Taidetärpit syksylle 2019

Tuleva syyskausi tuo tullessaan todella paljon mielenkiintoisia näyttelyitä Pariisiin. Yksi kauden ehdottomista kohokohdista on Louvressa 24.10. käynnistyvä Leonardo da Vinci -näyttely. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta da Vincin kuolemasta, minkä johdosta Louvressakin taiteilijaa muistetaan. Näyttelystä odotetaan valtavan suosittua, minkä takia lippu pitää varata etukäteen. Louvre on tosin ilmoittanut ottavansa pakollisen etukäteisvarauksen käyttöön ensi vuonna muutenkin pystyäkseen hallitsemaan jatkuvasti kasvavaa kävijämäärää. Mitään lippuostoryntäystä ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut, sillä ainakin itse sain lipun vaivatta hankittua heti avajaisviikolle. Näyttely päättyy 24.2.2020.

Ranskalainen Edgar Degas tunnetaan kenties parhaiten balettitanssijoita kuvaavista maalauksistaan. Hän maalasi koko elämänsä ajan tanssijoita, orkestereita, pukuhuoneita ja yleisöä, ja näihin teemoihin Musée d’Orsay paneutuu 24.9. avautuvassa näyttelyssään Degas à l’Opéra. Näyttely on osa Pariisin oopperan 350-vuotisjuhlaa ja sitä voi käydä katsomassa 19.1. 2020 saakka.

pariisikesä19-8

Musée Bourdellessa aukesi 5.7. Back Side / Dos à la mode -niminen näyttely. Useimmiten muotia katsotaan ensisijaisesti etupuolelta, mutta nyt huomio halutaan kiinnittää selkäpuolelle, ja esillä olevat muotiluomukset onkin aseteltu selkä katsojaan päin. Kiinnostavaa ja erilaista! Näyttely pitää sisällään noin sata asua ja asustetta 1700-luvulta meidän päiviimme saakka. Montparnassella sijaitseva museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 ja näyttely menee 17.11. saakka.

Modernin taiteen mestarin, irlantilaissyntyisen Francis Baconin teoksia on esillä Centre Pompidoussa 11.9. alkaen. Näyttely keskittyy taiteilijan loppuelämän 1971-1992 aikaisiin töihin sekä kirjallisuuden vaikutukseen Baconin teoksissa. Itseoppinut taidemaalari sai vaikutteita mm. Picassolta ja koko surrealistisesta taidesuunnasta. Bacon en tout lettres -näyttely menee 20.1.2020 saakka.

pariisikesä19-9

Hollantilainen Piet Mondrian tuo ainakin itselleni ensimmäiseksi mieleen pelkistetyt maalaukset, joita hallitsevat vaaka- ja pystysuuntaiset viivat sekä suorakulmaiset värikentät. Musée Marmottan Monet osoittaa 12.9. aukeavassa näyttelyssään, että Mondrian oli paljon muutakin kuin abstraktien taulujen tekijä. Pääpaino näyttelyssä on Mondrianin esittävällä taiteella ja se käsittää noin 60 maalausta, jotka taiteilija itse valitsi vuonna 1920 taidekeräilijä Salomon B. Slijperille. Musée Marmottan Monet on sen verran poissa ydinkeskustasta, että siellä ei tule käytyä niin usein kuin itse asiassa pitäisi. Museossahan on aivan huikaiseva Monet-kokoelma, jonka takia pelkästäänkin siellä kannattaa käydä. Museo sijaitsee 16:nnessa arrondissementissa osoitteessa 2 Rue Louis-Boilly ja se on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18, torstai-iltaisin klo 21 saakka. Mondrian Figuratif -näyttely menee 26.1.2020 asti.

Trocadéro-aukion laidalla sijaitsevassa Musée de l’Hommessa avautuu 16.10. Je mange donc je suis -näyttely, joka tutkii ruokaa eri näkökulmista; niin biologiselta, kulttuuriselta kuin ekologiseltakin kantilta. Avajaisviikolla museossa on kaikenlaisia näyttelyyn liittyviä oheistapahtumia, joten kannattaa tutkia museon nettisivuja lähempänä ajankohtaa. Näyttely menee peräti 1.6.2020 saakka.

Pariisin syksy on toimintaa täynnä ja tässä oli tosiaankin vain muutama maininta kauden taidetarjonnasta. Pariisin turistitoimiston sivuilta löytyy ajantasaista tietoa kaupungin näyttelyistä ja kuten aina, silmät kannattaa pitää avoimina kaupungilla, sillä kiinnostavia näyttelyitä voi bongata vaikka metrokäytävien mainoksista.

pariisi21519-11

Mainokset

Retrofuturistista arkkitehtuuria Pariisin esikaupunkialueella

Pariisin keskustan kaupunkikuvaa hallitsevat vaaleasävyiset kivitalot takorautaisine parvekerivistöineen, mutta esikaupunkialueelta löytyy myös todella erikoista ja jännittävää arkkitehtuuria. Nanterressa, noin 11 km Pariisin keskustasta, on Tours Aillaud -niminen asuinalue, joka koostuu 18:sta sylinterin muotoisesta tornikerrostalosta. Matalimmat talot ovat 13-kerroksisia, kun taas korkeimmissa taloissa kerroksia löytyy 39. Asuntoja 18:ssa tornitalossa on yhteensä 1607. Alueelle on aikoinaan istutettu  myös 1607 puuta, yksi jokaista asuntoa kohti.

nanterre-1

nanterre-11

Alueelle pääsee helposti ykkösen metrolla, joka tuo La Défensen bisnesalueelle keskustasta reilussa 20 minuutissa. La Défense on moderni alue, jonka teräksestä ja lasista rakennetut pilvenpiirtäjät näkyvät kauas yli Pariisin. Tour Aillaudin tornitalot sijaitsevat pilvenpiirtäjien takana, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä metrolta. Tornitalojen julkisivuun on maalattu pilviä muistuttavia kuvioita – tästä tuleekin tornien lempinimi Tours Nuages. Osittain talot näyttävät myös maastokuvioiduilta. Täytyy sanoa, että La Défensen teräs- ja lasirakennuksiin verrattuna Tours Aillaudin tornitalot näyttävät rähjäisiltä, vaikka itse arkkitehtuuri onkin vaikuttavaa. Alue on kuitenkin ihan siistiä ja siellä voi turvallisin mielin käydä kiertelemässä ja valokuvailemassa. Itse asiassa olin jopa hämmästynyt siitä, miten hiljainen alue oli eräänä lauantaiaamupäivänä.

nanterre-7

nanterre-2

Rakennuskompleksi on saanut nimensä arkkitehti Émile Aillaudin mukaan, jonka suunnitelmien pohjalta talot nousivat vuosina 1973-81. Pyöreiden tornitalojen julkisivuja täplittävät pienet neliön, ympyrän ja pisaran malliset ikkunat. Aillaudin tytär Laurence Rieti puolestaan on suunnitellut valtavan mosaiikkikäärmeen, joka luikertelee leikkikentällä tornien keskellä. Käärmeen vieressä on kyltti, joka turvallisuussyistä kieltää ehdottomasti sen päällä kiipeilyn. Mietinpä vaan kuinka moni lapsi malttaa kieltoa noudattaa…

Tornitalot ovat olleet aiemminkin purku-uhan alla ja viime vuosina aihe on ollut taas tapetilla. Talojen ylläpito on ilmeisesti varsin kallista ja mitä vanhemmaksi talot tulevat, sitä kalliimpaa ylläpito on. Lisäksi läheinen La Défensen bisnesalue haluaa laajentua, joten on mahdollista, että tulevaisuudessa osa taloista puretaan, osa muutetaan toimistotiloiksi.

Nanterren-piipahdukseen voi yhdistää myös käynnin La Grande Archessa, jonka katolta on hulppea näköala pilvenpiirtäjille ja kohti Riemukaarta, ja jossa on usein mielenkiintoisia valokuvanäyttelyitä. Huonolla säällä puolestaan voi aikaa mennä viettämään tolkuttoman kokoiseen Les Quatre Temps -ostoskeskukseen.

nanterre-9

nanterre-6

nanterre-13

Musée de l’Homme – pääkalloja ja 10 pisteen näköala

Louvre, Musée d’Orsay, Musée de l’Orangerie, Centre Pompidou….nämä museot lienevät tutuimpia Pariisin-kävijöille. Musée de l’Homme sen sijaan ei välttämättä ole ensimmäisenä listalla, kun matkailija alkaa suunnitella kulttuurikohteita Pariisissa. Kävin itsekin tutustumassa kyseiseen museoon ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä, mutta se todellakin kannatti. Ihmisen historiaa tutkittiin museossa kolmen teeman kautta: keitä me olemme, mistä me tulemme ja minne olemme matkalla.

Museossa pääsee mm. tutustumaan ihmisen anatomiaan, vertailemaan ihmisaivoja eläinten aivoihin, kuuntelemaan erilaisia kieliä ympäri maailman, seuraamaan ihmisen migraatiota synnyinseuduiltaan Afrikasta muualle maailmaan ja näkemään minkälaista tuhoa ihminen maapallolle on aiheuttanut. Näyttely on toteutettu esineiden lisäksi äänen, kuvan ja videon avulla. Pääseepä näyttelyvieras käyttämään hajuaistiaankin arvuutellessaan mitä ruokaa eri puolilla maailmaa syödään. Kuten pitääkin, museo korostaa ihmislajin monimuotoisuutta sortumatta stereotyyppisiin käsityksiin eri roduista.

Museo on mukavan väljä, valoisa ja moderni. Syytä toki ollakin, sillä museo oli suljettuna  lähes kuuden vuoden ajan, jolloin siihen tehtiin 96 miljoonan euron remontti. Ovet aukesivat uudestaan vuonna 2015.

museedelhomme-3

museedelhomme-4

museedelhomme-5

Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä, joista omalle kohdalleni osuivat Sebastião Salgadon Déclarations-niminen valokuvanäyttely ja lävistysten historiaa käsittelevä Piercing-näyttely. Olen suuri Sebastião Salgado -fani eivätkä teokset pettäneet tälläkään kertaa. Mustavalkoiset, suuret valokuvat olivat äärettömän vangitsevia ja saivat hiljentymään sekä pohtimaan elämän eriarvoisuutta. Lävistysten historiaa esittelevä näyttely sen sijaan oli aika vaatimaton ja pintapuolinen. Se koostui lähinnä valokuvista, lävistyskoruista ja laitteista, joilla lävistyksiä on tehty. Déclarations-näyttelyä voi käydä katsomassa 11.11.2019 saakka ja lävistysnäyttely on esillä 9.3.2020 saakka. Lokakuun 16. päivä museossa aukeaa uusi näyttely, joka käsittelee ruokaa ja syömistä (Je mange donc je suis) mm. ympäristön kannalta ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Avajaisviikolla on luvassa myös paljon ruokaan liittyvää oheisohjelmaa; workshopeja ja esitelmiä.

museedelhomme-1

museedelhomme-2

Maininnan arvoinen on myös museosta avautuva varsin komea näköala Eiffel-tornille. Erityisen hyvin näköalaa pääsee ihailemaan museon kahvilasta, joten suosittelen lämpimästi museokierroksen jälkeen kahvitaukoa ja komeita näkymiä.

Kävin museossa tosiaan ensimmäistä kertaa, joten vertailupohjaa ei ole, mutta ainakaan tällä yhdellä käyntikerralla ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Sain välillä kuljeskella käytäviä pitkin ihan itsekseni. Museo on tiistaita lukuun ottamatta auki päivittäin klo 10-18 ja 12 euron lipulla pääsee myös vaihtuviin näyttelyihin. Museo sijaitsee osoitteessa 17 Place du Trocadéro ja ihan oven eteen pääsee hyppäämällä pois Trocadéron metropysäkillä (linjat 6 ja 9).

IMG_6677

Adieu paperisille metrolipuille

Pariisin metrossa on käytetty paperisia kertalippuja lähes 120 vuoden ajan, mutta nyt kaupunki on sanomassa adieu paperilipuille. Paperiset metroliput tulee korvaamaan Navigo Easy -kortti, joka on otettu käyttöön tänä kesänä. Paperisten metrolippujen ongelmana on ollut roskaavuuden lisäksi se, että niiden magneettijuova kuluu lompakossa ajan myötä usein käyttökelvottomaksi. Muovisen Navigo Easy -kortin voi ostaa metroasemien palvelupisteiltä kahdella eurolla ja siihen voi ladata matkoja automaatilla tai palvelupisteessä. Passin lataaminen on helppoa automaatilla, josta saa kielivaihtoehdoksi myös englannin. Ja kun metroon mennessään skannaa kortin, näkee lukijasta montako matkaa kortilla on jäljellä.

Jos kotiin on vielä jäänyt paperisia metrolippuja niin ei hätää, sillä niitä voi käyttää vähintään ensi kesään saakka, näillä näkymin vuoden 2020 loppuun asti.

Navigo Easy on suunnattu ennen kaikkea turisteille ja muille metroa satunnaisesti käyttäville. Muistuttaisin kuitenkin mainiosta Navigo Découverte -passista, jolla voi 22,80 euron hintaan kulkea mielin määrin Pariisissa viikon ajan. Hinta kattaa vyöhykkeet 1-5, eli myös Charles de Gaullen lentokentältä pääsee keskustaan Découverte-passilla. Olen kirjoittanut tästä passista laajemmin jo aiemmin, käy lukemassa juttu täältä.

IMG_5668

Katutaidetta La Butte aux Cailles’n kujilla

Katutaidetta on Pariisissa kaikkialla.  Olen kirjoittanut aiemmin Invaderin teoksista, Bellevillen katutaiteesta ja 13. arrondissementin seinämuraaleista. Tällä kertaa olen edelleen 13. arrondissementissa ja tarkalleen ottaen La Butte aux Cailles’n alueella. Se on viehättävää ja rauhallista aluetta, jossa katuja saa usein tallailla ihan itsekseen.

Alueen katutaidetta pääset parhaiten tutkimaan näin: lähde Corvisartin metroasemalta kiipeämään mäkeä pitkin ylös Brassai-puiston läpi,  kunnes saavut Rue des cinq Diamants -kadulle. Käänny oikealle ja lähde hitaasti etenemään samalla katutaidetta bongaillen. Sitä on nimittäin kaikkialla! Passage Barrault, Rue Alphand, Passage Sigaud ja Rue Buot ovat erityisen hyviä katuja. Rue Samsonin, Rue Jean Marie Jegon ja Rue Gérardin varrelta löytyy vähän isompiakin maalauksia. Kaikki taide ei ole aina silmien tasolla, vaan kannattaa kurkkia myös maanrajaan ja ylös katukylttien liepeille.

blogi1

blogi2
Zabou on Ranskassa syntynyt naistaiteilija, joka asuu nykyään Lontoossa

Osa La Butte aux Cailles’n teoksista on tunnettujen katutaiteilijoiden tekemiä, kuten mm. Miss.Ticin, Jef Aérosolin, EZK:n ja Sethin. Seinillä on aina myös kaikenlaisia satunnaisia töhryjä, joita ei oman talonsa julkisivulle varmaan kukaan halua. Kiinnostavaa on se, että osa aktiivisista katutaiteilijoista ei todellakaan ole mitään milleniaaleja; mm. Miss.Tic on syntynyt vuonna 1956, Jef Aérosol vuonna 1957 ja Seth vuonna 1972. Kaikki taiteilijat eivät myöskään työskentele pelkästään salaa, huppu päässä yön pimeydessä. Jef Aérosolin tunnetuin teos Pariisissa lienee Centre Pompidoun vieressä oleva valtava seinämuraali, jossa mieshahmo on nostanut etusormen huuliensa eteen. Miss.Ticin hahmoja puolestaan löytyy mm. sytkäreiden kyljestä.

blogi4
Makaava tyttö on ranskalaistaiteilija Jef Aérosolin teos
blogi3
Pariisilaistaiteilija Miss.Ticin käsialaa

Välttämättä tässä jutussa kuvattuja teoksia ei ole enää olemassa ensi viikolla – se on katutaiteen luonne. Toisaalta kiinnostavaa on juuri se, että koko ajan tulee uusia teoksia vanhojen päälle ja katukuva muuttuu.

blogi5
Ranskalaistaiteilija Seth kuvaa usein lapsihahmoja, joiden kasvoja ei näy

blogi6

blogi7

Jännittävää oli myös huomata pieniä muusikkojen kuvia melkein kadun rajassa. Jimi Hendrix ja Freddie Mercury löytyivät Passage Barraultilta.

blogi10

blogi11

blogi9
Ranskalaistaiteilija Eric Ze Kingin eli EZK:n teos
blogi8
2000-luvun Le Penseur? Aydar-nimisen pariisilaistaiteilijan teos
blogi14
2AC-kollektiivin näyttävä työ Rue des cinq Diamants – ja Rue de la Butte aux Cailles -katujen kulmassa

Moni pariisilainen katutaiteilija löytyy Instagramista, jonka avulla onkin mahdollista pysyä parhaiten ajan tasalla uusista teoksista. Suosittelen myös laittamaan #streetartparis-tunnisteen seurantaan. Vaikka saatankin lähteä katsomaan jotain tiettyä katutaideteosta, jonka olen somessa nähnyt, niin hauskinta on kuitenkin teosten sattumanvarainen bongailu yllättävistäkin paikoista. Siihen La Butte aux Cailles’n kadut ovat oivallinen paikka.

Notre Dame tulipalon jälkeen

Notre Damen katedraalin tuhoisa tulipalo tapahtui maanantai-iltana 15.4. ja kaksi päivää myöhemmin lensin Pariisiin pääsiäisen viettoon. Kiirastorstain valjettua aurinkoisena ja lämpimänä lähdin aamupalan jälkeen katedraalia katsomaan. Lähikorttelit oli suljettu muilta kuin Île de la Citén saarella asuvilta ja työskenteleviltä, joten lähdin kiertämään katedraalin taakse Île Saint-Louis -saaren puolelta.

pariisikevät23

Pont de la Tournelle -sillalle oli jo aamuvarhain muutama tv-yhtiö kasannut lähetyspisteensä. Joka ikinen ohikulkija pysähtyi katsomaan katedraalia ja ottamaan kuvia epäuskoisen ja surullisen näköisenä. Muutama teki ristinmerkin. Karulta Notre Dame takaa katsottuna näyttikin; kapea, kolmas torni oli sortunut ja katto lähes kokonaisuudessaan poroksi palanut. Rakennustelineet törröttivät katedraalin päällä. Lähdin kiertämään katedraalia ja yllätyksekseni huomasin, että alas Seinen rantaan pääsi kävelemään. Sitä kautta pääsinkin ihan katedraalin viereen toiselle puolelle Seineä. Tähän aikaan aamusta ei ihmisiä ollut vielä paljon liikkeellä, mutta kuten sillallakin, kaikki pysähtyivät katsomaan Notre Damea ja jotkut istuskelivat Seinen rannalla pidempäänkin omissa ajatuksissaan katedraalia tutkaillen. Tunnelma oli rauhallinen, ihmiset vaisuja. Kiipesin portaat takaisin katutasolle ja siirryin katsomaan miltä katedraali näytti edestä päin. Siitä suunnasta se näyttikin lähes entiseltään, sillä komeat kellotornit seisoivat edelleen ylväinä. Moni oli jättänyt paikalle kukkia ja kirjeitä.

facebook18

facebook11

Jälleenrakennuksen varainkeruu on tuottanut jo lähes miljardi euroa ja presidentti Macron on esittänyt toiveen, että katedraali saataisiin kuntoon viidessä vuodessa. Asiantuntijoiden mukaan tämä on kuitenkin liian optimistinen toive ja moni sanoo jälleenrakentamisessa kuluvan ainakin 10-15 vuotta. Mielenkiintoista on myös nähdä,  saadaanko kellotornit auki katedraalin muita osia aikaisemmin ja toteutuuko tänä syksynä upea valo-ja äänishow Notre Damen aukiolla. Tämä kaikki jää nähtäväksi, mutta ainakin ranskalaisilla on kova tahto ja pyrkimys saada Notre Dame ripeästi entistäkin ehommaksi.

facebook13

Michael Jackson: On The Wall Pariisista Espooseen

Kirjoitan tällä kertaa poikkeuksellisesti näyttelystä, joka on Pariisissa jo päättynyt. Kyseessä on tulevana syksynä Espoon EMMA-museossa avautuva Michael Jackson: On The Wall -näyttely. Se meni Pariisin Grand Palais’ssa helmikuun puoliväliin saakka ja itse kävin näyttelyn katsomassa siellä tammikuun alussa. En ole koskaan ollut mikään erityisen suuri Michael Jackson -fani, mutta näyttely kiinnosti, koska kyseessä on kuitenkin yksi aikamme suurimmista ja menestyneimmistä poptähdistä.

Offthewall-3

EMMA-museo on jo ilmoittanut, että näyttely tulee tapahtumaan uusimmasta Michael Jacksonia kohdanneesta skandaalista huolimatta. Mielestäni onkin tärkeää, ettei tämän tyyppisiäkään asioita lakaista maton alle, vaan että niistä puhutaan. Näyttely sai itseni nyt jälkikäteen pohtimaan ainakin sitä, miten helposti sokaistumme tähteydelle. Michael Jackson esitetään kaikissa näyttelyn teoksissa positiivisessa valossa, kauniina, komeana, jopa jumalallisena hahmona.

Offthewall-4

Offthewall-2

Näyttely ei ole katsaus Jacksonin elämään tai saavutuksiin, vaan esillä olevat teokset heijastavat nykytaiteilijoiden näkemyksiä Jacksonista. Se on myös näyttelyn ongelma, sillä mitään muuta yhteistä nimittäjää töille ei ole kuin Michael Jackson. Teosten tyyli ja taso vaihtelevat kovasti eikä niistä oikein saa otetta. Esillä on kuvataidetta, keramiikkaa, video- ja tilataidetta mm. Andy Warholilta, Keith Haringilta ja Grayson Perryltä. Esimerkiksi Grayson Perryltä nähdään näyttelyssä keramiikkavaasi ja Andy Warholilta hänelle hyvin tyypillinen poptaideteos. Mitään erityistä näissä ei ole, taiteilijat ovat vain ottaneet Michael Jacksonin hahmon ja mukauttaneet sen itselleen tyypilliseen tapaan tehdä taidetta. Itseäni kiinnostivat eniten David LaChapellen uskonnollissävytteiset teokset, joissa Michael Jackson esitetään marttyyrinä ja jeesuksena. Näyttelyn heikointa antia puolestaan olivat videoteokset, joissa tavalliset ihmiset oli laitettu esittämään moonwalkia -useimmat heistä varsin kankeasti.

Offthewall-1

Offthewall-5

Pariisin-näyttely päättyi juuri ennen kuin Leaving Neverland -dokumentti esitettiin HBO-kanavalla maaliskuun alussa. Onkin mielenkiintoista seurata, miten näyttely vastaanotetaan Suomessa. Veikkaan, että kävijämäärät tulevat olemaan alhaisemmat kuin mitä ne olisivat olleet ilman dokumenttia. Saatan kyllä itse kaivaa museokortin taskustani, hypätä metroon ja mennä ihmettelemään teoksia vielä kerran Espooseen, todennäköisesti hieman uusin silmin.