Pariisilaismuseot toivottavat vieraat taas tervetulleiksi

Aluksi pieni yhteenveto koronarajoitusten purkamisesta. Ranskassa esiteltiin aiemmin tällä viikolla suunnitelma yhteiskunnan avaamiseksi, mikäli koronatilanne pysyy hallinnassa. Toukokuun 19. päivä saavat avautua museot, teatterit, kaikki kaupat sekä kahvilat ja ravintolat, mutta kaksi jälkimmäistä vain terassien osalta. Öinen ulkonaliikkumiskielto siirtyy kahdella tunnilla eteenpäin klo 21.00:een. Kesäkuun 9. päivä eteenpäin ulkona saa olla klo 23.00 saakka, ja ravintolat sekä kahvilat voivat avata sisätilansa. Kesäkuun 30. päivä öisen ulkonaliikkumiskiellon on määrä päättyä kokonaan. Tälläkin hetkellä EU-maista on mahdollista matkustaa Ranskaan kunhan esittää maahan saapuessaan negatiivisen koronatestituloksen. Karanteenia ei vaadita.

Osa museoista on jo ilmoittanut avaavansa ovet heti kun se on mahdollista, ja olen tehnyt pientä kartoitusta siitä, mitä pariisilaismuseoissa voi kesän aikana nähdä.

Musée Maillol avaa ovensa 20.5. Albert Uderzolle omistetulla näyttelyllä. Viime vuonna menehtynyt Uderzo tunnetaan ennen kaikkea Asterixin ja Obelixin luojana, joten näyttely kiinnostaa varmasti monen ikäisiä. Näyttely käy läpi Uderzon uraa kronologisessa järjestyksessä 300 originaaliteoksen myötä. Lipunmyynti näyttelyyn ei ole vielä käynnistynyt. Museon kyljessä on ihastuttava ulkokahvila, jonka hiljaisuudessa ja vehreydessä voi käydä näyttelyn jälkeen hengähtämässä. Museo sijaitsee osoitteessa 61, Rue de Grenelle.

David Bowielle omistettu Bowie Odyssée -näyttely ei ole vielä virallisesti ilmoittanut päivämäärää avautumiselleen, mutta tapahtuman nettisivuilla on jo mahdollista varata lippuja 19.5. lähtien aina näyttelyn päättymiseen 4.7. saakka. Le Palace -teatteriin on kerätty yli 1000 Bowieen liittyvää tavaraa; julisteita, vinyylejä, kirjoja ja jopa artistin syntymätodistus. Viime vuoden alussa muuten ilmoitettiin, että David Bowie saa pian nimeään kantavan kadun Pariisin 13:sta arrondissementista, mutta vielä uudesta kadusta ei ole uutisoitu. Ehkä tämäkin projekti jäi jonnekin pandemian jalkoihin.

Helsingissä päästiin nauttimaan René Magritten teoksista kaksi vuotta sitten Amos Rexin näyttelyssä, ja 19.5. avautuu René Magritte -näyttely Musée de l’Orangeriessa. Pariisin-näyttely keskittyy taiteilijan Renoir-kauteen, eli vuosiin 1941-1947, jolloin taiteilija halusi nähdä elämän valoisamman puolen ja sai inspiraatiota impressionisteilta, mm. Renoirilta. Näyttelyssä nähdäänkin Magritten lisäksi myös mm. Renoirin mestariteoksia. Näyttely kantaa nimeä Magritte / Renoir. Le surréalisme en plein soleil. ja liput siihen tulevat myyntiin 9.5.

Bourse de Commerce on upouusi museo, joka keskittyy näyttelyiden lisäksi François Pinault’n nykytaiteen kokoelmaan. Historiallinen rakennus on kokonaan uudistettu ja muutettu moderniksi näyttelytilaksi, joka sijaitsee ihan kaupungin sydämessä osoitteessa 2 Rue de Viarmes. Uudistuksesta vastasi japanilainen arkkitehti Tadao Ando. Museon nettisivuilta löytyy mielenkiintoisia videopätkiä uudistustöistä ja Designboomin sivuilla on upeita kuvia valmiista museosta. Bourse de Commerce aukeaa 22.5.

Pariisin kaupungin historiaan keskittyvä museo Musée Carnavalet on ollut kiinni yli neljä vuotta uudistustöiden takia, ja museon piti jo viime vuonna aueta yleisölle. Vielä ei ole tiedotettu avajaispäivästä, mutta se tulee olemaan varmasti pian. Museo olikin jo aika tunkkainen ja vanhanaikainen, joten mielenkiinnolla odotan minkälaiseksi se on korjattu neljän vuoden aikana. 1500-luvulla rakennettu ja vuonna 1880 museona avattu Musée Carnavalet sijaitsee keskellä Marais’ta osoitteessa 23, Rue de Sévigné.

Tässä oli muutama taidetärppi kesälle. Saa sitten nähdä kuinka paljon malttaa museoissa aikaansa viettää, kun seuraavan kerran Pariisiin pääsee…

Viisi Instagram-tiliä Pariisin ikävään

Kukapa ei näinä aikoina ikävöisi Pariisiin? Yksi tapa lievittää ikävää on seurata Pariisiin keskittyviä Instagram-tilejä. Upeita Pariisi-tilejä on valtavasti, mutta valitsin silti viisi, joista pidän aivan erityisen paljon. Kyseiset insta-tilit ovat keskenään hyvin erilaisia. Toisaalta niitä yhdistää se, etteivät kuvat ole välttämättä kliseisiä ja moneen kertaan nähtyjä, vaan Pariisia esitellään niissä myös yllättävistä ja arkisista näkökulmista. Myös kaikenlainen luksus loistaa poissaolollaan. Ja tässä ne ovat:

theparisinne-nimeä käyttävä Nathalie näyttää Instagramin storyissaan päivittäisiä kävelyretkiään ympäri Pariisin. Hän esittelee pieniä putiikkeja, ravintoloita ja gallerioita. Erityisen kiinnostavia ovat nimenomaan Nathalien storyt, joissa hän selkeällä ranskallaan kertoo kaikesta mitä ympärillään näkee ja missä käy. Niistä voi myös päätellä hänen asuvan 13. arrondissementissa, jonka katuja ja katutaidetta hän usein esittelee. Seuraamme toisiamme Instagramissa ja pari vuotta sitten Pariisissa näin hänet kadulla kuvaamassa Seineä. Epäröin hetken, mutta kävin sitten rohkeasti tervehtimässä ja esittäytymässä. Kiittelin hänen kivoja storyjaan ja sitä, miten selkeästi ja ymmärrettävästi hän ranskaa puhuu. Hän oli kovin ystävällinen ja kertoi, että on saanut aiemminkin kiitosta helposti ymmärrettävästä ranskastaan. Se oli yllättävä ja mukava kohtaaminen!

maraisvillageparis-instatilin kuvat keskittyvät Marais’n kaupunginosaan. Marais löytyy Pariisin 3:nnesta ja 4:nnestä arrondissementista ja se on ehdottomasti oma suosikkialueeni kaupungissa. MaraisVillageParis julkaisee erityisen paljon kuvia katutaiteesta, jota Marais’n kaduilta ja seinistä runsaasti löytyykin. Mielenkiintoista taidetta ei todellakaan aina tarvitse mennä katsomaan museoihin, vaan riittää kun pitää kaupungilla kävellessään silmät auki. MaraisVillageParis-tili tägää usein katutaiteen tekijät kuviinsa, jolloin on helppo lähteä tutustuaan tekijöiden töihin laajemminkin. Tilillä julkaistaan kuvia harvakseltaan, mutta toivottavasti yli 25 000 seuraajaa auttaa pitämään tekijöiden intoa yllä.

Peter Turnley (peterturnley) on vuonna 1975 Pariisiin muuttanut amerikkalainen kuvajournalisti, jonka yleensä mustavalkoisissa Pariisi-kuvissa on vanhanaikaista tunnelmaa. Hän kuvaa pääasiassa ihmisiä, usein kävelemässä kaupungilla tai istumassa kahviloissa, ja kertoo kuvateksteissään tarinoita kuvien takaa, joskus surullisiakin. Turnleyn insta-tili ei ole keskittynyt pelkästään Pariisiin, vaan hän julkaisee kuvia myös muualta maailmasta. Turnleyn nettisivuilta löytyy myös kokoelma mustavalkoisia Pariisi-kuvia vuosien varrelta.

Raphael Metivet (raphaelmetivet) on valokuvaaja, jonka Pariisi-kuvat ovat mykistävän upeita. Hän kiipeilee ystäviensä kanssa pariisilaisten talojen katoilla ja kuvaa rakennuksia, ikkunoita ja ikkunoista näkyvää elämää ja tunnelmaa. Kuulostaa tungettelevalta, mutta kuvista ei näy asuntojen yksityiskohtia. Hän usein myös kertoo kuvateksteissä missä päin hän on kuvat ottanut ja mitä rakennuksia kuvissa näkyy. Kuvakulmat ovat yllättäviä ja saavat ainakin minut haaveilemaan siitä, että pääsisin itsekin joskus kuvaamaan pariisilaiskatoille. Metivet’n insta-storyt ovat myös mielenkiintoisia, sillä niissä on usein kuvia tai videota kuvaustapahtumasta kattojen yllä. Ei korkean paikan kammoisille…

geeparee22 ylläpitää värikästä Instagram-tiliä ja julkaisee kuvia pääasiassa Pariisista, mutta myös muualta Ranskasta. Hän kuvaa rakennuksia, ihmisiä ja kahviloita – kaikkea mitä hän kaupungilla näkee. Hänen kuvissaan ei välttämättä ole mitään erityisen ihmeellistä, mutta juuri siitä pidän; ne ovat tunnelmapaloja, aitoja kuvia Pariisin kaduilta. Instagram on täynnä photoshopattuja tai lavastettuja luksuskuvia Pariisista, mikä on äärettömän tylsää. Täydellisten kuvien sijasta katselen paljon mieluummin sitä, miltä arkipäiväinen Pariisi näyttää.

Kuva: paris_by_tuula 🙂

Virtuaaliset kävelykierrokset Pariisissa

Vivre Paris on ranskankielinen mediasivusto, joka julkaisee paljon kivaa sisältöä Pariisista; kuvia, kulttuuria, historiaa ja ajankohtaisia uutisia. Vaikka olen seurannut sivua jo pitkään niin Facebookissa, Instagramissa kuin Twitterisäkin, niin huomasin vasta taannoin, että he ovat järjestäneet jo marraskuusta lähtien virtuaalisia kävelykierroksia Pariisissa. Oppaan vetämät kierrokset kestävät tunnin, ne maksavat 4,49 euroa ja ovat katsottavissa Vivre Paris’n Facebook-sivujen kautta. Ilokseni huomasin, että myös kaikki menneet kierrokset ovat vielä ostettavissa ja katsottavissa jälkikäteen. Teemoina ovat olleet mm. Père-Lachaisen hautausmaa, katutaide, latinalainen kortteli, Belleville ja vaikka mitä muuta. Tällä hetkellä kierroksia on julkaistu tammikuun loppuun saakka, mutta toivottavasti ne jatkuvat vielä ainakin siihen saakka, kunnes matkustaminen taas helpottuu.

Olen ehtinyt osallistua vasta kahdelle kierrokselle, mutta niiden perusteella voin suositella kierroksia lämpimästi Pariisin-kaipuuseen. Oppaat puhuvat selkeää ranskaa – tosin hyvin nopeasti. Itselläni on ollut välillä vaikeuksia pysyä perässä, mutta ei haittaa jos ihan kaikkea ei ymmärräkään, sillä aina voi ihailla pariisilaismaisemia. Eilen Belleville-kierroksella päästiin ihastelemaan suorassa lähetyksessä kun Pariisiin satoi ensilumi!

Vivre Paris’n virtuaalisia kävelykierroksia voi ostaa ja katsoa tämän linkin kautta.

Viisi vinkkiä uudenvuoden viettoon

Mitä tehdä uutenavuotena, kun kaikki tapahtumat on peruttu, ravintolat suljetaan jo hyvissä ajoin ennen vuoden vaihtumista eikä juhlimista muutenkaan katsota nyt hyvällä silmällä? Pariisikin on edelleen vain kaukaisissa haaveissa. Noh, aina voi istua kotisohvalla ja nauttia Pariisin kulttuuritarjonnasta etäyhteyksin. Tässä viisi vinkkiä, joiden avulla voi hetkeksi unohtaa pandemian ja haaveilla tulevista Pariisin-matkoista.

  • Yksi aattoillan mielenkiintoisimmista tapahtumista tulee suorana Pariisin Notre-Damen katedraalista – tavallaan. Katedraali on edelleen poissa käytöstä vuoden 2019 tulipalon johdosta, mutta se luodaan katsojien silmien eteen virtuaaliteknologiaa hyväksi käyttäen. Virtuaalisessa Notre-Damessa esiintyy elektronisen musiikin pioneeri, säveltä ja esittäjä Jean-Michel Jarre. Todellisuudessa Jarre esiintyy katedraalin lähellä olevassa studiossa ja hänen avatarinsa näkyy virtuaalisessa Notre-Damessa. Welcome to the Other Side -konsertti on ilmainen ja sen voi katsoa mm. Jean-Michel Jarren YouTube-kanavalta alkaen klo 00.25 Suomen-aikaa. Konsertti-trailer löytyy tämän linkin takaa.
  • How to become a Parisian in one hour on Olivier Giraud’n yhden miehen stand up -show, joka on pyörinyt pariisilaisteatterissa jo vuosia. Koronan myötä show on siirtynyt nettiin, josta sen voi katsoa viiden, kymmenen tai viidenkymmenen euron hintaan – sinä päätät itse etukäteen millä hinnalla haluat koomikkoa tukea. Suhtauduin esitykseen vähän epäilevästi jo siitä syystä, että vihaan stand up -komiikkaa ja pelkäsin show’n keskittyvän vain vanhoihin ja tunkkaisiin kliseisiin pariisilaisista. Pariisin kaipuu oli kuitenkin sen verran kova, että lunastin itselleni kymmenen euron lipun ja katselin show’n läpi. Eikä se ollutkaan niin hölmö mitä ajattelin! Toki show’ssa leikiteltiin kansallisuuksiin perustuvilla stereotypioilla melkein kyllästymiseen saakka, mutta Giraud’n jutut olivat ihan hauskoja ja oivaltavia, ja tällainen kaltaiseni huumorintajuton ihminenkin hörähteli vitseille välillä ihan ääneen. Liveyleisön edessä tallennettu esitys on suunnattu ensisijaisesti turisteille, mutta yleisössä oli yllättävänkin paljon ranskalaisiakin. Kyseessä on kaikin tavoin kepeä ja huoleton esitys, jota voin kyllä suositella akuuttiin Pariisin-kaipuuseen. Lipun esitykseen voit ostaa tämän linkin kautta.
  • Pariisin ooppera tarjoilee esityksiään nettisivujensa kautta katsottavaksi maksua vastaan. Hinnat vaihtelevat kolmesta eurosta kahteentoista euroon, ja valikoimassa on oopperaa, balettia ja konsertteja. Kiinnostaako Carmen, janoatko Joutsenlampea? Kurkkaa oopperan nettisivuilta koko valikoima, vuokraa esitys ja nauti.
  • Philharmonie de Paris’n nettisivuilta löytyy puolestaan runsaasti ilmaisia konsertteja katsottavaksi. Suosittelen erityisesti Gustav Mahler -konserttia, jota johtaa Pariisin orkesterin johtoon valittu nuori suomalaiskapellimestari Klaus Mäkelä. Sen ja monta muuta konserttia löydät tämän linkin takaa.
  • Teatteri Châtelet esittää uudenvuoden aattona klo 22.00 Suomen-aikaa konsertin, joka on katsottavissa suorana ja ilmaiseksi teatterin nettisivujen kautta. Luvassa on mm. musikaali- ja elokuvasävelmiä 1920- ja 1930 -luvuilta. Lisätietoja ohjelmasta löytyy teatterin nettisivuilta.

Tässä siis muutama vaihtoehto uudenvuoden virtuaaliseen viettoon. Toki nämä esitykset löytyvät netistä myös myöhemmin. Hyvää uutta vuotta 2021!

Nojatuolimatkailua Pariisissa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Korona on hiljentänyt Pariisinkin, jossa tällä hetkellä jatkuu ulkonaliikkumiskielto vähintään joulukuun alkuun saakka. Ranskan terveysministeri on juuri kuitenkin ilmoittanut, että epidemian huippu on Ranskassa ohitettu tiukkojen rajoitusten ansiosta. Se on iloinen uutinen, mutta mitä tapahtuu jouluna ja uutenavuotena, jos ihmiset pääsevät taas kokoontumaan ja juhlimaan yhdessä? No, sitä ei kannata murehtia vielä. Ajattelin joka tapauksessa ryhdistäytyä ja alkaa taas kirjoitella tänne omaakin Pariisin-kaipuutani helpottaakseni.

Viime lauantaina vietettiin Museoiden yötä Ranskassa ja tällä kertaa tietysti virtuaalisesti. Moni museo veti opastettuja kierroksia Facebook-sivuillaan, jonne kierrokset ovat jääneet vielä katsottaviksi. Tässä muutama vinkki mielenkiintoisimpiin kierroksiin.

Louvren Facebook-sivuilta löytyy 12 minuutin kierros, jolla esitellään osa museon kuuluisimmista ja kauneimmista naispotreteista. Kierros on myös tekstitetty ranskaksi, mikä helpottaa seuraamista, sillä oppaat puhuvat kasvomaskien läpi. Louvressa käy normaaliaikoina 10 miljoonaa vuosittaista kävijää, joten on suorastaan ylellistä päästä katsomaan opastettu kierros tyhjässä museossa.

Muotiin keskittyvä Palais Galliera oli pitkään suljettuna remontin takia ja sen piti avautua maaliskuun lopussa. Korona sotki asiat ja museo aukesi lokakuussa, mutta joutui pian sulkemaan ovensa uudelleen koronan takia. Museon ensimmäinen näyttely remontin jälkeen esittelee ikonisen Gabrielle Chanelin elämää ja töitä, ja saman teeman ympärille keskittyi myös viime lauantain yli puolituntinen kierros. Sekin löytyy edelleen Palais Gallieran Facebook-sivuilta.

Erityisen viihdyttävä ja kiva museokierros löytyy Musée des Arts Décoratifsin Facebook-sivuilta. Museossa menee parhaillaan Luxes-niminen näyttely, joka nimensä mukaisesti käsittelee luksusesineiden ja -vaatteiden historiaa. Kierros kestää reilun vartin ja on tekstitetty ranskaksi.

Centre Pompidoun Facebook-sivuilta puolestaan löytyy opastettu kierros Martin Barrén näyttelyyn. Opas puhuu selkeää ranskaa (ja mukavan hitaasti!) ja kierros on kuvattu laadukkaasti, joten vaikka tämä ranskalainen abstrakti taiteilija ei tuttu olisikaan, niin kierrosta on erittäin miellyttävä ja kiinnostava seurata.

Tässä oli vain muutama valinta Museoiden yön laajasta tarjonnasta. Tämän linkin takaa löytyvät muutkin tapahtumaan osallistuneet museot. Vinkkaanpa tässä myös yhdestä tulevasta kulttuuripläjäyksestä. Philharmonie de Paris esittää konsertteja nettisivujensa kautta ilmaiseksi ja 9.12. on luvassa suomalaisittan erityisen mielenkiintoinen konsertti, sillä silloin orkesteria johtaa Klaus Mäkelä. Konserttia voi seurata tämän linkin kautta suorana lähetyksenä.

Vaikka Pariisiin ei juuri nyt voi mennä, voi Pariisi tulla kotisohvalle saakka museoiden ja taiteen välityksellä.

Korkeita korkoja ja punaisia kengänpohjia

Palais de la Porte Dorée -museossa juhlitaan ranskalaista kenkäsuunnittelijaaa Christian Louboutinia L’Exhibition(niste)-näyttelyllä. Keväällä pandemian vuoksi tauolle jäänyttä näyttelyä pidennettiin, ja siihen voi nyt käydä tutustumassa 3.1.2021 saakka. Ja kyllä muuten kannattaakin! Näyttely on kauniiden kenkien ystävälle melkoista silmäkarkkia.

louboutin-1

Näyttely on ylellisesti ja upeasti toteutettu. Se alkaa huoneesta, johon Louboutin on varta vasten suunnitellut kahdeksan näyttävää lasimaalausta. Huoneessa esitellään kenkiä Louboutinin uran alkuajoilta, jolloin hän suunnitteli ja teki kenkiä pienellä budjetilla omassa asunnossaan. Kauniita hänen kenkänsä olivat jo silloin ja monista löytyi Louboutinille sittemmin tunnusmerkiksi muodostuneet punaiset pohjat.

Näyttely esittelee 11 huoneessa Louboutinin ikonisimmat, upeimmat ja hurjimmat kengät. On mm. fetissihuone, nude-kengille omistettu huone sekä aarrekammio, josta löytyy Louboutinin kuuluisimmat kenkämallit. Yhdessä huoneessa käydään läpi Christian Louboutinin henkilöhistoriaa, minkä lisäksi videopätkien avulla päästään näkemään kengän valmistumisprosessia Louboutinin itsensä opastuksella. Jännittävä on myös bhutanilainen teatterihuone, jonka lavalla strippaa Dita Von Teese hologrammina – jaloissaan tietysti punapohjaiset, huippukorkeat kengät.

Näyttelyn lopuksi vieras pääsee kävelemään punaisella matolla samalla ihastellen valokuvia Louboutineja käyttävistä julkkiksista – olisipa ollut mukavaa jos tätä varten olisi saanut näyttelystä Louboutinit jalkaansa lainaksi! Museokaupassakaan ei ollut kenkiä myytävänä, mutta ehkä se oli vain hyvä asia…

Vihoviimeisenä osana näyttelyä tehdään vielä pieni kierros Palais de la Porte Doréen kokoelmateosten kautta. Museolla on ollut suuri merkitys lapsena vain parin korttelin päässä asuneelle Louboutinille ja esillä olevat taideteokset ovat niitä, jotka inspiroivat taiteilijaa tämän lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kuvat eivät tee oikeutta näyttelylle, joten suosittelen lämpimästi visiittiä paikan päälle, jos siihen tulee mahdollisuus ennen tammikuun alkua. Palais de la Porte Dorée -museoon pääsee näppärästi metrolla numero kahdeksan, joka pysähtyy asemalla Porte Dorée. Myös raitiovaunu T3 tuo ihan museon viereen. Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa ja se pitää ostaa etukäteen netin kautta tietylle päivälle ja kellonajalle.

louboutin-9

Huhtikuinen Pariisi kuvien kautta

Kuten monella muullakin, meni myös itselläni kevään ja kesän reissusuunnitelmat mönkään. Tässä maailman tilanteessa se on kuitenkin pieni murhe. Joskus vielä pääsee kyllä matkaan ja sitä ennen voi muistella menneitä reissuja. Tällä kertaa ajattelinkin ottaa katsauksen vuoden takaiseen Pariisiin. Olin silloin pääsiäislomalla huhtikuun loppupuolella, kevät oli jo pitkällä ja Pariisi parhaimmillaan. Tällä kertaa blogipostaus on kuvapainotteinen – tervetuloa siis kuvien kautta huhtikuiseen Pariisiin!

pariisinkevät19-9

pariisinkevät19-23

En koskaan lakkaa ihastelemasta enkä ihmettelemästä sitä, miten rauhallinen Pariisin ydinkeskustassa sijaitseva Place Dauphine on. Kyseessä on pieni, kolmionmuotoinen aukio Île de la Citén saarella, vilkkaan Pont Neuf -sillan kupeessa. Aukion laidalla on muutamia ravintoloita ja silloin tällöin hiekalla näkee petankin pelaajia. Muuten aukiolla saa yleensä olla ihan rauhassa, nauttia hiljaisuudesta ja kukkivista hevoskastanjoista, kuten viime pääsiäisenä.

pariisinkevät19-11

pariisi4420-1

pariisinkevät19-5

pariisinkevät19-6

Kirsikankukkia, magnolioita, hevoskastanjoita…Pariisin kukkaloisto on huhtikuussa mielestäni kauneimmillaan. Luxembourgin, Tuileries’n ja Palais Royalin puistot sekä kasvitieteellinen puutarha Jardin des Plantes ovat ihastuttavia paikkoja varsinkin keväällä. Kukkien kauneutta näkee toki ympäri kaupunkia, ja jos oikein hyvä tuuri käy, voi samaan kuvaan vaaleanpunaisten kukkien kanssa osua nainen vaaleanpunaisessa mekossaan!

pariisi4420-2

pariisi4420-3

pariisi4420-4

pariisi4420-5

pariisi4420-9

Viidennessä arrondissementissa, lähellä Panthéonia ja Sorbonnen yliopistoa, on sähkökaappien kylkiin maalattu ranskalaisten suurmiesten kuvia. Kuvan henkilöt ovat ylhäältä alas: Jean Lannes, joka oli Napoleonin palveluksessa taistellut kenraali, Jean Moulin, yksi Ranskan vastarintaliikkeen tunnetuimmista johtajista toisen maailmansodan aikana, kirjailija ja poliitikko Andre Malraux, kemisti ja poliitikko Marcellin Berthelot sekä kirjailija Victor Hugo. Aivan mahtavaa julkisen tilan käyttöä taiteen ja historian esille tuomiseksi!

pariisinkevät19-8

pariisinkevät19-20

pariisinkevät19-21

pariisinkevät19-28

Pariisin sillat aamuauringossa ovat kenties parasta mitä kaupungissa tiedän. Aikaisin aamulla Seinen silloilla saa kulkea lähes itsekseen ja nauttia aamuauringon ensisäteistä. Suosikkini ovat vierekkäiset Pont Neuf- ja Pont des Arts -sillat, joista näköalat ovat upeat katsoo sitten mihin suuntaan tahansa. Siltojen luota pääsee myös laskeutumaan alas Seinen rantaan, jossa on yleensä aamulla ja päivällä hyvin rauhallista. Lämpiminä kevät- ja kesäiltoina pariisilaiset sen sijaan kokoontuvat joukoittain Seinen äärelle juomaan viiniä ja nauttimaan ilta-auringosta.

pariisi4420-7

pariisi4420-8

Le Village Royal on pieni luksusliikkeiden reunustama käytävä kahdeksannessa arrondissementissa, lähellä Madeleinen kirkkoa. Vaikka lompakko ei antaisikaan myöden käydä Le Village Royalin kaupoissa, niin siellä on usein esillä taidetta ja pään yläpuolella hauskoja, värikkäitä päivänvarjoja. Vuodenvaihteessa käytävällä istuskeli jättimäinen, monen metrin korkuinen nallekarhu, jonka syliin kiipesivät kuvattavaksi niin perheen pienimmät kuin vähän isommatkin.

pariisi4420-6

Vuoden 2019 pääsiäismatkaani sävytti pari päivää aikaisemmin tapahtunut Notre-Damen tuhoisa tulipalo. Notre-Dame on itselleni tärkein Pariisin monumenteista ja aika kolkkoa oli katsella palon runtelemaa katedraalia ja miettiä, milloin seuraavan kerran mahtaisinkaan päästä kiipeämään kellotorniin katselemaan gargoileja ja edessä levittäytyvää Pariisia. Onneksi en silloin vielä tiennyt, että vuotta myöhemmin Notre-Damen rakennustyöt olisivat pysähdyksissä maailmanlaajuisen epidemian takia, eikä olisi minkäänlaista tietoa edes siitä, milloin seuraavan kerran pääsisin takaisin Pariisiin.

Siihen saakka ei auta muu kuin katsella vanhoja kuvia ja nauttia muistoista.

 

 

 

Azzedine Alaïa x Balenciaga

Pariisissa avautui tammikuussa Azzedine Alaïan (1940-2017) ja Cristóbal Balenciagan (1895-1972) muotiluomuksia rinnakkain esittelevä näyttely ”Alaïa et Balenciaga, sculpteurs de la forme”. Espanjalainen Balenciaga sulki muotitalonsa vuonna 1968, minkä jälkeen nuori ja lahjakas muotisuunnittelija, Tunisiasta kotoisin ollut Azzedine Alaïa kutsuttiin tutkimaan ja hakemaan pois Balenciagalta jääneitä haute couture -vaatteita. Alaïa vaikuttui suuresti Balenciagan kädenjäljestä, tämän teknisestä osaamisesta ja vaatteiden leikkauksista sekä ajattomuudesta. Samoja asioita arvostettiin tulevina vuosikymmeninä myös Alaïan suunnittelemissa ja valmistamissa töissä.

azzedinealaia-3
Vasen: Azzedine Alaïa 2007, oikea: Balenciaga 1962

azzedinealaia-2
Azzedine Alaïa 2008

azzedinealaia-1
Azzedine Alaïa 2012

Alaïan ja Balenciagan yhteisnäyttely oli nyt jo edesmenneen Hubert de Givenchyn ajatus ja sen kuratoinnista vastasi Olivier Saillard.  Näyttely pitää sisällään 56 asua ja ne on aseteltu pääasiassa pareittain: yksi asu Alaïalta ja toinen Balenciagalta. Vaikka toinen asu olisi tehty 1950-luvulla ja toinen 2000-luvulla, ei aina ole helppo päätellä kumpi on vanhempi ja kumpi uudempi – niin ajattomilta vaatteet näyttävät.

Näyttelytila on tyylikkään valkoinen ja vaatteita on sijoitettu harvakseltaan käytävämäiseen tilaan. Näyttely sijaitsee kahdessa kerroksessa; pohjakerrokseen on aseteltu vaatteet, kun taas ensimmäisessä kerroksessa on esillä suunnittelijoiden piirroksia vaatteista ja videopätkiä entisaikojen muotinäytöksistä.

Näyttely menee 28.6. saakka osoitteessa Galerie Azzedine Alaïa, 18, Rue de la Verrerie ja pääsylippu maksaa 5 euroa. Näyttelytilan yhteydessä on myös pieni, muotiin keskittyvä kirjakauppa.

azzedinealaia-4
Balenciaga n. 1940

azzedinealaia-5
Vasen: Balenciaga 1961, oikea: Azzedine Alaïa 2011

 

Montparnassen taiteilijahotellissa

Luin viime vuonna Simone de Beauvoirin kirjan Pariisi 1939-44. Kirjailija mainitsi siinä muutamaan otteeseen pariisilaishotellin nimeltä Mistral, jossa hänellä ja Jean-Paul Sartrella oli tapana asua. Googlasin kyseisen hotellin ja huomasin ilokseni, että se on vielä olemassa! Hotellia kehuttiin kovasti Tripadvisorissa, joten päätin seuraavalla Pariisin-matkallani majoittautua sinne muutamaksi yöksi. Vietin siis hotellissa joulun jälkeen kolme yötä ja se osoittautui niin viehättäväksi, että haluan kertoa siitä muutamalla sanalla.

mistral-5
Näköala huoneeni ikkunasta

Hotellissa on vain 37 huonetta, joten se on mukavan pieni ja rauhallinen. Huoneet ovat modernit ja valoisat – toki myös varsin pienet kuten Pariisissa yleensä. Lattiat narisevat sympaattisesti ja kylpyhuoneesta löytyy hauskoja yksityiskohtia. Kaakeleihin on nimittäin ikuistettu kuuluisat vieraat: Sartre kurkkii meikkauspeilin takaa ja de Beauvoir tuijottaa suihkukaapista!

Huonehinta vaihtelee matkustuskauden mukaan, mutta suurin piirtein 120-140 eurolla  saa Mistralista standardihuoneen. Aamiainen maksaa 12 euroa ja sillä saa tyypillisen kolmen tähden pariisilaishotellin valikoiman: erilaisia leipiä, croissanteja, leikkeleitä, juustoja, hedelmiä ja juomia. Ei siis mitään säväyttävää, vaan perusaamiainen, jolla pääsee liikkeelle.

Hotelli mainostaa nettisivuillaan, että kirjailijoiden tuotanto löytyy heidän ”kirjastostaan” ja etukäteen haaveilinkin rauhallisista lukuhetkistä kirjojen ympäröimänä. Käytännössä kirjasto tarkoitti kuitenkin kirjahyllyä aamiaishuoneeseen vievällä käytävällä…

Mistral sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä Montparnassen asemalta ja lähimmälle metropysäkille (Gaîté) on vain parin minuutin matka. Aseman liepeiltä lähtee myös lentokenttäbussi Le Bus Direct, jolla pääsee 18 eurolla Charles de Gaullen kentälle. Varttia kauempaa ei myöskään tarvitse kävellä Denfer-Rochereaun asemalle, josta pääsee bussilla Orlyn lentokentälle pulittamalla 8,70€.

Hotellia ympäröivä alue ei välttämättä ole kaikkein kauneinta ja kiinnostavinta Pariisia, mutta etsivä löytää alueelta myös kivoja mestoja. Hotellin läheltä löytyy ihastuttava, kylämäinen katu Rue Daguerre, jonka varrella on leipomoita, lihakauppoja, viinikauppoja, suklaaputiikkeja, ruokaravintoloita ja muutamia baareja. Kadun varrelta (osoitteesta 83 Rue Daguerre) löytyy myös yksi vegaaniravintola, Sweet Rawmance, joka osoittautui erinomaiseksi. Koska vierailuni osui joulun jälkeiseen aikaan, oli katu koristeltu ja valaistu kauniisti.

Lähes nurkan takana hotellilta sijaitsee Montparnassen hautausmaa, joka on aivan upea ja myös huomattavasti selkeämpi kuin esimerkiksi Père-Lachaisen hautausmaa. Montparnasselta löytyy monen taiteilijan ja kuuluisuuden viimeinen leposija: Jean-Paul Sartren, Simone de Beauvoirin, Charles Baudelairen, Jacques Chiracin, Serge Gainsbourgin, Agnès Vardan ja monen muun. Hautausmaan ovelta voi lainata kartan, johon kuuluisat haudat on merkitty.

Itse osuin Pariisiin juuri kun julkisen liikenteen lakko oli kiivaimmillaan, joten tunsin olevani Montparnassella hieman jumissa, vaikka nähtävää lähikortteleissa riittikin. Normaalitilanteessa Montparnassella majoittautuminen ei ole mikään ongelma, koska lähellä on julkisen liikenteen pysäkkejä. Hotellin sijainnin piti olla itselleni erinomainen siitä syystä, että olin ostanut lipun Montparnassen asemalta Bordeaux’hon lähtevään junaan. Lakon johdosta junani kuitenkin peruttiin, joten eipä sijainnista varsinaista hyötyä tällä kertaa ollut…

Mikäli Montparnassen alue kiinnostaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella hotelli Mistralia. Henkilökunta on mukavaa, hinta-laatusuhde oikein hyvä eikä yhtään haittaa tieto siitä, että myös kuuluisat kirjailijat ovat hotellissa viihtyneet.

mistral-1

mistral-2
Vedenkeitin huoneessa on aina mukava lisä

mistral-7

Lakko lomailijan silmin

Julkisen liikenteen lakko on kestänyt Ranskassa jo yli kuukauden eikä loppua näy. Olen viettänyt Pariisissa ja Bordeaux’ssa kohta kaksi viikkoa ja saanut omakohtaisesti kokea lakon vaikutukset. Juuri ennen Ranskaan tuloani sain paikalliselta VR:ltä eli SNCF:ltä meiliä, että junani Bordeaux’hon on peruttu ja että rahat palautetaan automaattisesti kortille. Olin maksanut hotellini Bordeaux’ssa jo etukäteen, joten aloin kuumeisesti miettiä vaihtoehtoja kaupunkiin pääsemiseksi. Osa junista kulkisi, mutta vasta lähtöä edeltävänä iltana tietäisi varmuudella mitkä junat liikkuisivat, mitkä eivät. Bussilla puolestaan matkaan tuhrautuisi peräti kahdeksan tuntia, joten ei kiitos. Päädyin lopulta ostamaan Air Francen lennot, joten pääsin kuin pääsinkin muutamaksi päiväksi nauttimaan Bordeaux’n viehättävästä kaupungista.

Lakon aikana Pariisissa on ollut vain kaksi automatisoitua metrolinjaa koko ajan toiminnassa. Harmillisesti nämä linjat (1 ja 14) kulkevat lähes saman suuntaisesti Pariisin läpi, joten kovin moneen suuntaan niillä ei ole päässyt. Lähes kaikki muut metrolinjat ovat olleet joko kokonaan pysähdyksissä tai liikkuneet vain ruuhka-aikoihin aamulla ja / tai illalla. Lisäksi lukuisat metroasemat ovat pysyneet koko lakon ajan suljettuna.

Ihan arvalla täällä ei sentään ole tarvinnut kulkea, sillä Pariisin metroyhtiö RATP on tiedottanut metrojen liikkumisesta varsin kiitettävästi nettisivuillaan ja somekanavissaan. Infoa on löytynyt ranskan lisäksi englannin kielellä. Twitterissä puolestaan on löytynyt ajantasaista tietoa linjakohtaisesti (ligne5_RATP, ligne6_RATP jne), mutta vain ranskaksi. Ranskan opiskelusta on siis ollut taas hyötyä!

Kaikenlaisiin muutoksiin kannattaa kuitenkin varautua. Pari päivää sitten kävin Musée de l’Hommessa ja olin suunnitellut hyppääväni Trocadérolta ysin metroon, jolla olisin päässyt Marais’n suuntaan ja takaisin hotellille. Kyseisen metrolinjan piti avautua illaksi klo 16.30, mutta kun vielä vähän ennen viittäkään ei metroasema ollut auennut (ja alkoi jo tulla kylmäkin), niin talsin suosiolla Riemukaarelle, josta hyppäsin ykkösen automatisoituun metroon ja pääsin sillä Marais’n kulmille. Eräänä toisena päivänä hyppäsin vitosen metroon, jonka oli määrä kulkea koko päivän seitsemän minuutin välein, mutta vuoroväli olikin 14 minuuttia ja lähes vartin verran sainkin odotella seuraavaa junaa.

Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä haasteita sen rinnalla, mitä pariisilaiset joutuvat päivittäin kokemaan. Aamuruuhkassa kulkevat metrot ovat tupaten täynnä eikä muutamissa liikkeellä olevissa busseissakaan ole aina ollut työmatkalaisille tilaa. Pariisilaiset liikkuvatkin nyt erityisen paljon kävellen, potkulaudoilla ja polkupyörillä. Niiden liikenneonnettomuuksien määrä, joissa on ollut osallisena polkupyörä tai skootteri, on ollut kasvussa, enkä yhtään ihmettele. Olen katsellut kauhulla erityisesti polkupyörillä ja sähköpotkulaudoilla ilman kypärää viilettäviä ranskalaisia, jotka eivät piittaa liikennesäännöistä tuon taivaallista. Täällä saa jalankulkijanakin olla tosi tarkkana, ettei jää alle.

Surullista on ollut huomata, että yleensä niin täydet ravintolat ja terassit ovat nyt puolityhjiä kun ihmiset eivät pääse liikkumaan. Moni kauppa ja ravintola kertoo lapulla ovessa sulkevansa klo 18-19 aikoihin, jotta henkilökunta pääsee kotiin, ennen kuin päivän metroliikenne pysähtyy kokonaan klo 19.30. Myös museoiden aukioloajoissa on muutoksia, joten ennen kuin alkaa tarpoa kilometritolkulla museoon, niin kannattaa tarkistaa somekanavista mahdolliset poikkeusajat.

Pariisiin lähiaikoina lomailemaan aikovien kannattaa siis varautua kävelemään paljon. Suosittelen myös seuraamaan kaupungin metroyhtiön RATP:n nettisivuja ja somekanavia. Lentokenttäjunat liikkuvat harvennetuin vuorovälein ja usein vain ruuhka-aikaan, mutta takseja on hyvin tarjolla ja molemmilta lentokentiltä pääsee keskustaan myös lentokenttäbusseilla, jotka ovat kulkeneet koko lakon ajan.

Muutamia hyödyllisiä osoitteita lakon aikana:
www.ratp.fr (metroyhtiö)
www.sncf.com (junayhtiö)
www.paris.demosphere.net (tietoa meneillään olevista ja tulevista mielenosoituksista)