahtaita ja vaatimattomia. Mielenkiintoinen yksityiskohta rakennuksissa olivat ulko-ovet, joista tehtiin niin korkeita, että hevonen vankkureineen mahtui ajamaan sisäpihalle. Autojen yleistyttyä niin korkeita ovia ei enää tarvittu ja ovien yläosa suljettiin. Edelleen rakennuksissa näkee upeita, huippukorkeita ovia, joiden kaaren muotoinen yläosa on kiinni ja vain alaosaa käytetään ovena.

haussmann-4

Haussmannille satoi kiitosta Pariisin modernisoimisesta, mutta hän sai osakseen myös paljon arvostelua. Moni – Victor Hugo etunenässä – syytti tätä siitä, että moukarin alle jäi historiallisesti ja arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia. Uudistamiseen varattu budjetti myös ylittyi moninkertaisesti, mikä lopulta oli pääasiallisena syynä Haussmannin erottamiseen tehtävistään vuonna 1870. Tästä huolimatta kaupungin muokkaamista jatkettiin hänen suunnitelmiensa mukaan aina 1920-luvulle saakka.

Kritiikkiä Haussmannia kohtaan kuullaan vielä tänäkin päivänä. Vaikka hän teki Pariisista komean suurkaupungin, on moni iloinen, ettei muutoksen koura ulottunut ihan kaikkialle. Mm. upea Marais sai pitää kujansa ja sympaattiset, yksilölliset rakennuksensa. Kukaan ei kuitenkaan voi kieltää Haussmannin saavutusta: sitä miten kylämäisestä ja ahtaasta, kulkutautien riivaamasta kaupungista tuli kaikkien ihailema metropoli.

haussmann-2

 

Wallacen juomalähteet

Moni Pariisin-kävijä on todennäköisesti kiinnittänyt huomiota siellä täällä pitkin kaupunkia sijaitseviin vihreisiin juomalähteisiin. Karyatidien koristamat kauniit, lähes kolme metriä korkeat lähteet eivät ole mikään muinaisjäänne, vaan ne tarjoavat edelleen puhdasta ja ilmaista juomavettä kaupunkilaisille ja turisteille. Erityisesti lähteistä hyötyvät Pariisin kodittomat. Sydäntalveksi juomalähteet suljetaan jäätymisriskin vuoksi, mutta 15.3.-15.11. välisenä aikana niistä voi kuka tahansa käydä hörppimässä vettä.

Moni pariisilainenkin pitää juomalähteitä itsestäänselvyytenä, mutta ei välttämättä tiedä niiden historiaa. Miksi siis lähteet ilmestyivät katukuvaan ja vieläpä nimellä Fontaines Wallace? 1800-luvun lopun sodan ja levottomuuksien seurauksena kaupungin akveduktit vaurioituvat ja veden hinta nousi entisestään. Puhtaan ja edullisen juomaveden puutteessa köyhimmät kaupunkilaiset alkoivat juoda enenevässä määrin alkoholia, joka oli halvempaa kuin vesi.

dsc_0079

Kaupunkilaisten (maksojen) pelastajaksi saapui upporikas englantilainen taidekeräilijä Sir Richard Wallace, joka oli perinyt ison omaisuuden. Wallace perusti Pariisiin sairaalan, minkä lisäksi hän päätti helpottaa köyhimpien kaupunkilaisten elämää rahoittamalla n. 50 juomalähdettä, joista ensimmäiset pystytettiin vuonna 1872. Pariisin kaupunki kustansi lisää juomalähteitä, joita on tänä päivänä lähes 100. Wallace suunnitteli lähteet itse ja hän halusi niiden olevan sekä kauniita että käytännöllisiä. Koristeelliset vihreät juomalähteet istuvatkin hyvin puiden reunustamille bulevardeille sekä puistoihin ja niistä on tullut olennainen osa Pariisin katukuvaa. Juomalähteiden naishahmot ovat muuten tiivissä ringissä siitä syystä, etteivät hevoset olisi entisaikaan päässeet sammuttamaan lähteistä janoaan! Muutama juomalähde on kyllä kaikkea muuta kuin hillityn tummanvihreä. 13:nnessa arrondissementissa on nimittäin juomalähteitä, jotka on maalattu rohkeasti kirkkaanpunaiseksi, keltaiseksi ja pinkiksi. No mikä ettei!

Wallacen juomalähteitä löytyy mm. Shakespeare & Company -kirjakaupan edestä, Pont Neuf -sillan kupeesta ja kuten tämä kuvien juomalähde, Café de Floren takaa. Mikäli haluaa bongailla juomalähteitä ihan tosissaan, voi täydellistä listaa niiden sijainneista tutkia esimerkiksi täältä.

Sir Richard Wallacelle myönnettiin hyväntekeväisyystyöstään Ranskan Kunnialegioonan arvomerkki ja hänen kunniakseen on nimetty Pariisissa myös katu. Pariisissa ison osan elämästään asunut Wallace on haudattu Père-Lachaisen hautausmaalle.

dsc_0080