Lokakuun alussa Pariisissa avautui muotisuunnittelija Yves Saint Laurentille omistettu museo. Hankkeen takana oli taiteilijan yhtiökumppani ja partneri Pierre Bergé, joka menehtyi vain kolmisen viikkoa ennen museon avautumista. Museo sijaitsee arvokkaalla paikalla 16:nnessa arrondissementissa osoitteessa 5 Avenue Marceau. Ympärillä on muita museoita ja luksusliikkeitä, ja nurkan takana Seinen toisella rannalla kimaltelee Eiffel-torni. Museorakennus on merkityksellinen, sillä YSL piti muotitaloaan samoissa tiloissa lähes 30 vuoden ajan, vuosina 1974-2002.

Olin ostanut pääsylipun etukäteen netistä ja innokkaana asettauduin jonon jatkeeksi odottamaan sisäänpääsyä. Pian ovi aukesikin ja turvatarkastuksen jälkeen pääsin nousemaan portaat ylös museoon. Oli jännittävää ajatella, että samoja portaita olivat astelleet YSL:n kuuluisat asiakkaat Catherine Deneuve’iä myöten heidän saapuessaan sovittamaan vaatteita taiteilijan ateljeeheen. Portaiden vasemmalla puolella avautui kaksi tilaa, joista toisessa ihmiset istuivat ja katselivat isosta televisiosta näytettäviä pätkiä YSL:n muotinäytöksistä. Seiniä koristivat tyylikkäät valokuvasuurennokset Yves Saint Laurentista. Toinen tila oli tyhjä ja televisiota en malttanut jäädä katsomaan, joten suuntasin suoraan varsinaisen museon puolelle.

Museossa oli esillä noin viisikymmentä haute couture -vaatetta; paljon upeita iltapukuja, mutta myös kuuluisa naisten smokki, safaritakki ja Mondrian-mekko. Vaatteiden lisäksi museossa pääsi ihastelemaan koruja ja muita asusteita sekä tutkimaan YSL:n piirroksia ja suunnitelmia. Eräässä erityisen ahtaassa huoneessa oli mahdollisuus katsella videoilta muotitalon historiaa sekä ompelijoiden ja yhteistyökumppanien haastatteluita. Olipa museoon saatu mahdutettua myös pienen pieni elokuvateatteri, johon mahtui kerrallaan 30 ihmistä. Teatterissa pyöri nonstoppina vartin pituinen dokumentti Pierre Bergén selostamana. Tilojen ahtauden vuoksi ihmiset joutuivat jonottamaan teatteriin epämukavasti portaikossa.

Itselleni mielenkiintoisinta museossa oli vaatteiden lisäksi nähdä YSL:n työhuone, joka oli rekonstruoitu sellaiseksi kuin se aikanaan oikeasti oli – tosin huone oli kuulemma jätetty hieman alkuperäistä siistimmäksi! Työpöydältä löytyi YSL:n henkilökohtaisia tavaroita ja pöydän viereen oli jätetty uskolliselle Moujik-ranskanbulldoggille kuulunut vesikuppikin.

Päällimmäinen ajatus museosta oli sen ahtaus. Kaikki huoneet olivat pieniä ja käytävät kapeita, joten tungokselta ei voitu välttyä. Joitain huoneita oli yritetty saada avaramman oloisiksi peileillä siinä mielestäni kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta.

Vuoden 2018 syksystä lähtien museossa tulee olemaan vuosittain aina neljän kuukauden ajan vaihtuva näyttely. Se on järkevä ratkaisu, sillä museo on tosiaan ahdas ja kerralla esille ei mahdu kuin pieni osa YSL:n tuotannosta. Nykyisellään museo on aika nopeasti katsottu läpi eikä sitä koiran vesikuppiakaan montaa kertaa viitsi käydä katsomassa 😀

Muodista ja sen historiasta kiinnostuneille voin ilman muuta suositella museota. Joulukuun yhdeksännestä päivästä lähtien museoon on järjestetty myös yksityisiä kierroksia aamupäivisin ennen museon aukeamista. Hinta tällaiselle kierrokselle on 23 euroa, kun normilippu museoon maksaa 10 euroa. Järjestettyjä kierroksia ei näytä olevan kuin muutaman kerran kuukaudessa, joten VIP-kierrokselle haikailevan on syytä olla ajoissa liikkeellä.

www.museeyslparis.com