Salainen puutarha Pariisin sydämessä

Ihan Pariisin sydämessä sijaitsee ”salainen” puutarha, josta harva turisti tietää. Tämä kaunis ja hyvin hiljainen paikka on Hôtel Dieun sisäpihalla sijaitsevaa puutarha. Hôtel Dieu on Pariisin vanhin sairaala ja se löytyy Notre-Damen katedraalin aukion laidalta. Hôtel Dieu rakennettiin alun perin vuonna 651 pitämään huolta köyhistä ja sairaista, joille tarjottiin majapaikka, sairaanhoitoa ja ruokaa. Myöhemmin se laajeni nykyaikaiseksi sairaalaksi. Tänä päivänä sairaala on erikoistunut diabeteksen hoitoon ja se toimii päivystävänä sairaalana 1.-9. arrondissementin asukkaille. Hôtel Dieu on paitsi Pariisin vanhin, myös maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva sairaala.

Monikaan Notre-Damen katedraalia ihasteleva turisti ei välttämättä tiedä, että vieressä sijaitseva valtava, vanha rakennus on sairaala. Saatika että sen sisäpihalla on upea puutarha. Itsekin sain vinkin Instagramista ja sieltä löytyi myös ohjeet puutarhan löytämiseksi. Sairaala ei varmastikaan kaipaa bloggaajia tai instagrammaajia tiluksilleen muuten vain kuvailemaan, joten paikalle kannattaa tulla huomaamattomasti eikä ainakaan kantaa olkapäällään mitään kamerajalustaa!

Puutarha itsessäänkin on kaunis, mutta myös sairaalarakennuksen arkkitehtuuri on henkeäsalpaavan vaikuttava portaikkoineen, kaariholvineen ja pylväsrivistöineen.

hoteldieu-6

hoteldieu-2

 

Puutarha löytyy hyvin helposti. Kävele pääovesta, jonka yläpuolella lukee Hôtel Dieu,  sisään kylmän rauhallisesti niin kuin olisit menossa tervehtimään sairasta tätiäsi, ja käänny aulasta vasempaan. Mene ovesta sisään, käänny oikealle ja – voilà ! – puutarha on nenäsi edessä. Aulassa oikealla on vastaanottotiski, mutta sinne ei kannata vilkuilla eikä ainakaan minun perääni sieltä mitään huudeltu.

Sain nautiskella puutarhan rauhasta ja kauneudesta ihan yksin. Kovin kauan en kuitenkaan viitsinyt penkeillä istuskella ja räpsiä vaivihkaa kuvia, koska tunsin koko ajan olevani luvatta paikalla. Suosittelen kuitenkin piipahtamaan upeassa puutarhassa, mutta kuten mainitsin, vaivihkaa ja muina miehinä / naisina. 😀

hoteldieu-3

hoteldieu-4

Mainokset

Pikkukylän tunnelmaa Pariisin ytimessä

Pariisissakin on mahdollista päästä pikkukylän tunnelmaan ja vieläpä metrolla. Kun väenpaljous ja kaupungin kiire alkavat ahdistaa, niin suosittelen piipahtamaan 20:nnessa arrondissementissa rauhoittumassa. Kolmosen metrolinjalla pääsee nimittäin hurauttamaan Porte de Bagnoletin pysäkille, josta on muutaman minuutin kävelymatka Rue Irénée Blancin ja Rue Jules Siegfriedin muodostamalle sievälle asuinalueelle. Ihan siis peltomaisemiin ei Pariisissa päästä, vaikka aluetta ranskaksi maaseuduksi (La Campagne à Paris) kutsutaankin.  Se sijaitsee pienen kukkulan päällä omassa ylhäisyydessään ja sinne kiivettyään tuntuu kuin olisi päätynyt englantilaiseen pikkukylään. Linnut visertävät, liikenteen meteli on jäänyt taakse, mukulakivikadut luovat rauhallista tunnelmaa ja tuuheista pensaista ojentuu oksia kadun ylle.

101118-3

101118-4

Näiden kahden kadun muodostama silmukka on tupaten täyteen rakennettu persoonallisia, toisistaan poikkeavia kaksikerroksisia taloja, joita on lähes 90. Taloista löytyy hauskoja yksityiskohtia ja väri-iloittelua, joita tekisi mieli jäädä loputtomasti valokuvaamaan. Alueella on kuitenkin niin rauhallinen tunnelma, että tuntuu ihan häijyltä ottaa järjestelmäkameraa esiin ja siksi otinkin suurimman osan kuvista vaivihkaa puhelimella. En ihan onnistunut peittelemään kuvaamistani ja minua jäikin tuijottamaan todella pitkään eräs vanha mies, joka seisoskeli talonsa edustalla. Tultuani kohdalle hän sanoi bonjour madame, johon ystävällisesti vastasin ja kehuin talojen arkkitehtuuria ja yksityiskohtien kauneutta. Kehittelin jo mielessäni valetarinaa arkkitehtiopinnoista, mutta herra tuntui todenneen minut harmittomaksi ja pääsin jatkamaan matkaani ilman suurempia selittelyitä.

Kesällä ja syksyllä rönsyilevät pensaat ja erilaiset kukkaistutukset suojelevat asukkaita uteliaiden katseilta jonkin verran, mutta talvella lehtien pudottua kauniita tiilitaloja ja hauskoja yksityiskohtia pääsee varmasti tarkkailemaan helpommin.

101118-5

101118-6

Porte de Bagnoletin metroaseman luona on muuten Édith Piaf -aukio, jolta löytyy Piafin mukaan nimetty baari kuten myös hieman erikoinen Piaf-patsas. Erikoinen siksi, ettei se anna taiteilijasta kovinkaan imartelevaa kuvaa törröttävine käsivarsineen ja kulmikkaine muotoineen. Piaf syntyi ja eli 20:nnessa arrondissementissa, joten siksi häntä on kunnioitettu täällä muistomerkein. Taiteilijaa voi käydä tervehtimässä myös läheisellä Père Lachaisen hautausmaalla.

101118-8

101118-7

Huippuhieno ääni- ja valospektaakkeli Notre Damen katedraalilla

Viime vuoden marraskuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Dame de Coeur -niminen valo- ja äänispektaakkeli Notre Damen katedraalin aukiolla ja rakennuksen sisällä. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin uudestaan, tällä kertaa lokakuussa. Suureksi ilokseni satuin olemaan kaupungissa juuri silloin ja pääsin kokemaan tämän huikean hienon tapahtuman. Spektaakkeli järjestettiin Notre Damen katedraalin aidatulla aukiolla, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, mutta jonne piti varata paikka etukäteen netin kautta. Show järjestettiin 18.-25.10. välisenä aikana yhteensä kuusitoista kertaa, kahdesti illassa klo 19.30 ja klo 21.30.

dameblogi2

dameblogi4

Olin varannut paikan myöhäisempään esitykseen ja tiukasta aikataulustani johtuen pääsin paikalle vain n. 40 minuuttia ennen tapahtuman alkua. Porteilla oli kova ruuhka, sillä laukkujen sisällön lisäksi henkkareista tarkistettiin, että nimi vastaa lipussa olevaa nimeä. Noin vartin jonottamisen jälkeen pääsin lopulta itse aukiolle ja löysin ihmispaljoudesta huolimatta kohtuullisen hyvän paikan.

25-minuuttinen spektaakkeli kertoi Notre Damen katedraalin tarinan runollisesti ja musiikin tehostamana. Vaikuttavinta näytöksessä oli kuitenkin valoshow, joka heijastettiin kirkon etuseinämään. Katedraalin värit muuttuivat hetki hetkeltä ja sitä koristivat ällistyttävän yksityiskohtaiset kuvioinnit. Välillä näytti siltä, että katedraali romahtaisi, kerran katedraali näytti avautuvan kolmiulotteisesti niin, että katsoja pääsi sisälle sen syövereihin. Välillä katedraalin etuseinä muuttui tähtitaivaaksi, välillä vesiputoukseksi! Show oli ällistyttävän upea. Sen loputtua katedraalin ovet aukesivat ja sisään olisi päässyt ihastelemaan sisäpuolen valaistuksia. Ovien eteen pakkautui kuitenkin niin valtava määrä ihmisiä, että päätin lähteä hotellille.

dameblogi5

dameblogi3

Spektaakkeli kustansi 430 000 € mukaan lukien turvatoimenpiteet ja tuntuukin hullulta, että sisäänpääsy oli ilmainen. Ennen esitystä ja sen jälkeen yleisön joukossa tosin kiersi kerääjiä pyytämässä ihmisiltä viiden euron lahjoituksia, jollaisen itsekin tietysti annoin. Ehkä tapahtuma muuttuu joskus maksulliseksi, mutta näin hienosta esityksestä mielellään kyllä maksaisikin.

Ja kuka spektaakkelin sitten oli suunnitellut? Kyseessä on ranskalainen, 44-vuotias Bruno Seillier, joka on suunnitellut lukuisia valotapahtumia eri puolilla Ranskaa. Seillierin nettisivuilta löytyy kuvia ja tietoa hänen teoksistaan.

Mikä mahtavinta – Dame de Coeur järjestetään myös ensi vuonna! Tarkka ajankohta on vielä auki, mutta suosittelen seuraamaan tapahtuman some-kanavia, mikäli tämä hieno esitys alkoi tosissaan kiinnostaa. Liput varataan varmasti loppuun myös ensi vuonna.

 

 

Muchan maailmaa Musée du Luxembourgissa

Alphonse Mucha oli tsekkiläinen taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, josta tuli yksi art nouveau -tyylisuunnan merkittävimmistä edustajista. Vuonna 1860 syntynyt Mucha muutti Pariisiin 27-vuotiaana ja sai sattuman oikusta mahdollisuuden tehdä teatterijulisteen sen ajan kuuluisimmasta näyttelijästä Sarah Bernhardtista. Ympäri kaupunkia kiinnitetyt julisteet herättivät suurta ihastusta, Mucha nousi kuuluisuuteen lähes yhdessä yössä ja reaktioon tyytyväinen Bernhardt tilasi Muchalta lisätöitä. Jatkossa Mucha teki mainosjulisteita myös kaupallisille tahoille aina vauvanruoasta samppanjaan. Nuoret naiset, kukka-aiheet ja koristeelliset kuviot olivat tyypillisiä Muchan Ranskan-vuosien tuotannolle. Viimeisinä vuosinaan hän kuitenkin vakavoitui ja työskenteli slaavien historiaa kuvaavan maalaussarjan parissa kotimaassaan.

muchanmaailma1

muchanmaailma2

muchanmaailma3

Tänä syksynä Pariisissa aukesi Muchalle omistettu näyttely, ensimmäinen sitten vuoden 1980. Luxembourgin puiston reunalla sijaitsevassa Musée du Luxembourgissa on esillä Muchan julisteita, piirroksia, koruja, valokuvia ja kokonainen sisustus, jonka Mucha suunnitteli pariisilaiselle Fouquet’n korukaupalle.

Näyttely on oikein ihastuttava, töitä on esillä runsaasti ja se antaa kattavan kuvan Muchan urasta. Vaikka Mucha tunnetaan parhaiten kepeistä ja kauniista mainosjulisteistaan, on museossa esillä paljon myös taiteilijan loppuelämän vakavampaa tuotantoa.

muchanmaailma4

Syyskuussa alkanut näyttely menee museossa 27.1.2019 saakka. Se on auki päivittäin klo 10.30-19.00, ja perjantaisin taiteesta pääsee nauttimaan klo 22 saakka. Ylimääräinen ilta-aukiolo on 12.11.-17.12. välisenä aikana, jolloin museo pitää ovensa auki myös maanantaisin iltakymmeneen saakka. Lippu kannattaa varata etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle, jolloin museoon pääsee jonottamatta sisään. Lippu maksaa 13,00 euroa ja nettilippuihin lisätään 1,5 euron lisämaksu. Puhelimeen voi ladata näyttelyyn liittyvän applikaation hintaan 3,49 € ja tutustua teoksiin vaikka jo etukäteen. Applikaatio on saatavilla ranskaksi, englanniksi, saksaksi ja italiaksi. Paikan päällä voi vuokrata audio-oppaan 5 eurolla. Lisätietoa lipuista ja applikaatiosta löytyy museon nettisivuilta. 

Musée du Luxembourg on aika ahdas museo ja varsinkin sen ensimmäiset näyttelysalit tuppasivat lokakuun käynnilläni pakkautumaan ihmisistä jopa niin, että teoksia joutui kurkkimaan toisten selkien takaa. Tämä ei ole vain Mucha-näyttelyn ongelma, vaan sama tilanne on toistunut aiempienkin näyttelyiden aikana kyseisessä museossa. Näyttely on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että ruuhkatilanteista huolimatta suosittelen sitä lämpimästi.

Museovierailun jälkeen voi mennä sitten lepuuttelemaan vaikka museon pihalla sijaitsevaan Angelina-kahvilaan, jossa on näyttelyn kunniaksi kehitetty Rêverie-niminen huimaavan kaunis leivos!

muchanmaailma5

muchanmaailma6

 

Kiva hotelli hyvällä paikalla – Ibis Avenue de la République

Kävin lokakuussa kahdesti Pariisissa ja yövyin molemmilla kerroilla samassa hotellissa, lähellä République-aukiota sijaitsevassa Ibis Avenue de la République -hotellissa. Ibis-ketju oli entuudestaan tuttu ja sen edulliset hotellit olivat aiemminkin olleet siistejä, viihtyisiä ja hiljaisia. Hinta toki vaihtelee kovasti sesongin mukaan: halvimmillaan huoneen saa Avenue de la Républiquelta alle 80 eurolla, mutta itse jouduin pulittamaan ensimmäisellä yöpymiskerralla 138 euroa ja jälkimmäisellä peräti 200 euroa yöstä.

ibis-2
Huone nro 48

Lokakuun alussa sain huoneen ylimmästä kerroksesta (huone numero 48) ja se osoittautui ihanan hiljaiseksi, vaikka kaksi naapurihuonetta olivat aivan vieressä. Ikkuna oli ”pihan puolelle”, paitsi ettei siellä varsinaisesti mitään pihaa ollut, vaan muita taloja. Ääniä ei kuitenkaan kuulunut niistäkään. Pariisilaiseen tyyliin huone oli pieni; sängyn lisäksi huoneeseen mahtui vain pöytä, tuoli ja naulakko. Pidän siitä, että huoneessa on riittävästi pistorasioita, jotta ei tarvitse alkaa irrotella lamppuja seinistä laitteita ladatakseen.  Ibis-hotelleissa näin onkin. Huoneen seinistä löytyy useampi pistorasia, ja lisäksi pöydällä on aina monipistorasiakuutio (onko tuollaista sanaa?), joten varmasti saa puhelimen, tabletin, kameran ja tietokoneen ladattua tarvittaessa vaikka samaan aikaan. Arvostan myös sitä, että huoneessa on iso peili.

Käsittääkseni tässä hotellissa ei ole erikseen yhden hengen huoneita, mutta tähän kyseiseen huoneeseen numero 48 tuskin kahta henkilöä majoitetaan, sillä vessaan ei ollut lainkaan ovea! Kaiken lisäksi sängystä oli suora näkymä vessanpytylle 😀 Itseäni tämä ei yksin matkustavana toki haitannut, mutta nauratti kyllä.

ibis-1
Mihin sitä nyt vessassa ovea tarvitaan…

Toisella käyntikerralla lokakuun lopussa sain huoneen taas ylimmästä kerroksesta, tällä kertaa käytävän toisesta päästä numerosta 40. Naapurihuoneita oli tällä kertaa vain yksi ja sielläkin joko hiljaista porukkaa tai sitten hyvät äänieristykset. Hieman pelästyin huomatessani, että ihan huoneen seinän takana sijaitsee hissikuilu, ja näinkin itseni jo valvomassa koko yön ja kuuntelemassa hissin kolahduksia. Hissi pitikin kyllä vähän ääntä, mutta se oli onneksi niin vaimeaa, että korvatulpat korvissa en kuullut yöllä yhtään mitään. Tämäkin huone oli pieni, mutta itselleni täysin riittävä ja tällä kertaa vessassakin oli ovi 😀 Tyynyt olivat itselleni ihan liian pulleat, mutta kotona olenkin tottunut ihan lituskaiseen tyynyyn.

Aamiainen oli hyvin tyypillinen Ibis-hotellille. Tarjolla oli aamiaisjuomien lisäksi erilaisia leipiä, croissanteja, suklaapullia, mysliä, jogurtteja, leikkeleitä, juustoja ja hedelmäsalaattia. Lisäksi tarjolla oli appelsiineja ja mehupuristin. Vihanneksista on yleensä turha haaveilla kolmen tähden pariisilaishotellissa, eikä niitä tälläkään kertaa ollut saatavilla.

Erityisen ilahduttavaa tässä hotellissa oli sen pienuus (huoneita taisi olla 49), mikä teki hotellin tunnelmasta mukavan rauhallisen eikä aamiaishuoneessakaan ollut kovaa melskettä tai aterimien kalsketta. Lisäksi henkilökunta oli aivan äärettömän ystävällistä ja huomaavaista.

Ibis Avenue de la République sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä République-aukiolta, mistä pääsee monella eri metrolla eteenpäin. Viehättävä Marais’n alue on niin ikään muutaman minuutin matkan päässä. Jos haluaa kävellä keskustaan saakka, on sekin ihan mahdollista, sillä matka vie noin 20 minuuttia ja reitti läpi Marais’n on varsin kaunis. Ibis Avenue de la République on kiva perushotelli, joka ei tarjoa luksusta, mutta siistin ja rauhallisen majapaikan.

ibis-3
Huone nro 40 ja ihanat kattopalkit
ibis-5
Näköala huoneesta 40 

 

Yves Saint Laurent itämaiden lumoissa

Pariisin Yves Saint Laurent -museo avasi ovensa vuosi sitten ja kävin vierailemassa siellä heti tuoreeltaan. Kirjoitukseni voit lukea tämän linkin takaa. Tänä vuonna lokakuun alussa museossa aukesi teemanäyttely nimeltään L’Asie rêvée d’Yves Saint Laurent / Yves Saint Laurent: Dreams of the Orient, jonka kävin katsomassa heti sen auettua. Olin ostanut lipun etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle, mutta kuten ensimmäiselläkin käyntikerralla, olisin voinut nytkin vain kävellä suoraan sisään, sillä jonoa ei ollut.

Näyttely piti sisällään viitisenkymmentä haute couture -vaatetta, jotka olivat saaneet inspiraationsa Intiasta, Kiinasta ja Japanista. Vaikutteet näkyivät selvästi asujen muodoissa, väreissä ja koristelussa. Näyttelyn itämaista henkeä korostivat Pariisin aasialaisen taiteen museosta ja yksityiskokoelmista lainatut koriste-esineet ja korut. Vaikka itämaat kiehtoivatkin muotisuunnitteljaa, hän matkusteli siellä harvoin ja sen sijaan haki inspiraatiota työhönsä aasialaisesta taiteesta ja kirjallisuudesta.

ysl-1

ysl-3

ysl-2

Näyttelyssä oli esillä paljon Yves Saint Laurentin piirrosluonnoksia, joita oli erityisen kiinnostavaa tutkia, koska katsoin juuri ennen matkaa Yle Teeman YSL-dokumentin. Dokumentti keskittyi Saint Laurentiin nimenomaan lahjakkaana piirtäjänä ja ohjelmasta kävi ilmi, että hänen piirroksiaan on säilynyt jopa 200 000. Kannattaa muuten katsoa kyseinen dokumentti, se löytyy Yle Areenasta vielä vuoden 2018 loppuun saakka.

Näyttelyssä käsiteltiin myös Opium-tuoksun historiaa ja lanseeraamista. Siihen liittyen esillä oli paljon piirroksia aina parfyymipullon luonnoksista markkinointimateriaaleihin.  Parfyymi lanseerattiin vuonna 1977 ja se aiheutti kohun jo nimellään, ja YSL:ää syytettiin huumeiden suvaitsemisesta sekä ymmärtämättömyydestä Kiinan historiaa kohtaan. Kohu kuitenkin vain lisäsi asiakkaiden kiinnostusta uutuustuoksua kohtaan. Lanseerauksen jälkeen parfyymi myytiin nopeasti loppuun, kaupoista varastettiin tuoksun testereitä ja seiniltä revittiin Opium-mainosjulisteita muistoksi.

ysl-5

ysl-6

YSL-museossa oli tehty hieman muutoksia sitten viime kerran. Aulasta oli iso tv-ruutu ja tuolit poistettu kokonaan, joten kaksi huonetta oli käytännössä lähes tyhjillään, vain toisessa oli seinillä valokuvia Yves Saint Laurentista. Museossa oli aiemmin myös pienikokoinen teatteri, johon mahtui kerrallaan kolmekymmentä ihmistä katsomaan lyhyttä dokumenttia YSL:n elämästä, mutta nyt teatterihuone oli suljettu. Aiemmin huoneeseen joutui jonottamaan portaikossa seisoen tai istuen, mikä kieltämättä ei antanut museosta kovin tyylikästä kuvaa. Ehkä teatteri olikin juuri ahtaiden tilojen takia otettu kokonaan pois käytöstä?

Museotiloihin on kuulemma tulossa ensi vuonna uudistuksia, enkä kyllä yhtään ihmettele, sillä sen verran epäkäytännölliset ja ahtaat ne ovat. Museon merkittävin ongelma on kuitenkin sen pieni koko, enkä tiedä millä keinolla siitä saisi avaramman ja isomman oloisen. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan uudistuksia.

YSL-museo sijaitsee osoitteessa 5 avenue Marceau ja se on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-18, paitsi perjantaisin, jolloin museo on auki klo 21 saakka. Pääsylippu maksaa 7 euroa.

ysl-4

Saint-Jacques -tornin hulppeat näköalat

Pariisissa on lukuisia näköalapaikkoja, joista on mahdollisuus ihastella kaupungin kattoja ja nähtävyyksiä yläilmoista. Näihin kuuluvat mm. Panthéonin terassi, Riemukaaren katto, Montparnassen torni, Galeries Lafayetten kattoterassi, Centre Pompidoun näköalaterassi ja tietysti myös Eiffel-torni. Vähän tuntemattomampi näköalapaikka on Tour Saint-Jacques, joka on pitänyt oviaan auki vasta muutamia vuosia.

Torni oli aikoinaan osa 1500-luvulla rakennettua kirkkoa, joka sijaitsi Rue de Rivolin varrella Marais’ssa. Nyt jäljellä on siis enää tuo 52 metriä korkea torni, joka on vuosittain auki hieman vaihtelevien ajoin. Tänä vuonna torni on auki 1.6. – 4.11. välisen ajan, eli vielä muutaman viikon ajan on mahdollista käydä tutustumassa torniin ja nauttimassa hienoista näköaloista. Sinne ei kuitenkaan pääse itsekseen, vaan sisään päästäkseen pitää osallistua opastettuun kierrokseen.

Olin itse tällaisella kierroksella viime lauantaina ja lipun olin ostanut etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle. Saavuin paikalle vähän ennen kymmentä aamulla ja sain tornin juurella olevasta kioskista nimeäni vastaan pääsylipun. Porukkaa alkoi kerääntyä tornin liepeille ja meitä taisi lopulta olla noin viisitoista, puheensorinasta päätellen kaikki muut ranskalaisia. Kymmeneltä oppaamme avasi portin ja kokoonnuimme alatasolle kuulemaan tornin historiasta. Opas puhui ranskaa (edes tiedustelematta onko joukossa ulkomaalaisia) ja tunnustan kyllä, että osa hänen puheestaan meni itseltäni ohi, mutta pokkana nyökkäilin ja kuuntelin kiinnostuneen näköisenä 😃 Lähdimme sitten kiipeämään kapeaa kierreportaikkoa pitkin ensimmäiselle tasolle, jossa opas jatkoi kertomustaan. Pysähdyimme vielä toisen kerran matkan varrella kuuntelemaan opasta ja lopulta kiipesimme ylös asti, yhteensä 300 rappusta. 360 asteen näköala tornista oli todella upea. Valokuvaamiseen oli jätetty riittävästi aikaa, ja kamerani muistikortille tallentuikin kuvia joka suunnasta; kaukaisuudessa siintävä Sacre Coeur, kaupungintalo Seinen vierellä, Notre Dame, Eiffel-torni ja Pompidou-keskus. Onneksi sääkin suosi!

Opastettu kierros kesti 50 minuuttia ja maksoi 10 euroa. Voin suositella kierrosta lämpimästi, vaikka ranskaa ei puhuisikaan, sillä tornin historiasta voi kyllä lukea netistäkin ja mennä sitten kierrokselle vain nauttimaan näköaloista. Lippuja voi varata tämän linkin kautta. Toivokaamme, että torni aukeaa yleisölle myös ensi kesänä.

tour3

tour3

tour1