Syksyn 2018 taidetärpit Pariisiin

Syksy on mahtavaa aikaa matkustaa Pariisiin, kun suurimmat turistimassat ovat poistuneet ja kelitkin vähän viilenneet. Taiteen rakastajillekin on alkamassa taas paljon kiinnostavia näyttelyitä, kuten tästä jo perinteeksi muodostuneesta katsauksestani käy ilmi.

Aloitetaan maalaustaiteesta. Pariisissa Picasson töitä voi ihastella Picasso-museon lisäksi tulevana syksynä myös Musée d’Orsayssa. Syyskuun 18. päivä siellä nimittäin käynnistyy Picasson siniselle ja vaaleanpunaiselle kaudelle omistettu näyttely. Esillä on runsaslukuinen määrä maalauksia ja piirroksia nuoren Picasson vuosilta 1900-1906. Näyttely menee 6.1.2019 saakka.

Lokakuun 3. päivä pyörähtää Grand Palais’ssa käyntiin Picasson aikalaisen ja maanmiehen, Joan Mirón, retrospektiivinen näyttely. Se käsittää lähes 150 työtä taiteilijan 70 vuotta kestäneen uran ajalta. Näyttelyyn voi käydä tutustumassa 4.2.2019 saakka.

Maailmankuulun amerikkalaisvalokuvaajan Dorothea Langen kuvia on esillä Tuileries’n puistossa sijaitsevassa Jeu de Paume -museossa 16.10. lähtien. Yli sadan valokuvan lisäksi katsottavissa on kuvia taustoittavia videoita ja dokumenttejä. Mukana on mm. ikoninen valokuva Migrant Mother. Näyttely on esillä 27.1.2019 saakka.

Centre Pompidoussa pääsee tutustumaan kubismin jännittävään maailmaan 17.10. lähtien. Kyseessä on läpileikkaus vuosina 1907-1917 vallinneesta taidesuuntauksesta ja mukana on töitä mm. Picassolta, Marcel Duchampilta, Georges Braquelta, Robert Delaunaylta ja Juan Gris’ltä. Noin 300 teosta käsittävä näyttely menee 25.2.2019 saakka. Vielä ehtii muuten nähdä Centre Pompidoussa sveitsiläisen valokuvaajan Sabine Weissin teoksia!  Näyttely Les villes, les rues, l’autre menee 15.10. saakka. The Guardian teki näyttelystä ja Weissista mielenkiintoisen jutun, jonka voi lukea tämän linkin kautta 

Mikäli art nouveau kiinnostaa niin 12.9. eteenpäin kannattaa suunnata Musée du Luxembourgiin, sillä silloin museossa käynnistyy Alfons Muchan retrospektiivinen näyttely. Tsekkiläinen Mucha muutti Pariisiin vuonna 1887 ja nousi siellä kuuluisuuteen piirrettyään mainoksen näyttelijä Sarah Bernhardtille. Näyttelyssä on esillä Muchan julisteita, mainoksia, veistoksia ja maalauksia, ja niitä voi käydä tutkimassa 27.1.2019 saakka. Muchan töille omistettu näyttely oli edellisen kerran Pariisissa esillä vuonna 1980, joten Musée du Luxembourgin näyttelyä on varmasti odotettu.

Musée Maillol ei ole välttämättä kovin tunnettu museo, mutta siellä on usein mielenkiintoisia näyttelyitä – viimeksi kävin katsomassa siellä hienon pop-taidenäyttelyn. Syyskuun 14 .päivä museossa aukeaa Giacomettin veistoksille omistettu näyttely. Sveitsiläinen kuvanveistäjä ja taidemaalari on tunnettu erityisesti venytetyistä, langanlaihoista ihmishahmoistaan. Näyttelyssä on Giacomettin 50 veistoksen lisäksi esillä 25 veistosta hänen aikalaisiltaan. Teokset ovat esillä 20.1.2019 saakka. 

Ranskan kansalliskirjastossa (BnF) aukeaa 16.10. Les Nadar -niminen valokuvanäyttely. Kyseessä on kolmen Nadarin – Félix Nadarin, hänen veljensä Adrien Tournachonin ja tämän pojan Paul Nadarin – valokuvanäyttely. Jo edesmenneet Nadarit olivat valokuvaajia, taidemaalareita ja keksijöitä. Félix Nadar oli henkilövalokuvauksen pioneereja ja hänen ikuistamikseen päätyivät mm. Charles Baudelaire, Édouard Manet ja Guy de Maupassant. 

Lokakuussa 2017 ovensa avannut Yves Saint Laurent -museo käynnistää ensimmäisen väliaikaisen näyttelynsä 2.10. Esille tulee tuolloin viitisenkymmentä haute couture -asua, joihin YSL otti vaikutteita Aasiasta; lähinnä Intiasta, Kiinasta ja Japanista. Vaatteiden lisäksi esillä on myös aasialaisia taideteoksia. L’Asie rêvée d’Yves Saint Laurent -nimeä kantava näyttely on esillä 27.1.2019 saakka.

Parhaillaan Kiasmassa esillä olevia brittiläisen Grayson Perryn töitä pääsee näkemään 19.10. alkaen Monnaie de Paris -museossa. En tiedä onko kyseessä täsmälleen sama näyttely kuin Kiasmassa, mutta ainakin osittain samoja töitä on esillä Pariisissakin. Kantaaottavan ja palkitun Perryn töitä voi käydä ihmettelemässä Monnaie de Paris’ssa 3.2.2019 asti.

Lopuksi vielä mainintana osoitteessa 116 Rue de Turenne sijaitseva Galerie Joseph, jossa olen käynyt katsomassa toinen toistaan mielenkiintoisempia valokuvanäyttelyitä. Syyskuun 23. päivään saakka galleriassa on ranskalaiselle supertähdelle, viime vuonna edesmenneelle Johnny Hallydaylle omistettu näyttely, jossa on esillä valokuvien lisäksi mm. hänen esiintymisasujaan ja kitaroitaan. Vielä ehtii käydä nekin kurkkaamassa!

Pariisissa menee tietysti paljon muitakin näyttelyitä. Kannattaa pitää silmät auki kaupungin kaduilla ja metrotunneleissa liikkuessaan. Pariisissa uskotaan vielä ulkomainoksiin ja niiden kautta saattaakin bongata näyttelyitä, joista ei välttämättä muuten saisi tietoa.

parisparis20

Mainokset

Budjettihotelli erinomaisella paikalla

Löysin kesällä Pariisista kivan ja edullisen, aivan huippupaikalla sijaitsevan hotellin, josta ajattelin nyt pari sanaa kertoa. Nettihaun kannalta haastavasti nimetty Paris France -hotelli sijaitsee suosikkialueellani Marais’ssa, parin minuutin kävelymatkan päässä République-aukiolta ja lähimmältä Temple-metroasemalta. Viihtyisässä ja eläväisessä ympäristössä on paljon kahviloita, ravintoloita, taidegallerioita ja kauppoja. Hotelli sijaitsee 1910-luvulta peräisin olevassa kauniissa, hyvin tyypillisessä pariisilaisrakennuksessa, jota koristavat ihastuttavat takorautaparvekkeet. Ajankohdasta riippuen kahden hengen huone maksaa noin 90-120 euroa. Itse maksoin kesäkuussa satasen verran yöltä ja tein varauksen suoraan hotellin omien nettisivujen kautta.

Olin hotellissa asiakkaana kesäkuussa kahdesti, parin viikon välein. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja oli mukavaa, että respan rouva muisti minut kun toistamiseen hotellille taas saavuin. Ensimmäisellä kerralla sain huoneen kolmannesta kerroksesta. Huone oli pieni, mutta siisti ja kaikin puolin asiallinen, ja näköala kadulle oli ihanan pariisilainen. Toisella kerralla sain huoneen ylimmästä, seitsemännestä kerroksesta hulppein näköaloin yli kaupungin kattojen ja pilkistipä kattojen yltä Eiffel-tornin huippukin! Tämä huone oli ensimmäistä huomattavasti suurempi myös kylpyhuoneeltaan, josta löytyi peräti kylpyamme. Mitään varsinaista luksusta tämäkään huone ei toki tarjonnut, mutta sellaista en tällä hinnalla odottanutkaan. Ainoa ikävä asia huoneessa oli likainen patja, joka näytti siltä, kuin sen reunalle olisi heitetty iso muki kahvia. Ainakin haluan uskoa, että se ruskea oli kahvia.

parisfrance2
Seitsemännen kerroksen huone

Aamiainen ei hotellissa kummoinen ollut. Se maksoikin kyllä vain 8 euroa (muistaakseni), mutta sillä ei saanut muuta kuin automaatista kahvia ja appelsiinimehua sekä pöytään valmiiksi asetellut croissantit ja patongin pätkät voinappeineen. Toisaalta, näidenkin eväiden voimalla pääsi liikkeelle eikä perinteisissä pariisilaiskuppiloissakaan aamiainen yleensä tämän kummempi ole.

Jälkimmäisellä kerralla hotellissa asuessani hajosi hotellin hissi ensimmäisen yön jälkeen. Itse olen hyväkuntoinen, eikä seitsemänteen kerrokseen kiipeäminen tuottanut puuskuttamista kummempia ongelmia, mutta varmasti hissin hajoaminen tuotti päänvaivaa joillekin asukkaille. Hissiä ei kovin ripeästi saatu korjattua, sillä kun lähdin seuraavana päivänä oli se edelleen rikki. Ystävällisesti hotellin pomo kuitenkin kantoi matkalaukkuni alas ja sain korvaukseksi ilmaiset aamiaiset.

hotelli7
Näköala kolmannen kerroksen huoneesta
hotelli6
Voiko olla tyypillisempää pariisilaisnäkymää ikkunasta?

Tästä pomosta puheenollen: eräänä päivänä hotellille saapuessani oli huoneeni ovi auki ja lukon kieleke ulkona. Menin huoneeseeni, suljin oven ja jäin pohtimaan mitä oli tapahtunut. Kymmenen minuutin kuluttua huoneeni oven avasi avaimella mieshenkilö, joka sai melkoisen hepulin ja anteeksipyyntökohtauksen minut siellä nähdessään. Hän lähti ripeästi pois ja veti oven perässään kiinni. Menin nopeasti ovelle, avasin sen ja huikkasin herran perään. Hän tuli takaisin ja selitin aika tiukkaan sävyyn oven olleen auki ja kyselin, että mitäs tämä tarkoittaa. Hän oli kovin pahoillaan, esitteli papereitaan ja selitti jotain kontrollikäynneistä. Kun seuraavan kerran lähdin hotellista kerroin tilanteen respan rouvalle, joka pahoitteli ja selitti että pomo siellä oli tarkistelemassa huoneita. Ei minua niinkään häirinnyt se, että joku laukkasi huoneeseen omilla avaimillaan vaan se, että huoneen ovi oli ollut auki ainakin 10 minuuttia.

Avoimesta ovesta ja hajonneesta hissistä huolimatta itselleni jäi hotellista mukava mielikuva. Ottaen huomioon erinomaisen sijainnin, mahtavan näköalan, ystävällisen palvelun ja edullisen hinnan voisin hyvinkin kuvitella meneväni joskus tähän hotelliin uudestaan ja voin suositella sitä kenelle tahansa budjettihotellia Pariisista etsiville.

hotelli4
Auringonlasku seitsemännen kerroksen huoneen ikkunasta

Miten tulla poistetuksi pariisilaismuseosta kolmen vartijan saattelemana?

Helposti, jos minulta kysytään! Tämä on opettavainen tarina siitä, miten kiinnostavia näyttelyitä ei kannata jättää viimeiseen iltaan…

Olin ostanut netistä etukäteen lipun intialaisen nykytaiteilija Subodh Guptan näyttelyyn Monnaie de Paris – museoon. Lippu oli keskiviikkoillalle klo 19, jolloin museossa oli määrä olla ilta-aukioloaika klo 21 saakka. Menin paikan päälle vähän ennen seitsemää ja iloisesti marssin museon turvatarkastukseen lippua heilutellen. Henkilökunnan edustaja kuitenkin totesi minulle, että valitettavasti museo on suljettu. Esittelin lippuani ja selitin, että olin ostanut sen kyseiselle illalle. Hieman hämmentyneen oloinen herra halusi ilmeisesti minut nopeasti pois kontoltaan ja ohjasi minut toiselle sisäänkäynnille, josta pääsinkin sisään ilman suurempia selittelyjä.

Museon sisäpihalle päästyäni ihmettelin paikalla olevaa DJ:tä ja porukkaa, joka seurusteli keskenään sen näköisenä, ettei heillä ole mitään aikeita lähteä museota tutkimaan. Vartijat alkoivat sulkea ovia ja mietin mielessäni, että jotain hämminkiä tilanteessa kyllä on. Olin ollut kyseisessä museossa aiemminkin, joten tiesin mihin näyttelyt päättyvät ja lähdinkin sitä ovea kohti. Ovella seisovalta vartijalta kysyin, että onhan museo klo 21 saakka auki ja hän vahvisti asian. Koska aloitin näyttelyn ”väärästä päästä” tulin heti ensimmäiseksi tilaan, josta löytyi Guptan tunnetuin teos Very Hungry God. Ihastelin valtavaa pääkalloteosta ja räpsin kuvia pohtien samalla, että onpa jännää kun museossa ei näytä olevan muita asiakkaita ollenkaan….ehdin käydä kolmessa näyttelytilassa kunnes minua kohti käveli naisvartija kaksi miestä vanavedessään. ”Madame, museo on suljettu ja teidän pitää poistua nyt”, ilmoitti hän ja alkoi ohjata minua ulos museosta kollegoineen. Ystävällisesti, mutta päättäväisesti. Esittelin heille pääsylippuani ja ihmettelin miten on mahdollista, että nettikaupasta on voinut ostaa lipun ajankohtaan, jolloin museo on kiinni. He kummastelivat asiaa itsekin. Paikalle kutsuttiin henkilö, jonka kanssa pääsin selvittelemään asiaa. Museo oli tosiaan yleensä keskiviikkoiltaisin auki yhdeksään saakka, mutta kyseisenä iltana se suljettiin yksityistilaisuuden vuoksi seitsemältä. Ilmeisesti joku oli unohtanut sulkea nettikaupan kyseisen illan kohdalta. Minulle ehdotettiin, että tulisin katsomaan näyttelyn seuraavana päivänä, mutta selitin lähteväni takaisin Suomeen enkä siis ehtisi. Seuraavaksi paikalle kutsuttiin lipputoimiston työntekijä, jonka oli tarkoitus palauttaa minulle lippurahat. Hän kuitenkin pahoitteli, että lipputoimisto oli jo kiinni, eikä hän pääsisi kassaan käsiksi. Sain häneltä lipputoimiston sähköpostiosoitteen, johon hän pyysi minua kirjoittamaan ja lupasi, että lippu kyllä korvataan. Yeah right, ajattelin mielessäni ja poistuin pettyneenä paikalta.

Olisin tietysti kovin mielelläni nähnyt koko näyttelyn, mutta olin iloinen, että ehdin nähdä Guptan upean pääkalloteoksen. Henkilökunta tuntui olevan vilpittömästi pahoillaan, mutta en tosiaankaan odottanut että saisin rahojani takaisin. Lähetin lipputoimistoon sähköpostia vielä samana iltana ja liitin mukaan kuvan lipusta. Mitään ei kuulunut viikkoon. Lähetin perään uuden sähköpostin ja sain vastauksen saman tien pahoittelujen kera. Pyysivät pankkitietojani ja kuinka ollakaan, meni muutama päivä ja tililleni ilmestyi 13 euroa! Mahtavaa! Pieni summa, mutta periaatekysymys. Olin ollut ihan varma, että asiani jää ikuisiksi ajoiksi pyörimään ranskalaisen byrokratian rattaisiin, mutta ihmeitä tapahtuu. Ehkä tänä päivänä ymmärretään myös, että tyytymätön asiakas avautuu hyvin nopeasti Twitterissä, mitä kieltämättä ehdinkin jo suunnitella.

Yleensä etukäteen ostettu lippu varmistaa sisäänpääsyn, mutta joskus voi nähtävästi käydä juuri päinvastoin 😀

gupta1

gupta2

 

 

L’Atelier des Lumières – digitaalista taidetta

Kävin muutama viikko sitten tutustumassa 11:ssä arrondissementissa sijaitsevaan uuteen näyttelytilaan L’Atelier des Lumières, josta olin jo etukäteen kovin innoissani. Kyseessä on entiseen valimoon rakennettu yli 3000 neliön tila, jossa esitetään pelkästään digitaalisesti toteutettua taidetta. Saavuin paikalle kolmosen metrolla ja hyppäsin pois Rue Saint-Maurin asemalla, josta kävelymatkaa perille oli reilut viisi minuuttia. Rue Saint-Maurin katu itsessään oli vilkas ja piipahdin paluumatkalla sen lukuisille sieville sivukaduille ottamaan valokuvia.

gustavklimt1

gustavklimt5

Olin ostanut lipun etukäteen netistä tietylle kellonajalle, joten pääsin jonottamatta sisään. Nopean turvatarkastuksen jälkeen pääsinkin jo itse näyttelytilaan, joka oli kahdessa kerroksessa. Ihmisiä oli paikalla todella paljon! Suurin osa porukasta istuskeli keskellä lattiaa tai seiniin nojaten, osa käveli ympäriinsä tai seisoskeli paikoillaan. Gustav Klimtin taiteeseen perustuva teos oli ilmeisesti juuri alkanut kun saavuin paikalle ja jäin sitä näyttelytilan seinustalle ihastelemaan. Klimtin töitä heijastettiin lattialle ja seinille, ne muuttuivat, liikkuivat ja vaihtoivat väriä. Lattiassa liikkuvat kuvat aiheuttivat itselleni sen verran pään huimausta että katsoin parhaimmaksi katsella esitystä lähinnä paikallani seisten 😀 . Jossain vaiheessa siirryin kuitenkin yläkerran parvekkeelle tutkimaan näyttelyä uudesta näkövinkkelistä. Esitystä tahditti Luca Longobardin komea musiikki.

gustavklimt2

gustavklimt4

Gustav Klimt -esitys kesti kokonaisuudessaan noin 30-40 minuuttia, minkä jälkeen oli muutaman minuutin tauko. Sen jälkeen esitysvuorossa oli itävaltalaisen Hundertwasserin taiteeseen perustuva vastaavanlainen – tosin vain noin kymmenminuuttinen –  esitys, minkä jälkeen oli niinikään parin minuutin tauko. Lopuksi oli noin viisi minuuttia kestänyt tekoälyn kehittämä todella dramaattinen esitys Poetic_Ai, jossa valkoiset ja valkoiset palkit, pisteet, ruudut ja muut kuviot liikkuivat kiivaaseen tahtiin lattialla ja seinissä. Väliilä kuviot liikkuivat lattialla yhteen ja seinillä toiseen suuntaan, jolloin päässä alkoi todellakin tuntua siltä, että lattia lähtisi alta pois.

Kaiken kaikkiaan esitykset olivat todella hienot ja varmasti käyn paikan päällä jatkossakin katsomassa uusia näyttelyitä. L’Atelier des Lumières on auki maanantaista torstaisin klo 10-18, perjantaisin ja lauantaisin klo 10-22 ja sunnuntaisin klo 10-19. Lippu esityksiin maksaa 14,5 € ja sillä voi katsoa esityksiä vaikka kuinka pitkään, koska niitä näytetään luupilla aamusta iltaan vain muutaman minuutin tauoilla eikä kukaan kontrolloi milloin asiakas näyttelyyn saapuu tai sieltä poistuu. Gustav Klimt – ja Hundertwasser -esitykset pyörivät 11.11. saakka, Poetic_Ai – esitys 31.8. saakka. Suosittelen tutustumaan.

gustavklimt6

Alvar Aallosta Gustav Klimtiin – top 5 -näyttelyvinkit Pariisiin kesälle 2018

Tovi siinä taas meni, mutta kahlasin läpi Pariisin näyttelytarjonnan tulevalle kesälle ja kirjasin ylös mielenkiintoisimmat. Näyttelytärpit top 5 – voilà ! 

Kaupunkiin on auennut uusi ja mielenkiintoinen näyttelytila, josta olen itse erittäin innostunut. Pariisin 11:nnessä arrondissementissa sijaitseva entinen valimo on muutettu 3000 neliötä käsittäväksi näyttelytilaksi. L’Atelier des Lumières tarjoaa kokonaisvaltaisen, modernin näyttelykokemuksen: taideteoksia projisoidaan tilan seinille, kattoon ja lattiaan, teokset liikkuvat ja muuttuvat musiikin täydentäessä kokemusta. Vieraat voivat kulkea näyttelytilassa vapaasti ja nauttia kuvista sekä musiikista istuen, seisten tai kävellen. Kävin katsomassa viime kesänä La Villettessä teoksen, jossa Vincent Van Goghin töitä esitettiin samalla tavalla isossa hallissa musiikin kera. Tykästyin näyttelyyn kovasti ja olenkin nyt innoissani, että samanlaisia esityksiä on luvassa L’Atelier des Lumièresissä säännöllisesti. Näyttelytila aukesi huhtikuussa ja ensimmäinen iso esitys on tehty Gustav Klimtin taiteen ympärille. Sitä esitetään 11.11. saakka. Noin 40 minuuttia kestävä teos pyörii tauotta ja näyttelytilassa voi viipyä niin kauan kuin haluaa. Videoiden perusteella kyseinen näyttely on todella vaikuttava! Samaan aikaan Klimtin kanssa L’Atelier des Lumièresissä menee kaksi muutakin, lyhyempää teosta. Näyttelytila on auki päivittäin klo 10-18, perjantaisin ja lauantaisin klo 22 saakka. Pääsylippu maksaa 14,50€ ja se on mahdollista ostaa etukäteen netistä. L’Atelier des Lumières löytyy osoitteesta 38 rue Saint Maur. On hienoa, että Pariisiin syntyy tällaisia uudentyyppisiä, moderneja paikkoja nähdä ja kokea taidetta ihan uudella tavalla.

Suomi mainittu! Cité de l’architecture et du patrimoine -museossa menee parhaillaan Alvar Aalto -retrospektiivi. Esillä on melkein 150 teosta: valokuvia, piirustuksia, lamppuja ja muita huonekaluja. Näyttely lienee pitkälti sama, mikä oli esillä viime vuonna Ateneumissa, mutta on mielenkiintoista käydä katsomassa miten ranskalaiset Aallon teokset esittelevät. Trocadéron aukion laidalla sijaitseva museo on auki tiistaita lukuunottamatta päivittäin klo 11-19, torstai-iltaisin museo on auki klo 21 saakka. Pääsylippu näyttelyyn maksaa 9€ ja sen voi ostaa etukäteen netistä. Aallon töitä pääsee ihastelemaan 1.7. asti. Ja muuten, huhtikuun Beaux Arts -lehdessä on komea kuuden sivun juttu Alvar Aallosta ja kyseisestä näyttelystä.

Monnaie de Paris sijaitsee Seinen varrella osoitteessa 11 quai de Conti ja siellä menee usein erittäin mielenkiintoisia näyttelyitä, niin tälläkin hetkellä. Esillä on nimittäin intialaisen taiteilijan Subodh Guptan retrospektiivi. Vuonna 1964 syntynyt Gupta elää ja työskentelee Delhissä videotaiteen, maalausten, veistosten ja installaatioiden parissa. Gupta tunnetaan parhaiten teoksestaan Very Hungry God, jonka hän on rakentanut pannuista ja kattiloista, ja tämä jättimäisen pääkallon muotoinen teos on esillä myös Pariisissa. Monnaie de Paris on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-19, keskiviikkoiltaisin klo 21 saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 14€, netistä ostettuna 13€. Guptan retrospektiivi on esillä 26.8. saakka.

Korut ovat usein kuin pieniä taideteoksia ja Musée des Arts Décoratifs -museossa meneekin nyt näyttely, joka esittelee 230 korua sisältävän kokoelman 150 eri taitelijalta. Mistään sunnuntaitaiteilijoista ei olekaan kyse, sillä näyttelyssä nähdään mm. Niki de Saint Phallen, Salvador Dalín, Damien Hirstin, Man Rayn, Max Ernstin, Pablo Picasson ja Jeff Koonsin suunnittelemia koruja. Kokoelma kuuluu pariisilaiselle Diana Venet’lle, joka on kerännyt koruja 30 vuoden ajan. Hänen kokoelmaansa täydentävät lainat gallerioista, museoista ja taiteilijoiden perikunnilta. Lippu näyttelyyn maksaa 11€. Näyttely menee 8.7. saakka tiistaista sunnuntaihin klo 11-18, torstaisin museo sulkee ovensa klo 21.

Perinteisen kuvataiteen ystäville on tarjolla mielenkiintoinen näyttely 21.6. – 14.10. Petit Palais’ssa. Impressionnistes à Londres esittelee yli sata teosta ranskalaistaiteilijoilta, jotka pakenivat sodan jaloista Isoon-Britanniaan vuoden 1870 jälkeen. Mm. Pissarron, Sisleyn, Carpeaux’n, Daubignyn ja Monet’n töitä esittelevää näyttelyä voi käydä ihastelemassa tiistaista sunnuntaihin klo 10-18, perjantaihin klo 21 saakka. Lipun hinta ei ole vielä tässä vaiheessa tiedossa. Mainintana vielä se, että Petit Palais on jo rakennuksena erittäin viehättävä ja sen sisäpihalta löytyy kaunis pieni puutarha, jota voi ihastella museokahvilasta. Kannattaa käydä.

beauxarts

 

Cité des Fleurs – raukeaa tunnelmaa keskellä suurkaupungin vilinää

Pariisin 17. arrondissementissa ei ole varsinaisia turistinähtävyyksiä tai museoita, mutta sieltä löytyy eräs käymisen arvoinen katu, salaperäisyyttä huokuva Cité des Fleurs. Kyseessä on vuodelta 1847 peräisin oleva 320 metriä pitkä kävelykatu, jota reunustavat portein tiukasti suojatut persoonalliset talot. Kadulle pääsee näppärästi Brochant-metropysäkiltä, josta kadulle on muutaman minuutin kävelymatka. Ihan milloin tahansa ulkopuoliset eivät Cité des Fleursille pääse, sillä portti kadulle on auki arkisin 7-19 ja lauantaisin 7-13.

citedesfleurs-1

citedesfleurs-6

Kun vilkkaalta Avenue de Clichylta sujahtaa portin kautta Cité des Fleursille, tuntuu kuin olisi yhtäkkiä hypännyt toiseen maailmaan – niin raukea tunnelma kadulla on. Linnut visertävät puissa, ihmiset kävelevät verkkaisesti eikä talojen pihoilta juuri kuulu elämän merkkejä. Kadun varrella olevia rakennuksia koskevat tiukat määräykset; ne saavat olla vain tietyn korkuisia, kadun puolen pihoissa tulee olla kolme puuta istutettuina ja porttien koristeena pitää olla Medicin vaasi. Kenties pihoilla on myös pakolliset desibelimittarit valvomassa asukkaiden metelöimistä. 😀 Kadulle johtavaa porttia koristaa kyltti, jonka mukaan koiratkaan eivät ole tervetulleita, eli siisteyttä ja rauhaa vaalitaan täällä toden teolla. Voisi kuvitella, että tiukoista määräyksistä johtuen katu näyttäisi monotoniselta, mutta näin ei kuitenkaan ole: talot poikkeavat arkkitehtuuriltaan toisistaan ja myös erilaiset puut ja pensaat tuovat kadun yleisilmeeseen runsautta ja vaihtelevuutta.

Historian siipien havinaa kuuluu talon numero 25 kohdalla, jonka porttiin on kiinnitetty muistolaatta. Talossa toimi Ranskan vastarintaliikkeen verkosto, jonka Gestapo paljasti 18.5.1944. Surmansa saivat kahdeksan vastarintaliikkeen jäsentä, joiden nimet on kaiverrettu laattaan.

Muutaman kuuluisuudenkin nimi liittyy katuun: taiteilija Alfred Sisley asui täällä 1860-luvulla ja 1940-luvulla näyttelijä Catherine Deneuve syntyi kadulla sijainneella klinikalla. Cité des Fleursillä ei tänä päivänäkään sijaitse vain pelkkiä asuintaloja, vaan mm. lastentarha tuo hieman eloa ja ääniä kadun muuten niin rauhalliseen tunnelmaan.

citedesfleurs-3

citedesfleurs-5

Cité des Fleurs on varmasti vielä upeampi kesällä, kun puiden vihreät oksat kaartuvat kapean kadun ylle. Kävin paikan päällä huhtikuun alussa, jolloin puut eivät olleet vielä lehdessä, mutta toisaalta puut eivät peittäneet pihanäkymiä. Oli jo muutenkin vaikeaa yrittää kurkkia pihoille porttien takaa! Kurkkimisesta puheen ollen….Valvontakamerat kuvaavat katua ja kadun tapahtumia seuraa kadun päässä olevassa rakennuksessa kadun isännöitsijä. Hän oli selvästi seurannut heilumistani kameran kanssa ja lähtiessäni ystävällisesti kysäisi, että toivottavasti en zoomannut kamerallani mahdollisiin asukkaisiin ikkunoissa. Vakuutin tietysti, ettei näin tapahtunut.

Rakastan löytää Pariisista Cité des Fleursin kaltaisia rauhallisia keitaita, joissa voi hetken ajan kuvitella olevansa maaseudulla. Samalla voi puhelimestaan laittaa Eurojackpotin vetämään ja haaveilla minkä taloista itselleen ostaisi sitten kun jättipotti osuu kohdalle. 🙂

citedesfleurs-4

citedesfleurs-8

Hei me lakkoillaan!

Ranskalaiset ovat kovia lakkoilemaan ja tänä keväänä niin paikallisten kuin turistienkin hermoja koettelee rautatieyhtiö SNCF:n lakko. Presidentti Macron haluaa uudistaa miljardiveloissa rypevän yhtiön, mitä SNCF:n työntekijät nyt kiihkeästi vastustavat. Mikäli hallitus ei peräänny aikeistaan on SNCF valmis lakkoilemaan kolmen kuukauden ajan; lakko alkoi huhtikuun alussa ja sen uhataan jatkuvan kesäkuun loppuun saakka aina kahtena peräkkäisenä päivänä viidestä. Junatyypistä riippuen (TGV, TER, Intercité, RER) pahimmillaan vain yksi kolmesta, viidestä tai kahdeksasta junasta kulkee päivittäin. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että SNCF ilmoittaa vasta edellisenä päivänä klo 17 mitkä junat seuraavana päivänä kulkevat.

Erityisesti RER B -juna on monelle turistille tuttu, sillä se vie Charles de Gaullen lentokentälle. Uutissivustoilla on näkynyt kuvia täpätäysistä junalaitureista, joilta ihmisiä on pudonnut raiteille, junien ikkunoista sisään kiipeävistä matkustajista ja yleisestä liikennekaaoksesta.

Lakkopäivät näkyvät alla olevasta kalenterista keltaisella merkittyinä, joten kannattaa suunnitella mahdollinen kevätreissu Ranskaan muulloin kuin lakkopäivinä, jos haluaa liikkua junalla vaivattomasti. Vaan eipä tässä vielä kaikki….huhtikuussa ovat lakkoilleet myös jätteiden kerääjät ja uusimpana ryhmänä Eiffel-tornin turvallisuushenkilökunta, minkä johdosta torni jouduttiin sulkemaan perjantaina. Lakkoilusta aiheutuu siis monenlaista harmia paikallisten lisäksi myös turisteille.

kalenteri18Itse seuraan tilanteen kehittymistä erityisen tarkasti, koska olen suunnitellut kesäkuulle kahden viikon reissun Pariisin kautta Loiren laaksoon viidelle eri paikkakunnalle….junalla. Kyseiselle kahden viikon ajalle osuu kuusi lakkopäivää, mikä sotkee suunnitelmani totaalisesti, sillä junaliput olen jo ostanut ja kaikki hotellit varannut. Sopivia bussiyhteyksiä ei nimittäin ole eikä auton vuokraaminenkaan houkuttele. Mikäli lakko jatkuu kesäkuun loppuun saakka, otan käyttöön suunnitelma B:n, eli lennän suunniteltua aiemmin kotiin ja vietän koko loman Pariisissa. Jääköön Loiren laakso sitten toiseen kertaan.