Huhtikuinen Pariisi kuvien kautta

Kuten monella muullakin, meni myös itselläni kevään ja kesän reissusuunnitelmat mönkään. Tässä maailman tilanteessa se on kuitenkin pieni murhe. Joskus vielä pääsee kyllä matkaan ja sitä ennen voi muistella menneitä reissuja. Tällä kertaa ajattelinkin ottaa katsauksen vuoden takaiseen Pariisiin. Olin silloin pääsiäislomalla huhtikuun loppupuolella, kevät oli jo pitkällä ja Pariisi parhaimmillaan. Tällä kertaa blogipostaus on kuvapainotteinen – tervetuloa siis kuvien kautta huhtikuiseen Pariisiin!

pariisinkevät19-9

pariisinkevät19-23

En koskaan lakkaa ihastelemasta enkä ihmettelemästä sitä, miten rauhallinen Pariisin ydinkeskustassa sijaitseva Place Dauphine on. Kyseessä on pieni, kolmionmuotoinen aukio Île de la Citén saarella, vilkkaan Pont Neuf -sillan kupeessa. Aukion laidalla on muutamia ravintoloita ja silloin tällöin hiekalla näkee petankin pelaajia. Muuten aukiolla saa yleensä olla ihan rauhassa, nauttia hiljaisuudesta ja kukkivista hevoskastanjoista, kuten viime pääsiäisenä.

pariisinkevät19-11

pariisi4420-1

pariisinkevät19-5

pariisinkevät19-6

Kirsikankukkia, magnolioita, hevoskastanjoita…Pariisin kukkaloisto on huhtikuussa mielestäni kauneimmillaan. Luxembourgin, Tuileries’n ja Palais Royalin puistot sekä kasvitieteellinen puutarha Jardin des Plantes ovat ihastuttavia paikkoja varsinkin keväällä. Kukkien kauneutta näkee toki ympäri kaupunkia, ja jos oikein hyvä tuuri käy, voi samaan kuvaan vaaleanpunaisten kukkien kanssa osua nainen vaaleanpunaisessa mekossaan!

pariisi4420-2

pariisi4420-3

pariisi4420-4

pariisi4420-5

pariisi4420-9

Viidennessä arrondissementissa, lähellä Panthéonia ja Sorbonnen yliopistoa, on sähkökaappien kylkiin maalattu ranskalaisten suurmiesten kuvia. Kuvan henkilöt ovat ylhäältä alas: Jean Lannes, joka oli Napoleonin palveluksessa taistellut kenraali, Jean Moulin, yksi Ranskan vastarintaliikkeen tunnetuimmista johtajista toisen maailmansodan aikana, kirjailija ja poliitikko Andre Malraux, kemisti ja poliitikko Marcellin Berthelot sekä kirjailija Victor Hugo. Aivan mahtavaa julkisen tilan käyttöä taiteen ja historian esille tuomiseksi!

pariisinkevät19-8

pariisinkevät19-20

pariisinkevät19-21

pariisinkevät19-28

Pariisin sillat aamuauringossa ovat kenties parasta mitä kaupungissa tiedän. Aikaisin aamulla Seinen silloilla saa kulkea lähes itsekseen ja nauttia aamuauringon ensisäteistä. Suosikkini ovat vierekkäiset Pont Neuf- ja Pont des Arts -sillat, joista näköalat ovat upeat katsoo sitten mihin suuntaan tahansa. Siltojen luota pääsee myös laskeutumaan alas Seinen rantaan, jossa on yleensä aamulla ja päivällä hyvin rauhallista. Lämpiminä kevät- ja kesäiltoina pariisilaiset sen sijaan kokoontuvat joukoittain Seinen äärelle juomaan viiniä ja nauttimaan ilta-auringosta.

pariisi4420-7

pariisi4420-8

Le Village Royal on pieni luksusliikkeiden reunustama käytävä kahdeksannessa arrondissementissa, lähellä Madeleinen kirkkoa. Vaikka lompakko ei antaisikaan myöden käydä Le Village Royalin kaupoissa, niin siellä on usein esillä taidetta ja pään yläpuolella hauskoja, värikkäitä päivänvarjoja. Vuodenvaihteessa käytävällä istuskeli jättimäinen, monen metrin korkuinen nallekarhu, jonka syliin kiipesivät kuvattavaksi niin perheen pienimmät kuin vähän isommatkin.

pariisi4420-6

Vuoden 2019 pääsiäismatkaani sävytti pari päivää aikaisemmin tapahtunut Notre-Damen tuhoisa tulipalo. Notre-Dame on itselleni tärkein Pariisin monumenteista ja aika kolkkoa oli katsella palon runtelemaa katedraalia ja miettiä, milloin seuraavan kerran mahtaisinkaan päästä kiipeämään kellotorniin katselemaan gargoileja ja edessä levittäytyvää Pariisia. Onneksi en silloin vielä tiennyt, että vuotta myöhemmin Notre-Damen rakennustyöt olisivat pysähdyksissä maailmanlaajuisen epidemian takia, eikä olisi minkäänlaista tietoa edes siitä, milloin seuraavan kerran pääsisin takaisin Pariisiin.

Siihen saakka ei auta muu kuin katsella vanhoja kuvia ja nauttia muistoista.

 

 

 

Azzedine Alaïa x Balenciaga

Pariisissa avautui tammikuussa Azzedine Alaïan (1940-2017) ja Cristóbal Balenciagan (1895-1972) muotiluomuksia rinnakkain esittelevä näyttely ”Alaïa et Balenciaga, sculpteurs de la forme”. Espanjalainen Balenciaga sulki muotitalonsa vuonna 1968, minkä jälkeen nuori ja lahjakas muotisuunnittelija, Tunisiasta kotoisin ollut Azzedine Alaïa kutsuttiin tutkimaan ja hakemaan pois Balenciagalta jääneitä haute couture -vaatteita. Alaïa vaikuttui suuresti Balenciagan kädenjäljestä, tämän teknisestä osaamisesta ja vaatteiden leikkauksista sekä ajattomuudesta. Samoja asioita arvostettiin tulevina vuosikymmeninä myös Alaïan suunnittelemissa ja valmistamissa töissä.

azzedinealaia-3
Vasen: Azzedine Alaïa 2007, oikea: Balenciaga 1962
azzedinealaia-2
Azzedine Alaïa 2008
azzedinealaia-1
Azzedine Alaïa 2012

Alaïan ja Balenciagan yhteisnäyttely oli nyt jo edesmenneen Hubert de Givenchyn ajatus ja sen kuratoinnista vastasi Olivier Saillard.  Näyttely pitää sisällään 56 asua ja ne on aseteltu pääasiassa pareittain: yksi asu Alaïalta ja toinen Balenciagalta. Vaikka toinen asu olisi tehty 1950-luvulla ja toinen 2000-luvulla, ei aina ole helppo päätellä kumpi on vanhempi ja kumpi uudempi – niin ajattomilta vaatteet näyttävät.

Näyttelytila on tyylikkään valkoinen ja vaatteita on sijoitettu harvakseltaan käytävämäiseen tilaan. Näyttely sijaitsee kahdessa kerroksessa; pohjakerrokseen on aseteltu vaatteet, kun taas ensimmäisessä kerroksessa on esillä suunnittelijoiden piirroksia vaatteista ja videopätkiä entisaikojen muotinäytöksistä.

Näyttely menee 28.6. saakka osoitteessa Galerie Azzedine Alaïa, 18, Rue de la Verrerie ja pääsylippu maksaa 5 euroa. Näyttelytilan yhteydessä on myös pieni, muotiin keskittyvä kirjakauppa.

azzedinealaia-4
Balenciaga n. 1940
azzedinealaia-5
Vasen: Balenciaga 1961, oikea: Azzedine Alaïa 2011

 

Montparnassen taiteilijahotellissa

Luin viime vuonna Simone de Beauvoirin kirjan Pariisi 1939-44. Kirjailija mainitsi siinä muutamaan otteeseen pariisilaishotellin nimeltä Mistral, jossa hänellä ja Jean-Paul Sartrella oli tapana asua. Googlasin kyseisen hotellin ja huomasin ilokseni, että se on vielä olemassa! Hotellia kehuttiin kovasti Tripadvisorissa, joten päätin seuraavalla Pariisin-matkallani majoittautua sinne muutamaksi yöksi. Vietin siis hotellissa joulun jälkeen kolme yötä ja se osoittautui niin viehättäväksi, että haluan kertoa siitä muutamalla sanalla.

mistral-5
Näköala huoneeni ikkunasta

Hotellissa on vain 37 huonetta, joten se on mukavan pieni ja rauhallinen. Huoneet ovat modernit ja valoisat – toki myös varsin pienet kuten Pariisissa yleensä. Lattiat narisevat sympaattisesti ja kylpyhuoneesta löytyy hauskoja yksityiskohtia. Kaakeleihin on nimittäin ikuistettu kuuluisat vieraat: Sartre kurkkii meikkauspeilin takaa ja de Beauvoir tuijottaa suihkukaapista!

Huonehinta vaihtelee matkustuskauden mukaan, mutta suurin piirtein 120-140 eurolla  saa Mistralista standardihuoneen. Aamiainen maksaa 12 euroa ja sillä saa tyypillisen kolmen tähden pariisilaishotellin valikoiman: erilaisia leipiä, croissanteja, leikkeleitä, juustoja, hedelmiä ja juomia. Ei siis mitään säväyttävää, vaan perusaamiainen, jolla pääsee liikkeelle.

Hotelli mainostaa nettisivuillaan, että kirjailijoiden tuotanto löytyy heidän ”kirjastostaan” ja etukäteen haaveilinkin rauhallisista lukuhetkistä kirjojen ympäröimänä. Käytännössä kirjasto tarkoitti kuitenkin kirjahyllyä aamiaishuoneeseen vievällä käytävällä…

Mistral sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä Montparnassen asemalta ja lähimmälle metropysäkille (Gaîté) on vain parin minuutin matka. Aseman liepeiltä lähtee myös lentokenttäbussi Le Bus Direct, jolla pääsee 18 eurolla Charles de Gaullen kentälle. Varttia kauempaa ei myöskään tarvitse kävellä Denfer-Rochereaun asemalle, josta pääsee bussilla Orlyn lentokentälle pulittamalla 8,70€.

Hotellia ympäröivä alue ei välttämättä ole kaikkein kauneinta ja kiinnostavinta Pariisia, mutta etsivä löytää alueelta myös kivoja mestoja. Hotellin läheltä löytyy ihastuttava, kylämäinen katu Rue Daguerre, jonka varrella on leipomoita, lihakauppoja, viinikauppoja, suklaaputiikkeja, ruokaravintoloita ja muutamia baareja. Kadun varrelta (osoitteesta 83 Rue Daguerre) löytyy myös yksi vegaaniravintola, Sweet Rawmance, joka osoittautui erinomaiseksi. Koska vierailuni osui joulun jälkeiseen aikaan, oli katu koristeltu ja valaistu kauniisti.

Lähes nurkan takana hotellilta sijaitsee Montparnassen hautausmaa, joka on aivan upea ja myös huomattavasti selkeämpi kuin esimerkiksi Père-Lachaisen hautausmaa. Montparnasselta löytyy monen taiteilijan ja kuuluisuuden viimeinen leposija: Jean-Paul Sartren, Simone de Beauvoirin, Charles Baudelairen, Jacques Chiracin, Serge Gainsbourgin, Agnès Vardan ja monen muun. Hautausmaan ovelta voi lainata kartan, johon kuuluisat haudat on merkitty.

Itse osuin Pariisiin juuri kun julkisen liikenteen lakko oli kiivaimmillaan, joten tunsin olevani Montparnassella hieman jumissa, vaikka nähtävää lähikortteleissa riittikin. Normaalitilanteessa Montparnassella majoittautuminen ei ole mikään ongelma, koska lähellä on julkisen liikenteen pysäkkejä. Hotellin sijainnin piti olla itselleni erinomainen siitä syystä, että olin ostanut lipun Montparnassen asemalta Bordeaux’hon lähtevään junaan. Lakon johdosta junani kuitenkin peruttiin, joten eipä sijainnista varsinaista hyötyä tällä kertaa ollut…

Mikäli Montparnassen alue kiinnostaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella hotelli Mistralia. Henkilökunta on mukavaa, hinta-laatusuhde oikein hyvä eikä yhtään haittaa tieto siitä, että myös kuuluisat kirjailijat ovat hotellissa viihtyneet.

mistral-1

mistral-2
Vedenkeitin huoneessa on aina mukava lisä

mistral-7

Lakko lomailijan silmin

Julkisen liikenteen lakko on kestänyt Ranskassa jo yli kuukauden eikä loppua näy. Olen viettänyt Pariisissa ja Bordeaux’ssa kohta kaksi viikkoa ja saanut omakohtaisesti kokea lakon vaikutukset. Juuri ennen Ranskaan tuloani sain paikalliselta VR:ltä eli SNCF:ltä meiliä, että junani Bordeaux’hon on peruttu ja että rahat palautetaan automaattisesti kortille. Olin maksanut hotellini Bordeaux’ssa jo etukäteen, joten aloin kuumeisesti miettiä vaihtoehtoja kaupunkiin pääsemiseksi. Osa junista kulkisi, mutta vasta lähtöä edeltävänä iltana tietäisi varmuudella mitkä junat liikkuisivat, mitkä eivät. Bussilla puolestaan matkaan tuhrautuisi peräti kahdeksan tuntia, joten ei kiitos. Päädyin lopulta ostamaan Air Francen lennot, joten pääsin kuin pääsinkin muutamaksi päiväksi nauttimaan Bordeaux’n viehättävästä kaupungista.

Lakon aikana Pariisissa on ollut vain kaksi automatisoitua metrolinjaa koko ajan toiminnassa. Harmillisesti nämä linjat (1 ja 14) kulkevat lähes saman suuntaisesti Pariisin läpi, joten kovin moneen suuntaan niillä ei ole päässyt. Lähes kaikki muut metrolinjat ovat olleet joko kokonaan pysähdyksissä tai liikkuneet vain ruuhka-aikoihin aamulla ja / tai illalla. Lisäksi lukuisat metroasemat ovat pysyneet koko lakon ajan suljettuna.

Ihan arvalla täällä ei sentään ole tarvinnut kulkea, sillä Pariisin metroyhtiö RATP on tiedottanut metrojen liikkumisesta varsin kiitettävästi nettisivuillaan ja somekanavissaan. Infoa on löytynyt ranskan lisäksi englannin kielellä. Twitterissä puolestaan on löytynyt ajantasaista tietoa linjakohtaisesti (ligne5_RATP, ligne6_RATP jne), mutta vain ranskaksi. Ranskan opiskelusta on siis ollut taas hyötyä!

Kaikenlaisiin muutoksiin kannattaa kuitenkin varautua. Pari päivää sitten kävin Musée de l’Hommessa ja olin suunnitellut hyppääväni Trocadérolta ysin metroon, jolla olisin päässyt Marais’n suuntaan ja takaisin hotellille. Kyseisen metrolinjan piti avautua illaksi klo 16.30, mutta kun vielä vähän ennen viittäkään ei metroasema ollut auennut (ja alkoi jo tulla kylmäkin), niin talsin suosiolla Riemukaarelle, josta hyppäsin ykkösen automatisoituun metroon ja pääsin sillä Marais’n kulmille. Eräänä toisena päivänä hyppäsin vitosen metroon, jonka oli määrä kulkea koko päivän seitsemän minuutin välein, mutta vuoroväli olikin 14 minuuttia ja lähes vartin verran sainkin odotella seuraavaa junaa.

Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä haasteita sen rinnalla, mitä pariisilaiset joutuvat päivittäin kokemaan. Aamuruuhkassa kulkevat metrot ovat tupaten täynnä eikä muutamissa liikkeellä olevissa busseissakaan ole aina ollut työmatkalaisille tilaa. Pariisilaiset liikkuvatkin nyt erityisen paljon kävellen, potkulaudoilla ja polkupyörillä. Niiden liikenneonnettomuuksien määrä, joissa on ollut osallisena polkupyörä tai skootteri, on ollut kasvussa, enkä yhtään ihmettele. Olen katsellut kauhulla erityisesti polkupyörillä ja sähköpotkulaudoilla ilman kypärää viilettäviä ranskalaisia, jotka eivät piittaa liikennesäännöistä tuon taivaallista. Täällä saa jalankulkijanakin olla tosi tarkkana, ettei jää alle.

Surullista on ollut huomata, että yleensä niin täydet ravintolat ja terassit ovat nyt puolityhjiä kun ihmiset eivät pääse liikkumaan. Moni kauppa ja ravintola kertoo lapulla ovessa sulkevansa klo 18-19 aikoihin, jotta henkilökunta pääsee kotiin, ennen kuin päivän metroliikenne pysähtyy kokonaan klo 19.30. Myös museoiden aukioloajoissa on muutoksia, joten ennen kuin alkaa tarpoa kilometritolkulla museoon, niin kannattaa tarkistaa somekanavista mahdolliset poikkeusajat.

Pariisiin lähiaikoina lomailemaan aikovien kannattaa siis varautua kävelemään paljon. Suosittelen myös seuraamaan kaupungin metroyhtiön RATP:n nettisivuja ja somekanavia. Lentokenttäjunat liikkuvat harvennetuin vuorovälein ja usein vain ruuhka-aikaan, mutta takseja on hyvin tarjolla ja molemmilta lentokentiltä pääsee keskustaan myös lentokenttäbusseilla, jotka ovat kulkeneet koko lakon ajan.

Muutamia hyödyllisiä osoitteita lakon aikana:
www.ratp.fr (metroyhtiö)
www.sncf.com (junayhtiö)
www.paris.demosphere.net (tietoa meneillään olevista ja tulevista mielenosoituksista)

Leonardo da Vincin lumoissa Louvressa

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 500 vuotta Leonardo da Vincin kuolemasta, mitä on muisteltu Ranskassa monin eri tavoin. Yksi merkittävimmistä tapahtumista on Louvren Leonardo da Vinci -näyttely, joka aukesi lokakuussa. Liput tulivat myyntiin jo kesäkuussa, ja ensimmäistä kertaa Louvren näyttelyyn oli tehty pakolliseksi lippujen ennakkovaraus. Lippuun merkittyä päivämäärää ja kellonaikaa syynättiinkin sisäänpääsyn yhteydessä tarkasti.

leonardodavinci-7

leonardodavinci-1

Näyttelyssä oli mukana yli 150 teosta: taidemaalauksia, piirustuksia, luonnoksia, patsaita ja muistiinpanoja. Kaikki teokset eivät olleet da Vincin, vaan mukana oli myös hänen opettajiensa, oppilaidensa ja muiden aikalaisten töitä. Näyttelyssä oli esillä myös da Vincin ateljeessa tehtyjä töitä, joiden pääasiallisesta tekijästä ei ole täyttä varmuutta. Leonardo da Vincille attribuoituja maalauksia ei ole kuin kymmenkunta, mutta seinämaalauksia lukuun ottamatta lähes kaikki oli saatu esille Louvren näyttelyyn. Da Vincia kutsutaan kaikkien aikojen renessanssi-ihmiseksi ja hänen monilahjakkuutensa tuli näyttelyn myötä hyvin esille.

Monia näyttelyvieraita näytti kiinnostavan eniten juuri da Vincin maalaukset, mutta itselleni näyttelyn kohokohta oli Vitruviuksen mies. Myyttinen Vitruviuksen mies on kotimaassaan Italiassa näytteillä hyvin harvoin, vain muutaman viikon ajan joka kuudes vuosi. Haurasta teosta ei meinattu päästää lähtemään Italiasta ollenkaan, ja teos saikin matkustusluvan vasta näyttelyn avajaisia edeltävällä viikolla. Louvressakin teos on esillä vain kahdeksan ensimmäistä viikkoa eli jouluviikolle saakka. Vitruviuksen miehen lisäksi suuren vaikutuksen minuun tekivät da Vincin piirrokset ja luonnokset, jotka toivat esille taiteilijan kädenjäljen aivan erityisen upeasti.

leonardodavinci-3
Vitruviuksen mies

leonardodavinci-4

leonardodavinci-5

Hieman yllättäen Mona Lisa ei ole mukana näyttelyssä. Da Vincin kuuluisin maalaus sijaitsee näyttelyn ajan omalla paikallaan Louvressa eri kerroksessa, luodinkestävän lasin takana. Sen sijaan da Vinci -näyttelyn yhteydessä on seitsemänminuuttinen Mona Lisa -aiheinen virtuaalinäyttely, jota en kuitenkaan itse testannut, vaan menin yläkertaan katsomaan sen aidon ja oikean teoksen.

Usein tällaiset isot näyttelyt ovat makuuni liian ruuhkaisia. Toki yleisöä oli nytkin paljon, mutta lippujen pakollinen varaaminen tuntui helpottaneen pahimpia ruuhkia. Tällä hetkellä (3.12.) varausjärjestelmä näyttää hämmentävästi siltä, että koko näyttely on myyty loppuun lukuun ottamatta tulevaa torstaita 5.12. Mitään muuta selitystä en tälle keksi kuin torstaille suunnitellun julkisen liikenteen lakon, joka uhkaa lamauttaa ihmisten liikkumista monin tavoin. Da Vinci -näyttely menee Louvressa 24.2. 2020 saakka.

leonardodavinci-8

 

 

 

Taidekävelyllä

Syksy on mahtavaa aikaa vierailla Pariisissa. Uudet näyttelyt pyörähtävät käyntiin kaupungin museoissa ja jokavuotiset taidetapahtumat, kuten FIAC ja Paris Photo, levittäytyvät ympäri kaupunkia. Tänä vuonna nykytaiteesta on päästy nauttimaan myös ulkoilmassa ja ihan ilmaiseksi. Avenue George V:n varrella on 14.10.-17.11. aikana esillä neljän nykytaiteilijan monumentaalisia taideteoksia. Tien toisella puolella on Carole Feurmanin hyperrealistisia ihmishahmoja, kun taas tien toista puolta koristavat Laurence Jenkellin jättikokoiset, eri maiden lippujen väreillä maalatut karamellit – mukana myös valkoinen, siniristillä koristeltu karkki! Lisäksi kadun varrelta löytyy Charlotte Manon valokuvateoksia ja Marcos Marinin veistoksia.

monumental-11

monumental-1

monumental-5

Taide kuuluu kaikille ja on kerrassaan mahtavaa, että taiteesta voi nauttia ilmaiseksi kaupungin kaduilla kävellen. Avenue George V -kadulle ei muuten olisi tullut lähdettyäkään, sillä hieman tylsän kadun varrella ei ole juuri muuta kuin huippukalliita luksusliikkeitä.

monumental-3

monumental-6

George V -metroasemalta pääsee näppärästi suoraan kadun alkupäähän, josta voi kävellä teos teokselta katua pitkin kohti Seineä ja kadun toista puolta takaisin lähtöpisteeseen. Suosittelen! Ja jos et tänä vuonna enää ehdi, niin enpä yhtään ihmettelisi jos vastaavanlainen näyttely järjestetään vuoden päästä uudestaan.

monumental-9

monumental-8

monumental-7

Huippumuotia ja veistoksia – Dos à la Mode

Montparnassen kaupunginosassa sijaitsevassa Musée Bourdellessa menee 17.11. saakka Dos à la Mode -niminen näyttely, joka on ottanut yllättävän näkökulman muotiin: vaatteet selkäpuolelta tarkasteltuna. Esillä on yli sata vaatetta ja asustetta 1700-luvulta tähän päivään saakka. Näyttävimmän osan muodostavat upeat iltapuvut, mutta esillä on myös esimerkiksi t-paitoja ja takkeja, jotka viestittävät selkäpuolen teksteillään. Mukana on mm. Yhdysvaltojen presidentin puolison tutuksi tekemä I really don’t care do u? -takki. Vaatteiden lomassa voi ihastella Antoine Bourdellen veistoksia, jotka on vaatteiden lailla aseteltu selkä katsojaan päin.

bourdelle-2
Etualalla Balenciagan iltapuku syksyn / talven 1961-62 kokoelmasta
bourdelle-4
John Galliano syksy / talvi 1998-99

Näyttely on todella ihastuttava. Huippusuunnittelijoiden vaatteita on aina mielenkiintoista päästä tutkimaan lähietäisyydeltä ja aivan erityiseksi näyttelykokemuksen tekee Musée Bourdellen miljöö upeine patsaineen. Omaksi suosikikseni nousi John Gallianon mustavalkoinen iltapuku (kuva yläpuolella), joka on kiinnitetty selkäpuolelta 51 napilla. Myös valokuvia on esillä. Ranskalaisen Jeanloup Sieffin Back is Beautiful -kuvakokoelma vuodelta 1985 täydentää näyttelyä hienosti.

Museon sydän on Antoine Bourdellen ateljee, joka on säilytetty alkuperäisessä asussaan. Vuonna 1861 syntynyt Bourdelle oli Auguste Rodinin oppilas ja sittemmin mm. Giacomettin ja Henri Matissen opettaja. Vuonna 1949 Bourdellen ateljee muutettiin museoksi ja sitä laajennettiin vuosina 1989-1992.  Museoon kuuluu kaksi pientä, mutta sitäkin vehreämpää puutarhaa, joita koristavat Bourdellen korkealle kohoavat veistokset.

bourdelle-5
Yves Saint Laurent syksy / talvi 1970-71
bourdelle-9
Martine Sitbon syksy / talvi 1997-98

Museo sijaitsee osoitteessa 18 rue Antoine Bourdelle aivan Montparnassen tornin juurella. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 ja lippu Dos à la Mode -näyttelyyn maksaa 10 euroa. Kävin näyttelyssä viikko sitten sunnuntai-iltapäivänä, jolloin väkeä kyllä riitti, mutta mitään sietämätöntä tungosta ei päässyt syntymään ja vaatteita saikin tarkastella ihan rauhassa. Dos à la Mode menee siis 17.11. saakka, joten kolmisen viikkoa on vielä aikaa käydä ihastumassa näyttelyyn. Suosittelen!

bourdelle-10
Givenchy kevät / kesä 2018