Uusi upea Musée Carnavalet

Toukokuun lopussa oli odotettu päivä, kun Pariisin kaupungin historiaa esittelevä Musée Carnavalet avasi ovensa yli neljän vuoden ja 58 miljoonan euron peruskorjauksen jälkeen. Museo olikin jo vanhentunut ja tunkkainen, joten uudistuminen tuli tarpeeseen. Avajaisia oli rummutettu mediassa pitkään ja odotukset olivat korkealla, mutta kuinkas ollakaan – avajaispäivänä 29.5. museon työntekijät menivät lakkoon. Tämän ranskalaisemmaksi ei meininki voisi mennä! No, seuraavana päivänä museo lopulta aukesi, ja se on ollut siitä lähtien valtavan suosittu.

Uudistunut museo osoittautuikin kerta kaikkiaan upeaksi. Yli 100 huonetta ja tuhansittain maalauksia, pienoismalleja, veistoksia, valokuvia ja huonekaluja kattavat Pariisin historian meidän päiviimme saakka. Näyttelyesineistä 10 % on sijoitettu lapsen silmien korkeudelle ja nykyään kuvatekstit ovat ranskan lisäksi myös englannin ja espanjan kielillä. Museossa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä: itse kävin katsomassa kesäkuussa Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn ennen museon kokoelmaan tutustumista.

Museo on hengästyttävän suuri ja vierailuun kannattaa varata vähintään pari tuntia aikaa. Tässä muutamia kohokohtia museosta.

Suurimman vaikutuksen itseeni teki Alphonse Muchan korukauppias Georges Fouquet’lle suunnittelema Art Nouveau -tyylinen korukauppa. Kauppa aukesi vuonna 1901 Rue Royalella ja oli sensaatio jo silloin. Se pysyi muuttumattomana parikymmentä vuotta, kunnes Art Nouveau -tyylisuunta meni pois muodista ja Fouquet halusi muuttaa sisustuksen paremmin ajan tyyliä vastaavaksi. Jälkipolvien onneksi Fouquet säilytti kaupan sisustuksen kokonaisuudessaan ja lahjoitti sen vuonna 1941 Musée Carnavalet’n huomaan. Vuonna 1989 kauppa rakennettiin museoon juuri sellaisena, mitä se vuosisadan alun Pariisissa oli ollut.

Alphonse Muchan suunnittelema korukauppa

Museossa on kolmisenkymmentä huonetta, jotka on sisustettu tietyn aikakauden mukaan. Yksityiskohtien määrä on valtava ja huoneet on rakennettu sellaisella huolellisuudella, että välillä voi kuvitella olevansa 1700-luvun pariisilaissalongissa. Erityisen mielenkiintoinen on myös Marcel Proustille omistettu huone, josta löytyy mm. Proustille kuuluneet takki ja kävelykeppi, sekä sänky, jossa Proust kirjoitti suurimman osan Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksestaan. Huoneessa voi istua (ei sillä sängyllä kuitenkaan…) ja kuunnella pätkiä kyseisestä kirjasta. Joulukuun puolivälissä 2021 museossa muuten avautuu Marcel Proustille omistettu näyttely, joka jatkuu huhtikuulle 2022 saakka.

Marcel Proustin sänky

Heti museon sisäänkäynnin jälkeen on kaksi tilaa, joiden seinille ja kattoon on ripustettu vanhoja, takorautaisia kauppojen kylttejä. Ensimmäiset kyltit ilmestyivät Pariisin katukuvaan keskiajalla, jolloin lukutaidottomuus oli suurta eikä kaduilla ollut vielä nimiä tai rakennuksilla numeroita. 1800-luvulla kylttejä oli yli 1000, mutta 1900-luvun alkuun mennessä niitä oli jäljellä enää noin 200. Nykyään vanhoja kylttejä näkee enää harvakseltaan Pariisin katukuvassa.

Ranskan vallankumoukselle on museossa omistettu lukuisia huoneita. Niistä löytyy tauluja ja monenlaisia sen ajan esineitä; mm. aseita, Marie Antoinettelle kuulunut kenkä ja tikapuut, joiden avulla Latude-niminen vanki pakeni Bastillesta vuonna 1755. Erässä huoneessa on Bastillen linnoituksen pienoismalli, joka on valmistettu alkuperäisen linnoituksen kivestä. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa museokierrostani olin jo sen verran uupunut, etten jaksanut vallankumous-osastoa tutkia ihan perin pohjin. Mutta jääpä jotain seuraavallekin kerralle.

Vielä muutama mainitsemisen arvoinen asia. Museon loppupäässä esitellään Montmartrea ja pariisilaista elämäntyyliä menneinä aikoina. Huoneissa on ihastuttavia, vaikkakaan ei varmasti arvokkaita, tauluja, joissa kuvataan pariisilaista katuelämää ja kahviloita erityisesti 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Toisenlaisiin tunnelmiin vievät kuvat, videot ja taideteokset liittyen vuoden 2015 terrori-iskuihin. Myös toukokuun 1968 opiskelijamielenosoituksille pyhitetyt huoneet antoivat paljon pohdittavaa.

Musée Carnavalet sijaitsee Marais’ssa osoitteessa 23 Rue de Sévigné. Sisäänpääsy museoon on ilmainen, mutta ainakin tällä hetkellä (heinäkuu 2021) lippu pitää varata netistä ennakkoon.

59 Rivoli

Ostoskatu Rue de Rivolia pitkin kulkiessa katse kiinnittyy numeron 59 kohdalla olevaan värikkääseen oveen ja kankailla koristeltuun julkisivuun. Ketjuliikkeiden muodostaman yllätyksettömän rivistön joukossa tämä yksi rakennus todella pomppaa silmille. Oven takana onkin hauska yllätys, rakennus nimittäin pitää sisällään taiteilijoiden työtiloja, joihin pääsee vapaasti tutustumaan. Yhteensä 30 työtilaa levittäytyy kuuteen kerrokseen, minkä lisäksi pohjakerroksessa on näyttelytila, jossa järjestetään myös konsertteja. Työtiloihin ja taiteilijoihin pääsee tutustumaan tiistaista sunnuntaisin klo 13-20 välillä. Sisäänpääsy on ilmainen, mutta aulassa ja monessa studiossa on esillä tippiboxi, johon voi halutessaan sujauttaa rahaa toiminnan tukemiseksi.

Rakennus ja sen työtilat ovat hulvattoman värikkäitä, kaoottisia ja vähän rähjäisiäkin. Portaikko on maalattu joka kerroksessa erilaiseksi; yhden kerroksen seiniä koristavat villieläimet, toista jättimäiset ihmissilmät. Työtilat ovat erillisiä, mutta kaikki on avonaista tilaa. Studiosta toiseen voi vapaasti kuljeskella ja katsella taiteilijoita työssään. He kuulemma mielellään kertovat taiteestaan kysyjille – itse tosin en rohjennut juttusille. Ja ystävällisesti kaikki kyllä vierailijoita tervehtivätkin. Vaikka taiteilija ei paikalla olisikaan, saa studioon silti mennä katselemaan töitä. Valvontakamerat pitävät huolen, ettei talosta lähdetä taulu kainalossa. Ellei sitten ole maksanut siitä – taidetta on nimittäin myynnissäkin. Osa työtiloista kuuluu pysyvästi tietyille taiteilijoille, mutta osa tiloista on vuokrattavissa lyhyiksi ajoiksi. Paikalla kannattaa siis vierailla useamminkin, sillä uusien taiteilijoiden myötä Rivoli 59 näyttää aina vähän erilaiselta.

Rakennus oli aikoinaan ollut 15 vuotta hylättynä, kunnes vuonna 1999 kolme taiteilijaa valtasi sen. Heidän avukseen tuli muita taiteilijoita, jotka siivosivat ja kunnostivat paikan työtiloiksi. Taiteilijayhteisöä uhkasi häätö moneen otteeseen, kunnes asialle myötämielisen pormestarin avustuksella paikka saatiin lopulta laillisesti heidän käyttöönsä. Pandemian vuoksi paikka oli kiinni seitsemän kuukautta, minkä johdosta yhteisö käynnisti toukokuussa varainkeruukampanjan. Rahaa karttui yli 20 000 euroa, mikä auttoi paikkaa pysymään tolpillaan. Suosittelen lämpimästi käymään paikan päällä. Niin ihastuttavan boheemia tunnelmaa ei uskoisi löytävänsä keskeltä persoonatonta ostoskatua.

www.59rivoli.org

59 Rue de Rivoli

La Samaritainen paluu

Pariisin legendaarinen La Samaritaine -tavaratalo aukesi 16 vuoden kiinniolon jälkeen kesäkuun 23. päivä. Tavaratalon piti aueta jo vuosi sitten, jolloin se täytti 150 vuotta, mutta pandemian johdosta avajaiset siirtyivät eteenpäin. Samaritaine joutui sulkemaan ovensa vuonna 2005, sillä tavaratalon rakenteet olivat osoittautuneet huonokuntoisiksi ja muodostaneet turvallisuusriskin. Tavaratalon korjaukseen ja uudistamiseen menikin hulppeat 500 miljoonaa euroa. Avajaisia oli rummutettu mediassa pitkään ja pari päivää ennen virallisia avajaisia oli paikalle kutsuttu toimittajia ja sosiaalisen median vaikuttajia saamaan ensitunnelmat tavaratalosta ja nostamaan odotusta.

Vuonna 1870 valmistunut rakennus edustaa Art Nouveau – ja Art Deco -tyylisuuntauksia, mutta tavarataloa oli remontin myötä modernisoitu ja laajennettu. Pont Neuf -sillan ja -metroaseman kupeessa sijaitseva tavaratalo oli saanut lasisen uudisrakennuksen kylkeensä Rue de Rivolin puolelle. Menin avajaispäivänä klo 11.00 jälkeen katsomaan minkälainen jono tavarataloon olisi, ja Pont Neufin puolella kiemurtelikin kaksi jonoa. Totesin, etten viimeistä lomapäivääni kuluttaisi jonottamalla sisään tavarataloon, ja lähdin kiertämään rakennusta Rue de Rivolin puolelle. Yllätyksekseni huomasin, ettei Rue de Rivolin puolella ollut jonoja ollenkaan, joten oletan, että Pont Neufin puolella jonottaville oli ”juttu” päästä sisään nimenomaan vanhan rakennuksen puolelta. Livahdin siis sisään ja kävelin suoraan uudisrakennuksen läpi vanhan tavaratalon puolelle. Ja olihan se valtavan hieno! Seiniä koristivat keltasävyiset maalaukset riikinkukkoineen, ja ison portaikon aaltoilevat ja koristellut rautakaiteet henkivät Art Nouveau -tyyliä.

Arkkitehtuuria riittävästi katseltuani aloin tutkia tavaratalon varsinaista tarjontaa. Louboutin, Jimmy Choo, Kenzo, Cartier, Dior, Tiffany & Co, Balenciaga…nopeasti kävi ilmi, että valikoima oli suunnattu rikkaille pariisilaisille ja turisteille. Tämä on herättänyt mediassa kritiikkiä ja pohdintaa, tarviiko Pariisi vielä yhtä ökyrikkaille tarkoitettua luksustavarataloa. La Samaritainessa on myös 12 ravintolaa ja baaria, ja syyskuussa aukeava viiden tähden hotelli.

Tavaratalossa oli iloinen karnevaalitunnelma ja portaikossa avajaisten kunniaksi tanssiesityksiä. Näytti siltä, että suurin osa asiakkaista oli tullut vain katselemaan ja ihmettelemään legendaarista tavarataloa. La Samaritaine onkin käymisen arvoinen paikka jo pelkästään arkkitehtuuriltaan, vaikka ostoksia siellä ei olisikaan varaa tehdä. Tavaratalossa järjestetään opastettuja ranskan- ja englanninkielisiä kierroksia liittyen sen historiaan ja arkkitehtuuriin. Englanninkieliset kierrokset järjestetään lauantaisin klo 14.00, hinta puolentoista tunnin kierrokselle on 15 euroa ja paikan voi varata tavaratalon conciergeriltä. La Samaritaine on auki peräti 364 päivää vuodessa pysyen kiinni vain toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Pariisi kesäkuussa 2021

Palasin muutama päivä sitten Pariisiin suuntautuneelta lomareissultani. Edellisen kerran kaupungissa kävin heinäkuussa 2020, kun pandemiatilanne oli Ranskassakin kohtuullisen rauhallinen. Viime kesänä maahan pääsi ilman mitään todistuksia, mutta tällä kertaa vaadittiin negatiivisen koronatestituloksen lisäksi allekirjoitettu paperi, jossa vannottiin ettei koronan oireita ole tai altistumista tapahtunut. Rajamuodollisuudet sujuivat varsin ripeästi eikä mitään tenttausta ollut matkan syistä tai suunnitelmista.

Olin etukäteen lukenut paikallislehdestä, että kaikkien maassa olevien – niin paikallisten kuin turistienkin – kannattaa ladata koronavilkku TousAntiCovid. Sovellusta pitikin käyttää monessa kahvilassa ja ravintolassa, joihin ei päässyt sisään ennen kuin oli skannannut ovella olleen QR-koodin. Mikäli älypuhelinta tai sovellusta ei ollut, niin yhteystiedot piti jättää paperille. Sovellukseen päivittyi myös tiedot uusista tautitapauksista ja rokotettujen määrästä, joten sitä oli kiinnostavaa seurata päivittäin.

Olin tällä kertaa reissussa 11 vuorokautta, joista kuusi ensimmäistä vietin vakkarihotellissani Ibis Avenue de la Républiquessa ja viisi jälkimmäistä saman kadun Le General -hotellissa. Viime kesän matkallani yövyin samassa Ibis-hotellissa, jossa ei silloin huoneita siivottu olenkaan, mikä tuntuu nyt todella erikoiselta. Toimenpidettä perusteltiin sillä, ettei hygieniasyistä huoneeseen saanut tulla kukaan muu kuin asukas. Jos siellä olisi mennyt esimerkiksi wc tukkoon tai vastaavaa, olisi asukas joutunut vaihtamaan huonetta. Tällä kertaa siivouksesta huolehdittiin normaalisti. Molemmissa hotelleissa oli tarjolla buffet-aamiainen, mutta Le Generalissa oli tehty pieniä muokkauksia sen suhteen, esimerkiksi kirsikkatomaatit ja kurkunpätkät oli laitettu pieniin annoskulhoihin. Mutta ne aamiaisleivät! Molemmissa hotelleissa leivät ja patongit olivat ihan normaalisti asukkaiden leikattavissa. Toki niiden päällä oli lautasliina tai muu kangas, jota asiakkaiden olisi pitänyt käyttää. Todistin pariinkin otteeseen, miten joku tarrasi suoraan sormillaan patonkiin kiinni. Tämä on aina ällöttänyt itseäni jo normaaleinakin aikoina, mutta korona-aikana se suorastaan kauhistutti. Sanomattakin on selvää, etten syönyt aamiaisella leipää tai patonkia…

Museoihin ja näyttelyihin piti varata ennakkoon lippu tietylle päivälle ja kellonajalle. Tämän tavan soisin jatkuvan myös jatkossa. Sisälle saattoi päästä myös ilman ennakkovarausta, mikäli kaikki paikat eivät vielä olleet menneet. Mukavan väljää museoissa pääsääntöisesti olikin, lukuun ottamatta Musée Jacquemart-Andréta, jonka Paul Signac -näyttely oli pieni ja ahdas. Henkilökunta ei siellä myöskään valvonut kuinka monta ihmistä yhdessä näyttelysalissa aina oli.

Maskipakko oli viime viikon torstaihin saakka voimassa myös ulkona, mutta sen jälkeen enää sisätiloissa. Pariisilaisten maskikäyttäytyminen jätti kyllä toivomisen varaa, sillä kovin usein maskia pidettiin nenän tai leuan alla. Toki oli niitäkin, joita maskipakko ei kiinnostanut. Erityisen raivostuttavaa tämä oli mm. täydessä metrossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että maskittomiin ei reagoitu millään tavalla. Suomessa tuntuu, että maskittomia tuijotetaan kiukkuisesti julkisessa liikenteessä (olen myös itse syyllistynyt mulkoiluun), mutta pariisilaiset eivät muiden ihmisten maskien käytöstä tai sen puutteesta piitanneet.

Kahviloissa ja ravintoloissa pöytiä desinfioitiin ahkerasti ja sisätiloissa asiakaspaikoista oli vain osa käytössä. Terasseilla oli usein täpötäyttä, mutta itse menin usein ravintoloiden sisätiloihin pois kuumuudesta ja liikenteen melusta. Monessa ravintoloissa ruokalistat olivat poistuneet ja niiden tilalla pöydissä oli QR-koodi, jonka skannaamalla ruokalistan sai puhelimelleen. Toki ruokalistan sai halutessaan myös fyysisesti käteensä, mikäli älypuhelinta ei ollut.

Koronatestauspisteitä näytti olevan ympäri kaupunkia ja monen apteekin ulkopuolelle oli viritetty pieni teltta, josta sai pikatestin ilmaiseksi. Itse en paikan päällä testiä tehnyt, sillä pääsin Finnairin paluukyytiin rokotetodistuksellani. Myös paluumatkalla rajamuodollisuudet niin Ranskan kuin Suomen päässäkin sujuivat nopeasti. Tätä kirjoittaessani olen edelleen omaehtoisessa karanteenissa, joka toivottavasti päättyy sunnuntaina negatiiviseen koronatestitulokseen.

Turisteja ei Pariisissa vielä paljon ollut, mutta määrä lisääntyi selvästi päivä päivältä. Pariisilaiset sen sijaan olivat liikkeellä sankoin joukoin ottamassa ilon irti elämästä raskaiden ja pitkien koronarajoitusten jälkeen. Öisen ulkonaliikkumiskiellon oli määrä päättyä kesäkuun lopussa, mutta koska koronatapaukset ovat pudonneet ryminällä, poistui ulkonaliikkumiskielto jo tämän viikon maanantaina. Kuten vuosien peruskorjauksen jälkeen ovensa avannut Musée Carnavalet mainoksessaan toteaa: La vie parisienne est de retour.

Pariisilaismuseot toivottavat vieraat taas tervetulleiksi

Aluksi pieni yhteenveto koronarajoitusten purkamisesta. Ranskassa esiteltiin aiemmin tällä viikolla suunnitelma yhteiskunnan avaamiseksi, mikäli koronatilanne pysyy hallinnassa. Toukokuun 19. päivä saavat avautua museot, teatterit, kaikki kaupat sekä kahvilat ja ravintolat, mutta kaksi jälkimmäistä vain terassien osalta. Öinen ulkonaliikkumiskielto siirtyy kahdella tunnilla eteenpäin klo 21.00:een. Kesäkuun 9. päivä eteenpäin ulkona saa olla klo 23.00 saakka, ja ravintolat sekä kahvilat voivat avata sisätilansa. Kesäkuun 30. päivä öisen ulkonaliikkumiskiellon on määrä päättyä kokonaan. Tälläkin hetkellä EU-maista on mahdollista matkustaa Ranskaan kunhan esittää maahan saapuessaan negatiivisen koronatestituloksen. Karanteenia ei vaadita.

Osa museoista on jo ilmoittanut avaavansa ovet heti kun se on mahdollista, ja olen tehnyt pientä kartoitusta siitä, mitä pariisilaismuseoissa voi kesän aikana nähdä.

Musée Maillol avaa ovensa 20.5. Albert Uderzolle omistetulla näyttelyllä. Viime vuonna menehtynyt Uderzo tunnetaan ennen kaikkea Asterixin ja Obelixin luojana, joten näyttely kiinnostaa varmasti monen ikäisiä. Näyttely käy läpi Uderzon uraa kronologisessa järjestyksessä 300 originaaliteoksen myötä. Lipunmyynti näyttelyyn ei ole vielä käynnistynyt. Museon kyljessä on ihastuttava ulkokahvila, jonka hiljaisuudessa ja vehreydessä voi käydä näyttelyn jälkeen hengähtämässä. Museo sijaitsee osoitteessa 61, Rue de Grenelle.

David Bowielle omistettu Bowie Odyssée -näyttely ei ole vielä virallisesti ilmoittanut päivämäärää avautumiselleen, mutta tapahtuman nettisivuilla on jo mahdollista varata lippuja 19.5. lähtien aina näyttelyn päättymiseen 4.7. saakka. Le Palace -teatteriin on kerätty yli 1000 Bowieen liittyvää tavaraa; julisteita, vinyylejä, kirjoja ja jopa artistin syntymätodistus. Viime vuoden alussa muuten ilmoitettiin, että David Bowie saa pian nimeään kantavan kadun Pariisin 13:sta arrondissementista, mutta vielä uudesta kadusta ei ole uutisoitu. Ehkä tämäkin projekti jäi jonnekin pandemian jalkoihin.

Helsingissä päästiin nauttimaan René Magritten teoksista kaksi vuotta sitten Amos Rexin näyttelyssä, ja 19.5. avautuu René Magritte -näyttely Musée de l’Orangeriessa. Pariisin-näyttely keskittyy taiteilijan Renoir-kauteen, eli vuosiin 1941-1947, jolloin taiteilija halusi nähdä elämän valoisamman puolen ja sai inspiraatiota impressionisteilta, mm. Renoirilta. Näyttelyssä nähdäänkin Magritten lisäksi myös mm. Renoirin mestariteoksia. Näyttely kantaa nimeä Magritte / Renoir. Le surréalisme en plein soleil. ja liput siihen tulevat myyntiin 9.5.

Bourse de Commerce on upouusi museo, joka keskittyy näyttelyiden lisäksi François Pinault’n nykytaiteen kokoelmaan. Historiallinen rakennus on kokonaan uudistettu ja muutettu moderniksi näyttelytilaksi, joka sijaitsee ihan kaupungin sydämessä osoitteessa 2 Rue de Viarmes. Uudistuksesta vastasi japanilainen arkkitehti Tadao Ando. Museon nettisivuilta löytyy mielenkiintoisia videopätkiä uudistustöistä ja Designboomin sivuilla on upeita kuvia valmiista museosta. Bourse de Commerce aukeaa 22.5.

Pariisin kaupungin historiaan keskittyvä museo Musée Carnavalet on ollut kiinni yli neljä vuotta uudistustöiden takia, ja museon piti jo viime vuonna aueta yleisölle. Vielä ei ole tiedotettu avajaispäivästä, mutta se tulee olemaan varmasti pian. Museo olikin jo aika tunkkainen ja vanhanaikainen, joten mielenkiinnolla odotan minkälaiseksi se on korjattu neljän vuoden aikana. 1500-luvulla rakennettu ja vuonna 1880 museona avattu Musée Carnavalet sijaitsee keskellä Marais’ta osoitteessa 23, Rue de Sévigné.

Tässä oli muutama taidetärppi kesälle. Saa sitten nähdä kuinka paljon malttaa museoissa aikaansa viettää, kun seuraavan kerran Pariisiin pääsee…

Viisi Instagram-tiliä Pariisin ikävään

Kukapa ei näinä aikoina ikävöisi Pariisiin? Yksi tapa lievittää ikävää on seurata Pariisiin keskittyviä Instagram-tilejä. Upeita Pariisi-tilejä on valtavasti, mutta valitsin silti viisi, joista pidän aivan erityisen paljon. Kyseiset insta-tilit ovat keskenään hyvin erilaisia. Toisaalta niitä yhdistää se, etteivät kuvat ole välttämättä kliseisiä ja moneen kertaan nähtyjä, vaan Pariisia esitellään niissä myös yllättävistä ja arkisista näkökulmista. Myös kaikenlainen luksus loistaa poissaolollaan. Ja tässä ne ovat:

theparisinne-nimeä käyttävä Nathalie näyttää Instagramin storyissaan päivittäisiä kävelyretkiään ympäri Pariisin. Hän esittelee pieniä putiikkeja, ravintoloita ja gallerioita. Erityisen kiinnostavia ovat nimenomaan Nathalien storyt, joissa hän selkeällä ranskallaan kertoo kaikesta mitä ympärillään näkee ja missä käy. Niistä voi myös päätellä hänen asuvan 13. arrondissementissa, jonka katuja ja katutaidetta hän usein esittelee. Seuraamme toisiamme Instagramissa ja pari vuotta sitten Pariisissa näin hänet kadulla kuvaamassa Seineä. Epäröin hetken, mutta kävin sitten rohkeasti tervehtimässä ja esittäytymässä. Kiittelin hänen kivoja storyjaan ja sitä, miten selkeästi ja ymmärrettävästi hän ranskaa puhuu. Hän oli kovin ystävällinen ja kertoi, että on saanut aiemminkin kiitosta helposti ymmärrettävästä ranskastaan. Se oli yllättävä ja mukava kohtaaminen!

maraisvillageparis-instatilin kuvat keskittyvät Marais’n kaupunginosaan. Marais löytyy Pariisin 3:nnesta ja 4:nnestä arrondissementista ja se on ehdottomasti oma suosikkialueeni kaupungissa. MaraisVillageParis julkaisee erityisen paljon kuvia katutaiteesta, jota Marais’n kaduilta ja seinistä runsaasti löytyykin. Mielenkiintoista taidetta ei todellakaan aina tarvitse mennä katsomaan museoihin, vaan riittää kun pitää kaupungilla kävellessään silmät auki. MaraisVillageParis-tili tägää usein katutaiteen tekijät kuviinsa, jolloin on helppo lähteä tutustuaan tekijöiden töihin laajemminkin. Tilillä julkaistaan kuvia harvakseltaan, mutta toivottavasti yli 25 000 seuraajaa auttaa pitämään tekijöiden intoa yllä.

Peter Turnley (peterturnley) on vuonna 1975 Pariisiin muuttanut amerikkalainen kuvajournalisti, jonka yleensä mustavalkoisissa Pariisi-kuvissa on vanhanaikaista tunnelmaa. Hän kuvaa pääasiassa ihmisiä, usein kävelemässä kaupungilla tai istumassa kahviloissa, ja kertoo kuvateksteissään tarinoita kuvien takaa, joskus surullisiakin. Turnleyn insta-tili ei ole keskittynyt pelkästään Pariisiin, vaan hän julkaisee kuvia myös muualta maailmasta. Turnleyn nettisivuilta löytyy myös kokoelma mustavalkoisia Pariisi-kuvia vuosien varrelta.

Raphael Metivet (raphaelmetivet) on valokuvaaja, jonka Pariisi-kuvat ovat mykistävän upeita. Hän kiipeilee ystäviensä kanssa pariisilaisten talojen katoilla ja kuvaa rakennuksia, ikkunoita ja ikkunoista näkyvää elämää ja tunnelmaa. Kuulostaa tungettelevalta, mutta kuvista ei näy asuntojen yksityiskohtia. Hän usein myös kertoo kuvateksteissä missä päin hän on kuvat ottanut ja mitä rakennuksia kuvissa näkyy. Kuvakulmat ovat yllättäviä ja saavat ainakin minut haaveilemaan siitä, että pääsisin itsekin joskus kuvaamaan pariisilaiskatoille. Metivet’n insta-storyt ovat myös mielenkiintoisia, sillä niissä on usein kuvia tai videota kuvaustapahtumasta kattojen yllä. Ei korkean paikan kammoisille…

geeparee22 ylläpitää värikästä Instagram-tiliä ja julkaisee kuvia pääasiassa Pariisista, mutta myös muualta Ranskasta. Hän kuvaa rakennuksia, ihmisiä ja kahviloita – kaikkea mitä hän kaupungilla näkee. Hänen kuvissaan ei välttämättä ole mitään erityisen ihmeellistä, mutta juuri siitä pidän; ne ovat tunnelmapaloja, aitoja kuvia Pariisin kaduilta. Instagram on täynnä photoshopattuja tai lavastettuja luksuskuvia Pariisista, mikä on äärettömän tylsää. Täydellisten kuvien sijasta katselen paljon mieluummin sitä, miltä arkipäiväinen Pariisi näyttää.

Kuva: paris_by_tuula 🙂

Virtuaaliset kävelykierrokset Pariisissa

Vivre Paris on ranskankielinen mediasivusto, joka julkaisee paljon kivaa sisältöä Pariisista; kuvia, kulttuuria, historiaa ja ajankohtaisia uutisia. Vaikka olen seurannut sivua jo pitkään niin Facebookissa, Instagramissa kuin Twitterisäkin, niin huomasin vasta taannoin, että he ovat järjestäneet jo marraskuusta lähtien virtuaalisia kävelykierroksia Pariisissa. Oppaan vetämät kierrokset kestävät tunnin, ne maksavat 4,49 euroa ja ovat katsottavissa Vivre Paris’n Facebook-sivujen kautta. Ilokseni huomasin, että myös kaikki menneet kierrokset ovat vielä ostettavissa ja katsottavissa jälkikäteen. Teemoina ovat olleet mm. Père-Lachaisen hautausmaa, katutaide, latinalainen kortteli, Belleville ja vaikka mitä muuta. Tällä hetkellä kierroksia on julkaistu tammikuun loppuun saakka, mutta toivottavasti ne jatkuvat vielä ainakin siihen saakka, kunnes matkustaminen taas helpottuu.

Olen ehtinyt osallistua vasta kahdelle kierrokselle, mutta niiden perusteella voin suositella kierroksia lämpimästi Pariisin-kaipuuseen. Oppaat puhuvat selkeää ranskaa – tosin hyvin nopeasti. Itselläni on ollut välillä vaikeuksia pysyä perässä, mutta ei haittaa jos ihan kaikkea ei ymmärräkään, sillä aina voi ihailla pariisilaismaisemia. Eilen Belleville-kierroksella päästiin ihastelemaan suorassa lähetyksessä kun Pariisiin satoi ensilumi!

Vivre Paris’n virtuaalisia kävelykierroksia voi ostaa ja katsoa tämän linkin kautta.

Viisi vinkkiä uudenvuoden viettoon

Mitä tehdä uutenavuotena, kun kaikki tapahtumat on peruttu, ravintolat suljetaan jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista eikä juhlimista muutenkaan katsota nyt hyvällä silmällä? Pariisikin on edelleen vain kaukaisissa haaveissa. Noh, aina voi istua kotisohvalla ja nauttia Pariisin kulttuuritarjonnasta etäyhteyksin. Tässä viisi vinkkiä, joiden avulla voi hetkeksi unohtaa pandemian ja haaveilla tulevista Pariisin-matkoista.

  • Yksi aattoillan mielenkiintoisimmista tapahtumista tulee suorana Pariisin Notre-Damen katedraalista – tavallaan. Katedraali on edelleen poissa käytöstä vuoden 2019 tulipalon johdosta, mutta se luodaan katsojien silmien eteen virtuaaliteknologiaa hyväksi käyttäen. Virtuaalisessa Notre-Damessa esiintyy elektronisen musiikin pioneeri, säveltä ja esittäjä Jean-Michel Jarre. Todellisuudessa Jarre esiintyy katedraalin lähellä olevassa studiossa ja hänen avatarinsa näkyy virtuaalisessa Notre-Damessa. Welcome to the Other Side -konsertti on ilmainen ja sen voi katsoa mm. Jean-Michel Jarren YouTube-kanavalta alkaen klo 00.25 Suomen-aikaa. Konsertti-trailer löytyy tämän linkin takaa.
  • How to become a Parisian in one hour on Olivier Giraud’n yhden miehen stand up -show, joka on pyörinyt pariisilaisteatterissa jo vuosia. Koronan myötä show on siirtynyt nettiin, josta sen voi katsoa viiden, kymmenen tai viidenkymmenen euron hintaan – sinä päätät itse etukäteen millä hinnalla haluat koomikkoa tukea. Suhtauduin esitykseen vähän epäilevästi jo siitä syystä, että vihaan stand up -komiikkaa ja pelkäsin show’n keskittyvän vain vanhoihin ja tunkkaisiin kliseisiin pariisilaisista. Pariisin kaipuu oli kuitenkin sen verran kova, että lunastin itselleni kymmenen euron lipun ja katselin show’n läpi. Eikä se ollutkaan niin hölmö mitä ajattelin! Toki show’ssa leikiteltiin kansallisuuksiin perustuvilla stereotypioilla melkein kyllästymiseen saakka, mutta Giraud’n jutut olivat ihan hauskoja ja oivaltavia, ja tällainen kaltaiseni huumorintajuton ihminenkin hörähteli vitseille välillä ihan ääneen. Liveyleisön edessä tallennettu esitys on suunnattu ensisijaisesti turisteille, mutta yleisössä oli yllättävänkin paljon ranskalaisiakin. Kyseessä on kaikin tavoin kepeä ja huoleton esitys, jota voin kyllä suositella akuuttiin Pariisin-kaipuuseen. Lipun esitykseen voit ostaa tämän linkin kautta.
  • Pariisin ooppera tarjoilee esityksiään nettisivujensa kautta katsottavaksi maksua vastaan. Hinnat vaihtelevat kolmesta eurosta kahteentoista euroon, ja valikoimassa on oopperaa, balettia ja konsertteja. Kiinnostaako Carmen, janoatko Joutsenlampea? Kurkkaa oopperan nettisivuilta koko valikoima, vuokraa esitys ja nauti.
  • Philharmonie de Paris’n nettisivuilta löytyy puolestaan runsaasti ilmaisia konsertteja katsottavaksi. Suosittelen erityisesti Gustav Mahler -konserttia, jota johtaa Pariisin orkesterin johtoon valittu nuori suomalaiskapellimestari Klaus Mäkelä. Sen ja monta muuta konserttia löydät tämän linkin takaa.
  • Teatteri Châtelet esittää uudenvuoden aattona klo 22.00 Suomen-aikaa konsertin, joka on katsottavissa suorana ja ilmaiseksi teatterin nettisivujen kautta. Luvassa on mm. musikaali- ja elokuvasävelmiä 1920- ja 1930 -luvuilta. Lisätietoja ohjelmasta löytyy teatterin nettisivuilta.

Tässä siis muutama vaihtoehto uudenvuoden virtuaaliseen viettoon. Toki nämä esitykset löytyvät netistä myös myöhemmin. Hyvää uutta vuotta 2021!

Nojatuolimatkailua Pariisissa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Korona on hiljentänyt Pariisinkin, jossa tällä hetkellä jatkuu ulkonaliikkumiskielto vähintään joulukuun alkuun saakka. Ranskan terveysministeri on juuri kuitenkin ilmoittanut, että epidemian huippu on Ranskassa ohitettu tiukkojen rajoitusten ansiosta. Se on iloinen uutinen, mutta mitä tapahtuu jouluna ja uutenavuotena, jos ihmiset pääsevät taas kokoontumaan ja juhlimaan yhdessä? No, sitä ei kannata murehtia vielä. Ajattelin joka tapauksessa ryhdistäytyä ja alkaa taas kirjoitella tänne omaakin Pariisin-kaipuutani helpottaakseni.

Viime lauantaina vietettiin Museoiden yötä Ranskassa ja tällä kertaa tietysti virtuaalisesti. Moni museo veti opastettuja kierroksia Facebook-sivuillaan, jonne kierrokset ovat jääneet vielä katsottaviksi. Tässä muutama vinkki mielenkiintoisimpiin kierroksiin.

Louvren Facebook-sivuilta löytyy 12 minuutin kierros, jolla esitellään osa museon kuuluisimmista ja kauneimmista naispotreteista. Kierros on myös tekstitetty ranskaksi, mikä helpottaa seuraamista, sillä oppaat puhuvat kasvomaskien läpi. Louvressa käy normaaliaikoina 10 miljoonaa vuosittaista kävijää, joten on suorastaan ylellistä päästä katsomaan opastettu kierros tyhjässä museossa.

Muotiin keskittyvä Palais Galliera oli pitkään suljettuna remontin takia ja sen piti avautua maaliskuun lopussa. Korona sotki asiat ja museo aukesi lokakuussa, mutta joutui pian sulkemaan ovensa uudelleen koronan takia. Museon ensimmäinen näyttely remontin jälkeen esittelee ikonisen Gabrielle Chanelin elämää ja töitä, ja saman teeman ympärille keskittyi myös viime lauantain yli puolituntinen kierros. Sekin löytyy edelleen Palais Gallieran Facebook-sivuilta.

Erityisen viihdyttävä ja kiva museokierros löytyy Musée des Arts Décoratifsin Facebook-sivuilta. Museossa menee parhaillaan Luxes-niminen näyttely, joka nimensä mukaisesti käsittelee luksusesineiden ja -vaatteiden historiaa. Kierros kestää reilun vartin ja on tekstitetty ranskaksi.

Centre Pompidoun Facebook-sivuilta puolestaan löytyy opastettu kierros Martin Barrén näyttelyyn. Opas puhuu selkeää ranskaa (ja mukavan hitaasti!) ja kierros on kuvattu laadukkaasti, joten vaikka tämä ranskalainen abstrakti taiteilija ei tuttu olisikaan, niin kierrosta on erittäin miellyttävä ja kiinnostava seurata.

Tässä oli vain muutama valinta Museoiden yön laajasta tarjonnasta. Tämän linkin takaa löytyvät muutkin tapahtumaan osallistuneet museot. Vinkkaanpa tässä myös yhdestä tulevasta kulttuuripläjäyksestä. Philharmonie de Paris esittää konsertteja nettisivujensa kautta ilmaiseksi ja 9.12. on luvassa suomalaisittan erityisen mielenkiintoinen konsertti, sillä silloin orkesteria johtaa Klaus Mäkelä. Konserttia voi seurata tämän linkin kautta suorana lähetyksenä.

Vaikka Pariisiin ei juuri nyt voi mennä, voi Pariisi tulla kotisohvalle saakka museoiden ja taiteen välityksellä.

Korkeita korkoja ja punaisia kengänpohjia

Palais de la Porte Dorée -museossa juhlitaan ranskalaista kenkäsuunnittelijaaa Christian Louboutinia L’Exhibition(niste)-näyttelyllä. Keväällä pandemian vuoksi tauolle jäänyttä näyttelyä pidennettiin, ja siihen voi nyt käydä tutustumassa 3.1.2021 saakka. Ja kyllä muuten kannattaakin! Näyttely on kauniiden kenkien ystävälle melkoista silmäkarkkia.

louboutin-1

Näyttely on ylellisesti ja upeasti toteutettu. Se alkaa huoneesta, johon Louboutin on varta vasten suunnitellut kahdeksan näyttävää lasimaalausta. Huoneessa esitellään kenkiä Louboutinin uran alkuajoilta, jolloin hän suunnitteli ja teki kenkiä pienellä budjetilla omassa asunnossaan. Kauniita hänen kenkänsä olivat jo silloin ja monista löytyi Louboutinille sittemmin tunnusmerkiksi muodostuneet punaiset pohjat.

Näyttely esittelee 11 huoneessa Louboutinin ikonisimmat, upeimmat ja hurjimmat kengät. On mm. fetissihuone, nude-kengille omistettu huone sekä aarrekammio, josta löytyy Louboutinin kuuluisimmat kenkämallit. Yhdessä huoneessa käydään läpi Christian Louboutinin henkilöhistoriaa, minkä lisäksi videopätkien avulla päästään näkemään kengän valmistumisprosessia Louboutinin itsensä opastuksella. Jännittävä on myös bhutanilainen teatterihuone, jonka lavalla strippaa Dita Von Teese hologrammina – jaloissaan tietysti punapohjaiset, huippukorkeat kengät.

Näyttelyn lopuksi vieras pääsee kävelemään punaisella matolla samalla ihastellen valokuvia Louboutineja käyttävistä julkkiksista – olisipa ollut mukavaa jos tätä varten olisi saanut näyttelystä Louboutinit jalkaansa lainaksi! Museokaupassakaan ei ollut kenkiä myytävänä, mutta ehkä se oli vain hyvä asia…

Vihoviimeisenä osana näyttelyä tehdään vielä pieni kierros Palais de la Porte Doréen kokoelmateosten kautta. Museolla on ollut suuri merkitys lapsena vain parin korttelin päässä asuneelle Louboutinille ja esillä olevat taideteokset ovat niitä, jotka inspiroivat taiteilijaa tämän lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kuvat eivät tee oikeutta näyttelylle, joten suosittelen lämpimästi visiittiä paikan päälle, jos siihen tulee mahdollisuus ennen tammikuun alkua. Palais de la Porte Dorée -museoon pääsee näppärästi metrolla numero kahdeksan, joka pysähtyy asemalla Porte Dorée. Myös raitiovaunu T3 tuo ihan museon viereen. Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa ja se pitää ostaa etukäteen netin kautta tietylle päivälle ja kellonajalle.

louboutin-9