Pariisissakin on mahdollista päästä pikkukylän tunnelmaan ja vieläpä metrolla. Kun väenpaljous ja kaupungin kiire alkavat ahdistaa, niin suosittelen piipahtamaan 20:nnessa arrondissementissa rauhoittumassa. Kolmosen metrolinjalla pääsee nimittäin hurauttamaan Porte de Bagnoletin pysäkille, josta on muutaman minuutin kävelymatka Rue Irénée Blancin ja Rue Jules Siegfriedin muodostamalle sievälle asuinalueelle. Ihan siis peltomaisemiin ei Pariisissa päästä, vaikka aluetta ranskaksi maaseuduksi (La Campagne à Paris) kutsutaankin.  Se sijaitsee pienen kukkulan päällä omassa ylhäisyydessään ja sinne kiivettyään tuntuu kuin olisi päätynyt englantilaiseen pikkukylään. Linnut visertävät, liikenteen meteli on jäänyt taakse, mukulakivikadut luovat rauhallista tunnelmaa ja tuuheista pensaista ojentuu oksia kadun ylle.

Näiden kahden kadun muodostama silmukka on tupaten täyteen rakennettu persoonallisia, toisistaan poikkeavia kaksikerroksisia taloja, joita on lähes 90. Taloista löytyy hauskoja yksityiskohtia ja väri-iloittelua, joita tekisi mieli jäädä loputtomasti valokuvaamaan. Alueella on kuitenkin niin rauhallinen tunnelma, että tuntuu ihan häijyltä ottaa järjestelmäkameraa esiin ja siksi otinkin suurimman osan kuvista vaivihkaa puhelimella. En ihan onnistunut peittelemään kuvaamistani ja minua jäikin tuijottamaan todella pitkään eräs vanha mies, joka seisoskeli talonsa edustalla. Tultuani kohdalle hän sanoi bonjour madame, johon ystävällisesti vastasin ja kehuin talojen arkkitehtuuria ja yksityiskohtien kauneutta. Kehittelin jo mielessäni valetarinaa arkkitehtiopinnoista, mutta herra tuntui todenneen minut harmittomaksi ja pääsin jatkamaan matkaani ilman suurempia selittelyitä.

Kesällä ja syksyllä rönsyilevät pensaat ja erilaiset kukkaistutukset suojelevat asukkaita uteliaiden katseilta jonkin verran, mutta talvella lehtien pudottua kauniita tiilitaloja ja hauskoja yksityiskohtia pääsee varmasti tarkkailemaan helpommin.

Porte de Bagnoletin metroaseman luona on muuten Édith Piaf -aukio, jolta löytyy Piafin mukaan nimetty baari kuten myös hieman erikoinen Piaf-patsas. Erikoinen siksi, ettei se anna taiteilijasta kovinkaan imartelevaa kuvaa törröttävine käsivarsineen ja kulmikkaine muotoineen. Piaf syntyi ja eli 20:nnessa arrondissementissa, joten siksi häntä on kunnioitettu täällä muistomerkein. Taiteilijaa voi käydä tervehtimässä myös läheisellä Père Lachaisen hautausmaalla.