Vanhojen autojen hurmaa

Tammikuisena lauantaina huomasin sattumalta Twitteristä, että seuraavana päivänä Pariisissa olisi vanhojen autojen paraati. Uutisen mukaan paraati saapuisi Concorden aukiolle klo 10.30, joten päätin lähteä paikalle. Ajattelin, että paikalla olisi varmaan tolkuttomasti väkeä ja autot vilahtaisivat nopeasti ohi, joten odotukseni eivät olleet erityisen korkealla. Sunnuntai valkeni hyvin harmaana ja viileänä (kuten kuvista voi päätellä), mutta suuntasin sinnikkäästi Concorden aukiolle jo kymmenen aikaan. Aukiolla odotteli todella iloinen yllätys, sillä sen laidoille oli parkkeerannut kymmenittäin toinen toistaan upeampia autoja, joita ihmiset kiertelivät ihastelemassa. Osa autoista näytti niin antiikkisilta, että oli vaikea uskoa niiden saapuneen paikalle omin pyörin! Samaan aikaan aukiota lipui kiertämään lisää autokaunottaria, joita paikalla loppujen lopuksi kävi varmasti satoja.

autot-valmis-7

auto-valmis-1

autot-valmis-5

Tapahtuma oli siis Traversée de Paris, kaksi kertaa vuodessa järjestettävä jättimäinen paraati, johon ottaa osaa jopa 700 autoa. Kulkue starttaa Château de Vincennes’n luota aamulla ja saapuu sieltä Concordea kohti, tosin autoja saattaa nähdä kiertelevän aamupäivän mittaan myös muualla kaupungissa.

Vietin Concorden aukiolla kaksi tuntia ihastellen ja valokuvaten autoja ja heidän omistajiaan, joista moni oli pukeutunut vanhan ajan tyyliin ja mielellään poseerasi ja vilkutteli ohi ajaessaan. Aukiolla oli suorastaan karnevaalitunnelma, kun takaluukuista vedettiin esille patongit, juustot ja samppanjapullot. Harmaan ja kalsean sään ei todellakaan annettu pilata tunnelmaa! Itse tosin olin kahden tunnin jälkeen niin kohmeessa, että oli pakko luovuttaa ja lähteä kämpälle lämmittelemään.

autot-valmis-4

autot-valmis-9

autot-valmis-12

Tapahtuma oli todella upea ja aloin tutkia netistä josko kulkue järjestettäisiin myös kesällä. Ja kyllä vain, Vincennes en Anciennes -yhdistys järjestää kesäkulkueen kuten myös monenlaista muuta tapahtumaa vanhojen autojen ympärillä. Heidän nettisivuiltaan löytyvästä kalenterista käy ilmi, että joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on vanhojen autojen kokoontumisajot Bois de Vincennes -puiston laidalla. Sinne pääsee näppärästi metrolla ja erityisen ilahtuneeksi tulin tajutessani, että seuraava Pariisin-matkani osuu kuun vaihteeseen niin, että pääsen taas näkemään näitä autokaunottaria. Pyörähtelemässä on silloinkin 250-400 autoa.

Kalenteri kertoo myös, että 16.6. järjestetään Vintage Car Rides Paris -tapahtuma Petit Palais’n liepeillä ja kuinka ollakaan, olen silloinkin Pariisissa – parfait ! Kesän iso Traversée de Paris -paraati järjestetään 22.7.  Luvassa on silloin varmasti enemmän avoautoja kuin tammikuussa ja varmasti vielä riehakkaampi picnic-tunnelma! Yhdistyksen tämän vuoden tapahtumakalenterin löydät tämän linkin kautta. Suosittelen tutkimaan, jos jokin näistä tapahtumista osuisi vaikka oman reissusi kohdalle!

autot-valmis-10

autot-valmis-8

autot-valmis-11

Mainokset

Näyttelyvinkit keväälle 2018

Tällä kertaa teen taas perinteisen katsauksen Pariisin kevään taidenäyttelyihin. Kaikenlaista on kulttuurinnälkäisille tarjolla kevätkaudella, vaikka myönnettäköön, että tulevan kesän ja syksyn kulttuuritarjonta näyttää mielestäni vielä huomattavasti kiinnostavammalta. Palaan niihin lähempänä ajankohtaa.

Jeu de Paume on nyky- ja valokuvataiteen museo, jossa on esillä yleensä monta näyttelyä kerrallaan. Helmikuun 6. päivä museossa aukeaa kolmen valokuvaajan näyttelyt: amerikkalaisen Susan Meiselasin, itävaltalaisen Raoul Hausmannin ja kroatialaisen Damir Očkon. Näyttelyt menevät 20.5. saakka. Dokumentaarisena valokuvaajana tunnetun Meiselasin näyttelyesittelyn voi lukea Magnum Photosin sivulta. Raoul Haussmann puolestaan oli berliiniläisen dadan johtohahmoja ja hänen kokeellisilla teoksillaan on ollut suuri merkitys eurooppalaiselle avantgardelle. Kolmannen taiteilijan, vuonna 1977 syntyneen Damir Očkon, teoksiin voi tutustua etukäteen tämän kotisivuilla www.damirocko.com.

Valokuvia on esillä myös Philharmonie de Paris’ssa. Joulukuussa auennyt näyttely Daho l’aime Pop esittelee ranskalaisen populaarimusiikin historiaa Etienne Dahon valokuvien kautta. Näyttely menee 29.4. saakka. Paitsi valokuvaaja on ranskalainen Etienne Daho myös tunnettu laulaja, lauluntekijä ja musiikkituottaja.

Panthéonia on aina muutenkin kiva käydä ihastelemassa, mutta siellä menee lisäksi parhaillaan Marie Curien elämästä kertova näyttely. Curie oli fyysikko ja kemisti, kaksinkertainen Nobel-palkittu ja ensimmäinen Panthéoniin haudattu nainen. Tästä suurnaisesta kertovaan näyttelyyn voi käydä tutustumassa 4.3. saakka. Ja hautahan löytyy Panthéonin pohjakerroksen kryptasta.

Picasso-museossa on 27.3.-29.7. maailmanhistorian kuuluisimpiin tauluihin kuuluvan Guernican vaiheista kertova näyttely. Esillä on Picasson harjoituksia ja tutkielmia taulua varten, mutta varsinaisen Guernica-taulun nähdäkseen pitää edelleen matkustaa Madridiin. Näyttely onkin tehty yhteistyössä madridilaisen Reina Sofia -museon kanssa.

Rodin-museossa puolestaan on 7.4.-22.7. esillä Rodin et la Danse -näyttely, joka kattaa 50 Rodinin tanssia ja liikettä käsittelevää työtä. Mikäli puolestaan kiinnostuksen kohteena on ranskalainen romantiikan ajan maalaustaide, voi siihen tutustua Delacroix’n töille omistetussa näyttelyssä Louvressa. Metropolitan Museum of Artin kanssa yhteistyössä tehty näyttely käsittää yli 180 teosta ja se menee 29.3.-23.7.

Vielä ehtii Fondation Louis Vuitton -museoon, jossa Être moderne – le MoMA à Paris -näyttely menee 5.3. saakka. Näyttelyyn kannattaa varmasti ostaa lippu etukäteen, sillä modernin taiteen huipputeokset ovat vetäneet paljon yleisöä. Yli 200 työn joukossa on teoksia Picassolta, René Magrittelta, Gustav Klimtiltä, Mies van der Rohelta, Jasper Johnsilta, Yayoi Kusamalta, Marcel Duchampilta, Cézannelta ja monelta muulta.

César Baldaccini oli kuuluisa ranskalainen kuvanveistäjä, jonka retrospektiivi menee parhaillaan Centre Pompidoussa 26.3. saakka. Näyttely käsittää 100 teosta, jotka on koottu ympäri maailmaa ja joita pidetään modernin kuvanveiston ikonisina töinä. Samassa paikassa aukeaa 28.3. näyttely venäläisen avantgarden suurnimiltä Chagallilta, Lissitzkylta ja Malévitchilta. Tätä näyttelyä voi käydä tutkimassa 16.7. asti.

Jotain ihan toisenlaista voi ihmetellä Musée du Quai Branlyssä 10.4.-15.7. Ghost and Hell – the underworld in Asian art esittelee henkien ja kummitusten maailmaa aasialaisessa taiteessa. Näyttely keskittyy Kiinan, Thaimaan ja Japanin uskomuksiin ja tarinoihin tuonpuoleisesta.

Pariisissa kulkiessa kannattaa katsella metrotunneleissa ja katujen varsilla olevia mainoksia, sillä niistä voi usein löytää tietoa mielenkiintoisista näyttelyistä ja gallerioista. Lisäksi esimerkiksi kaupungintalolla (Hôtel de Ville) on usein kivoja, ilmaisia näyttelyitä, joita ei suuremmin netissä tai kaduilla mainosteta. Kävin itse katsomassa siellä esimerkiksi näyttelyt Pariisin yöelämän historiasta ja Che Guevarasta. Kaupungintalon ulkoseinillä on näyttelyistä aina isot mainokset, joten ohi kävellessä kannattaa ehdottamasti nekin tutkia.

pariisi1234
Césarin pronssinen peukalo Centre Pompidoun edessä

Ulkoilmamuseossa

Istuin taannoin kutosen metrossa, joka kulkee osan reitistään korkealla maan päällä ja antaa täten mahdollisuuden maisemien tarkkailuun yläilmoista. Muutaman minuutin ajan silmieni ohitse vilahtelikin mitä upeampia seinämuraaleja, joita en ollut aiemmin huomannut lainkaan. Ajattelin jo tuolloin, että muraalit pitää tulla tsekkaamaan joskus paremmalla ajalla. Sain vähän myöhemmin siskoltani linkin nettisivulle www.streetart13.fr, joka esitteli tarkemmin alueen seinämuraaleja ja löytyipä sivuilta myös kartta, johon muraalit oli merkitty. Vuodenvaihteen Pariisin-matkallani meninkin sitten kartta kourassa 13:nteen arrondissementiin ja ilokseni huomasin, että iso osa muraaleista oli hyvin lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan, käytännössä Chevaleret- ja Nationale-metroasemien välissä ja niiden poikkikaduilla. Talvi osoittautui loistavaksi ajankohdaksi mennä tutkimaan muraaleja, kun korkeiden puiden lehdet eivät olleet taidetta peittämässä. Vaikka kartan avulla suurin piirtein tiesinkin muraalien sijainnin, oli syytä koko ajan katsella sivuilleen, taakse ja ennen kaikkea ylös, sillä kuvia oli maalattu yllätyksellisiinkin paikkoihin. Alla kuvasatoa tammikuun alusta. Kannattaa käydä kurkkimassa myös paikan päällä; alue on kuin ulkoilmamuseo ja hieno esimerkki siitä, miten ankeista kerrostaloista saadaan mielenkiintoisen näköisiä.

muraali11
Invader: Dr House
muraali10
Conor Harrington: Etreinte et lutte
muraali9
David de la Mano: Untitled
muraali4
Seth: Untitled & Faile: Et j’ai retenu mon souffle
muraali3
Shepard Fairey: Rise Above Rebel
muraali5
C215: Le Chat & Shepard Fairey: Liberté, Égalité, Fraternité
muraali6
D*Face: Love won’t tear us appart 
muraali8
BTOY: Evelyn Nesbit
muraali7
Tämän teoksen nimeä tai tekijää ei löytynyt nettisivuilta
muraali2
Shepard Fairey: Delicate Balance
muraaliinti
Inti: Sudaka

 

Huippumuodin historiaa Yves Saint Laurent -museossa

Lokakuun alussa Pariisissa avautui muotisuunnittelija Yves Saint Laurentille omistettu museo. Hankkeen takana oli taiteilijan yhtiökumppani ja partneri Pierre Bergé, joka menehtyi vain kolmisen viikkoa ennen museon avautumista. Museo sijaitsee arvokkaalla paikalla 16:nnessa arrondissementissa osoitteessa 5 Avenue Marceau. Ympärillä on muita museoita ja luksusliikkeitä, ja nurkan takana Seinen toisella rannalla kimaltelee Eiffel-torni. Museorakennus on merkityksellinen, sillä YSL piti muotitaloaan samoissa tiloissa lähes 30 vuoden ajan, vuosina 1974-2002.

ysl-1

ysl-8

Olin ostanut pääsylipun etukäteen netistä ja innokkaana asettauduin jonon jatkeeksi odottamaan sisäänpääsyä. Pian ovi aukesikin ja turvatarkastuksen jälkeen pääsin nousemaan portaat ylös museoon. Oli jännittävää ajatella, että samoja portaita olivat astelleet YSL:n kuuluisat asiakkaat Catherine Deneuve’iä myöten heidän saapuessaan sovittamaan vaatteita taiteilijan ateljeeheen. Portaiden vasemmalla puolella avautui kaksi tilaa, joista toisessa ihmiset istuivat ja katselivat isosta televisiosta näytettäviä pätkiä YSL:n muotinäytöksistä. Seiniä koristivat tyylikkäät valokuvasuurennokset Yves Saint Laurentista. Toinen tila oli tyhjä ja televisiota en malttanut jäädä katsomaan, joten suuntasin suoraan varsinaisen museon puolelle.

ysl-2

ysl-3

ysl-4

Museossa oli esillä noin viisikymmentä haute couture -vaatetta; paljon upeita iltapukuja, mutta myös kuuluisa naisten smokki, safaritakki ja Mondrian-mekko. Vaatteiden lisäksi museossa pääsi ihastelemaan koruja ja muita asusteita sekä tutkimaan YSL:n piirroksia ja suunnitelmia. Eräässä erityisen ahtaassa huoneessa oli mahdollisuus katsella videoilta muotitalon historiaa sekä ompelijoiden ja yhteistyökumppanien haastatteluita. Olipa museoon saatu mahdutettua myös pienen pieni elokuvateatteri, johon mahtui kerrallaan 30 ihmistä. Teatterissa pyöri nonstoppina vartin pituinen dokumentti Pierre Bergén selostamana. Tilojen ahtauden vuoksi ihmiset joutuivat jonottamaan teatteriin epämukavasti portaikossa.

Itselleni mielenkiintoisinta museossa oli vaatteiden lisäksi nähdä YSL:n työhuone, joka oli rekonstruoitu sellaiseksi kuin se aikanaan oikeasti oli – tosin huone oli kuulemma jätetty hieman alkuperäistä siistimmäksi! Työpöydältä löytyi YSL:n henkilökohtaisia tavaroita ja pöydän viereen oli jätetty uskolliselle Moujik-ranskanbulldoggille kuulunut vesikuppikin.

ysl-5

ysl-6

Päällimmäinen ajatus museosta oli sen ahtaus. Kaikki huoneet olivat pieniä ja käytävät kapeita, joten tungokselta ei voitu välttyä. Joitain huoneita oli yritetty saada avaramman oloisiksi peileillä siinä mielestäni kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta.

Vuoden 2018 syksystä lähtien museossa tulee olemaan vuosittain aina neljän kuukauden ajan vaihtuva näyttely. Se on järkevä ratkaisu, sillä museo on tosiaan ahdas ja kerralla esille ei mahdu kuin pieni osa YSL:n tuotannosta. Nykyisellään museo on aika nopeasti katsottu läpi eikä sitä koiran vesikuppiakaan montaa kertaa viitsi käydä katsomassa 😀

Muodista ja sen historiasta kiinnostuneille voin ilman muuta suositella museota. Joulukuun yhdeksännestä päivästä lähtien museoon on järjestetty myös yksityisiä kierroksia aamupäivisin ennen museon aukeamista. Hinta tällaiselle kierrokselle on 23 euroa, kun normilippu museoon maksaa 10 euroa. Järjestettyjä kierroksia ei näytä olevan kuin muutaman kerran kuukaudessa, joten VIP-kierrokselle haikailevan on syytä olla ajoissa liikkeellä.

ysl-9

www.museeyslparis.com

Oopperan kummituksen jäljillä

Palais Garnier eli Pariisin vanha oopperatalo on upea, vuonna 1875 valmistunut rakennus. Se on edelleen käytössä, joten rakennukseen pääsee tutustumaan ostamalla lipun esitykseen, mutta on olemassa myös muunlaisia tapoja päästä sisään. Oopperatalo on auki päivittäin klo 10-16.30 (17.7.-11.9. välisenä aikana klo 10-17.30), jolloin taloon pääsee tutustumaan marssimalla suoraan sisään ja lyömällä tiskiin 11 euroa. Lauantaisin klo 17 sen sijaan on mahdollisuus päästä pienessä ryhmässä ohjatulle kierrokselle sulkemisajan jälkeen. Kävin testaamassa kierroksen, tässä siitä ajatuksiani!

4122
Ei ristinsielua missään! ❤ 

Olin ostanut lipun ennakkoon netistä. Oopperan nettisivujen kautta ohjauduin Cultival-nimisen toimiston sivulle, josta ostin lipun 19,50 euron hintaan. Kierrosta mainostetaan eksklusiivisena ja hieman ihmettelin, kun oopperalle saapuessani huomasin ihmisiä olevan jo aika lailla aulassa odottamassa. Laskin summittaisesti, että meitä oli yli sata! Tämäkö muka pienen ryhmän eksklusiivinen kierros? Meidät jaettiin ryhmiin ja opas saapui paikalle ottamaan porukan haltuun. Ryhmät hajaantuivat nopeasti ja kuinka ollakaan, yli sata henkeä soljahti oopperan syövereihin niin, ettemme oikeastaan edes nähneet toisia ryhmiä puolentoista tunnin kierroksen aikana!

opera33
Kuvan alalaidassa näkyy ryhmäläisiämme. Minä karkasin valokuvaamaan.
opera11
Missä se oopperan kummitus mahtaa piileskellä…
opera22
Mielettömän hienoja yksityiskohtia kaikkialla

Olin valinnut englanninkielisen ryhmän, sillä halusin ottaa vähän rennommin enkä pinnistellä ranskan kielen kanssa. Oppaanamme oli ranskalaisnainen ja ryhmämme n. 30 henkeä olivat eri puolilta maailmaa. Kiersimme rauhalliseen tahtiin käytävillä ja saleissa ja pysähdyimme välillä kuuntelemaan, kun opas kertoi talon historiasta ja arkkitehtuurista. Hän tarinoi myös oopperan kummituksesta ja läpi käytiin aiheesta tehdyt erilaiset elokuva- ja musikaaliversiot sekä kummitusta esittäneet miesnäyttelijät. Pakko myöntää, että kuuntelin enimmäkseen puolella korvalla, sillä oppaan amerikkalaistyyliset vitsit ja hassuttelut eivät oikein minuun purreet. Joten aina kun kehtasin, niin irtauduin porukasta ja menin vähän etäämmälle valokuvailemaan ihanan tyhjää taloa. Oooperatalo on todella, todella komea ja nautin kyllä kovasti saadessani katsella ja kuvata sitä ilman, että kameran edessä heiluu koko ajan kymmenittäin muita turisteja.

Sen verran oppaan juttuja kuuntelin, että opin arkkitehdin valinneen päänäyttämön istuinten väriksi tummanpunaisen, koska se kuulemma imartelee useimpien naisten ihon väriä. Kultaukset puolestaan oli jätetty mattapintaisiksi, jotta naiset kalliine koruineen pääsisivät loistamaan.

ooppera
Kyllä tuossa mukava olisi istuskella ja balettia katsella

Kaiken kaikkiaan voin tällaista kierrosta sulkemisajan jälkeen suositella, vaikka oppaan perässä sitten kävelemään joutuukin. Hintaero normaaliin sisäänpääsyyn verrattuna ei ole kuin 8,50 euroa ja puolessatoista tunnissa ehtii katsella rakennusta ihan riittävästi. Toisin kuin päivävierailun aikana, tällaisella iltakierroksella ei valitettavasti pääse oopperatalon parvekkeelle, josta avautuu komea näkymä Avenue de l’Opéralle.

Näitä kierroksia sulkemisajan jälkeen ei tällä hetkellä tehdä kuin yhtenä iltana viikossa ja ne ovat ilmeisen suosittuja, joten paikka kannattaa varata netin kautta hyvissä ajoin. Mikäli tällainen kierros ei sovi omaan ohjelmaan, on päivävierailu omaan tahtiin sekin ihan hyvä vaihtoehto, sillä oopperatalo on joka tapauksessa ehdottomasti näkemisen arvoinen.

opera66
Aina kannattaa katsella myös ylöspäin
opera55
Marc Chagallin ihastuttava teos oopperatalon katossa. Sieltä löytyy myös Eiffel-torni kun tarkkaan katsoo.

 

Le Général – ihana hotelli huippupaikalla

Tällä kertaa blogissani on vuorossa hotellisuositus! Olen Pariisissa asunut monenmoisissa hotelleissa ja usein myös Airbnb-asunnoissa, mutta nyt löysin sellaisen hotellihelmen, josta haluan vinkata muillekin.

Vietin juuri pitkän viikonlopun Pariisissa ja majoituin Le Général -nimiseen hotelliin, jonka olin sattumalta löytänyt netistä hotellivalikoimaa tutkiessani. Hotellivalinta osui aivan nappiin ja tykästyin tähän kauniiseen ja rauhalliseen hotelliin kovasti. Hotellin sijainti oli aivan huippu, vain korttelin päässä République-aukiolta, 3:nnen ja 11:nnen arrondissementien rajalla. Hotelli sijaitsi aukion rauhallisemmalla puolella ja siitä oli vain parin minuutin kävelymatka Oberkampfin ja Républiquen metroasemille eikä Marais’n ytimeenkään tarvinnut viittä minuuttia kauempaa kävellä. République-aukion liepeillä on pilvin pimein kahviloita ja ravintoloita, kuten myös vaatekauppoja, kirjakauppoja, kosmetiikkaliikkeitä ja Monoprix. Ympärillä on siis paljon kaikkea, mutta hotelli itsessään sijaitsee hyvin rauhallisella sivukadulla.

Le Général mainostaa sivuillaan erityisen ystävällistä palvelua ja sitä hotellissa todella saikin. Hymyilevät respan mimmit saivat asiakkaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja kyselivät kuulumisia päivittäin. Asiakkaille tarjottiin myös lasillinen samppanjaa, mikä oli oikein mukava yllätys. Hotelli oli suhteellisen pieni ja sen myötä miellyttävän rauhallinen. Lapsiperheitä en hotellissa nähnyt, liikemiehen oloisia tyyppejä sitäkin enemmän. Ainakin oma huoneeni ensimmäisessä kerroksessa oli hyvin hiljainen eikä ääniä kuulunut käytävältä eikä sisäpihalle antavan ikkunan kauttakaan.

Huoneeni oli kaunis ja valkoiseen yleisilmeeseen toivat väriä iso valokuvataulu seinällä sekä hauskat lamput. Laadukkaat teen- ja kahvinkeittovälineet ilahduttivat ja olipa huoneessa myös wifillä varustettu Samsungin kännykkä, jolla sai ilmaiseksi soittaa puheluja tai ottaa vaikka kaupungille mukaan! Itselleni on tärkeää, että pistorasioita on riittävästi ladattavia laitteita varten ja niitä huoneesta löytyikin peräti neljä. Ei siis tarvinnut repiä lamppuja irti seinästä 🙂 Kylpyhuoneessa puolestaan oli ranskalaisen L’Occitanen tuotteet.

Vasta jälkeenpäin huomasin, että hotellin ulkoasusta oli vastannut ranskalainen arkkitehti Jean-Philippe Nuel, joka on suunnitellut hotellien lisäksi laivoja, yksityisasuntoja, toimistoja ja huonekaluja.

hotelli4
Itseäni viehättivät nuo hauskat katosta roikkuvat lamput
hotelli1
Kylpyammetta ei ollut, mutta söpö kylpyankka löytyi

Aamiainen kuului hintaan, mikäli huoneen oli varannut suoraan hotellin nettisivujen kautta. Olisin kaivannut enemmän vihanneksia, mutta muuten aamiainen oli asiallinen, ei kuitenkaan mitenkään ylenpalttinen. Tarjolla oli tuoretta hedelmäsalaattia, erilaisia jogurtteja, kirsikkatomaatteja, sämpylöitä, juustoja, hilloja ja croissantteja sekä tietysti erilaisia mehuja ja kuumia juomia.

Matkustin sesonkiajan ulkopuolella marraskuussa, joten huoneen hinta oli varsin kohtuullinen 124 euroa yöltä, mutta sesonkiaikana hinta kipuaa yli 200 euron. Moitteen sijaan ei hotellista juurikaan löytynyt, ainoa valittamisen aihe oli kylpyhuoneen ikkuna, josta kylmänä marraskuun aamuna puhalsi melkoisen viileää ilmaa.

Kaiken kaikkiaan Le Général on siis aivan ihastuttava hotelli, jota voin lämpimästi suositella ja jonne toivon mukaan pääsen majoittautumaan uudestaankin.

hotelli3
Kivoja yksityiskohtia hotellin aulassa
hotelli5
Viihtyisä aamiaishuone

 

 

Champs-Élysées’n joulumarkkinoille stoppi

Tuleva joulusesonki on poikkeuksellinen Pariisissa, sillä Champs-Élysées’n kuuluisia joulumarkkinoita ei tänä vuonna järjestetä. Markkinat ovat aiempina vuosina olleet auki seitsemän viikkoa marraskuusta tammikuun alkuun ja niillä on vieraillut joka vuosi 15 miljoonaa joulun ystävää.  Champs-Élysées’n varrelle on aiemmin noussut 240 myyntikojua, lapsille on ollut huvipuistolaitteita, aikuisille glögikioskeja ja luistinratakin on jäädytetty.

Miksi ihmeessä siis Pariisin kaupunki on päättänyt lopettaa tällaisen vetonaulan? Luulisi, että turistejakin yritettäisiin edelleen houkutella kaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Noh, ei ihan hinnalla millä hyvänsä, sillä Pariisin pormestari Anne Hidalgo on katsonut, että markkinat eivät nykymuodossaan vastaa sitä tasoa, mikä pariisilaisilla joulumarkkinoilla hienolla Champs-Élysées’llä pitäisi olla.

Ja kyllähän pormestari Hidalgo tässä ihan oikeassa onkin. Suurin osa myyntikojuista myy Kiinassa valmistettua turistikrääsää, joulukoristeita ja tuoksusaippuoita, ja ruokakojut tarjoilevat lähinnä glögiä, makkaraa ja churroja. Eihän tällainen tarjonta kovin omaleimaista tai kiinnostavaa tosiaan ole.

Päätöksestä on tietysti suivaantunut Marcel Campion, joka markkinoista on vastannut vuodesta 2008 lähtien. Aiemmin tällä viikolla hän protestoi päätöstä organisoimalla ”operaatio etanan” (opération escargot) Pariisin keskustaan suuntaaville valtaväylille. Campion lähetti paikalle rekkoja ja pakettiautoja matelemaan liikenteen sekaan, mikä aiheutti runsaasti päänsärkyä ja myöhästymisiä kanssa-autoilijoille. Campion jätti myös valituksen hallinto-oikeuteen, mutta näillä näkymin pormestarin päätös ei ole muuttumassa.

Anne Hidalgo on jo käynnistänyt hankkeen Champs-Élysées’n joulumarkkinoiden palauttamiseksi vuonna 2018 entistä huomattavasti hienompana ja laadukkaampana tapahtumana. Vaikka en varsinaisesti jouluihminen olekaan, niin jään mielenkiinnolla seuraamaan asian kehittymistä!

pariisinjoulu1