Yves Saint Laurent itämaiden lumoissa

Pariisin Yves Saint Laurent -museo avasi ovensa vuosi sitten ja kävin vierailemassa siellä heti tuoreeltaan. Kirjoitukseni voit lukea tämän linkin takaa. Tänä vuonna lokakuun alussa museossa aukesi teemanäyttely nimeltään L’Asie rêvée d’Yves Saint Laurent / Yves Saint Laurent: Dreams of the Orient, jonka kävin katsomassa heti sen auettua. Olin ostanut lipun etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle, mutta kuten ensimmäiselläkin käyntikerralla, olisin voinut nytkin vain kävellä suoraan sisään, sillä jonoa ei ollut.

Näyttely piti sisällään viitisenkymmentä haute couture -vaatetta, jotka olivat saaneet inspiraationsa Intiasta, Kiinasta ja Japanista. Vaikutteet näkyivät selvästi asujen muodoissa, väreissä ja koristelussa. Näyttelyn itämaista henkeä korostivat Pariisin aasialaisen taiteen museosta ja yksityiskokoelmista lainatut koriste-esineet ja korut. Vaikka itämaat kiehtoivatkin muotisuunnitteljaa, hän matkusteli siellä harvoin ja sen sijaan haki inspiraatiota työhönsä aasialaisesta taiteesta ja kirjallisuudesta.

ysl-1

ysl-3

ysl-2

Näyttelyssä oli esillä paljon Yves Saint Laurentin piirrosluonnoksia, joita oli erityisen kiinnostavaa tutkia, koska katsoin juuri ennen matkaa Yle Teeman YSL-dokumentin. Dokumentti keskittyi Saint Laurentiin nimenomaan lahjakkaana piirtäjänä ja ohjelmasta kävi ilmi, että hänen piirroksiaan on säilynyt jopa 200 000. Kannattaa muuten katsoa kyseinen dokumentti, se löytyy Yle Areenasta vielä vuoden 2018 loppuun saakka.

Näyttelyssä käsiteltiin myös Opium-tuoksun historiaa ja lanseeraamista. Siihen liittyen esillä oli paljon piirroksia aina parfyymipullon luonnoksista markkinointimateriaaleihin.  Parfyymi lanseerattiin vuonna 1977 ja se aiheutti kohun jo nimellään, ja YSL:ää syytettiin huumeiden suvaitsemisesta sekä ymmärtämättömyydestä Kiinan historiaa kohtaan. Kohu kuitenkin vain lisäsi asiakkaiden kiinnostusta uutuustuoksua kohtaan. Lanseerauksen jälkeen parfyymi myytiin nopeasti loppuun, kaupoista varastettiin tuoksun testereitä ja seiniltä revittiin Opium-mainosjulisteita muistoksi.

ysl-5

ysl-6

YSL-museossa oli tehty hieman muutoksia sitten viime kerran. Aulasta oli iso tv-ruutu ja tuolit poistettu kokonaan, joten kaksi huonetta oli käytännössä lähes tyhjillään, vain toisessa oli seinillä valokuvia Yves Saint Laurentista. Museossa oli aiemmin myös pienikokoinen teatteri, johon mahtui kerrallaan kolmekymmentä ihmistä katsomaan lyhyttä dokumenttia YSL:n elämästä, mutta nyt teatterihuone oli suljettu. Aiemmin huoneeseen joutui jonottamaan portaikossa seisoen tai istuen, mikä kieltämättä ei antanut museosta kovin tyylikästä kuvaa. Ehkä teatteri olikin juuri ahtaiden tilojen takia otettu kokonaan pois käytöstä?

Museotiloihin on kuulemma tulossa ensi vuonna uudistuksia, enkä kyllä yhtään ihmettele, sillä sen verran epäkäytännölliset ja ahtaat ne ovat. Museon merkittävin ongelma on kuitenkin sen pieni koko, enkä tiedä millä keinolla siitä saisi avaramman ja isomman oloisen. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan uudistuksia.

YSL-museo sijaitsee osoitteessa 5 avenue Marceau ja se on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-18, paitsi perjantaisin, jolloin museo on auki klo 21 saakka. Pääsylippu maksaa 7 euroa.

ysl-4

Mainokset

Saint-Jacques -tornin hulppeat näköalat

Pariisissa on lukuisia näköalapaikkoja, joista on mahdollisuus ihastella kaupungin kattoja ja nähtävyyksiä yläilmoista. Näihin kuuluvat mm. Panthéonin terassi, Riemukaaren katto, Montparnassen torni, Galeries Lafayetten kattoterassi, Centre Pompidoun näköalaterassi ja tietysti myös Eiffel-torni. Vähän tuntemattomampi näköalapaikka on Tour Saint-Jacques, joka on pitänyt oviaan auki vasta muutamia vuosia.

Torni oli aikoinaan osa 1500-luvulla rakennettua kirkkoa, joka sijaitsi Rue de Rivolin varrella Marais’ssa. Nyt jäljellä on siis enää tuo 52 metriä korkea torni, joka on vuosittain auki hieman vaihtelevien ajoin. Tänä vuonna torni on auki 1.6. – 4.11. välisen ajan, eli vielä muutaman viikon ajan on mahdollista käydä tutustumassa torniin ja nauttimassa hienoista näköaloista. Sinne ei kuitenkaan pääse itsekseen, vaan sisään päästäkseen pitää osallistua opastettuun kierrokseen.

Olin itse tällaisella kierroksella viime lauantaina ja lipun olin ostanut etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle. Saavuin paikalle vähän ennen kymmentä aamulla ja sain tornin juurella olevasta kioskista nimeäni vastaan pääsylipun. Porukkaa alkoi kerääntyä tornin liepeille ja meitä taisi lopulta olla noin viisitoista, puheensorinasta päätellen kaikki muut ranskalaisia. Kymmeneltä oppaamme avasi portin ja kokoonnuimme alatasolle kuulemaan tornin historiasta. Opas puhui ranskaa (edes tiedustelematta onko joukossa ulkomaalaisia) ja tunnustan kyllä, että osa hänen puheestaan meni itseltäni ohi, mutta pokkana nyökkäilin ja kuuntelin kiinnostuneen näköisenä 😃 Lähdimme sitten kiipeämään kapeaa kierreportaikkoa pitkin ensimmäiselle tasolle, jossa opas jatkoi kertomustaan. Pysähdyimme vielä toisen kerran matkan varrella kuuntelemaan opasta ja lopulta kiipesimme ylös asti, yhteensä 300 rappusta. 360 asteen näköala tornista oli todella upea. Valokuvaamiseen oli jätetty riittävästi aikaa, ja kamerani muistikortille tallentuikin kuvia joka suunnasta; kaukaisuudessa siintävä Sacre Coeur, kaupungintalo Seinen vierellä, Notre Dame, Eiffel-torni ja Pompidou-keskus. Onneksi sääkin suosi!

Opastettu kierros kesti 50 minuuttia ja maksoi 10 euroa. Voin suositella kierrosta lämpimästi, vaikka ranskaa ei puhuisikaan, sillä tornin historiasta voi kyllä lukea netistäkin ja mennä sitten kierrokselle vain nauttimaan näköaloista. Lippuja voi varata tämän linkin kautta. Toivokaamme, että torni aukeaa yleisölle myös ensi kesänä.

tour3

tour3

tour1

 

 

Kasvissyöjän Pariisi

Kasvissyöjän on Pariisissa hyvä olla, sillä kasvisravintoloita ja kasvispainotteisia ravintoloita löytyy jo moneen lähtöön, uusia syntyy koko ajan eikä enää tarvitse tyytyä pelkkään falafeliin tai ankeaan salaattiin. Esittelen tässä muutamia vaihtoehtoja, joista useimmista itselläni on omakohtaista kokemusta. En ole kasvissyöjä, mutta syön kasvispainotteisesti ja mielelläni reissuillani tutustun paikallisiin vegeravintoloihin.

Pari vuotta sitten Pariisiin syntyi suoranainen kasvisravintoloiden ryhmittymä, joka kantaa nimeä Veggietown. Muutaman korttelien säteellä on parikymmentä ravintolaa, jotka joko tarjoilevat kasvisvaihtoehtoja tai ovat kokonaan kasvis- tai vegaanisia ravintoloita. Itse olen käynyt Veggietownissa testaamassa Café Pinsonin, jonka viikonloppubrunch oli erinomainen. Useimmat alueen ravintoloista ovat konstailemattomia, edullisia ja monissa on take away -mahdollisuus. Tähän alueeseen kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Veggietownissa kierrellessä voi samalla ihastella ranskalaisen katutaiteilija Invaderin teoksia, joita hän on varta vasten tälle alueelle tehnyt. Veggietown sijaitsee 9:nnessä ja 10:nnessä arrondissementissa ja tämän linkin takaa löytyy alueen kartta ravintoloineen sekä kuvia Invaderin teoksista.

veggieblogi-1
Invaderin taidetta

Veggietownista itään sijaitsee trendikäs Marais’n alue. Myös sieltä löytyy Veggietownissakin testaamani  Café Pinson, jonka ovi on Marais’n toimipisteessä niin huomaamaton, että sen ohi kävelee helposti. Ravintola on pienellä kadulla osoitteessa 6 rue du Forez. Café Pinsonia vastapäätä löytyy kiva ja paikallisten keskuudessa suosittu Nanashi, joka ei ole kasvisravintola, mutta josta aina löytyy hyviä kasvisvaihtoehtoja. Suosittelen testaamaan myös paikan vadelmajuustokakun! Nanashillakin on toinen toimipiste Veggietownissa. Nanashi on auki lounaalla ja illallisella, kellonajat kannattaa tarkistaa netistä. Kulman takana Marais’n Nanashista löytyy tiivistunnelmainen ja trendikäs vegaaniravintola Wild And The Moon, joka on auki aamuvarhaisesta lähtien. Wild And The Moonissa on tarjolla iso valikoima mehuja ja kaikenlaista syötävää, mm. kasvis-bowleja ja päivittäin vaihtuva lounasannos. Mehut ovat kalliita, mutta kun eräänkin mehun nimi on Better Than Botox, niin kyllähän siitä voi vähän maksaakin 😀  Mainittakoon myös sivuhuomautuksena, että paikan tarjoilijamiehet ovat kuin suoraan mallitoimistosta…

veggieblogi-5
Nanashi, Mara

Centre Pompidoun takana osoitteessa 24 rue Rambuteau sijaitsee Le Potager du Marais -niminen kasvisravintola, joka on pieni ja hyvin suosittu. Olen syönyt siellä kahdesti ja ollut molemmilla kerroilla tyytyväinen. Le Potager du Marais ei ole mikään trendiravintola, vaan vähän nuhjuinen ja simppeli kasvismesta. Pääruoat maksavat n. 14-18 euroa. Ravintola on auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-16 ja klo 19-24.

Les Halles -ostoskeskuksen läheltä osoitteesta 41 rue des Bourdonnais löytyy viihtyisä kasvisravintola Veget’Halles, jossa olen käynyt kerran. Söin seitan-annoksen, joka oli erinomainen kuten myös nauttimani inkiväärimehu. Pääruokien hinta on n. 13 € ja tarjolla on myös päivittäin vaihtuva lounasvaihtoehto. Ravintola on auki lounaalla klo 12-15 ja illallisella klo 19-23.

Pariisi on kuuluisa falafel-paikoistaan, joista kenties suosituin sijaitsee Rue des Rosiers -kadulla. L’As du Fallafel -kioskin edessä näkee usein pitkän jonon ja ruokaa on paikasta jonottanut kuulemma myös Lenny Kravitz, mitä ravintola muistaa aina mainostaa. Mikäli jono on liian pitkä niin samalta kadulta ja sen liepeiltä löytyy myös muita falafel-ravintoloita. 

Niin ikään Marais’ssa sijaitsee Hank Vegan Burger (55 Rue des Archives), jota en ole itse testannut, mutta joka on ilmeisen suosittu. Vegaaniravintola tarjoilee burgereiden lisäksi pitsaa ja on auki päivittäin klo 12-22.

Nettiä tutkimalla löytää tietysti ajantasaisimmat tiedot kaupungin kasvisravintoloista, mutta jos tykkää kirjoista (kuten minä) voi kysellä Pariisin kirjakaupoista Paris végétarien -nimistä pientä kirjaa, johon on listattu kaupungin kasvisravintolat arrondissementien mukaan. Aukioloaikojen ja yhteystietojen lisäksi jokaisesta ravintolasta on informatiivinen kuvaus. Oma kirjani on vuodelta 2015 ja olen huonolla menestyksellä etsinyt uudempaa painosta, mutta toivottavasti sellaisen vielä Pariisista löydän.

Tässä oli siis muutamia omia suosikkejani. Kasvisravintoloita ilmestyy koko ajan lisää erityisesti kolmannen ja kymmenennen arrondissementin alueille, joten kannattaa pitää silmät auki siellä päin kävellessään tai googlata netistä infot uusimmista paikoista.

wild666
Wild & The Moon, Marais

Syksyn 2018 taidetärpit Pariisiin

Syksy on mahtavaa aikaa matkustaa Pariisiin, kun suurimmat turistimassat ovat poistuneet ja kelitkin vähän viilenneet. Taiteen rakastajillekin on alkamassa taas paljon kiinnostavia näyttelyitä, kuten tästä jo perinteeksi muodostuneesta katsauksestani käy ilmi.

Aloitetaan maalaustaiteesta. Pariisissa Picasson töitä voi ihastella Picasso-museon lisäksi tulevana syksynä myös Musée d’Orsayssa. Syyskuun 18. päivä siellä nimittäin käynnistyy Picasson siniselle ja vaaleanpunaiselle kaudelle omistettu näyttely. Esillä on runsaslukuinen määrä maalauksia ja piirroksia nuoren Picasson vuosilta 1900-1906. Näyttely menee 6.1.2019 saakka.

Lokakuun 3. päivä pyörähtää Grand Palais’ssa käyntiin Picasson aikalaisen ja maanmiehen, Joan Mirón, retrospektiivinen näyttely. Se käsittää lähes 150 työtä taiteilijan 70 vuotta kestäneen uran ajalta. Näyttelyyn voi käydä tutustumassa 4.2.2019 saakka.

Maailmankuulun amerikkalaisvalokuvaajan Dorothea Langen kuvia on esillä Tuileries’n puistossa sijaitsevassa Jeu de Paume -museossa 16.10. lähtien. Yli sadan valokuvan lisäksi katsottavissa on kuvia taustoittavia videoita ja dokumenttejä. Mukana on mm. ikoninen valokuva Migrant Mother. Näyttely on esillä 27.1.2019 saakka.

Centre Pompidoussa pääsee tutustumaan kubismin jännittävään maailmaan 17.10. lähtien. Kyseessä on läpileikkaus vuosina 1907-1917 vallinneesta taidesuuntauksesta ja mukana on töitä mm. Picassolta, Marcel Duchampilta, Georges Braquelta, Robert Delaunaylta ja Juan Gris’ltä. Noin 300 teosta käsittävä näyttely menee 25.2.2019 saakka. Vielä ehtii muuten nähdä Centre Pompidoussa sveitsiläisen valokuvaajan Sabine Weissin teoksia!  Näyttely Les villes, les rues, l’autre menee 15.10. saakka. The Guardian teki näyttelystä ja Weissista mielenkiintoisen jutun, jonka voi lukea tämän linkin kautta 

Mikäli art nouveau kiinnostaa niin 12.9. eteenpäin kannattaa suunnata Musée du Luxembourgiin, sillä silloin museossa käynnistyy Alfons Muchan retrospektiivinen näyttely. Tsekkiläinen Mucha muutti Pariisiin vuonna 1887 ja nousi siellä kuuluisuuteen piirrettyään mainoksen näyttelijä Sarah Bernhardtille. Näyttelyssä on esillä Muchan julisteita, mainoksia, veistoksia ja maalauksia, ja niitä voi käydä tutkimassa 27.1.2019 saakka. Muchan töille omistettu näyttely oli edellisen kerran Pariisissa esillä vuonna 1980, joten Musée du Luxembourgin näyttelyä on varmasti odotettu.

Musée Maillol ei ole välttämättä kovin tunnettu museo, mutta siellä on usein mielenkiintoisia näyttelyitä – viimeksi kävin katsomassa siellä hienon pop-taidenäyttelyn. Syyskuun 14 .päivä museossa aukeaa Giacomettin veistoksille omistettu näyttely. Sveitsiläinen kuvanveistäjä ja taidemaalari on tunnettu erityisesti venytetyistä, langanlaihoista ihmishahmoistaan. Näyttelyssä on Giacomettin 50 veistoksen lisäksi esillä 25 veistosta hänen aikalaisiltaan. Teokset ovat esillä 20.1.2019 saakka. 

Ranskan kansalliskirjastossa (BnF) aukeaa 16.10. Les Nadar -niminen valokuvanäyttely. Kyseessä on kolmen Nadarin – Félix Nadarin, hänen veljensä Adrien Tournachonin ja tämän pojan Paul Nadarin – valokuvanäyttely. Jo edesmenneet Nadarit olivat valokuvaajia, taidemaalareita ja keksijöitä. Félix Nadar oli henkilövalokuvauksen pioneereja ja hänen ikuistamikseen päätyivät mm. Charles Baudelaire, Édouard Manet ja Guy de Maupassant. 

Lokakuussa 2017 ovensa avannut Yves Saint Laurent -museo käynnistää ensimmäisen väliaikaisen näyttelynsä 2.10. Esille tulee tuolloin viitisenkymmentä haute couture -asua, joihin YSL otti vaikutteita Aasiasta; lähinnä Intiasta, Kiinasta ja Japanista. Vaatteiden lisäksi esillä on myös aasialaisia taideteoksia. L’Asie rêvée d’Yves Saint Laurent -nimeä kantava näyttely on esillä 27.1.2019 saakka.

Parhaillaan Kiasmassa esillä olevia brittiläisen Grayson Perryn töitä pääsee näkemään 19.10. alkaen Monnaie de Paris -museossa. En tiedä onko kyseessä täsmälleen sama näyttely kuin Kiasmassa, mutta ainakin osittain samoja töitä on esillä Pariisissakin. Kantaaottavan ja palkitun Perryn töitä voi käydä ihmettelemässä Monnaie de Paris’ssa 3.2.2019 asti.

Lopuksi vielä mainintana osoitteessa 116 Rue de Turenne sijaitseva Galerie Joseph, jossa olen käynyt katsomassa toinen toistaan mielenkiintoisempia valokuvanäyttelyitä. Syyskuun 23. päivään saakka galleriassa on ranskalaiselle supertähdelle, viime vuonna edesmenneelle Johnny Hallydaylle omistettu näyttely, jossa on esillä valokuvien lisäksi mm. hänen esiintymisasujaan ja kitaroitaan. Vielä ehtii käydä nekin kurkkaamassa!

Pariisissa menee tietysti paljon muitakin näyttelyitä. Kannattaa pitää silmät auki kaupungin kaduilla ja metrotunneleissa liikkuessaan. Pariisissa uskotaan vielä ulkomainoksiin ja niiden kautta saattaakin bongata näyttelyitä, joista ei välttämättä muuten saisi tietoa.

parisparis20

Budjettihotelli erinomaisella paikalla

Löysin kesällä Pariisista kivan ja edullisen, aivan huippupaikalla sijaitsevan hotellin, josta ajattelin nyt pari sanaa kertoa. Nettihaun kannalta haastavasti nimetty Paris France -hotelli sijaitsee suosikkialueellani Marais’ssa, parin minuutin kävelymatkan päässä République-aukiolta ja lähimmältä Temple-metroasemalta. Viihtyisässä ja eläväisessä ympäristössä on paljon kahviloita, ravintoloita, taidegallerioita ja kauppoja. Hotelli sijaitsee 1910-luvulta peräisin olevassa kauniissa, hyvin tyypillisessä pariisilaisrakennuksessa, jota koristavat ihastuttavat takorautaparvekkeet. Ajankohdasta riippuen kahden hengen huone maksaa noin 90-120 euroa. Itse maksoin kesäkuussa satasen verran yöltä ja tein varauksen suoraan hotellin omien nettisivujen kautta.

Olin hotellissa asiakkaana kesäkuussa kahdesti, parin viikon välein. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja oli mukavaa, että respan rouva muisti minut kun toistamiseen hotellille taas saavuin. Ensimmäisellä kerralla sain huoneen kolmannesta kerroksesta. Huone oli pieni, mutta siisti ja kaikin puolin asiallinen, ja näköala kadulle oli ihanan pariisilainen. Toisella kerralla sain huoneen ylimmästä, seitsemännestä kerroksesta hulppein näköaloin yli kaupungin kattojen ja pilkistipä kattojen yltä Eiffel-tornin huippukin! Tämä huone oli ensimmäistä huomattavasti suurempi myös kylpyhuoneeltaan, josta löytyi peräti kylpyamme. Mitään varsinaista luksusta tämäkään huone ei toki tarjonnut, mutta sellaista en tällä hinnalla odottanutkaan. Ainoa ikävä asia huoneessa oli likainen patja, joka näytti siltä, kuin sen reunalle olisi heitetty iso muki kahvia. Ainakin haluan uskoa, että se ruskea oli kahvia.

parisfrance2
Seitsemännen kerroksen huone

Aamiainen ei hotellissa kummoinen ollut. Se maksoikin kyllä vain 8 euroa (muistaakseni), mutta sillä ei saanut muuta kuin automaatista kahvia ja appelsiinimehua sekä pöytään valmiiksi asetellut croissantit ja patongin pätkät voinappeineen. Toisaalta, näidenkin eväiden voimalla pääsi liikkeelle eikä perinteisissä pariisilaiskuppiloissakaan aamiainen yleensä tämän kummempi ole.

Jälkimmäisellä kerralla hotellissa asuessani hajosi hotellin hissi ensimmäisen yön jälkeen. Itse olen hyväkuntoinen, eikä seitsemänteen kerrokseen kiipeäminen tuottanut puuskuttamista kummempia ongelmia, mutta varmasti hissin hajoaminen tuotti päänvaivaa joillekin asukkaille. Hissiä ei kovin ripeästi saatu korjattua, sillä kun lähdin seuraavana päivänä oli se edelleen rikki. Ystävällisesti hotellin pomo kuitenkin kantoi matkalaukkuni alas ja sain korvaukseksi ilmaiset aamiaiset.

hotelli7
Näköala kolmannen kerroksen huoneesta
hotelli6
Voiko olla tyypillisempää pariisilaisnäkymää ikkunasta?

Tästä pomosta puheenollen: eräänä päivänä hotellille saapuessani oli huoneeni ovi auki ja lukon kieleke ulkona. Menin huoneeseeni, suljin oven ja jäin pohtimaan mitä oli tapahtunut. Kymmenen minuutin kuluttua huoneeni oven avasi avaimella mieshenkilö, joka sai melkoisen hepulin ja anteeksipyyntökohtauksen minut siellä nähdessään. Hän lähti ripeästi pois ja veti oven perässään kiinni. Menin nopeasti ovelle, avasin sen ja huikkasin herran perään. Hän tuli takaisin ja selitin aika tiukkaan sävyyn oven olleen auki ja kyselin, että mitäs tämä tarkoittaa. Hän oli kovin pahoillaan, esitteli papereitaan ja selitti jotain kontrollikäynneistä. Kun seuraavan kerran lähdin hotellista kerroin tilanteen respan rouvalle, joka pahoitteli ja selitti että pomo siellä oli tarkistelemassa huoneita. Ei minua niinkään häirinnyt se, että joku laukkasi huoneeseen omilla avaimillaan vaan se, että huoneen ovi oli ollut auki ainakin 10 minuuttia.

Avoimesta ovesta ja hajonneesta hissistä huolimatta itselleni jäi hotellista mukava mielikuva. Ottaen huomioon erinomaisen sijainnin, mahtavan näköalan, ystävällisen palvelun ja edullisen hinnan voisin hyvinkin kuvitella meneväni joskus tähän hotelliin uudestaan ja voin suositella sitä kenelle tahansa budjettihotellia Pariisista etsiville.

hotelli4
Auringonlasku seitsemännen kerroksen huoneen ikkunasta

Miten tulla poistetuksi pariisilaismuseosta kolmen vartijan saattelemana?

Helposti, jos minulta kysytään! Tämä on opettavainen tarina siitä, miten kiinnostavia näyttelyitä ei kannata jättää viimeiseen iltaan…

Olin ostanut netistä etukäteen lipun intialaisen nykytaiteilija Subodh Guptan näyttelyyn Monnaie de Paris – museoon. Lippu oli keskiviikkoillalle klo 19, jolloin museossa oli määrä olla ilta-aukioloaika klo 21 saakka. Menin paikan päälle vähän ennen seitsemää ja iloisesti marssin museon turvatarkastukseen lippua heilutellen. Henkilökunnan edustaja kuitenkin totesi minulle, että valitettavasti museo on suljettu. Esittelin lippuani ja selitin, että olin ostanut sen kyseiselle illalle. Hieman hämmentyneen oloinen herra halusi ilmeisesti minut nopeasti pois kontoltaan ja ohjasi minut toiselle sisäänkäynnille, josta pääsinkin sisään ilman suurempia selittelyjä.

Museon sisäpihalle päästyäni ihmettelin paikalla olevaa DJ:tä ja porukkaa, joka seurusteli keskenään sen näköisenä, ettei heillä ole mitään aikeita lähteä museota tutkimaan. Vartijat alkoivat sulkea ovia ja mietin mielessäni, että jotain hämminkiä tilanteessa kyllä on. Olin ollut kyseisessä museossa aiemminkin, joten tiesin mihin näyttelyt päättyvät ja lähdinkin sitä ovea kohti. Ovella seisovalta vartijalta kysyin, että onhan museo klo 21 saakka auki ja hän vahvisti asian. Koska aloitin näyttelyn ”väärästä päästä” tulin heti ensimmäiseksi tilaan, josta löytyi Guptan tunnetuin teos Very Hungry God. Ihastelin valtavaa pääkalloteosta ja räpsin kuvia pohtien samalla, että onpa jännää kun museossa ei näytä olevan muita asiakkaita ollenkaan….ehdin käydä kolmessa näyttelytilassa kunnes minua kohti käveli naisvartija kaksi miestä vanavedessään. ”Madame, museo on suljettu ja teidän pitää poistua nyt”, ilmoitti hän ja alkoi ohjata minua ulos museosta kollegoineen. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Esittelin heille pääsylippuani ja ihmettelin miten on mahdollista, että nettikaupasta on voinut ostaa lipun ajankohtaan, jolloin museo on kiinni. He kummastelivat asiaa itsekin. Paikalle kutsuttiin henkilö, jonka kanssa pääsin selvittelemään asiaa. Museo oli tosiaan yleensä keskiviikkoiltaisin auki yhdeksään saakka, mutta kyseisenä iltana se suljettiin yksityistilaisuuden vuoksi seitsemältä. Ilmeisesti joku oli unohtanut sulkea nettikaupan kyseisen illan kohdalta. Minulle ehdotettiin, että tulisin katsomaan näyttelyn seuraavana päivänä, mutta selitin lähteväni takaisin Suomeen enkä siis ehtisi. Seuraavaksi paikalle kutsuttiin lipputoimiston työntekijä, jonka oli tarkoitus palauttaa minulle lippurahat. Hän kuitenkin pahoitteli, että lipputoimisto oli jo kiinni, eikä hän pääsisi kassaan käsiksi. Sain häneltä lipputoimiston sähköpostiosoitteen, johon hän pyysi minua kirjoittamaan ja lupasi, että lippu kyllä korvataan. Yeah right, ajattelin mielessäni ja poistuin pettyneenä paikalta.

Olisin tietysti kovin mielelläni nähnyt koko näyttelyn, mutta olin iloinen, että ehdin nähdä Guptan upean pääkalloteoksen. Henkilökunta tuntui olevan vilpittömästi pahoillaan, mutta en tosiaankaan odottanut että saisin rahojani takaisin. Lähetin lipputoimistoon sähköpostia vielä samana iltana ja liitin mukaan kuvan lipusta. Mitään ei kuulunut viikkoon. Lähetin perään uuden sähköpostin ja sain vastauksen saman tien pahoittelujen kera. Pyysivät pankkitietojani ja kuinka ollakaan, meni muutama päivä ja tililleni ilmestyi 13 euroa! Mahtavaa! Pieni summa, mutta periaatekysymys. Olin ollut ihan varma, että asiani jää ikuisiksi ajoiksi pyörimään ranskalaisen byrokratian rattaisiin, mutta ihmeitä tapahtuu. Ehkä tänä päivänä ymmärretään myös, että tyytymätön asiakas avautuu hyvin nopeasti Twitterissä, mitä kieltämättä ehdinkin jo suunnitella.

Yleensä etukäteen ostettu lippu varmistaa sisäänpääsyn, mutta joskus voi nähtävästi käydä juuri päinvastoin 😀

gupta1

gupta2

 

 

L’Atelier des Lumières – digitaalista taidetta

Kävin muutama viikko sitten tutustumassa 11:ssä arrondissementissa sijaitsevaan uuteen näyttelytilaan L’Atelier des Lumières, josta olin jo etukäteen kovin innoissani. Kyseessä on entiseen valimoon rakennettu yli 3000 neliön tila, jossa esitetään pelkästään digitaalisesti toteutettua taidetta. Saavuin paikalle kolmosen metrolla ja hyppäsin pois Rue Saint-Maurin asemalla, josta kävelymatkaa perille oli reilut viisi minuuttia. Rue Saint-Maurin katu itsessään oli vilkas ja piipahdin paluumatkalla sen lukuisille sieville sivukaduille ottamaan valokuvia.

gustavklimt1

gustavklimt5

Olin ostanut lipun etukäteen netistä tietylle kellonajalle, joten pääsin jonottamatta sisään. Nopean turvatarkastuksen jälkeen pääsinkin jo itse näyttelytilaan, joka oli kahdessa kerroksessa. Ihmisiä oli paikalla todella paljon! Suurin osa porukasta istuskeli keskellä lattiaa tai seiniin nojaten, osa käveli ympäriinsä tai seisoskeli paikoillaan. Gustav Klimtin taiteeseen perustuva teos oli ilmeisesti juuri alkanut kun saavuin paikalle ja jäin sitä näyttelytilan seinustalle ihastelemaan. Klimtin töitä heijastettiin lattialle ja seinille, ne muuttuivat, liikkuivat ja vaihtoivat väriä. Lattiassa liikkuvat kuvat aiheuttivat itselleni sen verran pään huimausta että katsoin parhaimmaksi katsella esitystä lähinnä paikallani seisten 😀 . Jossain vaiheessa siirryin kuitenkin yläkerran parvekkeelle tutkimaan näyttelyä uudesta näkövinkkelistä. Esitystä tahditti Luca Longobardin komea musiikki.

gustavklimt2

gustavklimt4

Gustav Klimt -esitys kesti kokonaisuudessaan noin 30-40 minuuttia, minkä jälkeen oli muutaman minuutin tauko. Sen jälkeen esitysvuorossa oli itävaltalaisen Hundertwasserin taiteeseen perustuva vastaavanlainen – tosin vain noin kymmenminuuttinen –  esitys, minkä jälkeen oli niinikään parin minuutin tauko. Lopuksi oli noin viisi minuuttia kestänyt tekoälyn kehittämä todella dramaattinen esitys Poetic_Ai, jossa valkoiset ja valkoiset palkit, pisteet, ruudut ja muut kuviot liikkuivat kiivaaseen tahtiin lattialla ja seinissä. Väliilä kuviot liikkuivat lattialla yhteen ja seinillä toiseen suuntaan, jolloin päässä alkoi todellakin tuntua siltä, että lattia lähtisi alta pois.

Kaiken kaikkiaan esitykset olivat todella hienot ja varmasti käyn paikan päällä jatkossakin katsomassa uusia näyttelyitä. L’Atelier des Lumières on auki maanantaista torstaisin klo 10-18, perjantaisin ja lauantaisin klo 10-22 ja sunnuntaisin klo 10-19. Lippu esityksiin maksaa 14,5 € ja sillä voi katsoa esityksiä vaikka kuinka pitkään, koska niitä näytetään luupilla aamusta iltaan vain muutaman minuutin tauoilla eikä kukaan kontrolloi milloin asiakas näyttelyyn saapuu tai sieltä poistuu. Gustav Klimt – ja Hundertwasser -esitykset pyörivät 11.11. saakka, Poetic_Ai – esitys 31.8. saakka. Suosittelen tutustumaan.

gustavklimt6