Pariisin second hand -vaateliikkeet, osa 2

Vietin pääsiäisen Pariisissa ja päätin käydä järjestelmällisesti läpi kaupungin second hand -vaateliikkeitä. Siinä olikin hommaa! Apuna oli puhelimeeni lataamani sovellus Unique Appli, joka löysi lähellä olevat second hand -liikkeet missä tahansa Pariisissa liikuinkin. Sovellus oli varsin hyödyllinen ja sijainnin lisäksi se antoi tietoa kaupan hintatasosta ja tuotevalikoimasta; siitä oliko kaupassa myynnissä vaatteita naisille ja / vai miehille, oliko myynnissä asusteita jne.

Vaikka en kaikkia Pariisin liikkeitä kolunnutkaan, niin paljon ehdin nähdä: pieniä kuratoituja liikkeitä, hyväntekeväisyyskauppoja, painon perusteella vaatteita myyviä kauppoja ja luksusvaatteisiin erikoistuneita kauppoja. Kaiken kaikkiaan täytyy kyllä todeta, että Helsinki voittaa Pariisin 6-0 second hand -liikkeiden tasossa. Pienet, kuratoidut liikkeet Pariisissa ovat harvemmin erikoistuneita esim. mekkoihin tai miesten vaatteisiin, vaan niissä on yleensä pieni valikoima sattumanvaraisia vaatteita. Tällaisista kaupoista hyvien löytöjen tekeminen on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Monien kehumat Guerrisol- tai Free’p’Star-ketjun liikkeet puolestaan ovat täpötäynnä halpoja vaatteita, jotka eivät useinkaan ole missään järjestyksessä. Liikkeet ovat sotkuisen ja sekaisen oloisia, joten niissä käyminen ei mielestäni ole kovinkaan inspiroivaa. Mutta muutaman liikkeen haluan nostaa esille kaupungin valtavasta määrästä second hand -liikkeitä.

Aiemmassa julkaisussani mainitsin Rue Tiquetonnella sijaitsevat liikkeet Episode ja Kiliwatch. Ne ovat mielestäni edelleen kaupungin parhaimmistoa. Liikkeet ovat isot, mutta siistit ja hyvässä järjestyksessä. Erityisesti haluan mainita Episoden kivan mekko-osaston liikkeen pohjakerroksessa. Kiliwatchista puolestaan löysin tällä kertaa kaksi ihanaa huivia, Jean-Louis Scherrerin silkkihuivin ja Sonia Rykielin ihanan punamustan upeuden. Kiliwatchissa on vanhojen vaatteiden lisäksi osasto uusille, nuorten suunnittelijoiden tekemille vaatteille.

Galerie Lafayette -tavaratalossa on iso käytettyjen vaatteiden osasto. Se on näyttävästi laitettu, värikäs, tuotteet todella siistejä, mutta aika hinnakkaita. Vaatteet on aseteltu väljästi, joten osastolla on kiva kierrellä ja käydä läpi vaatteita ilman että viisi vaatetta valuu henkarista lattialle kun yrittää yhtä ottaa esille. Täältäkin löysin itselleni kauniin huivin.

BIS Boutique Solidaire -ketjulla on kolme liikettä Pariisissa. Kävin niistä yhdessä, osoitteessa 7 Boulevard du Temple. Liike oli äärettömän siisti ja hyvin järjestyksessä, ja henkilökuntaa oli runsaasti pitämässä huolta kaupan siisteydestä. Vaatteet oli järjestetty kategorioittain, joten niitä oli helppo käydä läpi. Mitään ei tarttunut mukaani, mutta tulen varmasti jatkossakin käymään kyseisissä liikkeissä.

Hippy Market -ketjulla on kolme liikettä Pariisin keskustassa. Liikkeet on tosi kivasti sisustettu ja ketju cooliksi brändätty, mutta hintataso on mielestäni suhteettoman korkea kun vertaan Helsingin hintoihin. Nahkarotsit, jotka meillä UFFissa maksaa 30-40 euroa, maksoivat Hippy Marketissa 80-90 euroa. Vintagepaidoista, joita meillä saa 10-15 eurolla, sai heidän liikkeissään pulittaa helposti 40-60 euroa. Halusin nostaa ketjun tähän kuitenkin esille, sillä liikkeet tosiaan ovat kauniita ja hyvin ylläpidettyjä, joten niissä käyminen on sinänsä oikein mukavaa, ja ainahan voi tehdä jotain spessulöytöjä, joita ei kotimaisista liikkeistä löydä.

Rétro-Paris-niminen liike osoitteessa 20 Rue de Turbigo osoittautui mielenkiintoiseksi. Hinnat olivat kohtuulliset (kivoja mekkoja alle 20 eurolla) ja valikoima kiinnostava. Kannattaa käydä, jos on joka tapauksessa poikkeamassa läheisissä Episode- ja Kiliwatch -liikkeissä.

Kaiken kaikkiaan siis Pariisissa ollaan Helsinkiä (ja muutakin Suomea) jäljessä, mitä tulee second hand -skeneen. Suosittelen kuitenkin lataamaan mainitsemani Unique Appli -sovelluksen ja poikkeamaan matkan varrelle osuvissa liikkeissä. Second hand -vaatteiden ostaminen on kuin aarteen etsintää ja täydellinen vaate saattaa löytyä mistä tahansa.

Pariisin second hand -vaateliikkeet, osa 1

Olen second hand -intoilijana hyvin tuore ja oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana olen kierrellyt käytettyjen vaatteiden liikkeissä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Pariisissakin olen käynyt second hand -liikkeissä aiemmin vain satunnaisesti, ja vasta viime lokakuussa ja vuodenvaihteessa järjestelmällisemmin.

Googlailin liikkeitä ja tietyt kaupat toistuivat useissa listauksissa. Kävin näitä kahdella viimeisimmällä matkallani läpi, mutta toki vastaan tuli myös sellaisia käytettyjen vaatteiden liikkeitä, joita en ollut netistä bongannut. Vaikka en todellakaan ole kolunnut läpi kaikkia Pariisin second hand -liikkeitä, niin olen saanut jo jonkinlaisen käsityksen kaupungin tarjonnasta. Nostan tässä kirjoituksessa muutaman oman suosikkini esille ja kerron liikkeistä vähän yleisemminkin.

Rue Tiquetonnella, Pariisin toisessa arrondissementissa, on kaksi käymisen arvoista liikettä: Episode ja Kiliwatch. Episode sijaitsee osoitteessa 12-16 Rue Tiquetonne. Kahteen kerrokseen levittäytyvä iso liike on hyvässä järjestyksessä, vaikka osa rekeistä onkin niin täynnä, että vaatteiden läpikäyminen on jopa vähän hankalaa. Episodesta löysin itselleni 25 eurolla kauniin mustan mekon, joka istui kuin olisi ollut minulle ommeltu. En löytänyt mekosta lappuja ja kuvittelin sen olevan silkkiä, ja lähdin kaupasta ikionnellisena tästä mahtavasta löydöstä. Hotellilla tarkemmin mekkoa tutkiessani löysin laput ja ihan viskoosiahan se mekko sitten olikin….mutta hyvä ostos kuitenkin. Rue Tiquetonnella numerossa 64 sijaitseva Kiliwatch on puolestaan konseptikauppa, jossa on oma osastonsa uusille vaatteille ja oma, isompi osasto käytetyille vaatteille. Kuten Episode, myös Kiliwatch on siisti ja hyvin järjestetty. Ei siis mitään epämääräisiä tongittavia kasoja, vaan kaikki on siististi rekeissä roikkumassa. Kiliwatchissa on aivan erityisen suuri miesten käytettyjen vaatteiden osasto.

Thanx God I’m VIP -liike on nostettu esille monissa second hand -liikkeiden listauksissa ja mainittiinpa se myös eräässä suomalaisessa naistenlehdessä. Kaupasta on turha etsiä halpaa Monkia tai Zaraa, sillä kaikki vaatteet ovat merkkituotteita ja hinnat sen mukaiset. Tämäkin liike on iso ja vaatteet siististi rekeissä, kuten olettaa saattaa. Varmasti erinomainen paikka, jos on kiinnostunut vintagesta ja on valmis maksamaan siitä. Kaikkia hintalappuja en syynännyt, mutta hinnat olivat enemmän satasissa kuin kympeissä, ja bongasin myös yli tuhat euroa maksaneen Hermesin jakun. Liikkeestä voi varmasti tehdä upeita löytöjä, jos on luksusmerkkivaatteiden perässä. Kauppa sijaitsee osoitteessa 12 Rue de Lancry.

Roussotto Vintagen näyteikkunaa. Paco Rabannen metallivyö olisi kiinnostanut, mutta en uskaltanut katsoa hintalappua…

Kilo Shop -ketjun liikkeitä Pariisista löytyy lukuisia. Hinnat määräytyvät painon mukaan ja vaatteet on merkitty eri hintaluokkiin. Kaupungin ydinkeskustan liikkeet ovat yleensä aina tupaten täynnä turisteja ja paikallisia, mutta jos haluaa vähän väljemmille vesille, kannattaa hypätä metroon ja tulla République-aukiolle, jonka välittömässä läheisyydessä on kaksi Kilo Shop -liikettä. Osoitteessa 23 Rue Faubourg du Temple on iso, äärettömän hyvin järjestyksessä oleva ja siisti Kilo Shopin liike. Aika lähellä osoitteessa 8 Boulevard de Magenta on huomattavasti pienempi liike, mutta siellä ruuhkaa on myös yleensä vähemmän kuin ydinkeskustan kaupoissa. 

Rue Faubourg du Temple -katua pitkin kun jatkaa ylöspäin, osuu kohdalle kaksi käymisen arvoista liikettä: Emmaüs Alternatives (numerossa 43) ja toisella puolella tietä pikkuruinen Urban Vintage (numerossa 50). Emmaüksella on Pariisissa lukuisia liikkeitä, joista osa on vähän sekaisia ja ahtaita, mutta tämä kauppa on varsin siisti ja isohko. Vaatteiden ja asusteiden lisäksi liikkeestä löytyy paljon mm. kirjoja. Emmaüsta vastapäätä tien toisella puolella on puolestaan hyvin pieni, mutta kivan oloinen Urban Vintage, joka keskittyy 80- ja 90-luvun vaatteisiin.

Guerrisol on ketju, jolla on Pariisissa 13 käytettyjen vaatteiden liikettä. Guerrisol tuntuu olevan monen vintagen rakastajan top-listalla, mutta itse muutamassa Guerrisolin liikkeessä käyneenä en tätä intoa jaa. Liikkeet ovat ahtaita ja sotkuisia, ja rekit pursuilevat vaatteita. Ehkä normaaliaikoina ahtaissa liikkeissä vaatteiden tutkiminen ei niin ahdistaisi, mutta pandemia-aikana toivon kaupoilta väljyyttä ja mahdollisuutta edes jonkinlaisten turvavälien pitämiseen. 

Muutamassa kehutussa second hand -liikkeessä olen käynyt kääntymässä ja todennut henkilökunnan ja ilmapiirin niin nihkeäksi, että olen aika ripeästi poistunut liikkeestä. Tällaisia liikkeitä ovat esim. Vintage Désir Rue des Rosiers’lla ja Come on Eileen Rue des Taillandiers’lla. Jälkimmäisessä myyjä hädin tuskin tervehti eikä käyttänyt maskia (joulukuussa 2021), joten minullakaan ei ollut fiiliksiä jäädä tutkimaan valikoimaa. 

Free’P’Starilla on Pariisin ydinkeskustassa viisi liikettä, jotka kaikki sijoittuvat Les Hallesin, Hôtel de Villen ja Saint Paulin alueelle. Ne ovat ahtaita ja pieniä putiikkeja, joissa usein täpötäysien vaaterekkien lisäksi valtavia laukkukasoja pengottavaksi. Samoilla seuduilla osoitteessa 8 Rue de Rivoli on niinikään pikkuinen, mutta kiinnostava Tilt Vintage -liike.

Eräällä iltakävelyllä osuin sattumalta liikkeeseen nimeltään Roussotto Vintage. Pieni putiikki oli täynnä ihania iltapukuja, käsilaukkuja ja muita asusteita. Merkkituotteilla oli kovat hinnat, mutta kauppa vaikutti siltä, että sieltä olisi hyvinkin voinut tehdä mahtavia löytöjä. Itseäni ei sillä kerralla lykästänyt. Kauppa sijaitsee 11:nnessä arrondissementissa osoitteessa 13 bis Rue Saint-Maur. Kyseinen katu on muutenkin todella kiva; siellä on paljon kahviloita, ravintoloita ja pariisilaista tunnelmaa ilman turistimassoja, joten suosittelen poikkeamaan.

Tässä oli vain pieni katsaus Pariisin second hand -liikkeisiin. Lisäsin otsikkoon ”osa 1”, sillä varmasti palaan taas tämän aiheen ääreen, kunhan olen seuraavilla reissuillani löytänyt uusia, mielenkiintoisia kauppoja.

La Samaritainen paluu

Pariisin legendaarinen La Samaritaine -tavaratalo aukesi 16 vuoden kiinniolon jälkeen kesäkuun 23. päivä. Tavaratalon piti aueta jo vuosi sitten, jolloin se täytti 150 vuotta, mutta pandemian johdosta avajaiset siirtyivät eteenpäin. Samaritaine joutui sulkemaan ovensa vuonna 2005, sillä tavaratalon rakenteet olivat osoittautuneet huonokuntoisiksi ja muodostaneet turvallisuusriskin. Tavaratalon korjaukseen ja uudistamiseen menikin hulppeat 500 miljoonaa euroa. Avajaisia oli rummutettu mediassa pitkään ja pari päivää ennen virallisia avajaisia oli paikalle kutsuttu toimittajia ja sosiaalisen median vaikuttajia saamaan ensitunnelmat tavaratalosta ja nostamaan odotusta.

Vuonna 1870 valmistunut rakennus edustaa Art Nouveau – ja Art Deco -tyylisuuntauksia, mutta tavarataloa oli remontin myötä modernisoitu ja laajennettu. Pont Neuf -sillan ja -metroaseman kupeessa sijaitseva tavaratalo oli saanut lasisen uudisrakennuksen kylkeensä Rue de Rivolin puolelle. Menin avajaispäivänä klo 11.00 jälkeen katsomaan minkälainen jono tavarataloon olisi, ja Pont Neufin puolella kiemurtelikin kaksi jonoa. Totesin, etten viimeistä lomapäivääni kuluttaisi jonottamalla sisään tavarataloon, ja lähdin kiertämään rakennusta Rue de Rivolin puolelle. Yllätyksekseni huomasin, ettei Rue de Rivolin puolella ollut jonoja ollenkaan, joten oletan, että Pont Neufin puolella jonottaville oli ”juttu” päästä sisään nimenomaan vanhan rakennuksen puolelta. Livahdin siis sisään ja kävelin suoraan uudisrakennuksen läpi vanhan tavaratalon puolelle. Ja olihan se valtavan hieno! Seiniä koristivat keltasävyiset maalaukset riikinkukkoineen, ja ison portaikon aaltoilevat ja koristellut rautakaiteet henkivät Art Nouveau -tyyliä.

Arkkitehtuuria riittävästi katseltuani aloin tutkia tavaratalon varsinaista tarjontaa. Louboutin, Jimmy Choo, Kenzo, Cartier, Dior, Tiffany & Co, Balenciaga…nopeasti kävi ilmi, että valikoima oli suunnattu rikkaille pariisilaisille ja turisteille. Tämä on herättänyt mediassa kritiikkiä ja pohdintaa, tarviiko Pariisi vielä yhtä ökyrikkaille tarkoitettua luksustavarataloa. La Samaritainessa on myös 12 ravintolaa ja baaria, ja syyskuussa aukeava viiden tähden hotelli.

Tavaratalossa oli iloinen karnevaalitunnelma ja portaikossa avajaisten kunniaksi tanssiesityksiä. Näytti siltä, että suurin osa asiakkaista oli tullut vain katselemaan ja ihmettelemään legendaarista tavarataloa. La Samaritaine onkin käymisen arvoinen paikka jo pelkästään arkkitehtuuriltaan, vaikka ostoksia siellä ei olisikaan varaa tehdä. Tavaratalossa järjestetään opastettuja ranskan- ja englanninkielisiä kierroksia liittyen sen historiaan ja arkkitehtuuriin. Englanninkieliset kierrokset järjestetään lauantaisin klo 14.00, hinta puolentoista tunnin kierrokselle on 15 euroa ja paikan voi varata tavaratalon conciergeriltä. La Samaritaine on auki peräti 364 päivää vuodessa pysyen kiinni vain toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Toinen arrondissement – katettuja kauppakujia ja paikallista elämää

Olen aiemmin jostain syystä pitänyt toista arrondissementia tylsänä alueena, jossa ei ole juuri mitään nähtävää. Viimeisimmällä Pariisin-matkallani lähdin kuitenkin paremmin tutustumaan tähän alueeseen ja löysinkin eloisia katuja ja kauniita pikkukujia. Alue rajautuu lännessä ja pohjoisessa Boulevard des Capucinesiin, Boulevard Montmartreen sekä Boulevard Poisonnièreen, idässä Boulevard de Strasbourgiin ja etelässä Rue des Capucinesiin sekä Rue Ètienne-Marceliin.

Ensimmäiseksi alueessa ihastuin Rue Montorgueiliin, joka on hyvin eloisa kävelykatu täynnä kahviloita, ruokakauppoja ja ravintoloita. Ruokakaupoista puhuessani en tarkoita mitään Siwoja, vaan ihania juustokauppoja, suklaapuoteja, liha- ja kalakauppoja ja vihannestoreja, jotka houkuttelevat luokseen kauniilla julkisivuillaan. Katu tuntuu olevan pariisilaisten suosiossa ja paikalliset kansoittavatkin terassit viikonloppuisin ja töiden jälkeen. Kadulla sijaitsee lukuisia ravintoloita, joista kaksi erityisen perinteikästä. Numerossa 38 sijaitsee ravintola, jonka julkisivua koristaa jättimäinen etana. Kyseessä on L’Escargot Montorgueil, joka on pian 200 vuoden ajan tarjoillut etanoita pariisilaisille herkkusuille. Vielä sitäkin vanhempi ravintola sijaitsee numerossa 78: Au Rocher de Cancale perustettiin vuonna 1804.

IMG_0427
Rue Montorgueilin iltapäiväruuhka

montor-1
Juustokauppa, hedelmäkauppa ja leipomo houkuttelevat herkkuostoksille

Rue Montorgueil alkaa ensimmäisestä arrondissementista Les Hallesin luota ja ulottuu Sentier-metroasemalle saakka. Mikäli kadun vilkkaus ja tungos alkaa ahdistaa, kannattaa välillä poiketa lähes autioille mutta sieville sivukujille. Ihastuttavien pikkukatujen joukosta hyppää silmille Rue Saint-Denis, sillä sen tarjonta koostuu lähinnä seksikaupoista ja prostituoiduista.

Pariisi on tunnettu katetuista kauppakujistaan (le passage couvert), joita löytyy erityisesti toisesta arrondissementista. Tunnetuin ja ehkä myös kaunein näistä on vuonna 1823 avattu Galerie Viviènne, jota koristavat upeat mosaiikkilattiat ja koristeellinen lasikatto. Kauppakujalla on muutamia ravintoloita ja kahviloita, vaateputiikkeja ja sympaattinen kirjakauppa. Mikään varsinainen shoppailukohde kauppakuja ei ole, mutta kaunis kuin koru ja siksi ehdottomasti käymisen arvoinen. Toisessa arrondissementissa sijaitsevat myös mm. Passage du Grand Cerf, lelukauppoihin erikoistunut Passage des Princes ja Galerie Saint-Marc. Kaikki kauniita upeine lattioineen ja lasikattoineen. Vaikka alla olevissa kuvissa kauppakujilla ei näytä olevan minkäänlaista elämää, on totuus toisenlainen. Kävin valokuvaamassa kujat aikaisin aamulla, jolloin kaupat ja useimmat kahvilatkin olivat vielä kiinni. Yleensä kujilla riittää vilskettä ja elämää!

vivienne-2
Galerie Vivienne aamulla ennen kauppojen aukeamista

passage
Passage des Princes lelukauppoineen

amimarco-1
Passage des Panoramas

Mitä lähemmäs oopperataloa ja Place Vendômea mennään, sitä kalliimmaksi tulevat alueen kahvilat ja putiikit. Näillä seuduilla erinomainen kahvilavalinta onkin osoitteessa 3 Boulevard des Capucines sijaitseva Starbucks, jossa saa hyvän kahvin lisäksi nauttia upeasta ja loistokkaasta interiööristä, mitä ei yleensä tähän kahvilaketjuun liitetä. Kohtuuhintaisia ravintoloita ja kahviloita sekä kiinnostavia vaateputiikkeja löytyy myös Rue Étienne-Marcelin varrelta.

Summa summarum, lähde rohkeasti tutkimaan myös toista arrondissementia. Kulje Rue Montorgueil päästä päähän, piipahda sen sivukaduilla (mm. ihastuttavalla Rue Tiquetonnella), shoppaile Rue Étienne-Marcelilla ja istahda Galerie Viviennen kahvilaan lepuuttamaan jalkojasi.

montor-3
Rue Tiquetonne

 

 

 

Les bouquinistes – Seinen varren kirjakauppiaat

Seinen rantamaisemaan kuuluvat olennaisena osana les bouquinistes, eli vihreistä laatikoistaan vanhoja kirjoja myyvät kauppiaat, bukinistit. Kirjakauppiaita onkin ollut Seinen varrella jo kauan, sillä ensimmäiset myyjät ilmaantuivat paikalle jo 1500-luvulla. Kuitenkin vasta vuonna 1859 toiminta järjestäytyi ja Pariisin kaupunki osoitti bukinisteille tietyt myyntipaikat. Ja vasta vuonna 1891 otettiin käyttöön kiinteät myyntikojut, nuo tummanvihreät laatikot.

Tänä päivänä kirjakauppiaita on noin 240 ja heidän rivistönsä ulottuu Seinen oikealla rannalla Pont Marielta Quai du Louvreen ja vasemmalla rannalla Quai Voltairelta Quai de la Tournelleen. Suosituimmat kauppapaikat sijaitsevat Notre-Damen liepeillä, jossa on aina eniten turisteja.

Mistä tahansa lootasta kirjoja ei kuitenkaan saa kaupitella, vaan vihreän laatikon mitat on tarkasti määritelty: se saa olla kaksi metriä pitkä ja 75 cm syvä. Korkeus puolestaan saa olla Seinen puolella 60 cm ja kadun puolella suljettuna 35 cm. Kauppias on myös sitoutunut huolehtimaan laatikon ylläpidosta, mm. sen maalaamisesta. Tarkkoja aukioloaikoja ei ole, mutta useimmiten kauppiaat ovat paikalla aamupäivästä auringonlaskuun. Kaupunki on velvoittanut bukinistit pitämään kojujaan auki vähintään neljänä päivänä viikossa.

bukinisti2
Kyllä tuolla jossain julisteiden takana niitä kirjojakin on…
Osa kauppiaista on erikoistunut; joillakin on myynnissä esimerkiksi vain sarjakuvia tai keittokirjoja ja muuta ruokaan liittyvää kirjallisuutta. Jokaisella kauppiaalla on neljä laatikkoa, joista kolmessa pitää olla myynnissä kirjoja, mutta neljännessä voi olla vaikkapa turistirihkamaa. Tästä onkin noussut haloo niin Pariisin kaupungin kuin kauppiaidenkin joukossa. Moni kauppias valittaa toimeentulon niukkuutta, sillä kirjat eivät mene tänä päivänä kaupaksi kuten ennen. Osa kauppiaista onkin joutunut myöntymään tämän ikävän tosiasian edessä ja ottamaan myyntiin turisteja kiinnostavaa rihkamaa, kuten Eiffel-torni -aiheisia avaimenperiä ja jääkaappimagneetteja. Pariisin kaupunki on ilmiöstä huolissaan, sillä rihkaman myyminen perinteisistä bukinistien kojuista ei näytä kovin arvokkaalta. Myös osa kauppiaista on sitä mieltä, että rihkaman myyminen vie heidän arvostustaan kirjakauppiaina alaspäin. Vuonna 1991 Seinen varret ja sen myötä myös bukinistit pääsivät Unescon maailmanperintökohteeksi, mikä varmasti osaltaan selittää kaupungin halua ylläpitää kauppiaiden kirjanmyyntitoimintaa.

Vaikka bukinistit hädin tuskin saavat elantonsa kasaan, on myyntipaikoille kaikesta huolimatta jopa kahdeksan vuoden jonotuslista. Myyjät maksavat paikasta vuokraa, mutta veroja heidän ei tarvitse myyntituloistaan maksaa.

Kuten kaikki Pariisissa käyneet ovat varmasti huomanneet, on laatikoissa myynnissä pilvin pimein kaikenlaista tilpehööriä ja laatikoiden reunoista roikkuu julistekopioita sekä halvan näköisiä maisemamaalauksia Pariisista…Ymmärrettyäni miten tiukilla bukinistit toimeentulonsa kanssa ovat, päätin jatkossa aina käydä ostamassa heiltä jotain. Enkä siis missään nimessä avaimenperiä, vaan nimenomaan kirjoja. Käy sinäkin. 🙂

bukinisti1
Kun tarkasti katsoo niin kyllä siellä kirjojakin on…

Lukutoukan Pariisi

Pariisi on lukutoukan paratiisi, sillä kaupungissa on satoja toinen toistaan houkuttelevampia kirjakauppoja. Houkuttelevuutta lisää kirjojen edullinen hinta, sillä romaanin saa usein ostettua jopa kympillä. Suurin osa myytävistä romaaneista on pehmeäkantisia, mikä osaltaan selittää alhaista hintaa. Hintahaitari on toki leveä ja isoista kahvipöytäkirjoista saa pulittaa kymmeniä euroja. Ranskankielen taitajilla on Pariisissa tietysti kissanpäivät, mutta kaupungissa on myös lukuisia englanninkielistä kirjallisuutta myyviä kirjakauppoja. Otetaan pieni katsaus Pariisin kirjakauppoihin.

Kaupungin tunnetuin kirjakauppa on eittämättä Shakespeare & Company, josta kirjoitin aiemmin oman blogipostauksen. Kirjakauppa on niin suosittu, että joskus ovella on portsari säännöstelemässä asiakkaiden määrää. Suosittelenkin menemään kirjakauppaan aamupäivällä, jolloin voi välttää pahimmat ruuhkat. Tänä kesänä Shakespeare & Company julkaisi kaupastaan näyttävän, englanninkielisen historiikin, jonka itsekin hankin. Kirjani odottaa vielä lukemista, joten sen sisältöä en vielä osaa kommentoida. Historiikki näyttää kuitenkin upealta teokselta, joten toivon mukaan ehdin sen pariin pikaisesti. 

pariisitoukokuu-142

Toinen kirjakauppa, joka myy pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta, on Rue de Rivolilla sijaitseva Calignani, joka voi kehua olevansa maanosan vanhin englanninkielinen kirjakauppa. Se perustettiin vuonna 1801 ja nykyisellä paikallaan se on sijainnut vuodesta 1856 lähtien. Kauppa on ollut Calignanin perheen omistuksessa jo kuuden sukupolven ajan ja on pysynyt itsenäisenä liikkeenä. Calignanin kirjavalikoima on varsin laaja ja erityisesti sen taidekirjaosastolle on helppo uppoutua pitkiksikin ajoiksi. Kirjakauppa on tunnettu myös kuuluisista asiakkaistaan ja siellä onkin vuosien varrella nähty mm. Ernest Hemingway, Orson Welles, Marlene Dietrich ja Karl Lagerfeld. Yksi omista hienoista Pariisin-muistoistani on juuri Lagerfeldiin törmääminen kyseisessä kirjakaupassa.

Calignania lähellä sijaitsee toinenkin englanninkielistä kirjallisuutta myyvä kirjakauppa, nimittäin WHSmith. Se ei ole yhtä tunnelmallinen tai historiallisesti kiinnostava kuin Shakespeare & Company tai Calignani, mutta voi kuitenkin kehuskella isolla kirjavalikoimallaan. Kesällä kirjakaupan toinen kerros oli kokonaan suljettu remontin vuoksi ja syksyn aikana sinne onkin tarkoitus avata englantilainen teehuone. Kaikenlaiset kirjakahvilat ovat mielestäni kiva ajatus, mutta pahoin pelkään WHSmithin teehuoneen vievän tilaa kirjoilta ja se ei ole hyvä juttu. Ranskan kielen opiskelijana olen usein ostanut WHSmithista kaksikielisiä kirjoja, joissa toisella sivulla teksti kulkee ranskaksi, toisella englanniksi. 

Yksi suosikkikirjakaupoistani löytyy Centre Pompidoun museon pohjakerroksesta. Valtavan kokoinen museokirjakauppa myy pääasiassa taidekirjoja eri aloilta. Eli jos olet kiinnostunut vaikkapa valokuvauksesta, muodista, teatterista tai maalaustaiteesta, niin tämä on sinun kirjakauppasi! Kauppaan päästäkseen pitää valitettavasti kävellä muiden museovieraiden kanssa turvatarkastuksen läpi, joten mikäli museossa on menossa jokin suosittu näyttely, voivat jonot olla pitkät. Mutta ainahan Pariisissa jonottaa saa…

Le BHV Marais – tavaratalossa on aivan mahtava kirjaosasto. Myynnissä on pääasiassa ranskankielistä kirjallisuutta, mutta olen ihastellut siellä myös hienoja englanninkielisiä kirjoja Pariisista ja Ranskasta. Sama pätee myös toiseen suureen tavarataloon Galeries Lafayetteen, jonka hyllyistä löytyy kivoja matkakirjoja. Pariisissa on tietysti ranskalaisen kauppaketju Fnacin liikkeitä, joissa on aina myös iso kirjaosasto. Tavaratalojen kirjaosastoilla on yleensä iso valikoima, mutta pikkukirjakauppojen tunnelmallisuus niistä kyllä puuttuu.

Gibert Jeune on kirjakauppaketju, joka myy edullisesti uusia ja huippuhalvalla käytettyjä kirjoja. Halvimmillaan kirjoja saa eurolla, joten ei ihme, että kaupan kirjalaareilla saattaa välillä olla tungosta. Ei muuten kannata unohtaa myöskään Seinen varrelta tuttuja kirjakauppiaita les bouquinistes, jotka tosin nykyään näyttävät keskittyvän enemmän matkamuistojen kuin kirjojen myymiseen.

dsc_0456

Vaikka ranskan kieli ei sujuisikaan, kannattaa ihastuttavissa kirjakaupoissa poiketa ihan vain fiilistelläkseen. Kirjojen ystävät kyllä tietävät, että kirjakaupoissa pystyy notkumaan tuntitolkulla ihan vain kirjoja hipelöiden! 😀 Suosikkialueellani Marais’ssa kirjakauppoja on lähes joka nurkalla, joten lukutoukka saa siellä pysähtyä vähän väliä tutkimaan tarjontaa. 

maanantai-013
Galerie Viviennessä sijaitseva sympaattinen kirjakauppa
Pariisin kirjakaupoissa on paljon myös tapahtumia, joten kannattaa seurata ainakin aktiivisimpia kauppoja somessa, jottei missaisi esimerkiksi kirjailijoiden vierailuita. Maaliskuussa Le Bon Marché -tavaratalon kirjaosastolla aiheutti säpinää Grace Jones, joka oli markkinoimassa uutta kirjaansa. Itse en päässyt paikan päälle ja se harmittaa edelleen…

Tässä pieni pintaraapaisu Pariisin kirjakauppoihin. Olisipa kiva joskus kirjoittaa niistä kirja 🙂 
torstaitaas-032

Tällaiset hyllyt ilahduttavat aina!

 

 

Pariisin paras kaupunginosa

Arrondissementien esittelyvuorossa on tällä kertaa Marais’n pohjoispuoli, eli kolmas arrondissement. Asuin alueella ensimmäistä kertaa heinäkuun matkallani ja ihastuin siihen ikihyviksi. Ja kyllä, olen valmis julistamaan sen Pariisin parhaimmaksi kaupunginosaksi! Aluetta rajaavat Boulevard Saint-Martin pohjoisessa, Rue Rambuteau ja Rue des Francs Bourgeois etelässä, Boulevard de Strasbourg lännessä sekä Boulevard du Temple ja Boulevard Beaumarchais idässä.

Kolmas arrondissement on hurmaavan pariisilaista aluetta hieman turistivirtojen ulottumattomissa. Alueella ei ole mitään maailmankuulua nähtävyyttä, mutta siellä on erinomainen mahdollisuus seurata paikallisten elämää ilman, että turistiryhmät pyörivät edessä selfiekeppien kanssa.

 

DSC_1070

DSC_1082

Marais’n koilliskulmassa sijaitsee Place de la République. Tälle aukiolle pariisilaiset kokoontuvat osoittamaan mieltään, mutta sinne on ollut viimeisen vuoden aikana tapana kokoontua myös hiljentymään Pariisia kohdanneiden terrori-iskujen jälkeen. Aukion keskellä olevasta Marianne-patsaasta onkin tullut alttari, jossa on iskuissa menehtyneiden kuvia, kynttilöitä, kirjeitä ja lehtileikkeitä. Tänä kesänä kuitenkin ilmoitettiin, että patsas puhdistetaan ja kaikki muistomerkit siirretään pois. Kieltämättä mikään kaunis näky patsas ei viime aikoina olekaan ollut.

Kolmannessa arrondissementissa on myös muutama kiinnostava museo; taannoin uudelleen avattu, upea Picasso-museo, kaupungin historiaa esittelevä Musée Carnavalet ja tiedemuseo Musée des Arts et Métiers. Shoppailunhaluisten kannattaa suunata Rue des Francs Bourgeois’lle, josta löytyy paljon kivoja putiikkeja ja mm. japanilainen Uniqlo. Toinen vilkas katu on Rue Vielle de Temple, jonka varrella on paljon pieniä kuppiloita ja kahviloita. Katu päättyy neljännen arrondissementin puolelle viehättäviin juutalaiskortteleihin, joten se kannattaa kulkea vaikka päästä päähän.

DSC_0391

Tässä muutama ravintolavinkki alueelle:

Wild And The Moon on trendikäs, rento paikka, joka tarjoilee pääasiassa luomukasvisruokaa. Myynnissä on myös smoothieita ja mehuja – valikoimasta löytyy mm. mehu nimeltään Better Than Botox (en ole kokeillut)! Tämän kahvila-ravintolan  löytää osoitteesta 55 Rue Charlot.

Rue Charlotia kun kävelee pari korttelia eteenpäin numeroon 30, löytää pienen kivan mehubaari-ravintolan nimeltään Health Inside. Lounasaikaan sieltä saa salaatteja ja mukaan voi napata herkullisen mehun.

Nurkan takana Wild And The Moonista on pieni ravintola nimeltään Café Pinson, jonka ruokalista painottuu luomukasvisruokaan. Se on niinikään nuorekas ja rento paikka. Osoite on 6 Rue du Forez.

Marché des Énfants Rouges on Pariisin vanhin, 1600-luvulta peräisin oleva, katettu tori. Tänä päivänä siellä voi ruokaostosten teon lomassa syödä lounasta, sillä torin laidalla on muutamia kivoja kuppiloita, mm. Au Coin Bio. Tori löytyy osoitteesta 39 Rue de Bretagne.

Rue de Bretagnen varrelta löytyy paljon muutakin houkuttelevaa; useita kivannäköisiä ravintoloita, kahviloita, leipomo, luomuruokakauppa, valokuvakauppa ja kirjakauppa, joten siltä kadulta ei välttämättä tarvitse poistua lainkaan – kaikki tarpeellinen löytyy. 🙂

Itse olen menettänyt sydämeni tälle Pariisin kolmannelle arrondissementille ja lämpimästi voin suositella siihen tutustumista. Mutta ei kerrota ihan kaikille kuinka ihana paikka se on… 🙂

DSC_0350

DSC_0357

 

 

 

 

 

 

 

Shakespeare and Company – Pariisin kuuluisin kirjakauppa

Pariisin Shakespeare and Company -kirjakauppa ansaitsee oman blogitekstinsä. Se on lähes aina täynnä, ahdas ja kesällä tukahduttavan kuuma, mutta siitä huolimatta poikkean siellä joka kerta Pariisissa käydessäni. Kaikki kirjakaupat ovat lähellä sydäntäni, mutta Shakespeare and Company sykähdyttää hienolla menneisyydellään ja tunnelmallaan.

Vuonna 1919 amerikkalainen kustantaja ja kirjakauppias Sylvia Beach perusti Pariisin vasemmalle rannalle Shakespeare and Companyn, joka myi ja lainasi englanninkielistä kirjallisuutta. Kirjakauppa houkutteli puoleensa lukuisia aloittelevia, köyhiä kirjailijoita, kuten Ernest Hemingwayn, F. Scott Fitzgeraldin ja James Joycen, joista tuli vakiokasvoja kirjakaupassa. James Joyce jopa piti kirjakaupassa toimistoaan. Kuuluisuuteen Sylvia Beach nousi kustannettuaan James Joycen Odysseuksen, mutta kirjakauppa kärvisteli kuitenkin rahavaikeuksissa. Saksalaisten vallattua Pariisin oli Sylvia Beach lopulta pakotettu sulkemaan kirjakaupan ovet lopullisesti vuonna 1941.

Shakespeare and Company sai kuitenkin uuden elämän toisen amerikkalaisen, George Whitmanin myötä. Vuonna 1951 hän perusti Le Mistral -nimisen kirjakaupan Notre-Damea vastapäätä Seinen vasemmalle rannalle. Whitman vaali Beachin kirjakaupan henkeä ja muutti vuonna 1964 kaupan nimen Shakespeare and Companyksi. Alusta saakka George Whitman Sylvia Beachin lailla huolehti aloittelevista kirjailijoista ja runoilijoista antaen näiden yöpyä kirjakaupan yläkerrassa. Vastineeksi kirjailijat auttoivat kirjakaupassa myymällä kirjoja, siivoamalla tai pieniä remonttihommia tehden. Rakastettu ja arvostettu George Whitman kuoli vuonna 2011 98-vuotiaana kirjakaupan yläkerrassa sijaitsevassa asunnossaan.

Kirjakauppa on ollut esillä mm. Ernest Hemingwayn kirjassa Nuoruuteni Pariisi ja Woody Allenin elokuvassa Midnight in Paris, joten ei ihme, että siitä on tullut turistinähtävyys. Kaksikerroksisessa kaupassa on kuitenkin edelleen jäljellä entisaikojen tunnelmaa; sen narisevissa portaissa, lattiasta kattoon ulottuvissa kirjahyllyissä sekä yläkerran vanhassa kirjoituskoneessa ja parissa sängyssä, joissa edelleen kirjailijan urasta haaveilevat voivat yöpyä.

Lämpimästi suosittelen tietysti kirjakaupassa vierailua ja myös Sylvia Beachin kirjoittamaa kirjaa ”Shakespeare and Company”, missä Beach kertoo kirjakaupan vaiheista värikkäästi ja mukaansatempaavasti.

Kirjakaupasta vastaa nykyään George Whitmanin tytär Sylvia Whitman, joka vaalii kirjakaupan henkeä, mutta on myös hienovaraisesti modernisoinut sitä. Shakespeare and Company löytyy nykyään sosiaalisesta mediasta ja sen viereen Rue de la Bûcherielle on vastikään avattu kirjakaupan nimeä kantava kahvila. Kirjakauppa järjestää kirjafestivaalia sekä kirjallisuusiltoja ja muita tapahtumia, joten kannattaa ennen Pariisin-matkaa tutkia Shakespeare and Companyn nettisivuilta, mitä kirjakaupassa tapahtuu.

shakeapeare