Turistihuijaukset

Tällä kertaa käsittelen blogissani vähän ikävämpää aihetta, nimittäin turistihuijauksia. Matkailijaan kohdistuvat huijaus- ja ryöstöyritykset ovat yleisiä niin Pariisissa kuin muissakin suurkaupungeissa, joten kannattaa olla tietoinen yleisimmistä tavoista, joilla rahaa yritetään turistilta huijata. Inspiraation tähän kirjoitukseen sain viimeisimmästä Pariisin-reissustani, jolloin tulin ryöstetyksi ensimmäistä kertaa elämässäni. Kirjoitin tapahtuneesta matkapäiväkirjaani.

Jokainen, joka pyörii turistina Pariisin silloilla tai Notre-Damen liepeillä, törmää melko varmasti nuoriin tyttöihin tai poikiin, jotka saattavat esittää kuuromykkää ja kinuavat allekirjoitusta vetoomukseen. Allekirjoituksen saatuaan alkaa ”kuuromykkä” osoitella pientä printtiä tekstissä, jonka mukaan allekirjoittanut on sitoutunut maksamaan tietyn summan rahaa. He jäävät kuin takiainen roikkumaan ja hosumaan ympärille, joten en ihmettele jos ihmiset taipuvat maksamaan päästäkseen heistä eroon. Näitä tyyppejä on syytä välttää kaikin puolin, sillä vaikka he eivät allekirjoitusta saisikaan, saattaa taskusta tai laukusta lähteä joka tapauksessa puhelin tai lompakko menemään (nimim. kokemusta on).

Pelihuijausta näkee Pariisissa usein, esimerkiksi Pont des Arts –sillalla. Pieni porukka on kerääntynyt ympyrään, jonka keskellä yksi tyyppi kuljettaa pientä palloa kolmen kupin alla ja yrittää saada ohikulkijoita arvaamaan minkä kupin alta pallo löytyy. Joku tyyppi porukasta esittää osallistuvansa peliin ja on voittavinaan rahaa, millä yritetään houkutellla ohikulkijoita osallistumaan peliin. Sanomattakin on selvää, ettei tästä pelistä voi voittaa. Pahimmassa tapauksessa joutuu joka tapauksessa ryöstetyksi, sillä vikkeläsorminen taskuvaras saattaa tyhjentää taskut kun turistin katse on kiinnitettynä peliin. Tätä show’ta on itse asiassa ihan viihdyttävää katsella – vähän matkan päästä.

Kaupungilla kävellessä vastaan voi tulla henkilö, joka esittää juuri löytäneensä maasta ”kultaisen” sormuksen. Hän tarjoaa sormusta ja jos sen ottaa vastaan, alkaa hän vaatia vastineeksi palkkiota. En tiedä kuinka aggressiiviseksi henkilöt muuttuvat jos rahaa ei heru ja vaikka sormuksen palauttaisikin, mutta en lähtisi testaamaan, sillä sormus on joka tapauksessa rihkamaa.

Ikäviä tyyppejä ovat myös Sacré-Coeur –kirkon juurella turisteja kyttäävät miehet, jotka puoliväkisin yrittävät työntää korua ranteeseen. Jos tämän antaa tehdä, alkaa seuraavaksi rahan tivaaminen korusta. He saattavat olla hyvin aggressiivisia ja päällekäyviä vaikka tiukasti korusta kieltäytyisikin. Itse olen ollut kerran tällaisessa tilanteessa, kun tyyppi tuli aivan kylkeen kiinni tyrkyttämään korua. Aloin tuuppia häntä iholtani pois, mistä heppu ärsyyntyi ja alkoi puolestaan töniä ja tuuppia minua. Sillä kertaa pelastajakseni saapui joku kaapinkokoinen amerikkalaismies, onneksi.

Pariisissa tykätään matkustaa pummilla ja metrossa saattaakin käydä niin, että joku pyytää päästä portista sisään samalla avauksella. Olen itse muutaman kerran  päästänyt jonkun perässäni portista, mutta silloin olen aina siirtänyt käsilaukkuni vartalon etupuolelle, mikäli kyseisellä henkilöllä sattuisikin olemaan tähtäimessä lompakkoni eikä vain ilmainen metromatka. Tiedän, että olen ottanut turhan riskin, enkä kyllä suosittele päästämään ketään pummilla metroon tällä tyylillä.

Joskus huijausyritykset ovat paljon edellä mainittuja hienovaraisempia. Joku saattaa tulla kartan kanssa kysymään neuvoa ja sitten kun karttaa yhdessä tutkitaan voi kyselijän kaveri olla tonkimassa taskuja. Itseäni lähestyi muutama vuosi sitten kaksi siististi pukeutunutta nuorta miestä. He tulivat juttelemaan kanssani niitä näitä kun olin kuvaamassa Notre-Damen liepeillä. Epäilykseni heräsivät pian ja vahvistuivat kun huomasin toisen heistä sekunnin murto-osan verran vilkaisevan käsilaukkuani. Juttelimme siinä tovin ja he pyysivät minua ottamaan heistä kuvan itselleni muistoksi, siis omalla kamerallani. Olin hyvin hämmentynyt, mutta räpsäisin kuvan, minkä jälkeen he sanoivat, että voisivat ottaa kuvan minusta minun kamerallani. Sanoin kiitos ei ja jatkoin matkaani…minulla ei silloin ollut todellakaan mitään kallista kameraa, mutta voi olla että vanha superzoomikin olisi kelvannut heille….

Omakohtaisista kokemuksista viisastuneena voisin sanoa, ettei huijareista kannata provosoitua vaikka nämä tulisivat miten lähelle, vaan kannattaa kääntyä pois ja pitää samalla tiukasti kiinni käsilaukustaan ja muista tavaroistaan. Ainakin jos on kaltaiseni pienikokoinen nainen! Myös suomenkielinen kovaääninen kiroilu saattaa auttaa 😀

Sanomattakin on selvää, että Pariisissa(kin) pitää omaisuudestaan pitää huolta, sillä varsinkin kaikkien turistikohteiden liepeillä ja metroissa taskuvarkaita ja huijareita riittää, kuten kaikissa muissakin suurkaupungeissa. Varmista siis, että vakuutukset ovat voimassa ja puhelimesta on otettu varmuuskopio. Älä kanna kaikkia luottokortteja tai käteistä mukanasi. Ole varovainen, mutta älä hysteerinen.

74-5

 

 

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s