Kuten monella muullakin, meni myös itselläni kevään ja kesän reissusuunnitelmat mönkään. Tässä maailman tilanteessa se on kuitenkin pieni murhe. Joskus vielä pääsee kyllä matkaan ja sitä ennen voi muistella menneitä reissuja. Tällä kertaa ajattelinkin ottaa katsauksen vuoden takaiseen Pariisiin. Olin silloin pääsiäislomalla huhtikuun loppupuolella, kevät oli jo pitkällä ja Pariisi parhaimmillaan. Tällä kertaa blogipostaus on kuvapainotteinen – tervetuloa siis kuvien kautta huhtikuiseen Pariisiin!

En koskaan lakkaa ihastelemasta enkä ihmettelemästä sitä, miten rauhallinen Pariisin ydinkeskustassa sijaitseva Place Dauphine on. Kyseessä on pieni, kolmionmuotoinen aukio Île de la Citén saarella, vilkkaan Pont Neuf -sillan kupeessa. Aukion laidalla on muutamia ravintoloita ja silloin tällöin hiekalla näkee petankin pelaajia. Muuten aukiolla saa yleensä olla ihan rauhassa, nauttia hiljaisuudesta ja kukkivista hevoskastanjoista, kuten viime pääsiäisenä.

Kirsikankukkia, magnolioita, hevoskastanjoita…Pariisin kukkaloisto on huhtikuussa mielestäni kauneimmillaan. Luxembourgin, Tuileries’n ja Palais Royalin puistot sekä kasvitieteellinen puutarha Jardin des Plantes ovat ihastuttavia paikkoja varsinkin keväällä. Kukkien kauneutta näkee toki ympäri kaupunkia, ja jos oikein hyvä tuuri käy, voi samaan kuvaan vaaleanpunaisten kukkien kanssa osua nainen vaaleanpunaisessa mekossaan!

Viidennessä arrondissementissa, lähellä Panthéonia ja Sorbonnen yliopistoa, on sähkökaappien kylkiin maalattu ranskalaisten suurmiesten kuvia. Kuvan henkilöt ovat ylhäältä alas: Jean Lannes, joka oli Napoleonin palveluksessa taistellut kenraali, Jean Moulin, yksi Ranskan vastarintaliikkeen tunnetuimmista johtajista toisen maailmansodan aikana, kirjailija ja poliitikko Andre Malraux, kemisti ja poliitikko Marcellin Berthelot sekä kirjailija Victor Hugo. Aivan mahtavaa julkisen tilan käyttöä taiteen ja historian esille tuomiseksi!

Pariisin sillat aamuauringossa ovat kenties parasta mitä kaupungissa tiedän. Aikaisin aamulla Seinen silloilla saa kulkea lähes itsekseen ja nauttia aamuauringon ensisäteistä. Suosikkini ovat vierekkäiset Pont Neuf- ja Pont des Arts -sillat, joista näköalat ovat upeat katsoo sitten mihin suuntaan tahansa. Siltojen luota pääsee myös laskeutumaan alas Seinen rantaan, jossa on yleensä aamulla ja päivällä hyvin rauhallista. Lämpiminä kevät- ja kesäiltoina pariisilaiset sen sijaan kokoontuvat joukoittain Seinen äärelle juomaan viiniä ja nauttimaan ilta-auringosta.

Le Village Royal on pieni luksusliikkeiden reunustama käytävä kahdeksannessa arrondissementissa, lähellä Madeleinen kirkkoa. Vaikka lompakko ei antaisikaan myöden käydä Le Village Royalin kaupoissa, niin siellä on usein esillä taidetta ja pään yläpuolella hauskoja, värikkäitä päivänvarjoja. Vuodenvaihteessa käytävällä istuskeli jättimäinen, monen metrin korkuinen nallekarhu, jonka syliin kiipesivät kuvattavaksi niin perheen pienimmät kuin vähän isommatkin.

Vuoden 2019 pääsiäismatkaani sävytti pari päivää aikaisemmin tapahtunut Notre-Damen tuhoisa tulipalo. Notre-Dame on itselleni tärkein Pariisin monumenteista ja aika kolkkoa oli katsella palon runtelemaa katedraalia ja miettiä, milloin seuraavan kerran mahtaisinkaan päästä kiipeämään kellotorniin katselemaan gargoileja ja edessä levittäytyvää Pariisia. Onneksi en silloin vielä tiennyt, että vuotta myöhemmin Notre-Damen rakennustyöt olisivat pysähdyksissä maailmanlaajuisen epidemian takia, eikä olisi minkäänlaista tietoa edes siitä, milloin seuraavan kerran pääsisin takaisin Pariisiin.

Siihen saakka ei auta muu kuin katsella vanhoja kuvia ja nauttia muistoista.