Huippumuodin historiaa Yves Saint Laurent -museossa

Lokakuun alussa Pariisissa avautui muotisuunnittelija Yves Saint Laurentille omistettu museo. Hankkeen takana oli taiteilijan yhtiökumppani ja partneri Pierre Bergé, joka menehtyi vain kolmisen viikkoa ennen museon avautumista. Museo sijaitsee arvokkaalla paikalla 16:nnessa arrondissementissa osoitteessa 5 Avenue Marceau. Ympärillä on muita museoita ja luksusliikkeitä, ja nurkan takana Seinen toisella rannalla kimaltelee Eiffel-torni. Museorakennus on merkityksellinen, sillä YSL piti muotitaloaan samoissa tiloissa lähes 30 vuoden ajan, vuosina 1974-2002.

ysl-1

ysl-8

Olin ostanut pääsylipun etukäteen netistä ja innokkaana asettauduin jonon jatkeeksi odottamaan sisäänpääsyä. Pian ovi aukesikin ja turvatarkastuksen jälkeen pääsin nousemaan portaat ylös museoon. Oli jännittävää ajatella, että samoja portaita olivat astelleet YSL:n kuuluisat asiakkaat Catherine Deneuve’iä myöten heidän saapuessaan sovittamaan vaatteita taiteilijan ateljeeheen. Portaiden vasemmalla puolella avautui kaksi tilaa, joista toisessa ihmiset istuivat ja katselivat isosta televisiosta näytettäviä pätkiä YSL:n muotinäytöksistä. Seiniä koristivat tyylikkäät valokuvasuurennokset Yves Saint Laurentista. Toinen tila oli tyhjä ja televisiota en malttanut jäädä katsomaan, joten suuntasin suoraan varsinaisen museon puolelle.

ysl-2

ysl-3

ysl-4

Museossa oli esillä noin viisikymmentä haute couture -vaatetta; paljon upeita iltapukuja, mutta myös kuuluisa naisten smokki, safaritakki ja Mondrian-mekko. Vaatteiden lisäksi museossa pääsi ihastelemaan koruja ja muita asusteita sekä tutkimaan YSL:n piirroksia ja suunnitelmia. Eräässä erityisen ahtaassa huoneessa oli mahdollisuus katsella videoilta muotitalon historiaa sekä ompelijoiden ja yhteistyökumppanien haastatteluita. Olipa museoon saatu mahdutettua myös pienen pieni elokuvateatteri, johon mahtui kerrallaan 30 ihmistä. Teatterissa pyöri nonstoppina vartin pituinen dokumentti Pierre Bergén selostamana. Tilojen ahtauden vuoksi ihmiset joutuivat jonottamaan teatteriin epämukavasti portaikossa.

Itselleni mielenkiintoisinta museossa oli vaatteiden lisäksi nähdä YSL:n työhuone, joka oli rekonstruoitu sellaiseksi kuin se aikanaan oikeasti oli – tosin huone oli kuulemma jätetty hieman alkuperäistä siistimmäksi! Työpöydältä löytyi YSL:n henkilökohtaisia tavaroita ja pöydän viereen oli jätetty uskolliselle Moujik-ranskanbulldoggille kuulunut vesikuppikin.

ysl-5

ysl-6

Päällimmäinen ajatus museosta oli sen ahtaus. Kaikki huoneet olivat pieniä ja käytävät kapeita, joten tungokselta ei voitu välttyä. Joitain huoneita oli yritetty saada avaramman oloisiksi peileillä siinä mielestäni kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta.

Vuoden 2018 syksystä lähtien museossa tulee olemaan vuosittain aina neljän kuukauden ajan vaihtuva näyttely. Se on järkevä ratkaisu, sillä museo on tosiaan ahdas ja kerralla esille ei mahdu kuin pieni osa YSL:n tuotannosta. Nykyisellään museo on aika nopeasti katsottu läpi eikä sitä koiran vesikuppiakaan montaa kertaa viitsi käydä katsomassa 😀

Muodista ja sen historiasta kiinnostuneille voin ilman muuta suositella museota. Joulukuun yhdeksännestä päivästä lähtien museoon on järjestetty myös yksityisiä kierroksia aamupäivisin ennen museon aukeamista. Hinta tällaiselle kierrokselle on 23 euroa, kun normilippu museoon maksaa 10 euroa. Järjestettyjä kierroksia ei näytä olevan kuin muutaman kerran kuukaudessa, joten VIP-kierrokselle haikailevan on syytä olla ajoissa liikkeellä.

ysl-9

www.museeyslparis.com

Mainokset

Oopperan kummituksen jäljillä

Palais Garnier eli Pariisin vanha oopperatalo on upea, vuonna 1875 valmistunut rakennus. Se on edelleen käytössä, joten rakennukseen pääsee tutustumaan ostamalla lipun esitykseen, mutta on olemassa myös muunlaisia tapoja päästä sisään. Oopperatalo on auki päivittäin klo 10-16.30 (17.7.-11.9. välisenä aikana klo 10-17.30), jolloin taloon pääsee tutustumaan marssimalla suoraan sisään ja lyömällä tiskiin 11 euroa. Lauantaisin klo 17 sen sijaan on mahdollisuus päästä pienessä ryhmässä ohjatulle kierrokselle sulkemisajan jälkeen. Kävin testaamassa kierroksen, tässä siitä ajatuksiani!

4122
Ei ristinsielua missään! ❤ 

Olin ostanut lipun ennakkoon netistä. Oopperan nettisivujen kautta ohjauduin Cultival-nimisen toimiston sivulle, josta ostin lipun 19,50 euron hintaan. Kierrosta mainostetaan eksklusiivisena ja hieman ihmettelin, kun oopperalle saapuessani huomasin ihmisiä olevan jo aika lailla aulassa odottamassa. Laskin summittaisesti, että meitä oli yli sata! Tämäkö muka pienen ryhmän eksklusiivinen kierros? Meidät jaettiin ryhmiin ja opas saapui paikalle ottamaan porukan haltuun. Ryhmät hajaantuivat nopeasti ja kuinka ollakaan, yli sata henkeä soljahti oopperan syövereihin niin, ettemme oikeastaan edes nähneet toisia ryhmiä puolentoista tunnin kierroksen aikana!

opera33
Kuvan alalaidassa näkyy ryhmäläisiämme. Minä karkasin valokuvaamaan.
opera11
Missä se oopperan kummitus mahtaa piileskellä…
opera22
Mielettömän hienoja yksityiskohtia kaikkialla

Olin valinnut englanninkielisen ryhmän, sillä halusin ottaa vähän rennommin enkä pinnistellä ranskan kielen kanssa. Oppaanamme oli ranskalaisnainen ja ryhmämme n. 30 henkeä olivat eri puolilta maailmaa. Kiersimme rauhalliseen tahtiin käytävillä ja saleissa ja pysähdyimme välillä kuuntelemaan, kun opas kertoi talon historiasta ja arkkitehtuurista. Hän tarinoi myös oopperan kummituksesta ja läpi käytiin aiheesta tehdyt erilaiset elokuva- ja musikaaliversiot sekä kummitusta esittäneet miesnäyttelijät. Pakko myöntää, että kuuntelin enimmäkseen puolella korvalla, sillä oppaan amerikkalaistyyliset vitsit ja hassuttelut eivät oikein minuun purreet. Joten aina kun kehtasin, niin irtauduin porukasta ja menin vähän etäämmälle valokuvailemaan ihanan tyhjää taloa. Oooperatalo on todella, todella komea ja nautin kyllä kovasti saadessani katsella ja kuvata sitä ilman, että kameran edessä heiluu koko ajan kymmenittäin muita turisteja.

Sen verran oppaan juttuja kuuntelin, että opin arkkitehdin valinneen päänäyttämön istuinten väriksi tummanpunaisen, koska se kuulemma imartelee useimpien naisten ihon väriä. Kultaukset puolestaan oli jätetty mattapintaisiksi, jotta naiset kalliine koruineen pääsisivät loistamaan.

ooppera
Kyllä tuossa mukava olisi istuskella ja balettia katsella

Kaiken kaikkiaan voin tällaista kierrosta sulkemisajan jälkeen suositella, vaikka oppaan perässä sitten kävelemään joutuukin. Hintaero normaaliin sisäänpääsyyn verrattuna ei ole kuin 8,50 euroa ja puolessatoista tunnissa ehtii katsella rakennusta ihan riittävästi. Toisin kuin päivävierailun aikana, tällaisella iltakierroksella ei valitettavasti pääse oopperatalon parvekkeelle, josta avautuu komea näkymä Avenue de l’Opéralle.

Näitä kierroksia sulkemisajan jälkeen ei tällä hetkellä tehdä kuin yhtenä iltana viikossa ja ne ovat ilmeisen suosittuja, joten paikka kannattaa varata netin kautta hyvissä ajoin. Mikäli tällainen kierros ei sovi omaan ohjelmaan, on päivävierailu omaan tahtiin sekin ihan hyvä vaihtoehto, sillä oopperatalo on joka tapauksessa ehdottomasti näkemisen arvoinen.

opera66
Aina kannattaa katsella myös ylöspäin
opera55
Marc Chagallin ihastuttava teos oopperatalon katossa. Sieltä löytyy myös Eiffel-torni kun tarkkaan katsoo.

 

Le Général – ihana hotelli huippupaikalla

Tällä kertaa blogissani on vuorossa hotellisuositus! Olen Pariisissa asunut monenmoisissa hotelleissa ja usein myös Airbnb-asunnoissa, mutta nyt löysin sellaisen hotellihelmen, josta haluan vinkata muillekin.

Vietin juuri pitkän viikonlopun Pariisissa ja majoituin Le Général -nimiseen hotelliin, jonka olin sattumalta löytänyt netistä hotellivalikoimaa tutkiessani. Hotellivalinta osui aivan nappiin ja tykästyin tähän kauniiseen ja rauhalliseen hotelliin kovasti. Hotellin sijainti oli aivan huippu, vain korttelin päässä République-aukiolta, 3:nnen ja 11:nnen arrondissementien rajalla. Hotelli sijaitsi aukion rauhallisemmalla puolella ja siitä oli vain parin minuutin kävelymatka Oberkampfin ja Républiquen metroasemille eikä Marais’n ytimeenkään tarvinnut viittä minuuttia kauempaa kävellä. République-aukion liepeillä on pilvin pimein kahviloita ja ravintoloita, kuten myös vaatekauppoja, kirjakauppoja, kosmetiikkaliikkeitä ja Monoprix. Ympärillä on siis paljon kaikkea, mutta hotelli itsessään sijaitsee hyvin rauhallisella sivukadulla.

Le Général mainostaa sivuillaan erityisen ystävällistä palvelua ja sitä hotellissa todella saikin. Hymyilevät respan mimmit saivat asiakkaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja kyselivät kuulumisia päivittäin. Asiakkaille tarjottiin myös lasillinen samppanjaa, mikä oli oikein mukava yllätys. Hotelli oli suhteellisen pieni ja sen myötä miellyttävän rauhallinen. Lapsiperheitä en hotellissa nähnyt, liikemiehen oloisia tyyppejä sitäkin enemmän. Ainakin oma huoneeni ensimmäisessä kerroksessa oli hyvin hiljainen eikä ääniä kuulunut käytävältä eikä sisäpihalle antavan ikkunan kauttakaan.

Huoneeni oli kaunis ja valkoiseen yleisilmeeseen toivat väriä iso valokuvataulu seinällä sekä hauskat lamput. Laadukkaat teen- ja kahvinkeittovälineet ilahduttivat ja olipa huoneessa myös wifillä varustettu Samsungin kännykkä, jolla sai ilmaiseksi soittaa puheluja tai ottaa vaikka kaupungille mukaan! Itselleni on tärkeää, että pistorasioita on riittävästi ladattavia laitteita varten ja niitä huoneesta löytyikin peräti neljä. Ei siis tarvinnut repiä lamppuja irti seinästä 🙂 Kylpyhuoneessa puolestaan oli ranskalaisen L’Occitanen tuotteet.

Vasta jälkeenpäin huomasin, että hotellin ulkoasusta oli vastannut ranskalainen arkkitehti Jean-Philippe Nuel, joka on suunnitellut hotellien lisäksi laivoja, yksityisasuntoja, toimistoja ja huonekaluja.

hotelli4
Itseäni viehättivät nuo hauskat katosta roikkuvat lamput
hotelli1
Kylpyammetta ei ollut, mutta söpö kylpyankka löytyi

Aamiainen kuului hintaan, mikäli huoneen oli varannut suoraan hotellin nettisivujen kautta. Olisin kaivannut enemmän vihanneksia, mutta muuten aamiainen oli asiallinen, ei kuitenkaan mitenkään ylenpalttinen. Tarjolla oli tuoretta hedelmäsalaattia, erilaisia jogurtteja, kirsikkatomaatteja, sämpylöitä, juustoja, hilloja ja croissantteja sekä tietysti erilaisia mehuja ja kuumia juomia.

Matkustin sesonkiajan ulkopuolella marraskuussa, joten huoneen hinta oli varsin kohtuullinen 124 euroa yöltä, mutta sesonkiaikana hinta kipuaa yli 200 euron. Moitteen sijaan ei hotellista juurikaan löytynyt, ainoa valittamisen aihe oli kylpyhuoneen ikkuna, josta kylmänä marraskuun aamuna puhalsi melkoisen viileää ilmaa.

Kaiken kaikkiaan Le Général on siis aivan ihastuttava hotelli, jota voin lämpimästi suositella ja jonne toivon mukaan pääsen majoittautumaan uudestaankin.

hotelli3
Kivoja yksityiskohtia hotellin aulassa
hotelli5
Viihtyisä aamiaishuone

 

 

Champs-Élysées’n joulumarkkinoille stoppi

Tuleva joulusesonki on poikkeuksellinen Pariisissa, sillä Champs-Élysées’n kuuluisia joulumarkkinoita ei tänä vuonna järjestetä. Markkinat ovat aiempina vuosina olleet auki seitsemän viikkoa marraskuusta tammikuun alkuun ja niillä on vieraillut joka vuosi 15 miljoonaa joulun ystävää.  Champs-Élysées’n varrelle on aiemmin noussut 240 myyntikojua, lapsille on ollut huvipuistolaitteita, aikuisille glögikioskeja ja luistinratakin on jäädytetty.

Miksi ihmeessä siis Pariisin kaupunki on päättänyt lopettaa tällaisen vetonaulan? Luulisi, että turistejakin yritettäisiin edelleen houkutella kaupunkiin hinnalla millä hyvänsä. Noh, ei ihan hinnalla millä hyvänsä, sillä Pariisin pormestari Anne Hidalgo on katsonut, että markkinat eivät nykymuodossaan vastaa sitä tasoa, mikä pariisilaisilla joulumarkkinoilla hienolla Champs-Élysées’llä pitäisi olla.

Ja kyllähän pormestari Hidalgo tässä ihan oikeassa onkin. Suurin osa myyntikojuista myy Kiinassa valmistettua turistikrääsää, joulukoristeita ja tuoksusaippuoita, ja ruokakojut tarjoilevat lähinnä glögiä, makkaraa ja churroja. Eihän tällainen tarjonta kovin omaleimaista tai kiinnostavaa tosiaan ole.

Päätöksestä on tietysti suivaantunut Marcel Campion, joka markkinoista on vastannut vuodesta 2008 lähtien. Aiemmin tällä viikolla hän protestoi päätöstä organisoimalla ”operaatio etanan” (opération escargot) Pariisin keskustaan suuntaaville valtaväylille. Campion lähetti paikalle rekkoja ja pakettiautoja matelemaan liikenteen sekaan, mikä aiheutti runsaasti päänsärkyä ja myöhästymisiä kanssa-autoilijoille. Campion jätti myös valituksen hallinto-oikeuteen, mutta näillä näkymin pormestarin päätös ei ole muuttumassa.

Anne Hidalgo on jo käynnistänyt hankkeen Champs-Élysées’n joulumarkkinoiden palauttamiseksi vuonna 2018 entistä huomattavasti hienompana ja laadukkaampana tapahtumana. Vaikka en varsinaisesti jouluihminen olekaan, niin jään mielenkiinnolla seuraamaan asian kehittymistä!

pariisinjoulu1

Pariisin särmikkäin alue?

Yksi Pariisin cooleimmista alueista on Seinen oikealla rannalla sijaitseva 11. arrondissement. Siellä ei ole mitään perinteisiä turistinähtävyyksiä, mutta sitäkin enemmän katutaidetta, moderneja kahviloita, värikkyyttä ja rosoisuutta. Aluetta rajaavat pohjoisessa Rue du Faubourg du Temple, idässä Boulevard de Belleville ja Boulevard de Charonne, etelässä Rue du Faubourg Saint-Antoine ja lännessä Boulevard Beaumarchais. Alue on muuten Pariisin tiheimmin asutettu.

Arrondissementin reunoille osuu kolme isoa aukiota: Place de la République, Place de la Bastille ja Place de la Nation. République on vilkas aukio, jonne ihmiset kokoontuvat osoittamaan mieltään (mitä tapahtuu aika usein) tai solidaarisuuttaan esimerkiksi terrori-iskujen jälkimainingeissa. Aukion keskellä kohoaa lähes 10-metrinen Marianne-patsas ja sen laidoilla on kauppoja ja kahviloita. Aukiolla näkee skeittaajia ja välillä metron sisääntulon edessä on pari henkilöä kylttien kanssa: ”ilmaisia halauksia annetaan!” 🙂 Place de la Bastille puolestaan on historiallisesti merkittävä aukio, jolla sijaitsi Ranskan vallankumouksen aikana vallattu Bastiljin linnoitus. Linnoituksesta ei ole enää jälkeäkään, sen sijaan aukion laidalle on rakennettu Pariisin uusi oopperatalo Opéra Bastille. Moderni oopperatalo avattiin vuonna 1989, jolloin myös vietettiin Bastiljin valtauksen 200-vuotispäivää. Aukion itä- ja pohjoispuoli on tunnettu värikkäästä yöelämästään. Hieman kauempana aukiosta sijaitsee suosittu (ja terrori-iskuista surullisen kuuluisa) keikkapaikka Bataclan. Bastillen aukiolta itään sijaitsee Place de la Nation, joka on tänä päivänä käytännössä vain suuri liikenneympyrä. Ennen vanhaan aukiolle oli pystytetty giljotiineja, nykyään onneksi vain Marianne-patsas.

11arr-3
Place de la République ja Marianne-patsas
11arr-2
Mielenosoitus République-aukiolla Turkin vallankaappausyrityksen aikaan heinäkuussa 2016

Rue Oberkampfilla ja sen lähikaduilla kannattaa katsella seinille, sillä alue on tunnettu katutaiteestaan. Hauskoja maalauksia löytyy sieltä täältä, mutta osoitteessa 107 Rue Oberkampf järjestetään tasaisin väliajoin tapahtuma, jossa tietty taiteilija maalaa seinän yhden päivän aikana.  Seinän vieressä sijaitsee kahvila, jonka terassilta voi seurata taideteoksen valmistumista. Tapahtumista ilmoitetaan Facebookissa ja sen nettisivuille on koottu kuvia tähän mennessä maalatuista teoksista. Tapahtumat ovat suosittuja eikä ole harvinaista nähdä paikalla häärivän myös tv-ryhmän. Seuraava esitys näyttää olevan lauantaina 4.11.

281-4
Ferdinand-niminen taiteilija taideteoksensa parissa huhtikuussa 2017. 

Osoitteessa 111 Boulevard Beaumarchais sijaitsee Merci-niminen konseptikauppa, jossa myydään vaatteita, huonekaluja, sisustustavaraa, koruja ja vaikka mitä. Tässä ei vielä ole mitään erikoista, mutta kauppa tekee hyväntekeväisyystyötä antamalla myyntitulot (kiinteiden kulujen jälkeen) kehitysmaiden lapsia ja naisia auttavalle säätiölle. Kaupan yhteydessä on myös kahviloita, joista yksi on aivan erityinen: seinät täyttävissä hyllyissä on 10 000 käytettyä kirjaa, joita voi lukea kahvittelun lomassa. Ihanaa!

11:nnessä arrondissementissa majaansa pitää myös Cirque d’Hiver -niminen sirkus, mutta koska esityksissä käytetään (sirkuksen nettisivujen mukaan) mm. elefantteja ja isoja kissapetoja, en tätä(kään) sirkusta kenellekään suosittele. Rakennus itsessään on kyllä ulkoa päin komea.

Vaikka 11:nnessä arrondissementissa ei varsinaisia nähtävyyksiä olekaan, on se ehdottomasti tutustumisen arvoista aluetta. Lähde vaikka République-aukiolta kävelemään kohti Bastillen aukiota, sujahda sivukaduille, bongaile katutaidetta, istuskele kahviloissa ja fiilistele aitoa pariisilaista elämänmenoa.

281-5
Katutaiteen bongailua

11arr-5

 

 

Pariisin lumo

Mikä siinä Pariisissa nyt niin viehättää?
Et ilmeisesti vieläkään ole kyllästynyt Pariisiin?
Löydätkö Pariisista enää mitään uutta?

Näiden kaltaisiin kysymyksiin saan vastata vähän väliä, joten tällä kertaa avaan vähän suhdettani kaupunkiin.

Kävin Pariisissa ensimmäisen kerran pikkutyttönä, toisen kerran aikuisiällä. Ensimmäisestä kerrasta ei jäänyt muistikuvia ja toisella kerralla kaupunki ei tehnyt minuun vielä erityisen suurta vaikutusta. Muutamia vuosia sitten ajatus Pariisista alkoi kuitenkin kiehtoa kovasti ja minulle tuli vahva tunne, että tällä kertaa saattaisin tykästyä kaupunkiin. Toukokuussa 2013 lähdinkin sitten pitkäksi viikonlopuksi matkaan. Muistan vieläkin sen hetken kun saavuin hotellihuoneeseeni, avasin ranskalaisen parvekkeeni ikkunat ja näin kattojen yli Notre Dame -kirkon. Viikonloppua ei haitannut sekään, että vettä satoi välillä vaakatasossa ja lämmintä oli vaivaiset kuusi astetta. Ihastuin kaupunkiin ikihyviksi! Reilun neljän vuoden aikana olenkin sitten käynyt Pariisissa vähintään kolme kertaa vuodessa, tosin tänä vuonna kertoja näyttää tulevan peräti kuusi.

Ja miksi olen niin ihastunut Pariisiin? Ennen kaikkea Pariisi on minusta aivan äärettömän kaunis kaupunki. Rakastan Marais’n keskiaikaisia rakennuksia ja kiemurtelevia katuja, Montmartren kukkuloita, keskustan näyttäviä bulevardeja sekä Haussmann-tyylisiä, symmetrisiä taloja. Kun kävelen hissukseen ja maltan vilkuilla myös sivuilleni, huomaan avoimia, takorautaisia portteja, kukkia pursuavia sisäpihoja, katutaidetta tai vaikka oven suussa ystävällisesti katselevan ranskanbulldoggin.

IMG_1145

Minua viehättää kovasti myös se, että mihin tahansa Pariisin keskustassa katsonkin, näen hyvin todennäköisesti joko kirjakaupan, kukkakaupan tai leipomon. Kirjallisuuden, kukkien ja hyvän ruoan arvostus tuntuu jotenkin lohdulliselta. Kirjakaupat ovat lattiasta kattoon täynnä pehmeäkantisia, edullisia kirjoja, niissä on ruuhkaa perjantai-iltaisinkin eikä kirjakauppojen valikoimiin kuulu meikäläiseen tyyliin penaaleja, leluja, vihkoja tai muuta sälää, vaan niissä keskitytään kirjoihin. Kukkakaupat houkuttelevat asiakkaita runsaalla valikoimalla ja edullisilla hinnoilla. Olen tosin nähnyt Pariisissa myös niin ylellisen näköisen, miehen kämmenen kokoisiin ruusuihin erikoistuneen kaupan, etten uskaltanut edes astua ovesta sisään. 😀 Leipomoiden ikkunoita tutkin samalla hartaudella kuin toiset vaatekauppojen ikkunoita. Niiden silmiä hivelevät leivokset ovat kuin pieniä taideteoksia ja värikkäiden macaron-rivistöjen valikoima saa maltillisimmankin sokerihiiren vauhkoontumaan. Eikä ole harvinaista nähdä pitkän jonon kiemurtelevan leipomon ulkopuolelle saakka pariisilaisten jonottaessa patonkiaan.

Kaunista Pariisissa ovat myös sen asukkaat. Ihailen erityisesti yli 50-vuotiaita, oman tyylinsä löytäneitä itsevarmoja pariisilaisnaisia. He eivät juokse trendien perässä, vaan näyttävät ajattoman tyylikkäiltä rohkeissakin asuvalinnoissaan. Pariisilaismiehet puolestaan ovat mestareita kaulahuivin käytön kanssa ja syksy onkin loistavaa aika bongailla siistejä ja tyylikkäitä miehiä kaulaliinoissaan.

Kirjojen, kukkien ja patongin lisäksi pariisilaiset arvostavat käytöstapoja, mikä lämmittää sydäntäni. Mihin tahansa menenkin – kahvilaan, vaatekauppaan, ravintolaan – voin olla aika varma, että sisään astuessani kuulen henkilökunnan tervehtivän ja nyökkäävän suuntaani.  Mikäli tiskin takana on kiirettä eivätkä tarjoilijat satu minua huomaamaan, huikkaan tiskin suuntaan silti bonjour. Näin ilmoitan tulostani, jolloin tarjoilija tietää tulla ottamaan tilaustani. Tietysti myös merci ja au revoir on syytä opetella ja ottaa Pariisissa ahkeraan käyttöön. Toisaalta pariisilaiset osaavat hiljaisella äänellä puhumisen jalon taidon esimerkiksi metrossa, eikä siellä ikinä kuule ihmisten kailottavan puhelimiinsa – tapa jonka soisi yleistyvän…

Kaltaiseni museorotta arvostaa myös Pariisin näyttely- ja muuta kulttuuritarjontaa. Jo pelkästään museoiden pysyvissä kokoelmissa riittäisi tutkittavaa vuosiksi, mutta tarjolla on aina myös huippuhienoja vaihtuvia näyttelyitä. Tekeminen kaupungissa ei siis lopu, mutta usein mukavaa on myös päämäärätön hortoilu kaupungin kaduilla tai kahviloissa istuskelu ja pariisilaisen elämäntavan seuraaminen.

Ja koska opiskelen ranskaa, on hauskaa päästä harjoittelemaan kieltä paikan päälle. Pariisilaisten nopeaa papatusta tosin on huomattavasti hankalampi seurata kuin eteläranskalaisten hitaampaa puheenpartta, mutta onnistumisen ilo on sitäkin suurempi kun huomaa pystyneensä käymään keskustelun – vaikka lyhyenkin – ranskaksi!

Pariisi tuntuu minusta hyvällä tavalla vanhanaikaiselta kaupungilta, vaikka se tietysti ihan moderni ja eteenpäin katsova kaupunki onkin. Ihmetelkööt muut jatkossakin, minulle Pariisi näyttäytyy edelleen hurmaavana, kauniina ja yllättävänä kaupunkina, jonne mielelläni palaan aina uudelleen. 🙂

pariisi167-2

 

 

 

 

 

 

Suklaamessuista pop-taiteeseen – syksyn 2017 tapahtumatärpit

Pariisilaiset palasivat lomilta syyskuun alussa ja kaupunki on alkanut sykkiä jälleen. Vaikka Pariisin turistisesonki on kesällä kiihkeimmillään, on kirpeän aurinkoinen syksy mielestäni aivan erinomaista aikaa matkustaa kaupunkiin. Ei pelkästään kivojen kelien puolesta, vaan myös tapahtumien, joita kaupunki on pullollaan. Tässä pieni katsaus tulevan syksyn tapahtumatarjontaan Pariisissa.

Huomasin viime viikolla, että Pariisin vanhaan oopperataloon, Palais Garnieriin, järjestetään after-hours -kierroksia, mikä tarkoittaa, että oopperan sulkeuduttua klo 17 muulta yleisöltä, pääsee rakennukseen tutustumaan pienessä ryhmässä. Kierroksen asiakasarviot olivat hyvin positiivisia, joten varasin itselleni paikan marraskuulle, jolloin taas Pariisissa olen. Opastettuja kierroksia järjestetään kerran viikossa lauantaisin ja puolentoista tunnin kierros maksaa 19,50 euroa. Hinta on mielestäni ihan kohtuullinen ottaen huomioon, että tavallinen lippu oopperaan maksaa 12 euroa. Nyt ei tietenkään puhuta oopperan esityksistä, vain ainostaan sisäänpääsystä rakennukseen. Ja rakennus todellakin on käymisen arvoinen! Olen käynyt oopperatalossa muutaman kerran ja talon yltäkylläiset koristelut, kimaltelevat kristallilamput, kattofreskot ja samettiverhoilut hivelevät silmää joka kerta. Lisätietoa after-hours -kierroksista löytyy tämän linkin kautta.

Yksi syksyn mielenkiintoisimmista näyttelyistä avautuu Grand Palais’ssa 21.9. Jo edesmennut amerikkalaisvalokuvaaja Irving Penn muistetaan dramaattisten muotikuviensa lisäksi erityisesti Pablo Picasso-, Audrey Hepburn- ja Alfred Hitchcock -potreteistaan. Retrospektiivi näyttely käsittää 240 valokuvaa, se menee tammikuun 29. päivään saakka ja liput maksavat 13 euroa. Tämä näyttelyn aion ehdottomasti käydä itse katsomassa.

Myös toinen kiinnostava näyttely menee Grand Palais’ssa tänä syksynä. Lokakuun 10. päivä aukeaa Gauguin l’alchimiste -niminen näyttely, joka esittelee Paul Gauguinin käyttämiä maalaustekniikoita ja artistin luovaa prosessia. Esillä on yli 200 teosta, mm. maalauksia, keramiikkaa, veistoksia ja piirustuksia. Tähän näyttelyyn lipun saa 14 eurolla ja teoksia voi käydä ihastelemassa tammikuun 22. päivään asti.

Suklaan rakastajille on tiedossa kissanpäivät 28.10. kun Porte de Versailles’n messukeskuksessa pyörähtää käyntiin suklaamessut, Salon du Chocolat. Yli 500 näytteilleasettajaa 60 maasta, suklaan valmistusta, työpajoja, muotinäytös (suklaasta valmistettuja vaatteita!), suklaaveistoksia, tapahtumia lapsille, maistiaisia…no niin, nyt karkkihammasta alkoi kolottaa 😀 Messut kestävät viisi päivää ja yhden päivän lippu maksaa 14 euroa. Lisätietoa messuista löytyy tapahtuman nettisivuilta.

Pop-taiteesta kiinnostuneiden kannattaa suunnata Musée Mailloliin syyskuun 22. päivästä eteenpäin. Pop Art – Icons That Matter -näyttely keskittyy 1960 – 1970 -lukujen pop-taiteeseen ja esillä on teoksia tunnetuilta taiteilijoilta kuten Roy Lichtenstein, Jasper Johns, Robert Rauschenberg, Claes Oldenburg ja tietysti myös Andy Warhol. Musée Maillol on itselleni entuudestaan tuntematon museo, joten siinäkin mielessä visiitti kiinnostaa itseäni. Museo sijaitsee seitsemännessä arrondissementissa osoitteessa 61, Rue de Grenelle. Lippu näyttelyyn maksaa 13 euroa ja pop-taidetta on esillä aina tammikuun 21. päivään saakka.

Arabimaailman instituutissa on 13.9.-12.11. valokuvanäyttely, joka esittelee arabimaailmaa nykyajan valokuvaajien silmin. Esillä on noin 50 taiteilijan töitä painopisteen ollessa tunisialaisten ja algerialaisten valokuvaajien teoksissa. Arabimaailman insituutissa kannattaa muutenkin käydä, sillä moderni rakennus on hieno, siellä on mukava kahvila ja kattoterassilta avautuvat hulppeat näkymät yli Seinen. Rakennukseen on vapaa pääsy, mutta näyttelylippu kustantaa 13 euroa.

Jos olet Pariisissa lokakuun 7. päivä, niin älä missaa Nuit Blanche -tapahtumaa. Nykytaidetta esittelevä tapahtuma levittäytyy kyseisenä lauantaina kaupungin kaduille taideinstallaatioiden, valo- ja ääniesitysten, tanssin, performanssien ja katutaiteen merkeissä. Julkinen liikenne toimii läpi yön ja iloinen karnevaalitunnelma kaupungin kaduilla on taattu.

Kiinnostavatko keikat? Pariisissa esiintyvät tänä syksynä mm. Ennio Morricone, Nick Cave, Lady Gaga, Airbourne, Marilyn Manson, Depeche Mode, Jamiroquai, Alice Cooper, Queens Of The Stone Age, The Rolling Stones – ihan nyt vain muutamia mainitakseni. Ja jos haluaa käydä heiluttamassa Suomen lippua, niin esimerkiksi Steve’n’Seagulls, The Rasmus ja Brother Firetribe esiintyvät Pariisissa syksyn aikana. Festarikausi jatkuu Pariisissa pitkään, sillä marraskuun alussa järjestetään indie-popiin keskittyvä Pitchfork Music Festival Paris, onneksi sentään sisätiloissa. Lisätietoa kaupungissa järjestettävistä keikoista löytyy Pollstarin sivuilta.

Tässä olivat omat suosikkini lähikuukausien tapahtumista. Eiköhän pieni matka Pariisiin olisi siis syksylläkin ihan paikallaan?

nana11
Niki de Saint Phalle: Nana Danseuse