Pariisin second hand -vaateliikkeet, osa 2

Vietin pääsiäisen Pariisissa ja päätin käydä järjestelmällisesti läpi kaupungin second hand -vaateliikkeitä. Siinä olikin hommaa! Apuna oli puhelimeeni lataamani sovellus Unique Appli, joka löysi lähellä olevat second hand -liikkeet missä tahansa Pariisissa liikuinkin. Sovellus oli varsin hyödyllinen ja sijainnin lisäksi se antoi tietoa kaupan hintatasosta ja tuotevalikoimasta; siitä oliko kaupassa myynnissä vaatteita naisille ja / vai miehille, oliko myynnissä asusteita jne.

Vaikka en kaikkia Pariisin liikkeitä kolunnutkaan, niin paljon ehdin nähdä: pieniä kuratoituja liikkeitä, hyväntekeväisyyskauppoja, painon perusteella vaatteita myyviä kauppoja ja luksusvaatteisiin erikoistuneita kauppoja. Kaiken kaikkiaan täytyy kyllä todeta, että Helsinki voittaa Pariisin 6-0 second hand -liikkeiden tasossa. Pienet, kuratoidut liikkeet Pariisissa ovat harvemmin erikoistuneita esim. mekkoihin tai miesten vaatteisiin, vaan niissä on yleensä pieni valikoima sattumanvaraisia vaatteita. Tällaisista kaupoista hyvien löytöjen tekeminen on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Monien kehumat Guerrisol- tai Free’p’Star-ketjun liikkeet puolestaan ovat täpötäynnä halpoja vaatteita, jotka eivät useinkaan ole missään järjestyksessä. Liikkeet ovat sotkuisen ja sekaisen oloisia, joten niissä käyminen ei mielestäni ole kovinkaan inspiroivaa. Mutta muutaman liikkeen haluan nostaa esille kaupungin valtavasta määrästä second hand -liikkeitä.

Aiemmassa julkaisussani mainitsin Rue Tiquetonnella sijaitsevat liikkeet Episode ja Kiliwatch. Ne ovat mielestäni edelleen kaupungin parhaimmistoa. Liikkeet ovat isot, mutta siistit ja hyvässä järjestyksessä. Erityisesti haluan mainita Episoden kivan mekko-osaston liikkeen pohjakerroksessa. Kiliwatchista puolestaan löysin tällä kertaa kaksi ihanaa huivia, Jean-Louis Scherrerin silkkihuivin ja Sonia Rykielin ihanan punamustan upeuden. Kiliwatchissa on vanhojen vaatteiden lisäksi osasto uusille, nuorten suunnittelijoiden tekemille vaatteille.

Galerie Lafayette -tavaratalossa on iso käytettyjen vaatteiden osasto. Se on näyttävästi laitettu, värikäs, tuotteet todella siistejä, mutta aika hinnakkaita. Vaatteet on aseteltu väljästi, joten osastolla on kiva kierrellä ja käydä läpi vaatteita ilman että viisi vaatetta valuu henkarista lattialle kun yrittää yhtä ottaa esille. Täältäkin löysin itselleni kauniin huivin.

BIS Boutique Solidaire -ketjulla on kolme liikettä Pariisissa. Kävin niistä yhdessä, osoitteessa 7 Boulevard du Temple. Liike oli äärettömän siisti ja hyvin järjestyksessä, ja henkilökuntaa oli runsaasti pitämässä huolta kaupan siisteydestä. Vaatteet oli järjestetty kategorioittain, joten niitä oli helppo käydä läpi. Mitään ei tarttunut mukaani, mutta tulen varmasti jatkossakin käymään kyseisissä liikkeissä.

Hippy Market -ketjulla on kolme liikettä Pariisin keskustassa. Liikkeet on tosi kivasti sisustettu ja ketju cooliksi brändätty, mutta hintataso on mielestäni suhteettoman korkea kun vertaan Helsingin hintoihin. Nahkarotsit, jotka meillä UFFissa maksaa 30-40 euroa, maksoivat Hippy Marketissa 80-90 euroa. Vintagepaidoista, joita meillä saa 10-15 eurolla, sai heidän liikkeissään pulittaa helposti 40-60 euroa. Halusin nostaa ketjun tähän kuitenkin esille, sillä liikkeet tosiaan ovat kauniita ja hyvin ylläpidettyjä, joten niissä käyminen on sinänsä oikein mukavaa, ja ainahan voi tehdä jotain spessulöytöjä, joita ei kotimaisista liikkeistä löydä.

Rétro-Paris-niminen liike osoitteessa 20 Rue de Turbigo osoittautui mielenkiintoiseksi. Hinnat olivat kohtuulliset (kivoja mekkoja alle 20 eurolla) ja valikoima kiinnostava. Kannattaa käydä, jos on joka tapauksessa poikkeamassa läheisissä Episode- ja Kiliwatch -liikkeissä.

Kaiken kaikkiaan siis Pariisissa ollaan Helsinkiä (ja muutakin Suomea) jäljessä, mitä tulee second hand -skeneen. Suosittelen kuitenkin lataamaan mainitsemani Unique Appli -sovelluksen ja poikkeamaan matkan varrelle osuvissa liikkeissä. Second hand -vaatteiden ostaminen on kuin aarteen etsintää ja täydellinen vaate saattaa löytyä mistä tahansa.

Kevään 2022 kiinnostavimmat näyttelyt

Kevätkausi on pyörähtänyt käyntiin myös näyttelyiden osalta, ja nyt onkin hyvä aika katsoa, mitä pariisilaismuseoilla on tarjottavanaan.

Yves Saint Laurent aux Musées on yksi tämän kevään isoimmista näyttelykokonaisuuksista Pariisissa. Tammikuun 2022 lopussa tuli kuluneeksi 60 vuotta YSL:n ensimmäisestä muotinäytöksestä, ja tätä juhlitaan samaan aikaan peräti kuudessa pariisilaismuseossa. YSL:n muotiluomusten tuominen museoon on loogista, sillä hän sai inspiraatiota muiden taiteilijoiden, kuten Piet Mondrianin, Pablo Picasson ja Henri Matissen, töistä. Museoissa nähdään rinnakkain YSL:n suunnittelemia vaatteita ja niihin vaikuttaneita taideteoksia. Mukana suurnäyttelyssä ovat Louvre, Musée d’Orsay, Centre Pompidou, Musée d’Art Moderne de Paris, Musée Picasso ja Musée Yves Saint Laurent. Näyttelyt käynnistyivät kaikissa museoissa 29.1. ja niitä voi käydä katsomassa 15.5. saakka.

Le Monde de Steve McCurry esittelee kuuluisan amerikkalaisen kuvajournalistin töitä upeasti Musée Maillol’ssa. Kävin itse katsomassa tämän näyttelyn jo vuodenvaihteessa ja olin erityisen vaikuttunut siitä, miten McCurryn kuvat oli museoon ripustettu. Steve McCurry on pitkällä urallaan työskennellyt erityisen paljon Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa kuvaten konflikteja ja ihmispotretteja. Näiden kuvien lisäksi Pariisin näyttelyssä nähdään McCurryn ottamia kuvia mm. New Yorkin terrori-iskuista vuonna 2001. Näyttely oli vaikuttava ja voin suositella sitä lämpimästi. Liput maksavat 15 euroa ja näyttely menee 29.5. saakka Musée Maillol’ssa. Tämän tekstin kuvituksena on ottamiani kuvia kyseisestä näyttelystä.

Maaliskuun 2. päivä Musée du Luxembourgissa aukeava Pionnières-näyttely kertoo 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla eläneistä ja uraa luoneista naistaiteilijoista, joita omana aikanaan syrjittiin ja vähäteltiin. 1920-luvun Pariisissa vaikutti uusi sukupolvi naisia, jotka halusivat luoda uraa taiteilijoina yhteiskunnan asettamista toisenlaisista odotuksista huolimatta. Näyttely tuo esiin näiden pioneerien roolin nykytaiteen kehittymisessä maalauksien, valokuvien, filmien, veistoksien ja kirjojen kautta. Näyttelyä on sponsoroinut Chanel, ja se menee 10.7. saakka. Liput näyttelyyn maksavat 14,50 euroa.

Musée de l’Hommessa pääsee tutustumaan tennareiden historiaan. Sneakers, les baskets entrent au musée kertoo tennareiden historian, niiden käytön muuttumisen urheilujalkineista suosituiksi vapaa-ajan jalkineiksi hiphop-kulttuurin myötä. Musée de l’Hommessa käydessä kannattaa aina muistaa piipahtaa myös museokahvilassa, jonka ikkunoista on vaikuttava näköala Eiffel-tornille. Näyttely alkoi lokakuussa ja se menee 25.7. saakka. Näyttelylippu kustantaa 10 euroa.

Jos hiphop-kulttuuri kiinnostaa, niin kannattaa ottaa kohteeksi Philharmonie de Paris, jossa menee hiphopin historiasta kertova näyttely. Näyttely kertoo hiphopin synnystä 70-luvun Bronxissa, mutta näyttelyn painopiste on siinä, miten hiphop saapui Ranskaan ja miten se on muuttanut ranskalaista yhteiskuntaa. Näyttely on auennut joulukuussa ja sen voi käydä katsomassa 24.7. saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa.

Espanjalaista arkkitehtia Gaudia juhlitaan keväällä Musée d’Orsayssa. Huhtikuun 12. päivä aukeavassa näyttelyssä katsoja pääsee tutustumaan Gaudin merkittävimpiin töihin, työskentelytapoihin ja projekteihin. En tiedä, miten Gaudin töiden suuruus ja ylenpalttius päästään näyttelyssä kokemaan, sillä tuskin museoon aiotaan Sagrada Familiaa uudelleen rakentaa 😀 Mutta eiköhän pariisilaismuseoon käymisen arvoinen näyttely joka tapauksessa koota. Näyttely menee 17.7. saakka ja lipun voi lunastaa 13 euron hintaan.

Maaliskuun 30. päivä avautuu valokuvataiteen museossa (Maison Europeénne de la Photographie) Love Songs -näyttely, joka kertoo pariskuntien tarinoita ensitapaamisesta, avioliitosta, erosta ja viimeisistä hetkistä yhdessä. Näyttelyn ytimenä on kahden valokuvaajan, Nobuyoshi Arakin ja Nan Goldinin, teokset, joita peilataan muiden valokuvaajien töihin. Kuvat ulottuvat 1950-luvulta meidän päiviimme saakka. Marais’n sydämessä sijaitsevassa museossa voi näyttelyn käydä katsomassa 21.8.

Tässä muutama nosto kevään näyttelytarjonnasta Pariisissa. Kattavan listauksen kaikista kaupungissa menevistä ja tulevista näyttelyistä löytyy Pariisin matkailuneuvonnan sivuilta.

Pariisin second hand -vaateliikkeet, osa 1

Olen second hand -intoilijana hyvin tuore ja oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana olen kierrellyt käytettyjen vaatteiden liikkeissä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Pariisissakin olen käynyt second hand -liikkeissä aiemmin vain satunnaisesti, ja vasta viime lokakuussa ja vuodenvaihteessa järjestelmällisemmin.

Googlailin liikkeitä ja tietyt kaupat toistuivat useissa listauksissa. Kävin näitä kahdella viimeisimmällä matkallani läpi, mutta toki vastaan tuli myös sellaisia käytettyjen vaatteiden liikkeitä, joita en ollut netistä bongannut. Vaikka en todellakaan ole kolunnut läpi kaikkia Pariisin second hand -liikkeitä, niin olen saanut jo jonkinlaisen käsityksen kaupungin tarjonnasta. Nostan tässä kirjoituksessa muutaman oman suosikkini esille ja kerron liikkeistä vähän yleisemminkin.

Rue Tiquetonnella, Pariisin toisessa arrondissementissa, on kaksi käymisen arvoista liikettä: Episode ja Kiliwatch. Episode sijaitsee osoitteessa 12-16 Rue Tiquetonne. Kahteen kerrokseen levittäytyvä iso liike on hyvässä järjestyksessä, vaikka osa rekeistä onkin niin täynnä, että vaatteiden läpikäyminen on jopa vähän hankalaa. Episodesta löysin itselleni 25 eurolla kauniin mustan mekon, joka istui kuin olisi ollut minulle ommeltu. En löytänyt mekosta lappuja ja kuvittelin sen olevan silkkiä, ja lähdin kaupasta ikionnellisena tästä mahtavasta löydöstä. Hotellilla tarkemmin mekkoa tutkiessani löysin laput ja ihan viskoosiahan se mekko sitten olikin….mutta hyvä ostos kuitenkin. Rue Tiquetonnella numerossa 64 sijaitseva Kiliwatch on puolestaan konseptikauppa, jossa on oma osastonsa uusille vaatteille ja oma, isompi osasto käytetyille vaatteille. Kuten Episode, myös Kiliwatch on siisti ja hyvin järjestetty. Ei siis mitään epämääräisiä tongittavia kasoja, vaan kaikki on siististi rekeissä roikkumassa. Kiliwatchissa on aivan erityisen suuri miesten käytettyjen vaatteiden osasto.

Thanx God I’m VIP -liike on nostettu esille monissa second hand -liikkeiden listauksissa ja mainittiinpa se myös eräässä suomalaisessa naistenlehdessä. Kaupasta on turha etsiä halpaa Monkia tai Zaraa, sillä kaikki vaatteet ovat merkkituotteita ja hinnat sen mukaiset. Tämäkin liike on iso ja vaatteet siististi rekeissä, kuten olettaa saattaa. Varmasti erinomainen paikka, jos on kiinnostunut vintagesta ja on valmis maksamaan siitä. Kaikkia hintalappuja en syynännyt, mutta hinnat olivat enemmän satasissa kuin kympeissä, ja bongasin myös yli tuhat euroa maksaneen Hermesin jakun. Liikkeestä voi varmasti tehdä upeita löytöjä, jos on luksusmerkkivaatteiden perässä. Kauppa sijaitsee osoitteessa 12 Rue de Lancry.

Roussotto Vintagen näyteikkunaa. Paco Rabannen metallivyö olisi kiinnostanut, mutta en uskaltanut katsoa hintalappua…

Kilo Shop -ketjun liikkeitä Pariisista löytyy lukuisia. Hinnat määräytyvät painon mukaan ja vaatteet on merkitty eri hintaluokkiin. Kaupungin ydinkeskustan liikkeet ovat yleensä aina tupaten täynnä turisteja ja paikallisia, mutta jos haluaa vähän väljemmille vesille, kannattaa hypätä metroon ja tulla République-aukiolle, jonka välittömässä läheisyydessä on kaksi Kilo Shop -liikettä. Osoitteessa 23 Rue Faubourg du Temple on iso, äärettömän hyvin järjestyksessä oleva ja siisti Kilo Shopin liike. Aika lähellä osoitteessa 8 Boulevard de Magenta on huomattavasti pienempi liike, mutta siellä ruuhkaa on myös yleensä vähemmän kuin ydinkeskustan kaupoissa. 

Rue Faubourg du Temple -katua pitkin kun jatkaa ylöspäin, osuu kohdalle kaksi käymisen arvoista liikettä: Emmaüs Alternatives (numerossa 43) ja toisella puolella tietä pikkuruinen Urban Vintage (numerossa 50). Emmaüksella on Pariisissa lukuisia liikkeitä, joista osa on vähän sekaisia ja ahtaita, mutta tämä kauppa on varsin siisti ja isohko. Vaatteiden ja asusteiden lisäksi liikkeestä löytyy paljon mm. kirjoja. Emmaüsta vastapäätä tien toisella puolella on puolestaan hyvin pieni, mutta kivan oloinen Urban Vintage, joka keskittyy 80- ja 90-luvun vaatteisiin.

Guerrisol on ketju, jolla on Pariisissa 13 käytettyjen vaatteiden liikettä. Guerrisol tuntuu olevan monen vintagen rakastajan top-listalla, mutta itse muutamassa Guerrisolin liikkeessä käyneenä en tätä intoa jaa. Liikkeet ovat ahtaita ja sotkuisia, ja rekit pursuilevat vaatteita. Ehkä normaaliaikoina ahtaissa liikkeissä vaatteiden tutkiminen ei niin ahdistaisi, mutta pandemia-aikana toivon kaupoilta väljyyttä ja mahdollisuutta edes jonkinlaisten turvavälien pitämiseen. 

Muutamassa kehutussa second hand -liikkeessä olen käynyt kääntymässä ja todennut henkilökunnan ja ilmapiirin niin nihkeäksi, että olen aika ripeästi poistunut liikkeestä. Tällaisia liikkeitä ovat esim. Vintage Désir Rue des Rosiers’lla ja Come on Eileen Rue des Taillandiers’lla. Jälkimmäisessä myyjä hädin tuskin tervehti eikä käyttänyt maskia (joulukuussa 2021), joten minullakaan ei ollut fiiliksiä jäädä tutkimaan valikoimaa. 

Free’P’Starilla on Pariisin ydinkeskustassa viisi liikettä, jotka kaikki sijoittuvat Les Hallesin, Hôtel de Villen ja Saint Paulin alueelle. Ne ovat ahtaita ja pieniä putiikkeja, joissa usein täpötäysien vaaterekkien lisäksi valtavia laukkukasoja pengottavaksi. Samoilla seuduilla osoitteessa 8 Rue de Rivoli on niinikään pikkuinen, mutta kiinnostava Tilt Vintage -liike.

Eräällä iltakävelyllä osuin sattumalta liikkeeseen nimeltään Roussotto Vintage. Pieni putiikki oli täynnä ihania iltapukuja, käsilaukkuja ja muita asusteita. Merkkituotteilla oli kovat hinnat, mutta kauppa vaikutti siltä, että sieltä olisi hyvinkin voinut tehdä mahtavia löytöjä. Itseäni ei sillä kerralla lykästänyt. Kauppa sijaitsee 11:nnessä arrondissementissa osoitteessa 13 bis Rue Saint-Maur. Kyseinen katu on muutenkin todella kiva; siellä on paljon kahviloita, ravintoloita ja pariisilaista tunnelmaa ilman turistimassoja, joten suosittelen poikkeamaan.

Tässä oli vain pieni katsaus Pariisin second hand -liikkeisiin. Lisäsin otsikkoon ”osa 1”, sillä varmasti palaan taas tämän aiheen ääreen, kunhan olen seuraavilla reissuillani löytänyt uusia, mielenkiintoisia kauppoja.

La Samaritainen paluu

Pariisin legendaarinen La Samaritaine -tavaratalo aukesi 16 vuoden kiinniolon jälkeen kesäkuun 23. päivä. Tavaratalon piti aueta jo vuosi sitten, jolloin se täytti 150 vuotta, mutta pandemian johdosta avajaiset siirtyivät eteenpäin. Samaritaine joutui sulkemaan ovensa vuonna 2005, sillä tavaratalon rakenteet olivat osoittautuneet huonokuntoisiksi ja muodostaneet turvallisuusriskin. Tavaratalon korjaukseen ja uudistamiseen menikin hulppeat 500 miljoonaa euroa. Avajaisia oli rummutettu mediassa pitkään ja pari päivää ennen virallisia avajaisia oli paikalle kutsuttu toimittajia ja sosiaalisen median vaikuttajia saamaan ensitunnelmat tavaratalosta ja nostamaan odotusta.

Vuonna 1870 valmistunut rakennus edustaa Art Nouveau – ja Art Deco -tyylisuuntauksia, mutta tavarataloa oli remontin myötä modernisoitu ja laajennettu. Pont Neuf -sillan ja -metroaseman kupeessa sijaitseva tavaratalo oli saanut lasisen uudisrakennuksen kylkeensä Rue de Rivolin puolelle. Menin avajaispäivänä klo 11.00 jälkeen katsomaan minkälainen jono tavarataloon olisi, ja Pont Neufin puolella kiemurtelikin kaksi jonoa. Totesin, etten viimeistä lomapäivääni kuluttaisi jonottamalla sisään tavarataloon, ja lähdin kiertämään rakennusta Rue de Rivolin puolelle. Yllätyksekseni huomasin, ettei Rue de Rivolin puolella ollut jonoja ollenkaan, joten oletan, että Pont Neufin puolella jonottaville oli ”juttu” päästä sisään nimenomaan vanhan rakennuksen puolelta. Livahdin siis sisään ja kävelin suoraan uudisrakennuksen läpi vanhan tavaratalon puolelle. Ja olihan se valtavan hieno! Seiniä koristivat keltasävyiset maalaukset riikinkukkoineen, ja ison portaikon aaltoilevat ja koristellut rautakaiteet henkivät Art Nouveau -tyyliä.

Arkkitehtuuria riittävästi katseltuani aloin tutkia tavaratalon varsinaista tarjontaa. Louboutin, Jimmy Choo, Kenzo, Cartier, Dior, Tiffany & Co, Balenciaga…nopeasti kävi ilmi, että valikoima oli suunnattu rikkaille pariisilaisille ja turisteille. Tämä on herättänyt mediassa kritiikkiä ja pohdintaa, tarviiko Pariisi vielä yhtä ökyrikkaille tarkoitettua luksustavarataloa. La Samaritainessa on myös 12 ravintolaa ja baaria, ja syyskuussa aukeava viiden tähden hotelli.

Tavaratalossa oli iloinen karnevaalitunnelma ja portaikossa avajaisten kunniaksi tanssiesityksiä. Näytti siltä, että suurin osa asiakkaista oli tullut vain katselemaan ja ihmettelemään legendaarista tavarataloa. La Samaritaine onkin käymisen arvoinen paikka jo pelkästään arkkitehtuuriltaan, vaikka ostoksia siellä ei olisikaan varaa tehdä. Tavaratalossa järjestetään opastettuja ranskan- ja englanninkielisiä kierroksia liittyen sen historiaan ja arkkitehtuuriin. Englanninkieliset kierrokset järjestetään lauantaisin klo 14.00, hinta puolentoista tunnin kierrokselle on 15 euroa ja paikan voi varata tavaratalon conciergeriltä. La Samaritaine on auki peräti 364 päivää vuodessa pysyen kiinni vain toukokuun ensimmäisenä päivänä.

Korkeita korkoja ja punaisia kengänpohjia

Palais de la Porte Dorée -museossa juhlitaan ranskalaista kenkäsuunnittelijaaa Christian Louboutinia L’Exhibition(niste)-näyttelyllä. Keväällä pandemian vuoksi tauolle jäänyttä näyttelyä pidennettiin, ja siihen voi nyt käydä tutustumassa 3.1.2021 saakka. Ja kyllä muuten kannattaakin! Näyttely on kauniiden kenkien ystävälle melkoista silmäkarkkia.

louboutin-1

Näyttely on ylellisesti ja upeasti toteutettu. Se alkaa huoneesta, johon Louboutin on varta vasten suunnitellut kahdeksan näyttävää lasimaalausta. Huoneessa esitellään kenkiä Louboutinin uran alkuajoilta, jolloin hän suunnitteli ja teki kenkiä pienellä budjetilla omassa asunnossaan. Kauniita hänen kenkänsä olivat jo silloin ja monista löytyi Louboutinille sittemmin tunnusmerkiksi muodostuneet punaiset pohjat.

Näyttely esittelee 11 huoneessa Louboutinin ikonisimmat, upeimmat ja hurjimmat kengät. On mm. fetissihuone, nude-kengille omistettu huone sekä aarrekammio, josta löytyy Louboutinin kuuluisimmat kenkämallit. Yhdessä huoneessa käydään läpi Christian Louboutinin henkilöhistoriaa, minkä lisäksi videopätkien avulla päästään näkemään kengän valmistumisprosessia Louboutinin itsensä opastuksella. Jännittävä on myös bhutanilainen teatterihuone, jonka lavalla strippaa Dita Von Teese hologrammina – jaloissaan tietysti punapohjaiset, huippukorkeat kengät.

Näyttelyn lopuksi vieras pääsee kävelemään punaisella matolla samalla ihastellen valokuvia Louboutineja käyttävistä julkkiksista – olisipa ollut mukavaa jos tätä varten olisi saanut näyttelystä Louboutinit jalkaansa lainaksi! Museokaupassakaan ei ollut kenkiä myytävänä, mutta ehkä se oli vain hyvä asia…

Vihoviimeisenä osana näyttelyä tehdään vielä pieni kierros Palais de la Porte Doréen kokoelmateosten kautta. Museolla on ollut suuri merkitys lapsena vain parin korttelin päässä asuneelle Louboutinille ja esillä olevat taideteokset ovat niitä, jotka inspiroivat taiteilijaa tämän lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kuvat eivät tee oikeutta näyttelylle, joten suosittelen lämpimästi visiittiä paikan päälle, jos siihen tulee mahdollisuus ennen tammikuun alkua. Palais de la Porte Dorée -museoon pääsee näppärästi metrolla numero kahdeksan, joka pysähtyy asemalla Porte Dorée. Myös raitiovaunu T3 tuo ihan museon viereen. Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa ja se pitää ostaa etukäteen netin kautta tietylle päivälle ja kellonajalle.

louboutin-9

Azzedine Alaïa x Balenciaga

Pariisissa avautui tammikuussa Azzedine Alaïan (1940-2017) ja Cristóbal Balenciagan (1895-1972) muotiluomuksia rinnakkain esittelevä näyttely ”Alaïa et Balenciaga, sculpteurs de la forme”. Espanjalainen Balenciaga sulki muotitalonsa vuonna 1968, minkä jälkeen nuori ja lahjakas muotisuunnittelija, Tunisiasta kotoisin ollut Azzedine Alaïa kutsuttiin tutkimaan ja hakemaan pois Balenciagalta jääneitä haute couture -vaatteita. Alaïa vaikuttui suuresti Balenciagan kädenjäljestä, tämän teknisestä osaamisesta ja vaatteiden leikkauksista sekä ajattomuudesta. Samoja asioita arvostettiin tulevina vuosikymmeninä myös Alaïan suunnittelemissa ja valmistamissa töissä.

azzedinealaia-3
Vasen: Azzedine Alaïa 2007, oikea: Balenciaga 1962

azzedinealaia-2
Azzedine Alaïa 2008

azzedinealaia-1
Azzedine Alaïa 2012

Alaïan ja Balenciagan yhteisnäyttely oli nyt jo edesmenneen Hubert de Givenchyn ajatus ja sen kuratoinnista vastasi Olivier Saillard.  Näyttely pitää sisällään 56 asua ja ne on aseteltu pääasiassa pareittain: yksi asu Alaïalta ja toinen Balenciagalta. Vaikka toinen asu olisi tehty 1950-luvulla ja toinen 2000-luvulla, ei aina ole helppo päätellä kumpi on vanhempi ja kumpi uudempi – niin ajattomilta vaatteet näyttävät.

Näyttelytila on tyylikkään valkoinen ja vaatteita on sijoitettu harvakseltaan käytävämäiseen tilaan. Näyttely sijaitsee kahdessa kerroksessa; pohjakerrokseen on aseteltu vaatteet, kun taas ensimmäisessä kerroksessa on esillä suunnittelijoiden piirroksia vaatteista ja videopätkiä entisaikojen muotinäytöksistä.

Näyttely menee 28.6. saakka osoitteessa Galerie Azzedine Alaïa, 18, Rue de la Verrerie ja pääsylippu maksaa 5 euroa. Näyttelytilan yhteydessä on myös pieni, muotiin keskittyvä kirjakauppa.

azzedinealaia-4
Balenciaga n. 1940

azzedinealaia-5
Vasen: Balenciaga 1961, oikea: Azzedine Alaïa 2011