Viime vuoden terrori-iskujen jälkeen Ranskassa kovin korostettiin sitä, että pelolle ei saa antaa sijaa ja että iskut eivät muuta ranskalaisten tapaa elää ja olla. Tänä kesänä on Ranskassa kuitenkin peruttu lukuisia isoja tapahtumia, viimeisimpänä Braderie de Lille, Euroopan suurin vuosittainen kirpputori. Tapahtumien peruminen tuntuu itsestäni kovin surulliselta ja koen, että se on terroristeille antautumista. Toisaalta uskon, että viranomaiset tietysti tietävät mitä tekevät, eikä tällaisten päätösten tekeminen ole heillekään varmasti ihan yksinkertaista.

Ranskan pääministeri totesi taannoin, että iskuja tulee lisää, viattomia ihmisiä tulee kuolemaan ja tämän asian kanssa valitettavasti pitää vain elää vielä ainakin vuosia. Viranomaiset eivät millään pysty suojelemaan kansalaisia sataprosenttisesti ja siksi massatapahtumien peruminen tuntuukin liioittelulta. Vaikka Ranskan kansallispäivän juhlallisuudet olisi Nizzassa peruttu, olisi terroristi hyvin todennäköisesti löytänyt toisen ajan ja paikan iskulleen. Ja kuten olemme huomanneet, iskuja voi tapahtua missä kaupungissa tahansa.

Vietin Ranskassa kaksi viikkoa heinäkuussa ja sille ajanjaksolle osuivat Nizzan ja Münchenin iskut sekä yksi väärä hälytys Pariisissa (metroasemalle oli asetettu feikkipommi). En tuntenut oloani missään vaiheessa turvattomaksi, vaikka pakko on myöntää, että metroasemilla tuijottelen nykyään kanssamatkustajia ja heidän selkäreppujaan hieman normaalia enemmän. Konserteissa ja muissa tapahtumissa tarkistan nykyään hätäpoistumisteiden sijainnit, mutta sen enempää en ala panikoida.

Minulle Pariisi on edelleen maailman upein kaupunki. En pelkää, enkä aio lakata siellä (tai muuallakaan!) matkustelua.