Pariisin 17. arrondissementissa ei ole varsinaisia turistinähtävyyksiä tai museoita, mutta sieltä löytyy eräs käymisen arvoinen katu, salaperäisyyttä huokuva Cité des Fleurs. Kyseessä on vuodelta 1847 peräisin oleva 320 metriä pitkä kävelykatu, jota reunustavat portein tiukasti suojatut persoonalliset talot. Kadulle pääsee näppärästi Brochant-metropysäkiltä, josta kadulle on muutaman minuutin kävelymatka. Ihan milloin tahansa ulkopuoliset eivät Cité des Fleursille pääse, sillä portti kadulle on auki arkisin 7-19 ja lauantaisin 7-13.

Kun vilkkaalta Avenue de Clichylta sujahtaa portin kautta Cité des Fleursille, tuntuu kuin olisi yhtäkkiä hypännyt toiseen maailmaan – niin raukea tunnelma kadulla on. Linnut visertävät puissa, ihmiset kävelevät verkkaisesti eikä talojen pihoilta juuri kuulu elämän merkkejä. Kadun varrella olevia rakennuksia koskevat tiukat määräykset; ne saavat olla vain tietyn korkuisia, kadun puolen pihoissa tulee olla kolme puuta istutettuina ja porttien koristeena pitää olla Medicin vaasi. Kenties pihoilla on myös pakolliset desibelimittarit valvomassa asukkaiden metelöimistä. 😀 Kadulle johtavaa porttia koristaa kyltti, jonka mukaan koiratkaan eivät ole tervetulleita, eli siisteyttä ja rauhaa vaalitaan täällä toden teolla. Voisi kuvitella, että tiukoista määräyksistä johtuen katu näyttäisi monotoniselta, mutta näin ei kuitenkaan ole: talot poikkeavat arkkitehtuuriltaan toisistaan ja myös erilaiset puut ja pensaat tuovat kadun yleisilmeeseen runsautta ja vaihtelevuutta.

Historian siipien havinaa kuuluu talon numero 25 kohdalla, jonka porttiin on kiinnitetty muistolaatta. Talossa toimi Ranskan vastarintaliikkeen verkosto, jonka Gestapo paljasti 18.5.1944. Surmansa saivat kahdeksan vastarintaliikkeen jäsentä, joiden nimet on kaiverrettu laattaan.

Muutaman kuuluisuudenkin nimi liittyy katuun: taiteilija Alfred Sisley asui täällä 1860-luvulla ja 1940-luvulla näyttelijä Catherine Deneuve syntyi kadulla sijainneella klinikalla. Cité des Fleursillä ei tänä päivänäkään sijaitse vain pelkkiä asuintaloja, vaan mm. lastentarha tuo hieman eloa ja ääniä kadun muuten niin rauhalliseen tunnelmaan.

Cité des Fleurs on varmasti vielä upeampi kesällä, kun puiden vihreät oksat kaartuvat kapean kadun ylle. Kävin paikan päällä huhtikuun alussa, jolloin puut eivät olleet vielä lehdessä, mutta toisaalta puut eivät peittäneet pihanäkymiä. Oli jo muutenkin vaikeaa yrittää kurkkia pihoille porttien takaa! Kurkkimisesta puheen ollen….Valvontakamerat kuvaavat katua ja kadun tapahtumia seuraa kadun päässä olevassa rakennuksessa kadun isännöitsijä. Hän oli selvästi seurannut heilumistani kameran kanssa ja lähtiessäni ystävällisesti kysäisi, että toivottavasti en zoomannut kamerallani mahdollisiin asukkaisiin ikkunoissa. Vakuutin tietysti, ettei näin tapahtunut.

Rakastan löytää Pariisista Cité des Fleursin kaltaisia rauhallisia keitaita, joissa voi hetken ajan kuvitella olevansa maaseudulla. Samalla voi puhelimestaan laittaa Eurojackpotin vetämään ja haaveilla minkä taloista itselleen ostaisi sitten kun jättipotti osuu kohdalle. 🙂