Lomalla ei välttämättä tule ensimmäiseksi mieleen vierailla hautausmaalla, mutta Pariisissa voi sitäkin lämpimästi suositella. Kaupungissa on lukuisia hautausmaita, mutta ainakin kolmessa suurimmassa ja hienoimmassa kannattaa käydä. Nämä kolme ovat Père-Lachaisen, Montparnassen ja Montmartren hautausmaat.

Kuuluisin hautausmaista on Père-Lachaise, joka sijaitsee 20:nnessä arrondissementissa. Suomalaisiin, vaatimattomiin hautausmaihin tottuneesta Père-Lachaise vaikuttaa todella hulppealta ja suureelliselta. Toki siellä on paljon vaatimattomiakin hautoja, mutta myös todella paljon isoja ja koristeellisia mausoleumeja. Père-Lachaiase on valtavan kokoinen ja osittain hieman sokkeloinen hautausmaa, joten jonkinlainen kartta on hyvä olla olemassa.  Hautausmaan portilla on kartta, josta voi ottaa kuvan tai käyttää kännykkäapplikaatiota.

Père-Lachaisella lepää suuri joukko kuuluisuuksia. Itselleni tärkein hauta kuuluu Jim Morrisonille, jota en ensimmäisellä kerralla meinannut edes löytää sen suhteellisen keskeisestä sijainnista huolimatta. Lopulta huomasin naisen, jonka ulkoasun ja -näön perusteella arvasin olevan menossa Morrisonin haudalle. Lähdin perään ja sieltä se Jimin vaatimaton hauta lopulta löytyi. Morrisonin hauta on aidattu, mutta lähes aina siellä näkee ihmisten pomppivan aidan yli ja vievän haudalle kukkia. Sen sijaan Oscar Wilden hautamonumentti on massiivisen iso. Sitä peittää nykyään läpinäkyvä lasiseinä, sillä kirjailijan ihailijoilla oli tapana suudella hautakiveä punatuilla huulilla niin, että kivi oli lopulta yltä päältä tahrattu. Toki huulipunan jälkiä löytyy lasiseinästäkin, vaikka Wilden perikunta on kiinnittänyt seinään pyynnön olla sotkematta hautaa.  Edellä mainittujen lisäksi Père-Lachaiselta löytyvät mm. Molièren, Chopinin, Édith Piafin, Pissarron, Haussmannin ja Suomessa parhaillaan ajankohtaisen Modiglianin haudat. Modiglianin hauta on paitsi hankala löytää, niin äärettömän vaatimaton; yksinkertainen, valkoinen hauta ilman koristeita tai hulppeaa hautakiveä. Myös Édith Piafin hauta yllättää vaatimattomuudellaan.

Toiseksi suurin hautausmaista on Montparnassen hautausmaa, joka on suorine käytävineen selkeä ja helposti omaksuttava. Pääsisäänkäynnin luona on kartta, johon kuuluisuuksien haudat on merkitty. Montparnassella lepäävät mm. Man Ray, Charles Baudelaire, Serge Gainsbourg, Simone de Beauvoir ja Jean-Paul Sartre. Yksi kiinnostavimmista haudoista kuuluu kuitenkin Ricardo Menonille, joka oli taitelija Niki de Saint Phallen assistentti ja hyvä ystävä. Hautaa nimittäin koristaa Nikin suunnittelema värikäs ja suurikokoinen kissapatsas. 🙂 Tämä jos mikä tuo hymyn huulille!

Montmartren hautausmaa sijaitsee kävelymatkan päässä Sacré-Coeuriltä. Hautausmaalle onkin kiva paeta Montmartren loputtoman tuntuisia turistivirtoja. Sitä sanotaan taiteilijoiden hautausmaaksi ja sinne onkin haudattu mm. Edgar Degas, Francois Truffaut, Gustave Moreau, Émile Zola (jonka tuhkat tosin on siirretty Panthéoniin) ja Dalida. Niin, Dalida. On hautoja ja on hautoja, ja sitten on Dalidan spektaakkeli. Montmartrella asunut Dalida oli rakastettu laulaja, joka eli traagisen elämän. Hänen elämänsä miehet yksi toisensa jälkeen tappoivat itsensä ja lopulta myös Dalida päätti oman elämänsä. Komean haudan lisäksi Dalidaa on muistettu Montmartrella patsaalla sekä hänen kunniakseen nimetyllä aukiolla.

Osittain Montmartren hautausmaan yläpuolella kulkee vilkasliikenteinen katu ja sieltä kuuluvat kaupungin äänet luovatkin erikoisen ristiriidan hautausmaan aaveaisen tunnelman kanssa. Montmartren hautausmaa on kolmesta suurimmasta pienin ja vaatimattomin, mutta toisaalta myös rauhallisin, jossa usein saa hautoja tutkia ihan yksikseen – mikäli hautausmaan pulleita kissoja ei oteta lukuun.

Kaikille kolmelle hautausmaalle pääsee näppärästi metrolla.