Hotelliesittely: Mercure Pigalle Sacré Coeur

En ole välttämättä suuri Montmartren ystävä, mutta päätin siitä huolimatta majoittua pääsiäisenä Montmartren juurella, Pigallen alueella sijaitsevaan hotelliin Mercure Paris Pigalle Sacré Coeur. Tässä hotellissa minua kiinnosti erityisesti sen privilege-huoneet, joista on näkymä Sacré-Coeur-kirkolle. Sain huoneen ylimmästä kerroksesta ja näköala oli tosiaan varsin viehättävä. Sacré Coeur -kirkko näkyi komeasti ja kontrastia toivat kadulla vilkkuvat baarien valot. Pigalle tunnetaankin tyttöbaareistaan, aikuisviihdekaupoistaan ja monin tavoin värikkäästä yöelämästään. Hotellin ympäristö oli kuitenkin ihan rauhallista ja metroasema vieressä, enkä kokenut aluetta mitenkään levottomaksi myöhään illallakaan. Vilkkaan katuelämän äänet eivät myöskään kantautuneet ylimmän kerroksen huoneeseeni saakka, kun parvekkeen ovi oli kiinni.

Keltasävyinen huone oli kaunis ja se oli varusteltu mm. espressolaitteella ja kylpytakeilla. 16 neliön huone oli pariisilaisessa mittakaavassa keskikokoinen, ja itselleni oikein riittävä. Hotellilla on seitsemän erilaista huonetyyppiä, ja niistä voi lukea enemmän hotellin nettisivujen kautta. Aamiaisella oli tarjolla perusleivät, croissantit, leikkeleet, juustot ja jogurtit. Koska hotelli oli aika pieni, ei aamiaishuoneessakaan ollut tungosta. Itse asiassa sain monena aamuna syödä aamiaista itsekseni – tosin olin siellä aina varsin aikaisin ennen kahdeksaa. Tunnelma hotellissa oli kaikin puolin leppoisa ja ystävällinen.

Pigallen metroasema on lähes hotellin edessä, ja sitä kautta kulkee kaksi linjaa: 2 ja 12. Hotelli sijaitsee ihan Montmartren juurella, joten lähdin usein aikaisille kävelylle, kun Montmartren kadut olivat vielä hiljaiset. Iltaisin puolestaan liikuin mieluummin SoPi-alueella, eli trendikkäällä South of Pigalle -seudulla, joka alkoi heti hotellista etelän suuntaan lähtiessä. Alueella on pieniä kivoja ravintoloita, soitinliikkeitä, kahviloita ja aukioita, ja tunnelma on hyvin pariisilainen – turistilaumoja ei täällä juurikaan ole. Kontrasti Montmartreen on valtava.

Ilman kivaa näköalaa hotelli ei tarjoa mitään erityistä. Se on perushyvä Mercure-hotelli, joka ei tarjoa luksusta, mutta on siisti ja asiallinen majapaikka. Näköala oli kuitenkin ainakin yhden käyntikerran arvoinen. Ja jos pitää Montmartresta, on hotellin sijaintikin aivan erinomainen.

Advertisement

Hotelliesittely: Mercure Paris Bastille Marais

Olen reissuillani asunut eri puolilla Pariisia, mutta viime vuosina vakkarialueekseni on muodostunut Place de la Républiquen seutu. Marais’n ihanat kahvilat, ravintolat ja kaupat ovat olleet siitä vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Koska olin havainnut itsessäni lievää kyllästymistä tuttuihin katuihin ja Marais’n umpitrendikkääseen ilmapiiriin, siirryin viimeisimmällä matkallani pari metropysäkinväliä idemmäksi. Hotellikseni valikoitui Mercure Paris Bastille Marais, osittain siksi että olen Accor Hotels -ketjun jäsen. Minua kiinnostivat myös hotellin privilege-huoneet, jotka sijaitsivat hotellin ylimmissä kerroksissa ja joista oli komeat näköalat yli kaupungin.

Pienehkö hotelli osoittautui tosi kivaksi ja privilege-huone nappivalinnaksi. Privilege-huoneita oli ylimmässä, kahdeksannessa, kerroksessa kolme ja seitsemännessä kerroksessa yksi kappale. Oma huoneeni oli ylimmässä kerroksessa ja sieltä todellakin oli upea näköala yli kattojen. Monena aamuna pääsin ihastelemaan auringonnousua omalta pikku parvekkeeltani. Siskollani kävi vielä parempi tuuri, sillä edellä mainitun näköalan lisäksi hänen kylppäristään näkyi Eiffel-torni! Kahdeksannen kerroksen käytävällä oli lisäksi kaksi tuuletusparveketta, joista myös pääsi kuvaamaan kaupunkia. Eli näköalojen ja valokuvauksen ystävällä oli kyllä kissanpäivät. Huoneen parvekkeen ikkunat oli hyvin äänieristetty, joten vaikka alhaalla pauhasi ison risteyksen liikenne ja tietyöt, ei meteli haitannut yöunia. 

Huone itsessään oli pariisilaisessa mittakaavassa iso ja tarjolla oli kylpytakki ja -tohvelit, vedenkeitin, espressolaite ja kylppärissä Nuxen vartalotuotteet. Pistorasioita oli riittävästi, tosin omia latureitani en saanut niihin riittävän tiukasti kiinni, joten kerrankin yön aikana laturi oli tipahtanut pistorasiasta. Siskoni huoneessa oli sama ongelma. Hotellissa oli vain 52 huonetta, joten se oli varsin rauhallinen eikä aamiaissalissakaan ollut koskaan kovaa hälinää. 

Aamiainen oli hyvinkin runsas. Oli erilaisia jogurtteja, mysliä, munakokkelia, lättyjä, patonkia ja sämpylöitä, croissanteja, leikkeleitä, juustoja, hilloja, mehuja ja soijamaitoa. Vihanneksia ei ollut, niin ilahduin monenlaisista tuoreista hedelmistä. Aamiaista tarjoiltiin klo 06.30 eteenpäin. Hotellin tiloissa piti käyttää kasvomaskia ja aamiaissalin työntekijä pitikin tiukkaa järjestystä yllä tämän suhteen ja huomautti välittömästi, jos joku lähti vaikka santsaamaan kahvia ilman kasvomaskia. Tästä tuli välillä vähän enemmänkin sanomista, kun muutamille hotellivieraille maskin käyttö tuntui olevan kovin vastenmielistä.

Hotelli sijaitsi aivan Voltaire-metroaseman vieressä. Siitä kulki vain yksi (yhdeksikön) metrolinja, joten keskustaan päästäkseen piti metroa yleensä aina vaihtaa jossain. Hotellin välittömässä läheisyydessä oli erilaisia ravintoloita, ruokakauppoja, leipomoita ja iso Monoprix’n myymälä. Hotellilta pääsi Bastillen aukiolle Rue de la Roquettea pitkin. Tämä eloisa katu oli täynnä ravintoloita, baareja, putiikkeja, lihakauppoja ja vaateputiikkeja. Kun hotellilta lähti toiseen suuntaan Rue de la Roquettea pitkin, pääsi 10 minuutissa Père-Lachaisen upealle hautausmaalle. Lyhyen kävelymatkan päässä oli myös eloisa Rue Saint-Maur, jolta löytyi valtavasti ravintoloita ja baareja sekä digitaalisen taiteen museo L’Atelier des Lumières. Rue Saint-Maurin liepeiltä löytyi myös mm. kivoja viinibaareja ja LGBT-kirjallisuuteen keskittynyt kirjakauppa. 

Trendikkään Marais’n jälkeen asuminen vähän idemmässä tuntui eläväisemmältä ja jotenkin raikkaammalta. Oikeastaan ainoa negatiivinen puoli Voltairen metropysäkin liepeillä asumisessa oli se, että siitä kulki vain yksi, usein ruuhkainen, metrolinja. Sillä harvemmin pääsi suoraan määränpäähänsä, Hotellilta ei kuitenkaan ollut mahdoton kävelymatka kahdelle muullekaan metropysäkille.

Voin siis ehdottomasti suositella Mercure Paris Bastille Marais -hotellia, ja itsekin olen palaamassa sinne joulun jälkeen.

Lopuksi vielä koottuna plussat ja miinukset:

+ privilege-huoneista upeat näköalat yli kaupungin

+ metroasema sijaitsee aivan hotellin vieressä

+ paljon ravintoloita, baareja, leipomoita ja muuta paikallista elämää lähellä

+ erittäin ystävällinen henkilökunta

+ pienen hotellin rauhallinen tunnelma

– hotellin vierestä menee vain yksi metrolinja

– yleisten tilojen sisustuksessa oli kitschiä, josta kaikki eivät varmaan pidä – itseäni se kyllä ilahdutti!

Pariisi kesäkuussa 2021

Palasin muutama päivä sitten Pariisiin suuntautuneelta lomareissultani. Edellisen kerran kaupungissa kävin heinäkuussa 2020, kun pandemiatilanne oli Ranskassakin kohtuullisen rauhallinen. Viime kesänä maahan pääsi ilman mitään todistuksia, mutta tällä kertaa vaadittiin negatiivisen koronatestituloksen lisäksi allekirjoitettu paperi, jossa vannottiin ettei koronan oireita ole tai altistumista tapahtunut. Rajamuodollisuudet sujuivat varsin ripeästi eikä mitään tenttausta ollut matkan syistä tai suunnitelmista.

Olin etukäteen lukenut paikallislehdestä, että kaikkien maassa olevien – niin paikallisten kuin turistienkin – kannattaa ladata koronavilkku TousAntiCovid. Sovellusta pitikin käyttää monessa kahvilassa ja ravintolassa, joihin ei päässyt sisään ennen kuin oli skannannut ovella olleen QR-koodin. Mikäli älypuhelinta tai sovellusta ei ollut, niin yhteystiedot piti jättää paperille. Sovellukseen päivittyi myös tiedot uusista tautitapauksista ja rokotettujen määrästä, joten sitä oli kiinnostavaa seurata päivittäin.

Olin tällä kertaa reissussa 11 vuorokautta, joista kuusi ensimmäistä vietin vakkarihotellissani Ibis Avenue de la Républiquessa ja viisi jälkimmäistä saman kadun Le General -hotellissa. Viime kesän matkallani yövyin samassa Ibis-hotellissa, jossa ei silloin huoneita siivottu olenkaan, mikä tuntuu nyt todella erikoiselta. Toimenpidettä perusteltiin sillä, ettei hygieniasyistä huoneeseen saanut tulla kukaan muu kuin asukas. Jos siellä olisi mennyt esimerkiksi wc tukkoon tai vastaavaa, olisi asukas joutunut vaihtamaan huonetta. Tällä kertaa siivouksesta huolehdittiin normaalisti. Molemmissa hotelleissa oli tarjolla buffet-aamiainen, mutta Le Generalissa oli tehty pieniä muokkauksia sen suhteen, esimerkiksi kirsikkatomaatit ja kurkunpätkät oli laitettu pieniin annoskulhoihin. Mutta ne aamiaisleivät! Molemmissa hotelleissa leivät ja patongit olivat ihan normaalisti asukkaiden leikattavissa. Toki niiden päällä oli lautasliina tai muu kangas, jota asiakkaiden olisi pitänyt käyttää. Todistin pariinkin otteeseen, miten joku tarrasi suoraan sormillaan patonkiin kiinni. Tämä on aina ällöttänyt itseäni jo normaaleinakin aikoina, mutta korona-aikana se suorastaan kauhistutti. Sanomattakin on selvää, etten syönyt aamiaisella leipää tai patonkia…

Museoihin ja näyttelyihin piti varata ennakkoon lippu tietylle päivälle ja kellonajalle. Tämän tavan soisin jatkuvan myös jatkossa. Sisälle saattoi päästä myös ilman ennakkovarausta, mikäli kaikki paikat eivät vielä olleet menneet. Mukavan väljää museoissa pääsääntöisesti olikin, lukuun ottamatta Musée Jacquemart-Andréta, jonka Paul Signac -näyttely oli pieni ja ahdas. Henkilökunta ei siellä myöskään valvonut kuinka monta ihmistä yhdessä näyttelysalissa aina oli.

Maskipakko oli viime viikon torstaihin saakka voimassa myös ulkona, mutta sen jälkeen enää sisätiloissa. Pariisilaisten maskikäyttäytyminen jätti kyllä toivomisen varaa, sillä kovin usein maskia pidettiin nenän tai leuan alla. Toki oli niitäkin, joita maskipakko ei kiinnostanut. Erityisen raivostuttavaa tämä oli mm. täydessä metrossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että maskittomiin ei reagoitu millään tavalla. Suomessa tuntuu, että maskittomia tuijotetaan kiukkuisesti julkisessa liikenteessä (olen myös itse syyllistynyt mulkoiluun), mutta pariisilaiset eivät muiden ihmisten maskien käytöstä tai sen puutteesta piitanneet.

Kahviloissa ja ravintoloissa pöytiä desinfioitiin ahkerasti ja sisätiloissa asiakaspaikoista oli vain osa käytössä. Terasseilla oli usein täpötäyttä, mutta itse menin usein ravintoloiden sisätiloihin pois kuumuudesta ja liikenteen melusta. Monessa ravintoloissa ruokalistat olivat poistuneet ja niiden tilalla pöydissä oli QR-koodi, jonka skannaamalla ruokalistan sai puhelimelleen. Toki ruokalistan sai halutessaan myös fyysisesti käteensä, mikäli älypuhelinta ei ollut.

Koronatestauspisteitä näytti olevan ympäri kaupunkia ja monen apteekin ulkopuolelle oli viritetty pieni teltta, josta sai pikatestin ilmaiseksi. Itse en paikan päällä testiä tehnyt, sillä pääsin Finnairin paluukyytiin rokotetodistuksellani. Myös paluumatkalla rajamuodollisuudet niin Ranskan kuin Suomen päässäkin sujuivat nopeasti. Tätä kirjoittaessani olen edelleen omaehtoisessa karanteenissa, joka toivottavasti päättyy sunnuntaina negatiiviseen koronatestitulokseen.

Turisteja ei Pariisissa vielä paljon ollut, mutta määrä lisääntyi selvästi päivä päivältä. Pariisilaiset sen sijaan olivat liikkeellä sankoin joukoin ottamassa ilon irti elämästä raskaiden ja pitkien koronarajoitusten jälkeen. Öisen ulkonaliikkumiskiellon oli määrä päättyä kesäkuun lopussa, mutta koska koronatapaukset ovat pudonneet ryminällä, poistui ulkonaliikkumiskielto jo tämän viikon maanantaina. Kuten vuosien peruskorjauksen jälkeen ovensa avannut Musée Carnavalet mainoksessaan toteaa: La vie parisienne est de retour.

Montparnassen taiteilijahotellissa

Luin viime vuonna Simone de Beauvoirin kirjan Pariisi 1939-44. Kirjailija mainitsi siinä muutamaan otteeseen pariisilaishotellin nimeltä Mistral, jossa hänellä ja Jean-Paul Sartrella oli tapana asua. Googlasin kyseisen hotellin ja huomasin ilokseni, että se on vielä olemassa! Hotellia kehuttiin kovasti Tripadvisorissa, joten päätin seuraavalla Pariisin-matkallani majoittautua sinne muutamaksi yöksi. Vietin siis hotellissa joulun jälkeen kolme yötä ja se osoittautui niin viehättäväksi, että haluan kertoa siitä muutamalla sanalla.

mistral-5
Näköala huoneeni ikkunasta

Hotellissa on vain 37 huonetta, joten se on mukavan pieni ja rauhallinen. Huoneet ovat modernit ja valoisat – toki myös varsin pienet kuten Pariisissa yleensä. Lattiat narisevat sympaattisesti ja kylpyhuoneesta löytyy hauskoja yksityiskohtia. Kaakeleihin on nimittäin ikuistettu kuuluisat vieraat: Sartre kurkkii meikkauspeilin takaa ja de Beauvoir tuijottaa suihkukaapista!

Huonehinta vaihtelee matkustuskauden mukaan, mutta suurin piirtein 120-140 eurolla  saa Mistralista standardihuoneen. Aamiainen maksaa 12 euroa ja sillä saa tyypillisen kolmen tähden pariisilaishotellin valikoiman: erilaisia leipiä, croissanteja, leikkeleitä, juustoja, hedelmiä ja juomia. Ei siis mitään säväyttävää, vaan perusaamiainen, jolla pääsee liikkeelle.

Hotelli mainostaa nettisivuillaan, että kirjailijoiden tuotanto löytyy heidän ”kirjastostaan” ja etukäteen haaveilinkin rauhallisista lukuhetkistä kirjojen ympäröimänä. Käytännössä kirjasto tarkoitti kuitenkin kirjahyllyä aamiaishuoneeseen vievällä käytävällä…

Mistral sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä Montparnassen asemalta ja lähimmälle metropysäkille (Gaîté) on vain parin minuutin matka. Aseman liepeiltä lähtee myös lentokenttäbussi Le Bus Direct, jolla pääsee 18 eurolla Charles de Gaullen kentälle. Varttia kauempaa ei myöskään tarvitse kävellä Denfer-Rochereaun asemalle, josta pääsee bussilla Orlyn lentokentälle pulittamalla 8,70€.

Hotellia ympäröivä alue ei välttämättä ole kaikkein kauneinta ja kiinnostavinta Pariisia, mutta etsivä löytää alueelta myös kivoja mestoja. Hotellin läheltä löytyy ihastuttava, kylämäinen katu Rue Daguerre, jonka varrella on leipomoita, lihakauppoja, viinikauppoja, suklaaputiikkeja, ruokaravintoloita ja muutamia baareja. Kadun varrelta (osoitteesta 83 Rue Daguerre) löytyy myös yksi vegaaniravintola, Sweet Rawmance, joka osoittautui erinomaiseksi. Koska vierailuni osui joulun jälkeiseen aikaan, oli katu koristeltu ja valaistu kauniisti.

Lähes nurkan takana hotellilta sijaitsee Montparnassen hautausmaa, joka on aivan upea ja myös huomattavasti selkeämpi kuin esimerkiksi Père-Lachaisen hautausmaa. Montparnasselta löytyy monen taiteilijan ja kuuluisuuden viimeinen leposija: Jean-Paul Sartren, Simone de Beauvoirin, Charles Baudelairen, Jacques Chiracin, Serge Gainsbourgin, Agnès Vardan ja monen muun. Hautausmaan ovelta voi lainata kartan, johon kuuluisat haudat on merkitty.

Itse osuin Pariisiin juuri kun julkisen liikenteen lakko oli kiivaimmillaan, joten tunsin olevani Montparnassella hieman jumissa, vaikka nähtävää lähikortteleissa riittikin. Normaalitilanteessa Montparnassella majoittautuminen ei ole mikään ongelma, koska lähellä on julkisen liikenteen pysäkkejä. Hotellin sijainnin piti olla itselleni erinomainen siitä syystä, että olin ostanut lipun Montparnassen asemalta Bordeaux’hon lähtevään junaan. Lakon johdosta junani kuitenkin peruttiin, joten eipä sijainnista varsinaista hyötyä tällä kertaa ollut…

Mikäli Montparnassen alue kiinnostaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella hotelli Mistralia. Henkilökunta on mukavaa, hinta-laatusuhde oikein hyvä eikä yhtään haittaa tieto siitä, että myös kuuluisat kirjailijat ovat hotellissa viihtyneet.

mistral-1

mistral-2
Vedenkeitin huoneessa on aina mukava lisä

mistral-7

Kiva hotelli hyvällä paikalla – Ibis Avenue de la République

Kävin lokakuussa kahdesti Pariisissa ja yövyin molemmilla kerroilla samassa hotellissa, lähellä République-aukiota sijaitsevassa Ibis Avenue de la République -hotellissa. Ibis-ketju oli entuudestaan tuttu ja sen edulliset hotellit olivat aiemminkin olleet siistejä, viihtyisiä ja hiljaisia. Hinta toki vaihtelee kovasti sesongin mukaan: halvimmillaan huoneen saa Avenue de la Républiquelta alle 80 eurolla, mutta itse jouduin pulittamaan ensimmäisellä yöpymiskerralla 138 euroa ja jälkimmäisellä peräti 200 euroa yöstä.

ibis-2
Huone nro 48

Lokakuun alussa sain huoneen ylimmästä kerroksesta (huone numero 48) ja se osoittautui ihanan hiljaiseksi, vaikka kaksi naapurihuonetta olivat aivan vieressä. Ikkuna oli ”pihan puolelle”, paitsi ettei siellä varsinaisesti mitään pihaa ollut, vaan muita taloja. Ääniä ei kuitenkaan kuulunut niistäkään. Pariisilaiseen tyyliin huone oli pieni; sängyn lisäksi huoneeseen mahtui vain pöytä, tuoli ja naulakko. Pidän siitä, että huoneessa on riittävästi pistorasioita, jotta ei tarvitse alkaa irrotella lamppuja seinistä laitteita ladatakseen.  Ibis-hotelleissa näin onkin. Huoneen seinistä löytyy useampi pistorasia, ja lisäksi pöydällä on aina monipistorasiakuutio (onko tuollaista sanaa?), joten varmasti saa puhelimen, tabletin, kameran ja tietokoneen ladattua tarvittaessa vaikka samaan aikaan. Arvostan myös sitä, että huoneessa on iso peili.

Käsittääkseni tässä hotellissa ei ole erikseen yhden hengen huoneita, mutta tähän kyseiseen huoneeseen numero 48 tuskin kahta henkilöä majoitetaan, sillä vessaan ei ollut lainkaan ovea! Kaiken lisäksi sängystä oli suora näkymä vessanpytylle 😀 Itseäni tämä ei yksin matkustavana toki haitannut, mutta nauratti kyllä.

ibis-1
Mihin sitä nyt vessassa ovea tarvitaan…

Toisella käyntikerralla lokakuun lopussa sain huoneen taas ylimmästä kerroksesta, tällä kertaa käytävän toisesta päästä numerosta 40. Naapurihuoneita oli tällä kertaa vain yksi ja sielläkin joko hiljaista porukkaa tai sitten hyvät äänieristykset. Hieman pelästyin huomatessani, että ihan huoneen seinän takana sijaitsee hissikuilu, ja näinkin itseni jo valvomassa koko yön ja kuuntelemassa hissin kolahduksia. Hissi pitikin kyllä vähän ääntä, mutta se oli onneksi niin vaimeaa, että korvatulpat korvissa en kuullut yöllä yhtään mitään. Tämäkin huone oli pieni, mutta itselleni täysin riittävä ja tällä kertaa vessassakin oli ovi 😀 Tyynyt olivat itselleni ihan liian pulleat, mutta kotona olenkin tottunut ihan lituskaiseen tyynyyn.

Aamiainen oli hyvin tyypillinen Ibis-hotellille. Tarjolla oli aamiaisjuomien lisäksi erilaisia leipiä, croissanteja, suklaapullia, mysliä, jogurtteja, leikkeleitä, juustoja ja hedelmäsalaattia. Lisäksi tarjolla oli appelsiineja ja mehupuristin. Vihanneksista on yleensä turha haaveilla kolmen tähden pariisilaishotellissa, eikä niitä tälläkään kertaa ollut saatavilla.

Erityisen ilahduttavaa tässä hotellissa oli sen pienuus (huoneita taisi olla 49), mikä teki hotellin tunnelmasta mukavan rauhallisen eikä aamiaishuoneessakaan ollut kovaa melskettä tai aterimien kalsketta. Lisäksi henkilökunta oli aivan äärettömän ystävällistä ja huomaavaista.

Ibis Avenue de la République sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä République-aukiolta, mistä pääsee monella eri metrolla eteenpäin. Viehättävä Marais’n alue on niin ikään muutaman minuutin matkan päässä. Jos haluaa kävellä keskustaan saakka, on sekin ihan mahdollista, sillä matka vie noin 20 minuuttia ja reitti läpi Marais’n on varsin kaunis. Ibis Avenue de la République on kiva perushotelli, joka ei tarjoa luksusta, mutta siistin ja rauhallisen majapaikan.

ibis-3
Huone nro 40 ja ihanat kattopalkit

ibis-5
Näköala huoneesta 40 

 

Budjettihotelli erinomaisella paikalla

Löysin kesällä Pariisista kivan ja edullisen, aivan huippupaikalla sijaitsevan hotellin, josta ajattelin nyt pari sanaa kertoa. Nettihaun kannalta haastavasti nimetty Paris France -hotelli sijaitsee suosikkialueellani Marais’ssa, parin minuutin kävelymatkan päässä République-aukiolta ja lähimmältä Temple-metroasemalta. Viihtyisässä ja eläväisessä ympäristössä on paljon kahviloita, ravintoloita, taidegallerioita ja kauppoja. Hotelli sijaitsee 1910-luvulta peräisin olevassa kauniissa, hyvin tyypillisessä pariisilaisrakennuksessa, jota koristavat ihastuttavat takorautaparvekkeet. Ajankohdasta riippuen kahden hengen huone maksaa noin 90-120 euroa. Itse maksoin kesäkuussa satasen verran yöltä ja tein varauksen suoraan hotellin omien nettisivujen kautta.

Olin hotellissa asiakkaana kesäkuussa kahdesti, parin viikon välein. Henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja oli mukavaa, että respan rouva muisti minut kun toistamiseen hotellille taas saavuin. Ensimmäisellä kerralla sain huoneen kolmannesta kerroksesta. Huone oli pieni, mutta siisti ja kaikin puolin asiallinen, ja näköala kadulle oli ihanan pariisilainen. Toisella kerralla sain huoneen ylimmästä, seitsemännestä kerroksesta hulppein näköaloin yli kaupungin kattojen ja pilkistipä kattojen yltä Eiffel-tornin huippukin! Tämä huone oli ensimmäistä huomattavasti suurempi myös kylpyhuoneeltaan, josta löytyi peräti kylpyamme. Mitään varsinaista luksusta tämäkään huone ei toki tarjonnut, mutta sellaista en tällä hinnalla odottanutkaan. Ainoa ikävä asia huoneessa oli likainen patja, joka näytti siltä, kuin sen reunalle olisi heitetty iso muki kahvia. Ainakin haluan uskoa, että se ruskea oli kahvia.

parisfrance2
Seitsemännen kerroksen huone

Aamiainen ei hotellissa kummoinen ollut. Se maksoikin kyllä vain 8 euroa (muistaakseni), mutta sillä ei saanut muuta kuin automaatista kahvia ja appelsiinimehua sekä pöytään valmiiksi asetellut croissantit ja patongin pätkät voinappeineen. Toisaalta, näidenkin eväiden voimalla pääsi liikkeelle eikä perinteisissä pariisilaiskuppiloissakaan aamiainen yleensä tämän kummempi ole.

Jälkimmäisellä kerralla hotellissa asuessani hajosi hotellin hissi ensimmäisen yön jälkeen. Itse olen hyväkuntoinen, eikä seitsemänteen kerrokseen kiipeäminen tuottanut puuskuttamista kummempia ongelmia, mutta varmasti hissin hajoaminen tuotti päänvaivaa joillekin asukkaille. Hissiä ei kovin ripeästi saatu korjattua, sillä kun lähdin seuraavana päivänä oli se edelleen rikki. Ystävällisesti hotellin pomo kuitenkin kantoi matkalaukkuni alas ja sain korvaukseksi ilmaiset aamiaiset.

hotelli7
Näköala kolmannen kerroksen huoneesta

hotelli6
Voiko olla tyypillisempää pariisilaisnäkymää ikkunasta?

Tästä pomosta puheenollen: eräänä päivänä hotellille saapuessani oli huoneeni ovi auki ja lukon kieleke ulkona. Menin huoneeseeni, suljin oven ja jäin pohtimaan mitä oli tapahtunut. Kymmenen minuutin kuluttua huoneeni oven avasi avaimella mieshenkilö, joka sai melkoisen hepulin ja anteeksipyyntökohtauksen minut siellä nähdessään. Hän lähti ripeästi pois ja veti oven perässään kiinni. Menin nopeasti ovelle, avasin sen ja huikkasin herran perään. Hän tuli takaisin ja selitin aika tiukkaan sävyyn oven olleen auki ja kyselin, että mitäs tämä tarkoittaa. Hän oli kovin pahoillaan, esitteli papereitaan ja selitti jotain kontrollikäynneistä. Kun seuraavan kerran lähdin hotellista kerroin tilanteen respan rouvalle, joka pahoitteli ja selitti että pomo siellä oli tarkistelemassa huoneita. Ei minua niinkään häirinnyt se, että joku laukkasi huoneeseen omilla avaimillaan vaan se, että huoneen ovi oli ollut auki ainakin 10 minuuttia.

Avoimesta ovesta ja hajonneesta hissistä huolimatta itselleni jäi hotellista mukava mielikuva. Ottaen huomioon erinomaisen sijainnin, mahtavan näköalan, ystävällisen palvelun ja edullisen hinnan voisin hyvinkin kuvitella meneväni joskus tähän hotelliin uudestaan ja voin suositella sitä kenelle tahansa budjettihotellia Pariisista etsiville.

hotelli4
Auringonlasku seitsemännen kerroksen huoneen ikkunasta

Le Général – ihana hotelli huippupaikalla

Tällä kertaa blogissani on vuorossa hotellisuositus! Olen Pariisissa asunut monenmoisissa hotelleissa ja usein myös Airbnb-asunnoissa, mutta nyt löysin sellaisen hotellihelmen, josta haluan vinkata muillekin.

Vietin juuri pitkän viikonlopun Pariisissa ja majoituin Le Général -nimiseen hotelliin, jonka olin sattumalta löytänyt netistä hotellivalikoimaa tutkiessani. Hotellivalinta osui aivan nappiin ja tykästyin tähän kauniiseen ja rauhalliseen hotelliin kovasti. Hotellin sijainti oli aivan huippu, vain korttelin päässä République-aukiolta, 3:nnen ja 11:nnen arrondissementien rajalla. Hotelli sijaitsi aukion rauhallisemmalla puolella ja siitä oli vain parin minuutin kävelymatka Oberkampfin ja Républiquen metroasemille eikä Marais’n ytimeenkään tarvinnut viittä minuuttia kauempaa kävellä. République-aukion liepeillä on pilvin pimein kahviloita ja ravintoloita, kuten myös vaatekauppoja, kirjakauppoja, kosmetiikkaliikkeitä ja Monoprix. Ympärillä on siis paljon kaikkea, mutta hotelli itsessään sijaitsee hyvin rauhallisella sivukadulla.

Le Général mainostaa sivuillaan erityisen ystävällistä palvelua ja sitä hotellissa todella saikin. Hymyilevät respan mimmit saivat asiakkaan tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja kyselivät kuulumisia päivittäin. Asiakkaille tarjottiin myös lasillinen samppanjaa, mikä oli oikein mukava yllätys. Hotelli oli suhteellisen pieni ja sen myötä miellyttävän rauhallinen. Lapsiperheitä en hotellissa nähnyt, liikemiehen oloisia tyyppejä sitäkin enemmän. Ainakin oma huoneeni ensimmäisessä kerroksessa oli hyvin hiljainen eikä ääniä kuulunut käytävältä eikä sisäpihalle antavan ikkunan kauttakaan.

Huoneeni oli kaunis ja valkoiseen yleisilmeeseen toivat väriä iso valokuvataulu seinällä sekä hauskat lamput. Laadukkaat teen- ja kahvinkeittovälineet ilahduttivat ja olipa huoneessa myös wifillä varustettu Samsungin kännykkä, jolla sai ilmaiseksi soittaa puheluja tai ottaa vaikka kaupungille mukaan! Itselleni on tärkeää, että pistorasioita on riittävästi ladattavia laitteita varten ja niitä huoneesta löytyikin peräti neljä. Ei siis tarvinnut repiä lamppuja irti seinästä 🙂 Kylpyhuoneessa puolestaan oli ranskalaisen L’Occitanen tuotteet.

Vasta jälkeenpäin huomasin, että hotellin ulkoasusta oli vastannut ranskalainen arkkitehti Jean-Philippe Nuel, joka on suunnitellut hotellien lisäksi laivoja, yksityisasuntoja, toimistoja ja huonekaluja.

hotelli4
Itseäni viehättivät nuo hauskat katosta roikkuvat lamput

hotelli1
Kylpyammetta ei ollut, mutta söpö kylpyankka löytyi

Aamiainen kuului hintaan, mikäli huoneen oli varannut suoraan hotellin nettisivujen kautta. Olisin kaivannut enemmän vihanneksia, mutta muuten aamiainen oli asiallinen, ei kuitenkaan mitenkään ylenpalttinen. Tarjolla oli tuoretta hedelmäsalaattia, erilaisia jogurtteja, kirsikkatomaatteja, sämpylöitä, juustoja, hilloja ja croissantteja sekä tietysti erilaisia mehuja ja kuumia juomia.

Matkustin sesonkiajan ulkopuolella marraskuussa, joten huoneen hinta oli varsin kohtuullinen 124 euroa yöltä, mutta sesonkiaikana hinta kipuaa yli 200 euron. Moitteen sijaan ei hotellista juurikaan löytynyt, ainoa valittamisen aihe oli kylpyhuoneen ikkuna, josta kylmänä marraskuun aamuna puhalsi melkoisen viileää ilmaa.

Kaiken kaikkiaan Le Général on siis aivan ihastuttava hotelli, jota voin lämpimästi suositella ja jonne toivon mukaan pääsen majoittautumaan uudestaankin.

hotelli3
Kivoja yksityiskohtia hotellin aulassa

hotelli5
Viihtyisä aamiaishuone

 

 

Pariisin viides arrondissement

Ajattelin käydä blogissani pikkuhiljaa läpi Pariisin arrondissementeja turistin näkökulmasta; missä kannattaa asua, minkälainen tunnelma niissä on, mitä niissä on nähtävää jne. Kaikissa arrondissementeissa en ole itse asunut, mutta kaikissa olen kierrellyt ja hyvän käsityksen niistä saanut. En käy arrondissementeja läpi numerojärjestyksessä, vaan valitsen matkailijalle olennaiset alueet ensin. Pariisi on siis jaettu 20:een arrondissementiin, eli piiriin tai kaupunginosaan, ja jokainen arrondissement on edelleen jaettu neljään kortteliin.

Moni Pariisin-kävijä palaa aina Seinen vasemmalle rannalle ja usein nimenomaan latinalaiskortteliin, viidenteen arrondissementiin. Eikä ihme, sillä Quartier Latin on viehättävä ja rauhallinen alue, josta on lyhyt kävelymatka mm. Notre-Damelle, Panthéoniin ja Luxembourgin puistoon. Alueella sijaitsee Sorbonnen yliopisto, jossa opetuskielenä keskiajalla käytettiin latinaa  – tästä tulee nimitys latinalaiskortteli. Yliopisto toimii edelleen ja ympäristössä onkin paljon opiskelijoiden suosimia pieniä kuppiloita ja ravintoloita. Opiskelijoiden asuinalueesta ei kuitenkaan ole kyse, sillä alue on nykyään hyvin arvostettu ja siis hyvin kallis.

Viidennen arrondissementin tunnelma vaihtelee kovasti. Lähellä Seineä oleva Boulevard Saint-Michelin, Boulevard Saint-Germainin ja Rue de Bièvren rajaama alue on hyvin vilkas, täynnä turisteille suunnattua ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Ravintoloiden edessä huutelevat sisäänheittäjät ja tungos kujilla on vilkkaimman sesongin aikana kova. Sen sijaan lähempänä kasvitieteellistä puutarhaa (Cardinal Lemoine – ja Place Monge -metroasemien liepeillä) tunnelma on varsin rauhallinen, ehkä välillä jopa unelias.

Latinalaiskorttelien sydän on upea Panthéon, joka alkujaan vuonna 1789 valmistui Pyhän Genevièven kirkoksi. Panthéonissa käydessä kannattaa myös laskeutua portaat alas kryptaan, josta löytyvät mm. Voltairen ja Émile Zolan viimeiset leposijat. Ihan Panthéonin vieressä sijaitsee upea, valkoinen kirkko Saint-Étienne-du-Mont. Kirkko on vaatimattomasta ulkokuorestaan huolimatta todella vaikuttavan näköinen sisältä ja siis ehdottomasti käymisen arvoinen. Kirkon ulkorappuset saattavat muuten näyttää tutuilta niille, jotka ovat nähneet Woody Allenin elokuvan Midnight in Paris…

Viidennessä arrondissementissa sijaitsee myös hurmaava ostoskatu Rue Mouffetard. Ja nyt puhun nimenomaan ruoan ostamisesta! Kadulla on vieri vieressä ihania suklaakauppoja, tyylikkäitä viinikauppoja, ruokakauppoja, kahviloita ja yksi viehättävä kirjakauppakin. Katu sykkii elämää varhaisesta aamusta iltaan saakka ja on mainio paikka tarkastella paikallisten elämänmenoa. Ja jos välillä kaipaa rauhaa kaupungin sykkeestä, voi aina poiketa kävelemään kasvitieteellisen puutarhan pitkille kujille ja tutkimaan upeita kukkaistutuksia. Jardin des Plantes sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä Rue Mouffetardilta.

Valokuvausta harrastaville ehdotan piipahdusta Institut du Monde Araben kattoterassilla, josta on hienot näkymät Notre-Damelle ja Seinelle. Rakennus on jo itsessäänkin näkemisen arvoinen ja pakko on mainita myös pohjakerroksessa sijaitseva kahvila, jossa kannattaa ehdottomasti nauttia minttuteetä ja suussasulavaa baklavaa!

Jos haluaa asua rauhallisella paikalla Pariisissa hyvien kulkuyhteyksien äärellä, kannattaa ilman muuta harkita viidettä arrondissementia. Alueelta voin suositella esimerkiksi hotellia Acte V osoitteessa 55, Rue Monge. Jos saa huoneen ylimmistä kerroksista, voi kadun puoleisista huoneista ihastella näkymiä Pariisin kattojen yli aina Notre-Damelle saakka. Pihan puoleisista ikkunoista näkyy Arènes de Lutèce, joka on roomalaisajoilta peräisin oleva amfiteatteri. En tosin takaa, että kaikista hotellin ikkunoista on yhtä komeat näköalat! Kolmen tähden Acte V -hotellin nettisivut löytyvät tämän linkin kautta. Toinen todella viehättävä hotelli alueella on Hôtel Saint-Jacques, joka sijaitsee lähempänä keskustaa osoitteessa 35, Rue des Ecoles. Omaan yhden hengen huoneeseeni pääsin menemällä ensin hissillä ylimpään kerrokseen ja sieltä vielä kävelemällä yhdet kierreportaat ylös. Huone oli pieni, mutta hyvin sievä ja sympaattinen kattoikkunoineen. Hotellista löytyy lisäinfoa täältä. 

Viidennessä arrondissementissa on siis monenlaista nähtävää ja sieltä pääsee kävellen Seinen rantaan, ja metrolla tai RER-C:llä nopeasti vaikkapa Orsayn museolle tai Eiffel-tornin luo. Suuria tavarataloja ei tällä alueella ole, mutta jos kulttuuria ja nähtävyyksiä kaipaa, on viides arrondissement erinomainen paikka asua.

pariisinkevät 063