Champs-Élysées’n joulumarkkinoille stoppi

Tuleva joulusesonki on poikkeuksellinen Pariisissa, sillä Champs-Élysées’n kuuluisia joulumarkkinoita ei tänä vuonna järjestetä. Markkinat ovat aiempina vuosina olleet auki seitsemän viikkoa marraskuusta tammikuun alkuun ja niillä on vieraillut joka vuosi 15 miljoonaa joulun ystävää.  Champs-Élysées’n varrelle on aiemmin noussut 240 myyntikojua, lapsille on ollut huvipuistolaitteita, aikuisille glögikioskeja ja luistinratakin on jäädytetty.

Miksi ihmeessä siis Pariisin kaupunki on päättänyt lopettaa tällaisen vetonaulan? Luulisi, että turistejakin yritettäisiin edelleen houkutella kaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Noh, ei ihan hinnalla millä hyvänsä, sillä Pariisin pormestari Anne Hidalgo on katsonut, että markkinat eivät nykymuodossaan vastaa sitä tasoa, mikä pariisilaisilla joulumarkkinoilla hienolla Champs-Élysées’llä pitäisi olla.

Ja kyllähän pormestari Hidalgo tässä ihan oikeassa onkin. Suurin osa myyntikojuista myy Kiinassa valmistettua turistikrääsää, joulukoristeita ja tuoksusaippuoita, ja ruokakojut tarjoilevat lähinnä glögiä, makkaraa ja churroja. Eihän tällainen tarjonta kovin omaleimaista tai kiinnostavaa tosiaan ole.

Päätöksestä on tietysti suivaantunut Marcel Campion, joka markkinoista on vastannut vuodesta 2008 lähtien. Aiemmin tällä viikolla hän protestoi päätöstä organisoimalla ”operaatio etanan” (opération escargot) Pariisin keskustaan suuntaaville valtaväylille. Campion lähetti paikalle rekkoja ja pakettiautoja matelemaan liikenteen sekaan, mikä aiheutti runsaasti päänsärkyä ja myöhästymisiä kanssa-autoilijoille. Campion jätti myös valituksen hallinto-oikeuteen, mutta näillä näkymin pormestarin päätös ei ole muuttumassa.

Anne Hidalgo on jo käynnistänyt hankkeen Champs-Élysées’n joulumarkkinoiden palauttamiseksi vuonna 2018 entistä huomattavasti hienompana ja laadukkaampana tapahtumana. Vaikka en varsinaisesti jouluihminen olekaan, niin jään mielenkiinnolla seuraamaan asian kehittymistä!

pariisinjoulu1

Mainokset

Pariisin särmikkäin alue?

Yksi Pariisin cooleimmista alueista on Seinen oikealla rannalla sijaitseva 11. arrondissement. Siellä ei ole mitään perinteisiä turistinähtävyyksiä, mutta sitäkin enemmän katutaidetta, moderneja kahviloita, värikkyyttä ja rosoisuutta. Aluetta rajaavat pohjoisessa Rue du Faubourg du Temple, idässä Boulevard de Belleville ja Boulevard de Charonne, etelässä Rue du Faubourg Saint-Antoine ja lännessä Boulevard Beaumarchais. Alue on muuten Pariisin tiheimmin asutettu.

Arrondissementin reunoille osuu kolme isoa aukiota: Place de la République, Place de la Bastille ja Place de la Nation. République on vilkas aukio, jonne ihmiset kokoontuvat osoittamaan mieltään (mitä tapahtuu aika usein) tai solidaarisuuttaan esimerkiksi terrori-iskujen jälkimainingeissa. Aukion keskellä kohoaa lähes 10-metrinen Marianne-patsas ja sen laidoilla on kauppoja ja kahviloita. Aukiolla näkee skeittaajia ja välillä metron sisääntulon edessä on pari henkilöä kylttien kanssa: ”ilmaisia halauksia annetaan!” 🙂 Place de la Bastille puolestaan on historiallisesti merkittävä aukio, jolla sijaitsi Ranskan vallankumouksen aikana vallattu Bastiljin linnoitus. Linnoituksesta ei ole enää jälkeäkään, sen sijaan aukion laidalle on rakennettu Pariisin uusi oopperatalo Opéra Bastille. Moderni oopperatalo avattiin vuonna 1989, jolloin myös vietettiin Bastiljin valtauksen 200-vuotispäivää. Aukion itä- ja pohjoispuoli on tunnettu värikkäästä yöelämästään. Hieman kauempana aukiosta sijaitsee suosittu (ja terrori-iskuista surullisen kuuluisa) keikkapaikka Bataclan. Bastillen aukiolta itään sijaitsee Place de la Nation, joka on tänä päivänä käytännössä vain suuri liikenneympyrä. Ennen vanhaan aukiolle oli pystytetty giljotiineja, nykyään onneksi vain Marianne-patsas.

11arr-3
Place de la République ja Marianne-patsas
11arr-2
Mielenosoitus République-aukiolla Turkin vallankaappausyrityksen aikaan heinäkuussa 2016

Rue Oberkampfilla ja sen lähikaduilla kannattaa katsella seinille, sillä alue on tunnettu katutaiteestaan. Hauskoja maalauksia löytyy sieltä täältä, mutta osoitteessa 107 Rue Oberkampf järjestetään tasaisin väliajoin tapahtuma, jossa tietty taiteilija maalaa seinän yhden päivän aikana.  Seinän vieressä sijaitsee kahvila, jonka terassilta voi seurata taideteoksen valmistumista. Tapahtumista ilmoitetaan Facebookissa ja sen nettisivuille on koottu kuvia tähän mennessä maalatuista teoksista. Tapahtumat ovat suosittuja eikä ole harvinaista nähdä paikalla häärivän myös tv-ryhmän. Seuraava esitys näyttää olevan lauantaina 4.11.

281-4
Ferdinand-niminen taiteilija taideteoksensa parissa huhtikuussa 2017. 

Osoitteessa 111 Boulevard Beaumarchais sijaitsee Merci-niminen konseptikauppa, jossa myydään vaatteita, huonekaluja, sisustustavaraa, koruja ja vaikka mitä. Tässä ei vielä ole mitään erikoista, mutta kauppa tekee hyväntekeväisyystyötä antamalla myyntitulot (kiinteiden kulujen jälkeen) kehitysmaiden lapsia ja naisia auttavalle säätiölle. Kaupan yhteydessä on myös kahviloita, joista yksi on aivan erityinen: seinät täyttävissä hyllyissä on 10 000 käytettyä kirjaa, joita voi lukea kahvittelun lomassa. Ihanaa!

11:nnessä arrondissementissa majaansa pitää myös Cirque d’Hiver -niminen sirkus, mutta koska esityksissä käytetään (sirkuksen nettisivujen mukaan) mm. elefantteja ja isoja kissapetoja, en tätä(kään) sirkusta kenellekään suosittele. Rakennus itsessään on kyllä ulkoa päin komea.

Vaikka 11:nnessä arrondissementissa ei varsinaisia nähtävyyksiä olekaan, on se ehdottomasti tutustumisen arvoista aluetta. Lähde vaikka République-aukiolta kävelemään kohti Bastillen aukiota, sujahda sivukaduille, bongaile katutaidetta, istuskele kahviloissa ja fiilistele aitoa pariisilaista elämänmenoa.

281-5
Katutaiteen bongailua

11arr-5

 

 

Pariisin lumo

Mikä siinä Pariisissa nyt niin viehättää?
Et ilmeisesti vieläkään ole kyllästynyt Pariisiin?
Löydätkö Pariisista enää mitään uutta?

Näiden kaltaisiin kysymyksiin saan vastata vähän väliä, joten tällä kertaa avaan vähän suhdettani kaupunkiin.

Kävin Pariisissa ensimmäisen kerran pikkutyttönä, toisen kerran aikuisiällä. Ensimmäisestä kerrasta ei jäänyt muistikuvia ja toisella kerralla kaupunki ei tehnyt minuun vielä erityisen suurta vaikutusta. Muutamia vuosia sitten ajatus Pariisista alkoi kuitenkin kiehtoa kovasti ja minulle tuli vahva tunne, että tällä kertaa saattaisin tykästyä kaupunkiin. Toukokuussa 2013 lähdinkin sitten pitkäksi viikonlopuksi matkaan. Muistan vieläkin sen hetken kun saavuin hotellihuoneeseeni, avasin ranskalaisen parvekkeeni ikkunat ja näin kattojen yli Notre Dame -kirkon. Viikonloppua ei haitannut sekään, että vettä satoi välillä vaakatasossa ja lämmintä oli vaivaiset kuusi astetta. Ihastuin kaupunkiin ikihyviksi! Reilun neljän vuoden aikana olenkin sitten käynyt Pariisissa vähintään kolme kertaa vuodessa, tosin tänä vuonna kertoja näyttää tulevan peräti kuusi.

Ja miksi olen niin ihastunut Pariisiin? Ennen kaikkea Pariisi on minusta aivan äärettömän kaunis kaupunki. Rakastan Marais’n keskiaikaisia rakennuksia ja kiemurtelevia katuja, Montmartren kukkuloita, keskustan näyttäviä bulevardeja sekä Haussmann-tyylisiä, symmetrisiä taloja. Kun kävelen hissukseen ja maltan vilkuilla myös sivuilleni, huomaan avoimia, takorautaisia portteja, kukkia pursuavia sisäpihoja, katutaidetta tai vaikka oven suussa ystävällisesti katselevan ranskanbulldoggin.

IMG_1145

Minua viehättää kovasti myös se, että mihin tahansa Pariisin keskustassa katsonkin, näen hyvin todennäköisesti joko kirjakaupan, kukkakaupan tai leipomon. Kirjallisuuden, kukkien ja hyvän ruoan arvostus tuntuu jotenkin lohdulliselta. Kirjakaupat ovat lattiasta kattoon täynnä pehmeäkantisia, edullisia kirjoja, niissä on ruuhkaa perjantai-iltaisinkin eikä kirjakauppojen valikoimiin kuulu meikäläiseen tyyliin penaaleja, leluja, vihkoja tai muuta sälää, vaan niissä keskitytään kirjoihin. Kukkakaupat houkuttelevat asiakkaita runsaalla valikoimalla ja edullisilla hinnoilla. Olen tosin nähnyt Pariisissa myös niin ylellisen näköisen, miehen kämmenen kokoisiin ruusuihin erikoistuneen kaupan, etten uskaltanut edes astua ovesta sisään. 😀 Leipomoiden ikkunoita tutkin samalla hartaudella kuin toiset vaatekauppojen ikkunoita. Niiden silmiä hivelevät leivokset ovat kuin pieniä taideteoksia ja värikkäiden macaron-rivistöjen valikoima saa maltillisimmankin sokerihiiren vauhkoontumaan. Eikä ole harvinaista nähdä pitkän jonon kiemurtelevan leipomon ulkopuolelle saakka pariisilaisten jonottaessa patonkiaan.

Kaunista Pariisissa ovat myös sen asukkaat. Ihailen erityisesti yli 50-vuotiaita, oman tyylinsä löytäneitä itsevarmoja pariisilaisnaisia. He eivät juokse trendien perässä, vaan näyttävät ajattoman tyylikkäiltä rohkeissakin asuvalinnoissaan. Pariisilaismiehet puolestaan ovat mestareita kaulahuivin käytön kanssa ja syksy onkin loistavaa aika bongailla siistejä ja tyylikkäitä miehiä kaulaliinoissaan.

Kirjojen, kukkien ja patongin lisäksi pariisilaiset arvostavat käytöstapoja, mikä lämmittää sydäntäni. Mihin tahansa menenkin – kahvilaan, vaatekauppaan, ravintolaan – voin olla aika varma, että sisään astuessani kuulen henkilökunnan tervehtivän ja nyökkäävän suuntaani.  Mikäli tiskin takana on kiirettä eivätkä tarjoilijat satu minua huomaamaan, huikkaan tiskin suuntaan silti bonjour. Näin ilmoitan tulostani, jolloin tarjoilija tietää tulla ottamaan tilaustani. Tietysti myös merci ja au revoir on syytä opetella ja ottaa Pariisissa ahkeraan käyttöön. Toisaalta pariisilaiset osaavat hiljaisella äänellä puhumisen jalon taidon esimerkiksi metrossa, eikä siellä ikinä kuule ihmisten kailottavan puhelimiinsa – tapa jonka soisi yleistyvän…

Kaltaiseni museorotta arvostaa myös Pariisin näyttely- ja muuta kulttuuritarjontaa. Jo pelkästään museoiden pysyvissä kokoelmissa riittäisi tutkittavaa vuosiksi, mutta tarjolla on aina myös huippuhienoja vaihtuvia näyttelyitä. Tekeminen kaupungissa ei siis lopu, mutta usein mukavaa on myös päämäärätön hortoilu kaupungin kaduilla tai kahviloissa istuskelu ja pariisilaisen elämäntavan seuraaminen.

Ja koska opiskelen ranskaa, on hauskaa päästä harjoittelemaan kieltä paikan päälle. Pariisilaisten nopeaa papatusta tosin on huomattavasti hankalampi seurata kuin eteläranskalaisten hitaampaa puheenpartta, mutta onnistumisen ilo on sitäkin suurempi kun huomaa pystyneensä käymään keskustelun – vaikka lyhyenkin – ranskaksi!

Pariisi tuntuu minusta hyvällä tavalla vanhanaikaiselta kaupungilta, vaikka se tietysti ihan moderni ja eteenpäin katsova kaupunki onkin. Ihmetelkööt muut jatkossakin, minulle Pariisi näyttäytyy edelleen hurmaavana, kauniina ja yllättävänä kaupunkina, jonne mielelläni palaan aina uudelleen. 🙂

pariisi167-2

 

 

 

 

 

 

Suklaamessuista pop-taiteeseen – syksyn 2017 tapahtumatärpit

Pariisilaiset palasivat lomilta syyskuun alussa ja kaupunki on alkanut sykkiä jälleen. Vaikka Pariisin turistisesonki on kesällä kiihkeimmillään, on kirpeän aurinkoinen syksy mielestäni aivan erinomaista aikaa matkustaa kaupunkiin. Ei pelkästään kivojen kelien puolesta, vaan myös tapahtumien, joita kaupunki on pullollaan. Tässä pieni katsaus tulevan syksyn tapahtumatarjontaan Pariisissa.

Huomasin viime viikolla, että Pariisin vanhaan oopperataloon, Palais Garnieriin, järjestetään after-hours -kierroksia, mikä tarkoittaa, että oopperan sulkeuduttua klo 17 muulta yleisöltä, pääsee rakennukseen tutustumaan pienessä ryhmässä. Kierroksen asiakasarviot olivat hyvin positiivisia, joten varasin itselleni paikan marraskuulle, jolloin taas Pariisissa olen. Opastettuja kierroksia järjestetään kerran viikossa lauantaisin ja puolentoista tunnin kierros maksaa 19,50 euroa. Hinta on mielestäni ihan kohtuullinen ottaen huomioon, että tavallinen lippu oopperaan maksaa 12 euroa. Nyt ei tietenkään puhuta oopperan esityksistä, vain ainostaan sisäänpääsystä rakennukseen. Ja rakennus todellakin on käymisen arvoinen! Olen käynyt oopperatalossa muutaman kerran ja talon yltäkylläiset koristelut, kimaltelevat kristallilamput, kattofreskot ja samettiverhoilut hivelevät silmää joka kerta. Lisätietoa after-hours -kierroksista löytyy tämän linkin kautta.

Yksi syksyn mielenkiintoisimmista näyttelyistä avautuu Grand Palais’ssa 21.9. Jo edesmennut amerikkalaisvalokuvaaja Irving Penn muistetaan dramaattisten muotikuviensa lisäksi erityisesti Pablo Picasso-, Audrey Hepburn- ja Alfred Hitchcock -potreteistaan. Retrospektiivi näyttely käsittää 240 valokuvaa, se menee tammikuun 29. päivään saakka ja liput maksavat 13 euroa. Tämä näyttelyn aion ehdottomasti käydä itse katsomassa.

Myös toinen kiinnostava näyttely menee Grand Palais’ssa tänä syksynä. Lokakuun 10. päivä aukeaa Gauguin l’alchimiste -niminen näyttely, joka esittelee Paul Gauguinin käyttämiä maalaustekniikoita ja artistin luovaa prosessia. Esillä on yli 200 teosta, mm. maalauksia, keramiikkaa, veistoksia ja piirustuksia. Tähän näyttelyyn lipun saa 14 eurolla ja teoksia voi käydä ihastelemassa tammikuun 22. päivään asti.

Suklaan rakastajille on tiedossa kissanpäivät 28.10. kun Porte de Versailles’n messukeskuksessa pyörähtää käyntiin suklaamessut, Salon du Chocolat. Yli 500 näytteilleasettajaa 60 maasta, suklaan valmistusta, työpajoja, muotinäytös (suklaasta valmistettuja vaatteita!), suklaaveistoksia, tapahtumia lapsille, maistiaisia…no niin, nyt karkkihammasta alkoi kolottaa 😀 Messut kestävät viisi päivää ja yhden päivän lippu maksaa 14 euroa. Lisätietoa messuista löytyy tapahtuman nettisivuilta.

Pop-taiteesta kiinnostuneiden kannattaa suunnata Musée Mailloliin syyskuun 22. päivästä eteenpäin. Pop Art – Icons That Matter -näyttely keskittyy 1960 – 1970 -lukujen pop-taiteeseen ja esillä on teoksia tunnetuilta taiteilijoilta kuten Roy Lichtenstein, Jasper Johns, Robert Rauschenberg, Claes Oldenburg ja tietysti myös Andy Warhol. Musée Maillol on itselleni entuudestaan tuntematon museo, joten siinäkin mielessä visiitti kiinnostaa itseäni. Museo sijaitsee seitsemännessä arrondissementissa osoitteessa 61, Rue de Grenelle. Lippu näyttelyyn maksaa 13 euroa ja pop-taidetta on esillä aina tammikuun 21. päivään saakka.

Arabimaailman instituutissa on 13.9.-12.11. valokuvanäyttely, joka esittelee arabimaailmaa nykyajan valokuvaajien silmin. Esillä on noin 50 taiteilijan töitä painopisteen ollessa tunisialaisten ja algerialaisten valokuvaajien teoksissa. Arabimaailman insituutissa kannattaa muutenkin käydä, sillä moderni rakennus on hieno, siellä on mukava kahvila ja kattoterassilta avautuvat hulppeat näkymät yli Seinen. Rakennukseen on vapaa pääsy, mutta näyttelylippu kustantaa 13 euroa.

Jos olet Pariisissa lokakuun 7. päivä, niin älä missaa Nuit Blanche -tapahtumaa. Nykytaidetta esittelevä tapahtuma levittäytyy kyseisenä lauantaina kaupungin kaduille taideinstallaatioiden, valo- ja ääniesitysten, tanssin, performanssien ja katutaiteen merkeissä. Julkinen liikenne toimii läpi yön ja iloinen karnevaalitunnelma kaupungin kaduilla on taattu.

Kiinnostavatko keikat? Pariisissa esiintyvät tänä syksynä mm. Ennio Morricone, Nick Cave, Lady Gaga, Airbourne, Marilyn Manson, Depeche Mode, Jamiroquai, Alice Cooper, Queens Of The Stone Age, The Rolling Stones – ihan nyt vain muutamia mainitakseni. Ja jos haluaa käydä heiluttamassa Suomen lippua, niin esimerkiksi Steve’n’Seagulls, The Rasmus ja Brother Firetribe esiintyvät Pariisissa syksyn aikana. Festarikausi jatkuu Pariisissa pitkään, sillä marraskuun alussa järjestetään indie-popiin keskittyvä Pitchfork Music Festival Paris, onneksi sentään sisätiloissa. Lisätietoa kaupungissa järjestettävistä keikoista löytyy Pollstarin sivuilta.

Tässä olivat omat suosikkini lähikuukausien tapahtumista. Eiköhän pieni matka Pariisiin olisi siis syksylläkin ihan paikallaan?

nana11
Niki de Saint Phalle: Nana Danseuse

Pariisin uusi maamerkki

Eiffel-torni, Notre-Dame, Riemukaari, Palais Garnier, Centre Pompidou…Pariisissa on näyttäviä maamerkkejä vaikka kuinka paljon ja nyt niitä on vielä yksi lisää. Läntiseen Pariisiin keskelle Seineä nousi huhtikuussa upea konserttisali nimeltään La Seine Musicale. Se näyttää Seineä halkovalta laivalta, jonka päällä on munanmuotoinen lasirakennelma sekä kattopuutarha. ”Munaa” reunustaa auringon liikkeen mukaan pyörivä purje, jossa on 470 aurinkopaneelia maksimoimassa energiantuotantoa ja samalla suojaamassa konserttisalia suoralta auringonpaisteelta. Japanilaisen Shigeru Banin ja ranskalaisen Jean de Gastines’n suunnittelema hulppea rakennus maksoi 170 miljoonaa euroa.

laseinem-3

laseinem-2

Paikan avajaisissa esiintyi itse Bob Dylan, minkä jälkeen lavalla on nähty mm. klassisen ja popmusiikin konsertteja, nykytanssia, balettia ja musikaaleja. Rakennuksessa on 6000 hengen konserttisali ja klassista musiikkia varten 1150 hengen sali.

La Seine Musicale on auki myös muille kuin lipun ostaneille konserttivieraille ja talon sisäosia pääsee tutkimaan päivittäin. Itse olin aamuvirkkuna paikalla niin aikaisin, etten sisälle valitettavasti päässyt, mutta paikan tarjonta näyttää niin kiinnostavalta, että epäilemättä käyn siellä joskus vielä ihan maksavanakin asiakkaana. Sisäänkäynnin päälle on muuten rakennettu suunnattoman kokoinen näyttötaulu, jolta sisällä esitettäviä tapahtumia voi katsella ulkona ilmaiseksi. Kelpaa lähiseudun asukkaiden lähteä iltakävelylle!

laseinem-1

La Seine Musicale sijaitsee aika kaukana Pariisin ydinkeskustasta, mutta sinne pääsee jäämällä pois Pont de Sèvres -asemalla metrolinjalla yhdeksän. Rakennuksen liepeillä ei oikeastaan ole muuta nähtävää, mutta rakennusta kannattaa tulla ihastelemaan ihan varta vastenkin. Alueella on paljon mielenkiintoista modernia arkkitehtuuria, mikäli Haussmannin talot keskustassa alkavat kyllästyttää (no, se tuskin on mahdollista…).

Lopuksi vielä La Seine Musicalen nettisivut, jotka löytyvät täältä. Sivuilta voi kurkkia mitä kaikkia esityksiä on tulossa ja vaikka napata lomaohjelmaan vähän kulttuuria.

laseinem-5

laseine-7

laseinem-4

 

Rue des Thermopyles – maalaistunnelmaa Pariisissa

Pariisi on kuuluisa upeista bulevardeistaan, mutta kaupungissa on myös lukuisia viehättäviä ja rauhallisia pikkukatuja, joiden ei uskoisi sijaitsevan suurkaupungin sydämessä. Olen esitellyt aiemmin Rue Crémieux’n, jota reunustavat pastellisävyiset talot ja kukkaistutukset, mutta nyt haluan kertoa vähän vaatimattomammasta, mutta sitäkin viehättävämmästä Rue des Thermopyles’tä. Näin taannoin Instagramissa kuvan tästä 14:nnessä arrondissementissa sijaitsevasta kadusta ja päätin seuraavalla matkallani käydä tutkimassa sitä. Rue des Thermopyles ei ole ihan ydinkeskustassa turistivirtojen reitin varrella, joten sinne pitää (ja kannattaa) varta vasten lähteä. Katu on kuitenkin varsin helppo löytää hyppäämällä metroon numero 13 ja jäämällä Pernety-asemalla pois. Asemaa risteävät kadut ovat vilkkaita ja yllätys onkin suuri, kun noin sadan metrin kävelymatkan päässä löytyy tämä hyvin hiljainen ja lähes maalaismainen katu.

thermo-1
Vihreä keidas keskellä Pariisia

Mukulakivillä päällystetty, 280 metriä pitkä Rue des Thermopyles huokuu rauhallisuutta ja tunsinkin itseni lähestulkoon tunkeilijaksi katua mittaillessani ja valokuvaillessani. Silloin tällöin ulko-ovi avautui ja joku kadun asukkaista lähti töihin tai kouluun, mutta muuten katu oli varsin hiljainen. Kadun varrella ei ole kauppoja, joten pääasiassa siellä liikkuvat vain asukkaat. Kuten Rue Crémieux’tä, myös tätä katua koristavat upeat viherkasvit ja kukat, joita on istutettu katua reunustaviin ruukkuihin. Visterit ja muratit tekevät kadusta maalaismaisen vehreän. Värikkäät ovet tuovat puolestaan pirteyttä muuten vaaleasävyisiin taloihin.

ovi3
Olisipa mukava astua näistä ovista sisään

 

thermop-4
Niin oliko tämä Provence vai Pariisi?

Rue des Thermopyles on todella ihana keidas keskellä Pariisia ja ehdottomasti käymisen arvoinen. Jos Rue Crémieux’llä joutuukin välillä väistelemään muita turisteja ja valokuvaajia, niin Rue des Thermopyles’llä saa nauttia kadun kauneudesta ja hiljaisuudesta lähes itsekseen.

thermop-1
Miten tuosta ovesta mahtaa päästä ulos repimättä kukkia mukanaan…
thermop-2
Kadun päästä löytyy hauska puutalo

 

Promenade Plantée – vihreä puistotie Pariisin sydämessä

Pariisin sykkeestä on helppo päästä rauhoittumaan luonnon äärelle kaupungin lukuisiin kauniisiin puistoihin. Yksi vaihtoehto tehdä pitkä ja rauhallinen kävely- tai juoksulenkki on nousta Bastillen aukion liepeiltä Promenade Plantée -nimiselle 4,5 km mittaiselle tielle, joka vie Bois de Vincennes -puistoon saakka 12:nnessa arrondissementissa. Vanhan rautatien paikalle rakennetty tie otettiin käyttöön vuonna 1993.

Reitti kulkee paikoitellen jopa 10 metriä maanpinnan yläpuolella, joten sen varrelta pääsee näkemään kaupunkia ihan uudesta näkövinkkelistä. Koko 4,5 km matkaa ei kuitenkaan tarvitse kerralla kävellä, vaan tien varrelta löytyy useita poistumisreittejä. Osan matkaa tie on sallittu vain jalankulkijoille, osalle matkaa ovat tervetulleita myös pyöräilijät.

 

vihreä-1
Promenade Plantéen alkupää
vihreä-10
Kurkkaus reitiltä alas Gare de Lyonia kohti

Reittiä reunustavat rönsyilevät kukat, pensaat ja puut, jotka mukavasti vaimentavat liikenteen melun lähes olemattomiin. Mikäli kuulet huohotusta perässäsi, ei välttämättä heti tarvitse vetää pippurisumutetta esille, sillä reitti on erittäin suosittu lenkkeilijöiden parissa – takanasi saattaa siis vain kirmata hengästynyt juoksija! 😀

vihreä-3
Jotkut juoksevat, jotkut etenevät vähän hitaammin
vihreä-5
Katso välillä myös sivuillesi, sieltä saattaa löytyä hauskoja seinämaalauksia
vihreä-11
Tie vie välillä siltaa pitkin, jonka alla levittäytyy puistoalue.

Reitin varrelta löytyy seinämaalauksia, vesialtaita, pieniä puistoja, siltoja ja vaikka mitä kaunista. Kannattaa siis välillä vilkuilla sivuilleen, poiketa reitiltä ihastelemaan puistojen kukkaistutuksia ja istahtaa välillä penkille lepuuttelemaan ja nauttimaan reitin yllättävänkin rauhallisesta tunnelmasta.

vihreä-4
Kukkabongausta matkan varrella
vihreä-9
Välillä tieltä kannattaa poiketa ympäröiviin pieniin sieviin puistoihin

Promenade Plantéelle pääsee näppärästi esimerkiksi läheltä Bastillen aukiota kävelemällä Rue de Lyonin ja Avenue Daumesnilin risteykseen. Sieltä portaita ylös kapuamalla pääsee reitin ihan alkupäähän, jolloin edessä on 4,5 km ihastuttavan vihreää kävely- tai juoksutietä.  Reitti jatkuu loppuun saakka vihreänä, vehreänä ja pienten puistojen ympäröimänä. Lisää kivoja kuvia matkan varrelta löytyy tämän linkin kautta. Ensi kerralla sitten juoksukengät mukaan Pariisiin, eikö vain? 🙂