Huippuhieno ääni- ja valospektaakkeli Notre Damen katedraalilla

Viime vuoden marraskuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Dame de Coeur -niminen valo- ja äänispektaakkeli Notre Damen katedraalin aukiolla ja rakennuksen sisällä. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin uudestaan, tällä kertaa lokakuussa. Suureksi ilokseni satuin olemaan kaupungissa juuri silloin ja pääsin kokemaan tämän huikean hienon tapahtuman. Spektaakkeli järjestettiin Notre Damen katedraalin aidatulla aukiolla, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, mutta jonne piti varata paikka etukäteen netin kautta. Show järjestettiin 18.-25.10. välisenä aikana yhteensä kuusitoista kertaa, kahdesti illassa klo 19.30 ja klo 21.30.

dameblogi2

dameblogi4

Olin varannut paikan myöhäisempään esitykseen ja tiukasta aikataulustani johtuen pääsin paikalle vain n. 40 minuuttia ennen tapahtuman alkua. Porteilla oli kova ruuhka, sillä laukkujen sisällön lisäksi henkkareista tarkistettiin, että nimi vastaa lipussa olevaa nimeä. Noin vartin jonottamisen jälkeen pääsin lopulta itse aukiolle ja löysin ihmispaljoudesta huolimatta kohtuullisen hyvän paikan.

25-minuuttinen spektaakkeli kertoi Notre Damen katedraalin tarinan runollisesti ja musiikin tehostamana. Vaikuttavinta näytöksessä oli kuitenkin valoshow, joka heijastettiin kirkon etuseinämään. Katedraalin värit muuttuivat hetki hetkeltä ja sitä koristivat ällistyttävän yksityiskohtaiset kuvioinnit. Välillä näytti siltä, että katedraali romahtaisi, kerran katedraali näytti avautuvan kolmiulotteisesti niin, että katsoja pääsi sisälle sen syövereihin. Välillä katedraalin etuseinä muuttui tähtitaivaaksi, välillä vesiputoukseksi! Show oli ällistyttävän upea. Sen loputtua katedraalin ovet aukesivat ja sisään olisi päässyt ihastelemaan sisäpuolen valaistuksia. Ovien eteen pakkautui kuitenkin niin valtava määrä ihmisiä, että päätin lähteä hotellille.

dameblogi5

dameblogi3

Spektaakkeli kustansi 430 000 € mukaan lukien turvatoimenpiteet ja tuntuukin hullulta, että sisäänpääsy oli ilmainen. Ennen esitystä ja sen jälkeen yleisön joukossa tosin kiersi kerääjiä pyytämässä ihmisiltä viiden euron lahjoituksia, jollaisen itsekin tietysti annoin. Ehkä tapahtuma muuttuu joskus maksulliseksi, mutta näin hienosta esityksestä mielellään kyllä maksaisikin.

Ja kuka spektaakkelin sitten oli suunnitellut? Kyseessä on ranskalainen, 44-vuotias Bruno Seillier, joka on suunnitellut lukuisia valotapahtumia eri puolilla Ranskaa. Seillierin nettisivuilta löytyy kuvia ja tietoa hänen teoksistaan.

Mikä mahtavinta – Dame de Coeur järjestetään myös ensi vuonna! Tarkka ajankohta on vielä auki, mutta suosittelen seuraamaan tapahtuman some-kanavia, mikäli tämä hieno esitys alkoi tosissaan kiinnostaa. Liput varataan varmasti loppuun myös ensi vuonna.

 

 

Mainokset

Muchan maailmaa Musée du Luxembourgissa

Alphonse Mucha oli tsekkiläinen taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, josta tuli yksi art nouveau -tyylisuunnan merkittävimmistä edustajista. Vuonna 1860 syntynyt Mucha muutti Pariisiin 27-vuotiaana ja sai sattuman oikusta mahdollisuuden tehdä teatterijulisteen sen ajan kuuluisimmasta näyttelijästä Sarah Bernhardtista. Ympäri kaupunkia kiinnitetyt julisteet herättivät suurta ihastusta, Mucha nousi kuuluisuuteen lähes yhdessä yössä ja reaktioon tyytyväinen Bernhardt tilasi Muchalta lisätöitä. Jatkossa Mucha teki mainosjulisteita myös kaupallisille tahoille aina vauvanruoasta samppanjaan. Nuoret naiset, kukka-aiheet ja koristeelliset kuviot olivat tyypillisiä Muchan Ranskan-vuosien tuotannolle. Viimeisinä vuosinaan hän kuitenkin vakavoitui ja työskenteli slaavien historiaa kuvaavan maalaussarjan parissa kotimaassaan.

muchanmaailma1

muchanmaailma2

muchanmaailma3

Tänä syksynä Pariisissa aukesi Muchalle omistettu näyttely, ensimmäinen sitten vuoden 1980. Luxembourgin puiston reunalla sijaitsevassa Musée du Luxembourgissa on esillä Muchan julisteita, piirroksia, koruja, valokuvia ja kokonainen sisustus, jonka Mucha suunnitteli pariisilaiselle Fouquet’n korukaupalle.

Näyttely on oikein ihastuttava, töitä on esillä runsaasti ja se antaa kattavan kuvan Muchan urasta. Vaikka Mucha tunnetaan parhaiten kepeistä ja kauniista mainosjulisteistaan, on museossa esillä paljon myös taiteilijan loppuelämän vakavampaa tuotantoa.

muchanmaailma4

Syyskuussa alkanut näyttely menee museossa 27.1.2019 saakka. Se on auki päivittäin klo 10.30-19.00, ja perjantaisin taiteesta pääsee nauttimaan klo 22 saakka. Ylimääräinen ilta-aukiolo on 12.11.-17.12. välisenä aikana, jolloin museo pitää ovensa auki myös maanantaisin iltakymmeneen saakka. Lippu kannattaa varata etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle, jolloin museoon pääsee jonottamatta sisään. Lippu maksaa 13,00 euroa ja nettilippuihin lisätään 1,5 euron lisämaksu. Puhelimeen voi ladata näyttelyyn liittyvän applikaation hintaan 3,49 € ja tutustua teoksiin vaikka jo etukäteen. Applikaatio on saatavilla ranskaksi, englanniksi, saksaksi ja italiaksi. Paikan päällä voi vuokrata audio-oppaan 5 eurolla. Lisätietoa lipuista ja applikaatiosta löytyy museon nettisivuilta. 

Musée du Luxembourg on aika ahdas museo ja varsinkin sen ensimmäiset näyttelysalit tuppasivat lokakuun käynnilläni pakkautumaan ihmisistä jopa niin, että teoksia joutui kurkkimaan toisten selkien takaa. Tämä ei ole vain Mucha-näyttelyn ongelma, vaan sama tilanne on toistunut aiempienkin näyttelyiden aikana kyseisessä museossa. Näyttely on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että ruuhkatilanteista huolimatta suosittelen sitä lämpimästi.

Museovierailun jälkeen voi mennä sitten lepuuttelemaan vaikka museon pihalla sijaitsevaan Angelina-kahvilaan, jossa on näyttelyn kunniaksi kehitetty Rêverie-niminen huimaavan kaunis leivos!

muchanmaailma5

muchanmaailma6

 

Kiva hotelli hyvällä paikalla – Ibis Avenue de la République

Kävin lokakuussa kahdesti Pariisissa ja yövyin molemmilla kerroilla samassa hotellissa, lähellä République-aukiota sijaitsevassa Ibis Avenue de la République -hotellissa. Ibis-ketju oli entuudestaan tuttu ja sen edulliset hotellit olivat aiemminkin olleet siistejä, viihtyisiä ja hiljaisia. Hinta toki vaihtelee kovasti sesongin mukaan: halvimmillaan huoneen saa Avenue de la Républiquelta alle 80 eurolla, mutta itse jouduin pulittamaan ensimmäisellä yöpymiskerralla 138 euroa ja jälkimmäisellä peräti 200 euroa yöstä.

ibis-2
Huone nro 48

Lokakuun alussa sain huoneen ylimmästä kerroksesta (huone numero 48) ja se osoittautui ihanan hiljaiseksi, vaikka kaksi naapurihuonetta olivat aivan vieressä. Ikkuna oli ”pihan puolelle”, paitsi ettei siellä varsinaisesti mitään pihaa ollut, vaan muita taloja. Ääniä ei kuitenkaan kuulunut niistäkään. Pariisilaiseen tyyliin huone oli pieni; sängyn lisäksi huoneeseen mahtui vain pöytä, tuoli ja naulakko. Pidän siitä, että huoneessa on riittävästi pistorasioita, jotta ei tarvitse alkaa irrotella lamppuja seinistä laitteita ladatakseen.  Ibis-hotelleissa näin onkin. Huoneen seinistä löytyy useampi pistorasia, ja lisäksi pöydällä on aina monipistorasiakuutio (onko tuollaista sanaa?), joten varmasti saa puhelimen, tabletin, kameran ja tietokoneen ladattua tarvittaessa vaikka samaan aikaan. Arvostan myös sitä, että huoneessa on iso peili.

Käsittääkseni tässä hotellissa ei ole erikseen yhden hengen huoneita, mutta tähän kyseiseen huoneeseen numero 48 tuskin kahta henkilöä majoitetaan, sillä vessaan ei ollut lainkaan ovea! Kaiken lisäksi sängystä oli suora näkymä vessanpytylle 😀 Itseäni tämä ei yksin matkustavana toki haitannut, mutta nauratti kyllä.

ibis-1
Mihin sitä nyt vessassa ovea tarvitaan…

Toisella käyntikerralla lokakuun lopussa sain huoneen taas ylimmästä kerroksesta, tällä kertaa käytävän toisesta päästä numerosta 40. Naapurihuoneita oli tällä kertaa vain yksi ja sielläkin joko hiljaista porukkaa tai sitten hyvät äänieristykset. Hieman pelästyin huomatessani, että ihan huoneen seinän takana sijaitsee hissikuilu, ja näinkin itseni jo valvomassa koko yön ja kuuntelemassa hissin kolahduksia. Hissi pitikin kyllä vähän ääntä, mutta se oli onneksi niin vaimeaa, että korvatulpat korvissa en kuullut yöllä yhtään mitään. Tämäkin huone oli pieni, mutta itselleni täysin riittävä ja tällä kertaa vessassakin oli ovi 😀 Tyynyt olivat itselleni ihan liian pulleat, mutta kotona olenkin tottunut ihan lituskaiseen tyynyyn.

Aamiainen oli hyvin tyypillinen Ibis-hotellille. Tarjolla oli aamiaisjuomien lisäksi erilaisia leipiä, croissanteja, suklaapullia, mysliä, jogurtteja, leikkeleitä, juustoja ja hedelmäsalaattia. Lisäksi tarjolla oli appelsiineja ja mehupuristin. Vihanneksista on yleensä turha haaveilla kolmen tähden pariisilaishotellissa, eikä niitä tälläkään kertaa ollut saatavilla.

Erityisen ilahduttavaa tässä hotellissa oli sen pienuus (huoneita taisi olla 49), mikä teki hotellin tunnelmasta mukavan rauhallisen eikä aamiaishuoneessakaan ollut kovaa melskettä tai aterimien kalsketta. Lisäksi henkilökunta oli aivan äärettömän ystävällistä ja huomaavaista.

Ibis Avenue de la République sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä République-aukiolta, mistä pääsee monella eri metrolla eteenpäin. Viehättävä Marais’n alue on niin ikään muutaman minuutin matkan päässä. Jos haluaa kävellä keskustaan saakka, on sekin ihan mahdollista, sillä matka vie noin 20 minuuttia ja reitti läpi Marais’n on varsin kaunis. Ibis Avenue de la République on kiva perushotelli, joka ei tarjoa luksusta, mutta siistin ja rauhallisen majapaikan.

ibis-3
Huone nro 40 ja ihanat kattopalkit
ibis-5
Näköala huoneesta 40 

 

Yves Saint Laurent itämaiden lumoissa

Pariisin Yves Saint Laurent -museo avasi ovensa vuosi sitten ja kävin vierailemassa siellä heti tuoreeltaan. Kirjoitukseni voit lukea tämän linkin takaa. Tänä vuonna lokakuun alussa museossa aukesi teemanäyttely nimeltään L’Asie rêvée d’Yves Saint Laurent / Yves Saint Laurent: Dreams of the Orient, jonka kävin katsomassa heti sen auettua. Olin ostanut lipun etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle, mutta kuten ensimmäiselläkin käyntikerralla, olisin voinut nytkin vain kävellä suoraan sisään, sillä jonoa ei ollut.

Näyttely piti sisällään viitisenkymmentä haute couture -vaatetta, jotka olivat saaneet inspiraationsa Intiasta, Kiinasta ja Japanista. Vaikutteet näkyivät selvästi asujen muodoissa, väreissä ja koristelussa. Näyttelyn itämaista henkeä korostivat Pariisin aasialaisen taiteen museosta ja yksityiskokoelmista lainatut koriste-esineet ja korut. Vaikka itämaat kiehtoivatkin muotisuunnitteljaa, hän matkusteli siellä harvoin ja sen sijaan haki inspiraatiota työhönsä aasialaisesta taiteesta ja kirjallisuudesta.

ysl-1

ysl-3

ysl-2

Näyttelyssä oli esillä paljon Yves Saint Laurentin piirrosluonnoksia, joita oli erityisen kiinnostavaa tutkia, koska katsoin juuri ennen matkaa Yle Teeman YSL-dokumentin. Dokumentti keskittyi Saint Laurentiin nimenomaan lahjakkaana piirtäjänä ja ohjelmasta kävi ilmi, että hänen piirroksiaan on säilynyt jopa 200 000. Kannattaa muuten katsoa kyseinen dokumentti, se löytyy Yle Areenasta vielä vuoden 2018 loppuun saakka.

Näyttelyssä käsiteltiin myös Opium-tuoksun historiaa ja lanseeraamista. Siihen liittyen esillä oli paljon piirroksia aina parfyymipullon luonnoksista markkinointimateriaaleihin.  Parfyymi lanseerattiin vuonna 1977 ja se aiheutti kohun jo nimellään, ja YSL:ää syytettiin huumeiden suvaitsemisesta sekä ymmärtämättömyydestä Kiinan historiaa kohtaan. Kohu kuitenkin vain lisäsi asiakkaiden kiinnostusta uutuustuoksua kohtaan. Lanseerauksen jälkeen parfyymi myytiin nopeasti loppuun, kaupoista varastettiin tuoksun testereitä ja seiniltä revittiin Opium-mainosjulisteita muistoksi.

ysl-5

ysl-6

YSL-museossa oli tehty hieman muutoksia sitten viime kerran. Aulasta oli iso tv-ruutu ja tuolit poistettu kokonaan, joten kaksi huonetta oli käytännössä lähes tyhjillään, vain toisessa oli seinillä valokuvia Yves Saint Laurentista. Museossa oli aiemmin myös pienikokoinen teatteri, johon mahtui kerrallaan kolmekymmentä ihmistä katsomaan lyhyttä dokumenttia YSL:n elämästä, mutta nyt teatterihuone oli suljettu. Aiemmin huoneeseen joutui jonottamaan portaikossa seisoen tai istuen, mikä kieltämättä ei antanut museosta kovin tyylikästä kuvaa. Ehkä teatteri olikin juuri ahtaiden tilojen takia otettu kokonaan pois käytöstä?

Museotiloihin on kuulemma tulossa ensi vuonna uudistuksia, enkä kyllä yhtään ihmettele, sillä sen verran epäkäytännölliset ja ahtaat ne ovat. Museon merkittävin ongelma on kuitenkin sen pieni koko, enkä tiedä millä keinolla siitä saisi avaramman ja isomman oloisen. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan uudistuksia.

YSL-museo sijaitsee osoitteessa 5 avenue Marceau ja se on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-18, paitsi perjantaisin, jolloin museo on auki klo 21 saakka. Pääsylippu maksaa 7 euroa.

ysl-4

Saint-Jacques -tornin hulppeat näköalat

Pariisissa on lukuisia näköalapaikkoja, joista on mahdollisuus ihastella kaupungin kattoja ja nähtävyyksiä yläilmoista. Näihin kuuluvat mm. Panthéonin terassi, Riemukaaren katto, Montparnassen torni, Galeries Lafayetten kattoterassi, Centre Pompidoun näköalaterassi ja tietysti myös Eiffel-torni. Vähän tuntemattomampi näköalapaikka on Tour Saint-Jacques, joka on pitänyt oviaan auki vasta muutamia vuosia.

Torni oli aikoinaan osa 1500-luvulla rakennettua kirkkoa, joka sijaitsi Rue de Rivolin varrella Marais’ssa. Nyt jäljellä on siis enää tuo 52 metriä korkea torni, joka on vuosittain auki hieman vaihtelevien ajoin. Tänä vuonna torni on auki 1.6. – 4.11. välisen ajan, eli vielä muutaman viikon ajan on mahdollista käydä tutustumassa torniin ja nauttimassa hienoista näköaloista. Sinne ei kuitenkaan pääse itsekseen, vaan sisään päästäkseen pitää osallistua opastettuun kierrokseen.

Olin itse tällaisella kierroksella viime lauantaina ja lipun olin ostanut etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle. Saavuin paikalle vähän ennen kymmentä aamulla ja sain tornin juurella olevasta kioskista nimeäni vastaan pääsylipun. Porukkaa alkoi kerääntyä tornin liepeille ja meitä taisi lopulta olla noin viisitoista, puheensorinasta päätellen kaikki muut ranskalaisia. Kymmeneltä oppaamme avasi portin ja kokoonnuimme alatasolle kuulemaan tornin historiasta. Opas puhui ranskaa (edes tiedustelematta onko joukossa ulkomaalaisia) ja tunnustan kyllä, että osa hänen puheestaan meni itseltäni ohi, mutta pokkana nyökkäilin ja kuuntelin kiinnostuneen näköisenä 😃 Lähdimme sitten kiipeämään kapeaa kierreportaikkoa pitkin ensimmäiselle tasolle, jossa opas jatkoi kertomustaan. Pysähdyimme vielä toisen kerran matkan varrella kuuntelemaan opasta ja lopulta kiipesimme ylös asti, yhteensä 300 rappusta. 360 asteen näköala tornista oli todella upea. Valokuvaamiseen oli jätetty riittävästi aikaa, ja kamerani muistikortille tallentuikin kuvia joka suunnasta; kaukaisuudessa siintävä Sacre Coeur, kaupungintalo Seinen vierellä, Notre Dame, Eiffel-torni ja Pompidou-keskus. Onneksi sääkin suosi!

Opastettu kierros kesti 50 minuuttia ja maksoi 10 euroa. Voin suositella kierrosta lämpimästi, vaikka ranskaa ei puhuisikaan, sillä tornin historiasta voi kyllä lukea netistäkin ja mennä sitten kierrokselle vain nauttimaan näköaloista. Lippuja voi varata tämän linkin kautta. Toivokaamme, että torni aukeaa yleisölle myös ensi kesänä.

tour3

tour3

tour1

 

 

Kasvissyöjän Pariisi

Kasvissyöjän on Pariisissa hyvä olla, sillä kasvisravintoloita ja kasvispainotteisia ravintoloita löytyy jo moneen lähtöön, uusia syntyy koko ajan eikä enää tarvitse tyytyä pelkkään falafeliin tai ankeaan salaattiin. Esittelen tässä muutamia vaihtoehtoja, joista useimmista itselläni on omakohtaista kokemusta. En ole kasvissyöjä, mutta syön kasvispainotteisesti ja mielelläni reissuillani tutustun paikallisiin vegeravintoloihin.

Pari vuotta sitten Pariisiin syntyi suoranainen kasvisravintoloiden ryhmittymä, joka kantaa nimeä Veggietown. Muutaman korttelien säteellä on parikymmentä ravintolaa, jotka joko tarjoilevat kasvisvaihtoehtoja tai ovat kokonaan kasvis- tai vegaanisia ravintoloita. Itse olen käynyt Veggietownissa testaamassa Café Pinsonin, jonka viikonloppubrunch oli erinomainen. Useimmat alueen ravintoloista ovat konstailemattomia, edullisia ja monissa on take away -mahdollisuus. Tähän alueeseen kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Veggietownissa kierrellessä voi samalla ihastella ranskalaisen katutaiteilija Invaderin teoksia, joita hän on varta vasten tälle alueelle tehnyt. Veggietown sijaitsee 9:nnessä ja 10:nnessä arrondissementissa ja tämän linkin takaa löytyy alueen kartta ravintoloineen sekä kuvia Invaderin teoksista.

veggieblogi-1
Invaderin taidetta

Veggietownista itään sijaitsee trendikäs Marais’n alue. Myös sieltä löytyy Veggietownissakin testaamani  Café Pinson, jonka ovi on Marais’n toimipisteessä niin huomaamaton, että sen ohi kävelee helposti. Ravintola on pienellä kadulla osoitteessa 6 rue du Forez. Café Pinsonia vastapäätä löytyy kiva ja paikallisten keskuudessa suosittu Nanashi, joka ei ole kasvisravintola, mutta josta aina löytyy hyviä kasvisvaihtoehtoja. Suosittelen testaamaan myös paikan vadelmajuustokakun! Nanashillakin on toinen toimipiste Veggietownissa. Nanashi on auki lounaalla ja illallisella, kellonajat kannattaa tarkistaa netistä. Kulman takana Marais’n Nanashista löytyy tiivistunnelmainen ja trendikäs vegaaniravintola Wild And The Moon, joka on auki aamuvarhaisesta lähtien. Wild And The Moonissa on tarjolla iso valikoima mehuja ja kaikenlaista syötävää, mm. kasvis-bowleja ja päivittäin vaihtuva lounasannos. Mehut ovat kalliita, mutta kun eräänkin mehun nimi on Better Than Botox, niin kyllähän siitä voi vähän maksaakin 😀  Mainittakoon myös sivuhuomautuksena, että paikan tarjoilijamiehet ovat kuin suoraan mallitoimistosta…

veggieblogi-5
Nanashi, Mara

Centre Pompidoun takana osoitteessa 24 rue Rambuteau sijaitsee Le Potager du Marais -niminen kasvisravintola, joka on pieni ja hyvin suosittu. Olen syönyt siellä kahdesti ja ollut molemmilla kerroilla tyytyväinen. Le Potager du Marais ei ole mikään trendiravintola, vaan vähän nuhjuinen ja simppeli kasvismesta. Pääruoat maksavat n. 14-18 euroa. Ravintola on auki keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-16 ja klo 19-24.

Les Halles -ostoskeskuksen läheltä osoitteesta 41 rue des Bourdonnais löytyy viihtyisä kasvisravintola Veget’Halles, jossa olen käynyt kerran. Söin seitan-annoksen, joka oli erinomainen kuten myös nauttimani inkiväärimehu. Pääruokien hinta on n. 13 € ja tarjolla on myös päivittäin vaihtuva lounasvaihtoehto. Ravintola on auki lounaalla klo 12-15 ja illallisella klo 19-23.

Pariisi on kuuluisa falafel-paikoistaan, joista kenties suosituin sijaitsee Rue des Rosiers -kadulla. L’As du Fallafel -kioskin edessä näkee usein pitkän jonon ja ruokaa on paikasta jonottanut kuulemma myös Lenny Kravitz, mitä ravintola muistaa aina mainostaa. Mikäli jono on liian pitkä niin samalta kadulta ja sen liepeiltä löytyy myös muita falafel-ravintoloita. 

Niin ikään Marais’ssa sijaitsee Hank Vegan Burger (55 Rue des Archives), jota en ole itse testannut, mutta joka on ilmeisen suosittu. Vegaaniravintola tarjoilee burgereiden lisäksi pitsaa ja on auki päivittäin klo 12-22.

Nettiä tutkimalla löytää tietysti ajantasaisimmat tiedot kaupungin kasvisravintoloista, mutta jos tykkää kirjoista (kuten minä) voi kysellä Pariisin kirjakaupoista Paris végétarien -nimistä pientä kirjaa, johon on listattu kaupungin kasvisravintolat arrondissementien mukaan. Aukioloaikojen ja yhteystietojen lisäksi jokaisesta ravintolasta on informatiivinen kuvaus. Oma kirjani on vuodelta 2015 ja olen huonolla menestyksellä etsinyt uudempaa painosta, mutta toivottavasti sellaisen vielä Pariisista löydän.

Tässä oli siis muutamia omia suosikkejani. Kasvisravintoloita ilmestyy koko ajan lisää erityisesti kolmannen ja kymmenennen arrondissementin alueille, joten kannattaa pitää silmät auki siellä päin kävellessään tai googlata netistä infot uusimmista paikoista.

wild666
Wild & The Moon, Marais

Syksyn 2018 taidetärpit Pariisiin

Syksy on mahtavaa aikaa matkustaa Pariisiin, kun suurimmat turistimassat ovat poistuneet ja kelitkin vähän viilenneet. Taiteen rakastajillekin on alkamassa taas paljon kiinnostavia näyttelyitä, kuten tästä jo perinteeksi muodostuneesta katsauksestani käy ilmi.

Aloitetaan maalaustaiteesta. Pariisissa Picasson töitä voi ihastella Picasso-museon lisäksi tulevana syksynä myös Musée d’Orsayssa. Syyskuun 18. päivä siellä nimittäin käynnistyy Picasson siniselle ja vaaleanpunaiselle kaudelle omistettu näyttely. Esillä on runsaslukuinen määrä maalauksia ja piirroksia nuoren Picasson vuosilta 1900-1906. Näyttely menee 6.1.2019 saakka.

Lokakuun 3. päivä pyörähtää Grand Palais’ssa käyntiin Picasson aikalaisen ja maanmiehen, Joan Mirón, retrospektiivinen näyttely. Se käsittää lähes 150 työtä taiteilijan 70 vuotta kestäneen uran ajalta. Näyttelyyn voi käydä tutustumassa 4.2.2019 saakka.

Maailmankuulun amerikkalaisvalokuvaajan Dorothea Langen kuvia on esillä Tuileries’n puistossa sijaitsevassa Jeu de Paume -museossa 16.10. lähtien. Yli sadan valokuvan lisäksi katsottavissa on kuvia taustoittavia videoita ja dokumenttejä. Mukana on mm. ikoninen valokuva Migrant Mother. Näyttely on esillä 27.1.2019 saakka.

Centre Pompidoussa pääsee tutustumaan kubismin jännittävään maailmaan 17.10. lähtien. Kyseessä on läpileikkaus vuosina 1907-1917 vallinneesta taidesuuntauksesta ja mukana on töitä mm. Picassolta, Marcel Duchampilta, Georges Braquelta, Robert Delaunaylta ja Juan Gris’ltä. Noin 300 teosta käsittävä näyttely menee 25.2.2019 saakka. Vielä ehtii muuten nähdä Centre Pompidoussa sveitsiläisen valokuvaajan Sabine Weissin teoksia!  Näyttely Les villes, les rues, l’autre menee 15.10. saakka. The Guardian teki näyttelystä ja Weissista mielenkiintoisen jutun, jonka voi lukea tämän linkin kautta 

Mikäli art nouveau kiinnostaa niin 12.9. eteenpäin kannattaa suunnata Musée du Luxembourgiin, sillä silloin museossa käynnistyy Alfons Muchan retrospektiivinen näyttely. Tsekkiläinen Mucha muutti Pariisiin vuonna 1887 ja nousi siellä kuuluisuuteen piirrettyään mainoksen näyttelijä Sarah Bernhardtille. Näyttelyssä on esillä Muchan julisteita, mainoksia, veistoksia ja maalauksia, ja niitä voi käydä tutkimassa 27.1.2019 saakka. Muchan töille omistettu näyttely oli edellisen kerran Pariisissa esillä vuonna 1980, joten Musée du Luxembourgin näyttelyä on varmasti odotettu.

Musée Maillol ei ole välttämättä kovin tunnettu museo, mutta siellä on usein mielenkiintoisia näyttelyitä – viimeksi kävin katsomassa siellä hienon pop-taidenäyttelyn. Syyskuun 14 .päivä museossa aukeaa Giacomettin veistoksille omistettu näyttely. Sveitsiläinen kuvanveistäjä ja taidemaalari on tunnettu erityisesti venytetyistä, langanlaihoista ihmishahmoistaan. Näyttelyssä on Giacomettin 50 veistoksen lisäksi esillä 25 veistosta hänen aikalaisiltaan. Teokset ovat esillä 20.1.2019 saakka. 

Ranskan kansalliskirjastossa (BnF) aukeaa 16.10. Les Nadar -niminen valokuvanäyttely. Kyseessä on kolmen Nadarin – Félix Nadarin, hänen veljensä Adrien Tournachonin ja tämän pojan Paul Nadarin – valokuvanäyttely. Jo edesmenneet Nadarit olivat valokuvaajia, taidemaalareita ja keksijöitä. Félix Nadar oli henkilövalokuvauksen pioneereja ja hänen ikuistamikseen päätyivät mm. Charles Baudelaire, Édouard Manet ja Guy de Maupassant. 

Lokakuussa 2017 ovensa avannut Yves Saint Laurent -museo käynnistää ensimmäisen väliaikaisen näyttelynsä 2.10. Esille tulee tuolloin viitisenkymmentä haute couture -asua, joihin YSL otti vaikutteita Aasiasta; lähinnä Intiasta, Kiinasta ja Japanista. Vaatteiden lisäksi esillä on myös aasialaisia taideteoksia. L’Asie rêvée d’Yves Saint Laurent -nimeä kantava näyttely on esillä 27.1.2019 saakka.

Parhaillaan Kiasmassa esillä olevia brittiläisen Grayson Perryn töitä pääsee näkemään 19.10. alkaen Monnaie de Paris -museossa. En tiedä onko kyseessä täsmälleen sama näyttely kuin Kiasmassa, mutta ainakin osittain samoja töitä on esillä Pariisissakin. Kantaaottavan ja palkitun Perryn töitä voi käydä ihmettelemässä Monnaie de Paris’ssa 3.2.2019 asti.

Lopuksi vielä mainintana osoitteessa 116 Rue de Turenne sijaitseva Galerie Joseph, jossa olen käynyt katsomassa toinen toistaan mielenkiintoisempia valokuvanäyttelyitä. Syyskuun 23. päivään saakka galleriassa on ranskalaiselle supertähdelle, viime vuonna edesmenneelle Johnny Hallydaylle omistettu näyttely, jossa on esillä valokuvien lisäksi mm. hänen esiintymisasujaan ja kitaroitaan. Vielä ehtii käydä nekin kurkkaamassa!

Pariisissa menee tietysti paljon muitakin näyttelyitä. Kannattaa pitää silmät auki kaupungin kaduilla ja metrotunneleissa liikkuessaan. Pariisissa uskotaan vielä ulkomainoksiin ja niiden kautta saattaakin bongata näyttelyitä, joista ei välttämättä muuten saisi tietoa.

parisparis20