Keltaliivit ja Pariisin turvallisuustilanne

Kenellekään ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että ns. keltaliivit eli gilets jaunes ovat osoittaneet mieltään Ranskassa jo kolmen kuukauden ajan. Uutissivustoilta löytyy tapahtumista tietoa ja taustoja pilvin pimein, joten en ala tässä käydä niitä läpi. Sen sijaan jaan oman näkemykseni Pariisin turvallisuustilanteesta. Mielenosoitukset alkoivat marraskuun puolivälissä ja sen jälkeen keltaliivit ovat kokoontuneet Pariisissa kuten muissakin Ranskan kaupungeissa joka lauantai. Vietin itse Pariisissa puolitoista viikkoa vuodenvaihteessa ja keltaliivejä näin silloin myös omin silmin, minkä lisäksi olen tiiviisti seurannut Pariisin tapahtumien kulkua myös Suomesta käsin.

Uskaltaako Pariisiin siis matkustaa mielenosoitusten aikaan? Televisiosta olemme saaneet nähdä palavia autoja, hajoitettuja kaupan ikkunoita, kyynelkaasua ja nyrkkitappeluita. Vastaukseni on silti: kyllä uskaltaa.

Keltaliivit kokoontuvat pääsääntöisesti tietyillä alueilla ja Pariisin liikennelaitos ilmoittaa etukäteen mitkä metroasemat pysyvät suljettuina. Luonnollisesti näitä alueita kannattaa välttää. Isoimmat keltaliiviryhmittymät ovat liikkuneet Avenue des Champs-Élysées’llä ja sen lähiympäristössä, joten näitä alueita välttäisin hotellia tai asuntoa valitessa. Ja Champs-Élysées -katua nyt en muutenkaan suosittele, sillä siellä on lähinnä pelkkiä turisteja, taskuvarkaita, ylihinnoiteltuja ravintoloita ja överi-luksusliikkeitä. Liikehdintää on toki ollut muuallakin, kuten Seinen varsilla ja République-aukiolla. Asuin vuodenvaihteessa taas République-aukion liepeillä ja eräänä lauantaipäivänä metroasemaa kohti kävellessäni huomasin aukiolla keltaliivejä. Tunnelma oli täysin rauhallinen, mielenosoittajat keskustelivat ohikulkijoiden kanssa ja minkäänlaisia viitteitä väkivallan uhasta ei ollut. Onkin hyvä huomioida, että vain pieni osa mielenosoittajista on vandaaleja tai tappelupukareita.

En toisaalta halua myöskään vähätellä tapahtumia. Kenenkään ei pidä työntyä väkivaltaiselta näyttävään mielenosoitukseen tai olla sitä lähelläkään. Lentokenttäsiirtymiset on syytä miettiä tarkkaan ja varata niihin riittävästi aikaa, mikäli matka osuu lauantaiksi. Kannattaa seurata paikallisia viranomaistiedotuksia esimerkiksi Twitterissä ja mikäli ranskan kieli ei taivu, niin ajankohtaista tietoa löytyy runsaasti myös englanniksi. Mm. The Local France -sivusto twiittaa Pariisin tapahtumista englanniksi ja kannattaa muistaa myös Yleisradion Pariisissa asuva toimittaja Annastiina Heikkilä, joka niinikään vaikuttaa myös Twitterissä. Mikäli kaipaa muuten vain tietoa mielenosoitusten syistä ja seurauksista, niin suosittelen brittiläisen The Guardian -lehden perinpohjaisia artikkeleita aiheesta.

Summa summarum, Pariisiin voi huoletta mennä kuten ennenkin, kunhan pitää sen kuuluisan maalaisjärjen mukana.

canalsaintmartin

 

Mainokset

Henri Cartier-Bresson muutti Marais’hin

Henri Cartier-Bresson oli maailmankuulu ranskalainen valokuvaaja, jonka nimeä kantava museo sijaitsi vuosina 2003-2018 Montparnassella. Museon tilat olivat ahtaat eikä sinne ihan helposti edes löytänyt, sen verran syrjäisellä sivukadulla se sijaitsi. Marraskuun alussa 2018 museo sai kuitenkin uudet toimitilat kaupungin sydämestä, Marais’n kaupunginosasta osoitteesta 79 Rue des Archives. Museo on edelleen aika pieni, mutta kuuleman mukaan sitä ollaan laajentamassa lähivuosina.

bresson5

bresson1

Kävin tutustumassa uusiin tiloihin eräänä joulukuisena iltapäivänä. Museossa meni ja menee aina 10.2. saakka Cartier-Bressonin vaimon, valokuvaaja Martine Franckin retrospektiivinen näyttely. Näyttely koostui mm. hypnoottisen kauniista maisemakuvista, poliittisista valokuvista, muotokuvista ja kuvista ihmisistä lemmikkieläimineen. Olen hyvin ihastunut vanhoihin mustavalkoisiin valokuviin eikä tämäkään näyttely tuottanut pettymystä.

Näyttelytila on suorakaiteen muotoinen ja se on seinillä erotettu pienemmiksi tiloiksi. Hieman ahdasta museossa oli, mutta onneksi väkeä ei ollut ruuhkaksi asti. Museon aulatilassa on laajakangas ja sen edessä tuoleja, joilla istuskellen voi katsella screenillä pyörivää videota Henri Cartier-Bressonin töistä. Aulassa sijaitsee lipunmyynnin lisäksi muutama hyllyllinen myytäviä kirjoja ja kortteja. Aulan seinillä on esitelty arkistojen helmiä, Cartier-Bressonin merkittäviä teoksia vuosien varrelta hauskojen kuvatekstien kera.

bresson3

bresson4

Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-19 ja pääsylipun hinta on 9 euroa. Lipun voi ostaa ennakkoon netistä tietylle päivälle, jolloin sisään pääsee jonon ohi. Itselläni ei ennakkolippua ollut, mutta eipä näyttelyyn ollut jonoakaan. Lämpimästi suosittelen museota valokuvien ystäville ja uskon, että paikasta tulee itselleni vakkarikohde aina Pariisin-reissuilla nyt kun se sijaitsee omilla suosikkikulmillani Marais’ssa.

bresson6

 

Valofestivaalin taikaa talvisessa Pariisissa

Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes, menee vielä parin viikon ajan ensimmäistä kertaa järjestettävä valofestivaali nimeltään Espèces en voie d’illumination. Tapahtuma on osoittautunut jättimenestykseksi, ja jonot puutarhaan ovat olleet jopa satojen metrien pituiset. Pääsylipun voi ostaa etukäteen netistä, mutta se ei ole auttanut asiaa yhtään, sillä jonot ovat olleet lipullisille yhtä pitkät kuin liputtomillekin. Kävin itse paikalla eräänä iltana puoli tuntia porttien avautumisen jälkeen, näin järjettömät jonot ja käännyin pois. Pari iltaa myöhemmin menin paikalle uudella taktiikalla, eli reilu tunti ennen kuin puutarhaan pääsisi. Tällöin jono olikin vain n. 10 metrin mittainen, joten tyytyväisenä asettauduin sen päähän kirjan ja kuulokkeiden kera.

Päästyäni puutarhan sisäpuolelle avautui edessäni lumoava näky: illan pimeydessä hehkui kymmeniä ja taas kymmeniä valtavan kokoisia, valaistuja ja värikkäitä eläinhahmoja. Osa niistä heilutti korviaan, osa availi suutaan, osa käänteli päätään ja osa vaihtoi väriä. Kävelyreitin alussa oli sukupuuttoon kuolleita eläimiä, kuten dinosauruksia ja mammutteja. Muualla puistossa vastaan tuli vielä olemassa olevien eläinlajien koko kirjo leppäkertuista (jotka olivat metrin korkuisia) kirahveihin ja flamingoista jääkarhuihin. Tapahtuman tarkoituksena oli viihdyttämisen lisäksi muistuttaa eläinten- ja ympäristönsuojelun tärkeydestä.

Sisäänpääsyn yhteydessä jaettiin tapahtuman esitettä, jossa oli mukana alueen kartta ja reitti. Huomasin kartan tosin vasta jälkeenpäin kämpällä, harmi! Haahuilin ihmisjoukon mukana pitkin puutarhaa, ja kun jo luulin nähneeni kaiken, huomasin, että nähtävää olikin vielä vaikka kuinka paljon. Uskon kuitenkin, että ainakin suurimman osan sain lopulta nähtyä, kun reilun tunnin olin puutarhaa tutkinut.

Koska ilta oli viileä, olisin kovasti toivonut puistoon jonkinlaista lämmittävää juomatarjoilua, mutta sellaista ei valitettavasti ja vähän yllättäenkin ollut järjestetty. Hieman kävi hermoon myös edestakaisin juoksentelevat, ylienergiset lapset, joita oli todella paljon. Toki ymmärrän, että tällainen tapahtuma houkuttelee nimenomaan lapsiperheitä. Kaiken kaikkiaan valofestivaali oli kuitenkin hieno ja käymisen arvoinen tapahtuma.

Pääsylipun voi ostaa ennakkoon tämän linkin kautta. Lippu maksaa netistä ostettuna 14€, paikan päältä 15€. Tapahtuma on auki päivittäin klo 18-23 15.1. 2019 saakka.

Jättinallet Pariisin kaduilla

Lokakuun lopulta lähtien on Pariisin 13:nnessa arrondissementissa, Avenue des Gobelinsin varrella, voinut nähdä jättikokoisia pehmonalleja kauppojen näyteikkunoissa, ravintoloiden pöydissä ja metropylväässä roikkumassa. Nallekarhujen isä on paikallinen yrittäjä, kirjakauppias Philippe Labourel, joka on omalla kustannuksellaan hankkinut 50 nallea. Paikalliset yrittäjät voivat lainata nalleja Labourelilta ilmaiseksi kahden vuorokauden ajaksi, kunhan julkaisevat kuvan nallesta sosiaalisen median kanavissaan. Projektin tarkoituksena on tuottaa iloa niin paikallisille kuin turisteillekin. Avenue des Gobelins tuskin muuten olisi kovinkaan monen turistin reitin varrella, mutta nyt heitäkin saapuu alueelle nallekarhujen perässä.

Nalleja on yllättävissäkin paikoissa. Niitä voi bongata huonekaluliikkeen nojatuolissa istuskelemassa, kampaamon ikkunassa samppanjapullo kainalossa, ravintolapöydässä viinilasi kuonon edessä tai apteekin ikkunassa valkoinen lääkärintakki päällä. Suosittelen hyppäämään Place d’Italien metroasemalla pois ja suuntaamaan siitä kohti Avenue des Gobelinsiä. Katu on pitkä ja se kannattaa kulkea yhteen suuntaan ensin toisella puolen ja palata takaisin toista puolta, mikäli haluaa bongata mahdollisimman monta nallea. Ilmeisesti nallejen on tarkoitus olla alueella ainakin loppiaiseen saakka. Mihinköhän kirjakauppias aikoo sen jälkeen 50 1,4 metriä pitkää ja 5 kiloa painavaa karvakuonoa sijoittaa?

Nallekarhuilla on myös muuten sekä Facebook-sivu että Instagram-tili. Heidät löytää nimellä Les nounours des Gobelins.

Salainen puutarha Pariisin sydämessä

Ihan Pariisin sydämessä sijaitsee ”salainen” puutarha, josta harva turisti tietää. Tämä kaunis ja hyvin hiljainen paikka on Hôtel Dieun sisäpihalla sijaitsevaa puutarha. Hôtel Dieu on Pariisin vanhin sairaala ja se löytyy Notre-Damen katedraalin aukion laidalta. Hôtel Dieu rakennettiin alun perin vuonna 651 pitämään huolta köyhistä ja sairaista, joille tarjottiin majapaikka, sairaanhoitoa ja ruokaa. Myöhemmin se laajeni nykyaikaiseksi sairaalaksi. Tänä päivänä sairaala on erikoistunut diabeteksen hoitoon ja se toimii päivystävänä sairaalana 1.-9. arrondissementin asukkaille. Hôtel Dieu on paitsi Pariisin vanhin, myös maailman vanhin edelleen toiminnassa oleva sairaala.

Monikaan Notre-Damen katedraalia ihasteleva turisti ei välttämättä tiedä, että vieressä sijaitseva valtava, vanha rakennus on sairaala. Saatika että sen sisäpihalla on upea puutarha. Itsekin sain vinkin Instagramista ja sieltä löytyi myös ohjeet puutarhan löytämiseksi. Sairaala ei varmastikaan kaipaa bloggaajia tai instagrammaajia tiluksilleen muuten vain kuvailemaan, joten paikalle kannattaa tulla huomaamattomasti eikä ainakaan kantaa olkapäällään mitään kamerajalustaa!

Puutarha itsessäänkin on kaunis, mutta myös sairaalarakennuksen arkkitehtuuri on henkeäsalpaavan vaikuttava portaikkoineen, kaariholvineen ja pylväsrivistöineen.

hoteldieu-6

hoteldieu-2

 

Puutarha löytyy hyvin helposti. Kävele pääovesta, jonka yläpuolella lukee Hôtel Dieu,  sisään kylmän rauhallisesti niin kuin olisit menossa tervehtimään sairasta tätiäsi, ja käänny aulasta vasempaan. Mene ovesta sisään, käänny oikealle ja – voilà ! – puutarha on nenäsi edessä. Aulassa oikealla on vastaanottotiski, mutta sinne ei kannata vilkuilla eikä ainakaan minun perääni sieltä mitään huudeltu.

Sain nautiskella puutarhan rauhasta ja kauneudesta ihan yksin. Kovin kauan en kuitenkaan viitsinyt penkeillä istuskella ja räpsiä vaivihkaa kuvia, koska tunsin koko ajan olevani luvatta paikalla. Suosittelen kuitenkin piipahtamaan upeassa puutarhassa, mutta kuten mainitsin, vaivihkaa ja muina miehinä / naisina. 😀

hoteldieu-3

hoteldieu-4

Pikkukylän tunnelmaa Pariisin ytimessä

Pariisissakin on mahdollista päästä pikkukylän tunnelmaan ja vieläpä metrolla. Kun väenpaljous ja kaupungin kiire alkavat ahdistaa, niin suosittelen piipahtamaan 20:nnessa arrondissementissa rauhoittumassa. Kolmosen metrolinjalla pääsee nimittäin hurauttamaan Porte de Bagnoletin pysäkille, josta on muutaman minuutin kävelymatka Rue Irénée Blancin ja Rue Jules Siegfriedin muodostamalle sievälle asuinalueelle. Ihan siis peltomaisemiin ei Pariisissa päästä, vaikka aluetta ranskaksi maaseuduksi (La Campagne à Paris) kutsutaankin.  Se sijaitsee pienen kukkulan päällä omassa ylhäisyydessään ja sinne kiivettyään tuntuu kuin olisi päätynyt englantilaiseen pikkukylään. Linnut visertävät, liikenteen meteli on jäänyt taakse, mukulakivikadut luovat rauhallista tunnelmaa ja tuuheista pensaista ojentuu oksia kadun ylle.

101118-3

101118-4

Näiden kahden kadun muodostama silmukka on tupaten täyteen rakennettu persoonallisia, toisistaan poikkeavia kaksikerroksisia taloja, joita on lähes 90. Taloista löytyy hauskoja yksityiskohtia ja väri-iloittelua, joita tekisi mieli jäädä loputtomasti valokuvaamaan. Alueella on kuitenkin niin rauhallinen tunnelma, että tuntuu ihan häijyltä ottaa järjestelmäkameraa esiin ja siksi otinkin suurimman osan kuvista vaivihkaa puhelimella. En ihan onnistunut peittelemään kuvaamistani ja minua jäikin tuijottamaan todella pitkään eräs vanha mies, joka seisoskeli talonsa edustalla. Tultuani kohdalle hän sanoi bonjour madame, johon ystävällisesti vastasin ja kehuin talojen arkkitehtuuria ja yksityiskohtien kauneutta. Kehittelin jo mielessäni valetarinaa arkkitehtiopinnoista, mutta herra tuntui todenneen minut harmittomaksi ja pääsin jatkamaan matkaani ilman suurempia selittelyitä.

Kesällä ja syksyllä rönsyilevät pensaat ja erilaiset kukkaistutukset suojelevat asukkaita uteliaiden katseilta jonkin verran, mutta talvella lehtien pudottua kauniita tiilitaloja ja hauskoja yksityiskohtia pääsee varmasti tarkkailemaan helpommin.

101118-5

101118-6

Porte de Bagnoletin metroaseman luona on muuten Édith Piaf -aukio, jolta löytyy Piafin mukaan nimetty baari kuten myös hieman erikoinen Piaf-patsas. Erikoinen siksi, ettei se anna taiteilijasta kovinkaan imartelevaa kuvaa törröttävine käsivarsineen ja kulmikkaine muotoineen. Piaf syntyi ja eli 20:nnessa arrondissementissa, joten siksi häntä on kunnioitettu täällä muistomerkein. Taiteilijaa voi käydä tervehtimässä myös läheisellä Père Lachaisen hautausmaalla.

101118-8

101118-7

Huippuhieno ääni- ja valospektaakkeli Notre Damen katedraalilla

Viime vuoden marraskuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Dame de Coeur -niminen valo- ja äänispektaakkeli Notre Damen katedraalin aukiolla ja rakennuksen sisällä. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin uudestaan, tällä kertaa lokakuussa. Suureksi ilokseni satuin olemaan kaupungissa juuri silloin ja pääsin kokemaan tämän huikean hienon tapahtuman. Spektaakkeli järjestettiin Notre Damen katedraalin aidatulla aukiolla, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, mutta jonne piti varata paikka etukäteen netin kautta. Show järjestettiin 18.-25.10. välisenä aikana yhteensä kuusitoista kertaa, kahdesti illassa klo 19.30 ja klo 21.30.

dameblogi2

dameblogi4

Olin varannut paikan myöhäisempään esitykseen ja tiukasta aikataulustani johtuen pääsin paikalle vain n. 40 minuuttia ennen tapahtuman alkua. Porteilla oli kova ruuhka, sillä laukkujen sisällön lisäksi henkkareista tarkistettiin, että nimi vastaa lipussa olevaa nimeä. Noin vartin jonottamisen jälkeen pääsin lopulta itse aukiolle ja löysin ihmispaljoudesta huolimatta kohtuullisen hyvän paikan.

25-minuuttinen spektaakkeli kertoi Notre Damen katedraalin tarinan runollisesti ja musiikin tehostamana. Vaikuttavinta näytöksessä oli kuitenkin valoshow, joka heijastettiin kirkon etuseinämään. Katedraalin värit muuttuivat hetki hetkeltä ja sitä koristivat ällistyttävän yksityiskohtaiset kuvioinnit. Välillä näytti siltä, että katedraali romahtaisi, kerran katedraali näytti avautuvan kolmiulotteisesti niin, että katsoja pääsi sisälle sen syövereihin. Välillä katedraalin etuseinä muuttui tähtitaivaaksi, välillä vesiputoukseksi! Show oli ällistyttävän upea. Sen loputtua katedraalin ovet aukesivat ja sisään olisi päässyt ihastelemaan sisäpuolen valaistuksia. Ovien eteen pakkautui kuitenkin niin valtava määrä ihmisiä, että päätin lähteä hotellille.

dameblogi5

dameblogi3

Spektaakkeli kustansi 430 000 € mukaan lukien turvatoimenpiteet ja tuntuukin hullulta, että sisäänpääsy oli ilmainen. Ennen esitystä ja sen jälkeen yleisön joukossa tosin kiersi kerääjiä pyytämässä ihmisiltä viiden euron lahjoituksia, jollaisen itsekin tietysti annoin. Ehkä tapahtuma muuttuu joskus maksulliseksi, mutta näin hienosta esityksestä mielellään kyllä maksaisikin.

Ja kuka spektaakkelin sitten oli suunnitellut? Kyseessä on ranskalainen, 44-vuotias Bruno Seillier, joka on suunnitellut lukuisia valotapahtumia eri puolilla Ranskaa. Seillierin nettisivuilta löytyy kuvia ja tietoa hänen teoksistaan.

Mikä mahtavinta – Dame de Coeur järjestetään myös ensi vuonna! Tarkka ajankohta on vielä auki, mutta suosittelen seuraamaan tapahtuman some-kanavia, mikäli tämä hieno esitys alkoi tosissaan kiinnostaa. Liput varataan varmasti loppuun myös ensi vuonna.