Syksyn 2021 taidetärpit Pariisiin

Syyskuun myötä Pariisissa käynnistyy uusi näyttelykausi, ja hyvältä kyllä näyttää loppuvuoden näyttelytarjonta. Tässä omat tärppini tuleville kuukausille, mukana mm. muotia, valokuvia, modernia taidetta ja paketoitu Riemukaari. 

Syyskuun 15. päivä aukeaa Musée du Luxembourgissa Vivian Maierin valokuvanäyttely. Suomessakin pariin otteeseen nähty amerikkalaisvalokuvaaja esittäytyy pariisilaisille ensimmäistä kertaa soolonäyttelyssä. Elinaikanaan tuntemattomaksi jääneen Maierin elämäntarina ja kuoleman jälkeinen nousu kuuluisuuteen on ällistyttävä. Hänet luetaan 1900-luvun suurimpien valokuvaajien joukkoon, joten näyttelyn suosio lienee suuri myös Pariisissa. Näyttelylippu maksaa 14,50€ ja Vivian Maierin kuvia voi käydä katsomassa 16.1.2022 saakka.

Syyskuun 8. päivä avautuu Centre Pompidoussa Georgia O’Keeffen retrospektiivi, ensimmäistä kertaa Ranskassa. Noin sata teosta O’Keeffen uran varrelta – maalauksia, piirroksia ja valokuvia – ovat esillä joulukuun 6. päivään saakka. O’Keeffeä pidetään yhtenä amerikkalaisen modernismin merkittävimmistä naistaiteilijoista. Liput näyttelyyn maksavat 14€. Centre Pompidoun vierailulla suosittelen myös käymään museon näköalatasanteella, ihanassa kirjakaupassa ja kivaksi uudistetussa kahvilassa.

Fondation Louis Vuitton on jo itsessään nähtävyys komean arkkitehtuurinsa vuoksi ja 22.9. alkaen sinne kannattaa mennä myös näyttelyn La Collection Morozov, icônes de l’art moderne takia. Kyseessä on venäläisten Morozovin veljesten kokoelma, joka pitää sisällään modernin taiteen suurimpien nimien, kuten Van Gogh, Matisse, Gauguin, Renoir ja Monet, töitä. Lisäksi esillä on venäläisten avantgardistien teoksia. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kokoelma on esillä Venäjän ulkopuolella. Lippu näyttelyyn maksaa 16€. Näyttely on esillä 22.2.2022 saakka.

Muotiin keskittyvässä Palais Gallierassa juhlistetaan 100 vuotta täyttänyttä Vogue Paris -lehteä lokakuun 2. päivästä lähtien. Vogue Paris 1920-2020 -näyttely vie aikamatkalle muodin menneisyyteen ja esittelee lehden historiaa sen päätoimittajien kautta. Näyttely pitää sisällään 400 esinettä: valokuvia, piirroksia, lehtiä, vaatteita ja videomateriaalia. Näyttelyä voi käydä katsomassa 30.1.2022 saakka ja lippu sinne maksaa 14€.

Lisää muotia tarjoilee Musée des Arts Décoratifs ranskalaisen muotisuunnittelijan Thierry Muglerin näyttelyllä, joka avaa ovensa 30.9. Thierry Mugler, Couturissime käy läpi suunnittelijan värikästä uraa vuodesta 1974 lähtien. Thierry Mugler mullisti aikoinaan muodin, haute couturen ja parfyymin maailman töillään, jotka olivat samaan aikaan futuristisia ja elegantteja. Näyttelyyn ehtii vielä ensi vuonnakin, sillä se menee 24.4.2022 saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 14€.

Vuosina 2001 ja 2017 New Yorkin Museum of Modern Art hankki keräilijä Thomas Waltherilta 350 valokuvan kokoelman, josta 230 on nyt ensimmäistä kertaa esillä Ranskassa, Jeu de Paumessa. Chefs-d’oeuvre photografiques du MoMa sisältää ikonisia valokuvia 1900-luvun alkupuoliskolta, mutta mukana on myös vähemmän tunnettuja kuvia ja kuvaajia. Näyttely sekoittaa genrejä ja lähestymistapoja maisemakuvauksesta potretteihin ja reportaaseihin. Näyttely aukeaa 14.9. ja se menee 13.2.2022 saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 10€.

Brittiläinen taiteilija David Hockney on edelleen 84-vuotiaana luomisvoimainen ja tuottelias. Hän on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt maalauksiaan iPadilla ja tämän tekniikan tuloksia nähdään myös Musée de l’Orangerien näyttelyssä David Hockney. A year in Normandie. Taiteilija asettui asumaan Normandiaan vuoden 2019 alussa ja inspiroitui siellä kodistaan, puutarhastaan ja ympäröivästä maaseudusta. Normandiassa syntyneitä töitä on esillä 13.10. lähtien aina 14.2.2022 saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 12,50€. 

La Grande Arche on La Défensen liikekaupunginosassa sijaitseva 110 metriä korkea monumentti, jonka näköalatasanteelta on hulppea näköala kohti Pariisin keskustaa. Rakennuksen huipulla järjestetään myös näyttelyitä ja tällä kertaa esillä on ranskalaisen paparazzin Daniel Angelin kuvia. Näyttely aukesi elokuussa ja se menee 31.1.2022 saakka. Paparazzien kuninkaaksi nimetty Angeli aloitti uransa 1950-luvulla ja monet hänen julkkiskuvistaan ovat aiheuttaneet skandaalin julki tullessaan. La Grand Archen näyttelytilassa on esillä lähes 250 valokuvaa. Lippu näyttelyyn maksaa 15€. Paikan päälle pääsee näppärästi ykkösen metrolla ja samalla reissulla voi ihailla alueen modernia arkkitehtuuria tai käydä shoppailemassa valtavassa Westfield Les Quatre Temps -ostoskeskuksessa. 

Jos satut olemaan kaupungissa 18.9.-3.10. välisenä aikana, niin kannattaa käydä katsomassa Riemukaari, joka on silloin paketoituna hopeansiniseen kankaaseen ja kiedottu 3000 metriä pitkään punaiseen köyteen. Kyseessä on tietysti taiteilijapari Christon ja Jeanne-Clauden taidonnäyte, L’Arc de Triomphe, Wrapped. Se sai alkunsa jo 60-luvun alussa, jolloin Christo teki ensimmäisen suunnitelmansa Riemukaaren paketoimisesta ja nyt 60 vuotta myöhemmin projekti tulee vihdoinkin päätökseensä. Valitettavasti pari ei ole näkemässä valmista teosta, sillä Christo ja Jeanne-Claude ovat jo menehtyneet – Christo keväällä 2020 – mutta heidän toiveensa mukaisesti taiteilijaparin tiimi tekee työn valmiiksi. Huomioitavaa on, että Christo on rahoittanut koko projektin omasta pussistaan. Riemukaari pysyy yleisölle avoimena koko projektin ajan.

Tässä siis suositukseni syksyn taidetarjonnasta, toivottavasti löysit niiden joukosta jotain itseäsi kiinnostavaa!

Uusi upea Musée Carnavalet

Toukokuun lopussa oli odotettu päivä, kun Pariisin kaupungin historiaa esittelevä Musée Carnavalet avasi ovensa yli neljän vuoden ja 58 miljoonan euron peruskorjauksen jälkeen. Museo olikin jo vanhentunut ja tunkkainen, joten uudistuminen tuli tarpeeseen. Avajaisia oli rummutettu mediassa pitkään ja odotukset olivat korkealla, mutta kuinkas ollakaan – avajaispäivänä 29.5. museon työntekijät menivät lakkoon. Tämän ranskalaisemmaksi ei meininki voisi mennä! No, seuraavana päivänä museo lopulta aukesi, ja se on ollut siitä lähtien valtavan suosittu.

Uudistunut museo osoittautuikin kerta kaikkiaan upeaksi. Yli 100 huonetta ja tuhansittain maalauksia, pienoismalleja, veistoksia, valokuvia ja huonekaluja kattavat Pariisin historian meidän päiviimme saakka. Näyttelyesineistä 10 % on sijoitettu lapsen silmien korkeudelle ja nykyään kuvatekstit ovat ranskan lisäksi myös englannin ja espanjan kielillä. Museossa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä: itse kävin katsomassa kesäkuussa Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn ennen museon kokoelmaan tutustumista.

Museo on hengästyttävän suuri ja vierailuun kannattaa varata vähintään pari tuntia aikaa. Tässä muutamia kohokohtia museosta.

Suurimman vaikutuksen itseeni teki Alphonse Muchan korukauppias Georges Fouquet’lle suunnittelema Art Nouveau -tyylinen korukauppa. Kauppa aukesi vuonna 1901 Rue Royalella ja oli sensaatio jo silloin. Se pysyi muuttumattomana parikymmentä vuotta, kunnes Art Nouveau -tyylisuunta meni pois muodista ja Fouquet halusi muuttaa sisustuksen paremmin ajan tyyliä vastaavaksi. Jälkipolvien onneksi Fouquet säilytti kaupan sisustuksen kokonaisuudessaan ja lahjoitti sen vuonna 1941 Musée Carnavalet’n huomaan. Vuonna 1989 kauppa rakennettiin museoon juuri sellaisena, mitä se vuosisadan alun Pariisissa oli ollut.

Alphonse Muchan suunnittelema korukauppa

Museossa on kolmisenkymmentä huonetta, jotka on sisustettu tietyn aikakauden mukaan. Yksityiskohtien määrä on valtava ja huoneet on rakennettu sellaisella huolellisuudella, että välillä voi kuvitella olevansa 1700-luvun pariisilaissalongissa. Erityisen mielenkiintoinen on myös Marcel Proustille omistettu huone, josta löytyy mm. Proustille kuuluneet takki ja kävelykeppi, sekä sänky, jossa Proust kirjoitti suurimman osan Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksestaan. Huoneessa voi istua (ei sillä sängyllä kuitenkaan…) ja kuunnella pätkiä kyseisestä kirjasta. Joulukuun puolivälissä 2021 museossa muuten avautuu Marcel Proustille omistettu näyttely, joka jatkuu huhtikuulle 2022 saakka.

Marcel Proustin sänky

Heti museon sisäänkäynnin jälkeen on kaksi tilaa, joiden seinille ja kattoon on ripustettu vanhoja, takorautaisia kauppojen kylttejä. Ensimmäiset kyltit ilmestyivät Pariisin katukuvaan keskiajalla, jolloin lukutaidottomuus oli suurta eikä kaduilla ollut vielä nimiä tai rakennuksilla numeroita. 1800-luvulla kylttejä oli yli 1000, mutta 1900-luvun alkuun mennessä niitä oli jäljellä enää noin 200. Nykyään vanhoja kylttejä näkee enää harvakseltaan Pariisin katukuvassa.

Ranskan vallankumoukselle on museossa omistettu lukuisia huoneita. Niistä löytyy tauluja ja monenlaisia sen ajan esineitä; mm. aseita, Marie Antoinettelle kuulunut kenkä ja tikapuut, joiden avulla Latude-niminen vanki pakeni Bastillesta vuonna 1755. Erässä huoneessa on Bastillen linnoituksen pienoismalli, joka on valmistettu alkuperäisen linnoituksen kivestä. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa museokierrostani olin jo sen verran uupunut, etten jaksanut vallankumous-osastoa tutkia ihan perin pohjin. Mutta jääpä jotain seuraavallekin kerralle.

Vielä muutama mainitsemisen arvoinen asia. Museon loppupäässä esitellään Montmartrea ja pariisilaista elämäntyyliä menneinä aikoina. Huoneissa on ihastuttavia, vaikkakaan ei varmasti arvokkaita, tauluja, joissa kuvataan pariisilaista katuelämää ja kahviloita erityisesti 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Toisenlaisiin tunnelmiin vievät kuvat, videot ja taideteokset liittyen vuoden 2015 terrori-iskuihin. Myös toukokuun 1968 opiskelijamielenosoituksille pyhitetyt huoneet antoivat paljon pohdittavaa.

Musée Carnavalet sijaitsee Marais’ssa osoitteessa 23 Rue de Sévigné. Sisäänpääsy museoon on ilmainen, mutta ainakin tällä hetkellä (heinäkuu 2021) lippu pitää varata netistä ennakkoon.

Pariisi kesäkuussa 2021

Palasin muutama päivä sitten Pariisiin suuntautuneelta lomareissultani. Edellisen kerran kaupungissa kävin heinäkuussa 2020, kun pandemiatilanne oli Ranskassakin kohtuullisen rauhallinen. Viime kesänä maahan pääsi ilman mitään todistuksia, mutta tällä kertaa vaadittiin negatiivisen koronatestituloksen lisäksi allekirjoitettu paperi, jossa vannottiin ettei koronan oireita ole tai altistumista tapahtunut. Rajamuodollisuudet sujuivat varsin ripeästi eikä mitään tenttausta ollut matkan syistä tai suunnitelmista.

Olin etukäteen lukenut paikallislehdestä, että kaikkien maassa olevien – niin paikallisten kuin turistienkin – kannattaa ladata koronavilkku TousAntiCovid. Sovellusta pitikin käyttää monessa kahvilassa ja ravintolassa, joihin ei päässyt sisään ennen kuin oli skannannut ovella olleen QR-koodin. Mikäli älypuhelinta tai sovellusta ei ollut, niin yhteystiedot piti jättää paperille. Sovellukseen päivittyi myös tiedot uusista tautitapauksista ja rokotettujen määrästä, joten sitä oli kiinnostavaa seurata päivittäin.

Olin tällä kertaa reissussa 11 vuorokautta, joista kuusi ensimmäistä vietin vakkarihotellissani Ibis Avenue de la Républiquessa ja viisi jälkimmäistä saman kadun Le General -hotellissa. Viime kesän matkallani yövyin samassa Ibis-hotellissa, jossa ei silloin huoneita siivottu olenkaan, mikä tuntuu nyt todella erikoiselta. Toimenpidettä perusteltiin sillä, ettei hygieniasyistä huoneeseen saanut tulla kukaan muu kuin asukas. Jos siellä olisi mennyt esimerkiksi wc tukkoon tai vastaavaa, olisi asukas joutunut vaihtamaan huonetta. Tällä kertaa siivouksesta huolehdittiin normaalisti. Molemmissa hotelleissa oli tarjolla buffet-aamiainen, mutta Le Generalissa oli tehty pieniä muokkauksia sen suhteen, esimerkiksi kirsikkatomaatit ja kurkunpätkät oli laitettu pieniin annoskulhoihin. Mutta ne aamiaisleivät! Molemmissa hotelleissa leivät ja patongit olivat ihan normaalisti asukkaiden leikattavissa. Toki niiden päällä oli lautasliina tai muu kangas, jota asiakkaiden olisi pitänyt käyttää. Todistin pariinkin otteeseen, miten joku tarrasi suoraan sormillaan patonkiin kiinni. Tämä on aina ällöttänyt itseäni jo normaaleinakin aikoina, mutta korona-aikana se suorastaan kauhistutti. Sanomattakin on selvää, etten syönyt aamiaisella leipää tai patonkia…

Museoihin ja näyttelyihin piti varata ennakkoon lippu tietylle päivälle ja kellonajalle. Tämän tavan soisin jatkuvan myös jatkossa. Sisälle saattoi päästä myös ilman ennakkovarausta, mikäli kaikki paikat eivät vielä olleet menneet. Mukavan väljää museoissa pääsääntöisesti olikin, lukuun ottamatta Musée Jacquemart-Andréta, jonka Paul Signac -näyttely oli pieni ja ahdas. Henkilökunta ei siellä myöskään valvonut kuinka monta ihmistä yhdessä näyttelysalissa aina oli.

Maskipakko oli viime viikon torstaihin saakka voimassa myös ulkona, mutta sen jälkeen enää sisätiloissa. Pariisilaisten maskikäyttäytyminen jätti kyllä toivomisen varaa, sillä kovin usein maskia pidettiin nenän tai leuan alla. Toki oli niitäkin, joita maskipakko ei kiinnostanut. Erityisen raivostuttavaa tämä oli mm. täydessä metrossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että maskittomiin ei reagoitu millään tavalla. Suomessa tuntuu, että maskittomia tuijotetaan kiukkuisesti julkisessa liikenteessä (olen myös itse syyllistynyt mulkoiluun), mutta pariisilaiset eivät muiden ihmisten maskien käytöstä tai sen puutteesta piitanneet.

Kahviloissa ja ravintoloissa pöytiä desinfioitiin ahkerasti ja sisätiloissa asiakaspaikoista oli vain osa käytössä. Terasseilla oli usein täpötäyttä, mutta itse menin usein ravintoloiden sisätiloihin pois kuumuudesta ja liikenteen melusta. Monessa ravintoloissa ruokalistat olivat poistuneet ja niiden tilalla pöydissä oli QR-koodi, jonka skannaamalla ruokalistan sai puhelimelleen. Toki ruokalistan sai halutessaan myös fyysisesti käteensä, mikäli älypuhelinta ei ollut.

Koronatestauspisteitä näytti olevan ympäri kaupunkia ja monen apteekin ulkopuolelle oli viritetty pieni teltta, josta sai pikatestin ilmaiseksi. Itse en paikan päällä testiä tehnyt, sillä pääsin Finnairin paluukyytiin rokotetodistuksellani. Myös paluumatkalla rajamuodollisuudet niin Ranskan kuin Suomen päässäkin sujuivat nopeasti. Tätä kirjoittaessani olen edelleen omaehtoisessa karanteenissa, joka toivottavasti päättyy sunnuntaina negatiiviseen koronatestitulokseen.

Turisteja ei Pariisissa vielä paljon ollut, mutta määrä lisääntyi selvästi päivä päivältä. Pariisilaiset sen sijaan olivat liikkeellä sankoin joukoin ottamassa ilon irti elämästä raskaiden ja pitkien koronarajoitusten jälkeen. Öisen ulkonaliikkumiskiellon oli määrä päättyä kesäkuun lopussa, mutta koska koronatapaukset ovat pudonneet ryminällä, poistui ulkonaliikkumiskielto jo tämän viikon maanantaina. Kuten vuosien peruskorjauksen jälkeen ovensa avannut Musée Carnavalet mainoksessaan toteaa: La vie parisienne est de retour.

Pariisilaismuseot toivottavat vieraat taas tervetulleiksi

Aluksi pieni yhteenveto koronarajoitusten purkamisesta. Ranskassa esiteltiin aiemmin tällä viikolla suunnitelma yhteiskunnan avaamiseksi, mikäli koronatilanne pysyy hallinnassa. Toukokuun 19. päivä saavat avautua museot, teatterit, kaikki kaupat sekä kahvilat ja ravintolat, mutta kaksi jälkimmäistä vain terassien osalta. Öinen ulkonaliikkumiskielto siirtyy kahdella tunnilla eteenpäin klo 21.00:een. Kesäkuun 9. päivä eteenpäin ulkona saa olla klo 23.00 saakka, ja ravintolat sekä kahvilat voivat avata sisätilansa. Kesäkuun 30. päivä öisen ulkonaliikkumiskiellon on määrä päättyä kokonaan. Tälläkin hetkellä EU-maista on mahdollista matkustaa Ranskaan kunhan esittää maahan saapuessaan negatiivisen koronatestituloksen. Karanteenia ei vaadita.

Osa museoista on jo ilmoittanut avaavansa ovet heti kun se on mahdollista, ja olen tehnyt pientä kartoitusta siitä, mitä pariisilaismuseoissa voi kesän aikana nähdä.

Musée Maillol avaa ovensa 20.5. Albert Uderzolle omistetulla näyttelyllä. Viime vuonna menehtynyt Uderzo tunnetaan ennen kaikkea Asterixin ja Obelixin luojana, joten näyttely kiinnostaa varmasti monen ikäisiä. Näyttely käy läpi Uderzon uraa kronologisessa järjestyksessä 300 originaaliteoksen myötä. Lipunmyynti näyttelyyn ei ole vielä käynnistynyt. Museon kyljessä on ihastuttava ulkokahvila, jonka hiljaisuudessa ja vehreydessä voi käydä näyttelyn jälkeen hengähtämässä. Museo sijaitsee osoitteessa 61, Rue de Grenelle.

David Bowielle omistettu Bowie Odyssée -näyttely ei ole vielä virallisesti ilmoittanut päivämäärää avautumiselleen, mutta tapahtuman nettisivuilla on jo mahdollista varata lippuja 19.5. lähtien aina näyttelyn päättymiseen 4.7. saakka. Le Palace -teatteriin on kerätty yli 1000 Bowieen liittyvää tavaraa; julisteita, vinyylejä, kirjoja ja jopa artistin syntymätodistus. Viime vuoden alussa muuten ilmoitettiin, että David Bowie saa pian nimeään kantavan kadun Pariisin 13:sta arrondissementista, mutta vielä uudesta kadusta ei ole uutisoitu. Ehkä tämäkin projekti jäi jonnekin pandemian jalkoihin.

Helsingissä päästiin nauttimaan René Magritten teoksista kaksi vuotta sitten Amos Rexin näyttelyssä, ja 19.5. avautuu René Magritte -näyttely Musée de l’Orangeriessa. Pariisin-näyttely keskittyy taiteilijan Renoir-kauteen, eli vuosiin 1941-1947, jolloin taiteilija halusi nähdä elämän valoisamman puolen ja sai inspiraatiota impressionisteilta, mm. Renoirilta. Näyttelyssä nähdäänkin Magritten lisäksi myös mm. Renoirin mestariteoksia. Näyttely kantaa nimeä Magritte / Renoir. Le surréalisme en plein soleil. ja liput siihen tulevat myyntiin 9.5.

Bourse de Commerce on upouusi museo, joka keskittyy näyttelyiden lisäksi François Pinault’n nykytaiteen kokoelmaan. Historiallinen rakennus on kokonaan uudistettu ja muutettu moderniksi näyttelytilaksi, joka sijaitsee ihan kaupungin sydämessä osoitteessa 2 Rue de Viarmes. Uudistuksesta vastasi japanilainen arkkitehti Tadao Ando. Museon nettisivuilta löytyy mielenkiintoisia videopätkiä uudistustöistä ja Designboomin sivuilla on upeita kuvia valmiista museosta. Bourse de Commerce aukeaa 22.5.

Pariisin kaupungin historiaan keskittyvä museo Musée Carnavalet on ollut kiinni yli neljä vuotta uudistustöiden takia, ja museon piti jo viime vuonna aueta yleisölle. Vielä ei ole tiedotettu avajaispäivästä, mutta se tulee olemaan varmasti pian. Museo olikin jo aika tunkkainen ja vanhanaikainen, joten mielenkiinnolla odotan minkälaiseksi se on korjattu neljän vuoden aikana. 1500-luvulla rakennettu ja vuonna 1880 museona avattu Musée Carnavalet sijaitsee keskellä Marais’ta osoitteessa 23, Rue de Sévigné.

Tässä oli muutama taidetärppi kesälle. Saa sitten nähdä kuinka paljon malttaa museoissa aikaansa viettää, kun seuraavan kerran Pariisiin pääsee…

Nojatuolimatkailua Pariisissa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Korona on hiljentänyt Pariisinkin, jossa tällä hetkellä jatkuu ulkonaliikkumiskielto vähintään joulukuun alkuun saakka. Ranskan terveysministeri on juuri kuitenkin ilmoittanut, että epidemian huippu on Ranskassa ohitettu tiukkojen rajoitusten ansiosta. Se on iloinen uutinen, mutta mitä tapahtuu jouluna ja uutenavuotena, jos ihmiset pääsevät taas kokoontumaan ja juhlimaan yhdessä? No, sitä ei kannata murehtia vielä. Ajattelin joka tapauksessa ryhdistäytyä ja alkaa taas kirjoitella tänne omaakin Pariisin-kaipuutani helpottaakseni.

Viime lauantaina vietettiin Museoiden yötä Ranskassa ja tällä kertaa tietysti virtuaalisesti. Moni museo veti opastettuja kierroksia Facebook-sivuillaan, jonne kierrokset ovat jääneet vielä katsottaviksi. Tässä muutama vinkki mielenkiintoisimpiin kierroksiin.

Louvren Facebook-sivuilta löytyy 12 minuutin kierros, jolla esitellään osa museon kuuluisimmista ja kauneimmista naispotreteista. Kierros on myös tekstitetty ranskaksi, mikä helpottaa seuraamista, sillä oppaat puhuvat kasvomaskien läpi. Louvressa käy normaaliaikoina 10 miljoonaa vuosittaista kävijää, joten on suorastaan ylellistä päästä katsomaan opastettu kierros tyhjässä museossa.

Muotiin keskittyvä Palais Galliera oli pitkään suljettuna remontin takia ja sen piti avautua maaliskuun lopussa. Korona sotki asiat ja museo aukesi lokakuussa, mutta joutui pian sulkemaan ovensa uudelleen koronan takia. Museon ensimmäinen näyttely remontin jälkeen esittelee ikonisen Gabrielle Chanelin elämää ja töitä, ja saman teeman ympärille keskittyi myös viime lauantain yli puolituntinen kierros. Sekin löytyy edelleen Palais Gallieran Facebook-sivuilta.

Erityisen viihdyttävä ja kiva museokierros löytyy Musée des Arts Décoratifsin Facebook-sivuilta. Museossa menee parhaillaan Luxes-niminen näyttely, joka nimensä mukaisesti käsittelee luksusesineiden ja -vaatteiden historiaa. Kierros kestää reilun vartin ja on tekstitetty ranskaksi.

Centre Pompidoun Facebook-sivuilta puolestaan löytyy opastettu kierros Martin Barrén näyttelyyn. Opas puhuu selkeää ranskaa (ja mukavan hitaasti!) ja kierros on kuvattu laadukkaasti, joten vaikka tämä ranskalainen abstrakti taiteilija ei tuttu olisikaan, niin kierrosta on erittäin miellyttävä ja kiinnostava seurata.

Tässä oli vain muutama valinta Museoiden yön laajasta tarjonnasta. Tämän linkin takaa löytyvät muutkin tapahtumaan osallistuneet museot. Vinkkaanpa tässä myös yhdestä tulevasta kulttuuripläjäyksestä. Philharmonie de Paris esittää konsertteja nettisivujensa kautta ilmaiseksi ja 9.12. on luvassa suomalaisittan erityisen mielenkiintoinen konsertti, sillä silloin orkesteria johtaa Klaus Mäkelä. Konserttia voi seurata tämän linkin kautta suorana lähetyksenä.

Vaikka Pariisiin ei juuri nyt voi mennä, voi Pariisi tulla kotisohvalle saakka museoiden ja taiteen välityksellä.

Korkeita korkoja ja punaisia kengänpohjia

Palais de la Porte Dorée -museossa juhlitaan ranskalaista kenkäsuunnittelijaaa Christian Louboutinia L’Exhibition(niste)-näyttelyllä. Keväällä pandemian vuoksi tauolle jäänyttä näyttelyä pidennettiin, ja siihen voi nyt käydä tutustumassa 3.1.2021 saakka. Ja kyllä muuten kannattaakin! Näyttely on kauniiden kenkien ystävälle melkoista silmäkarkkia.

louboutin-1

Näyttely on ylellisesti ja upeasti toteutettu. Se alkaa huoneesta, johon Louboutin on varta vasten suunnitellut kahdeksan näyttävää lasimaalausta. Huoneessa esitellään kenkiä Louboutinin uran alkuajoilta, jolloin hän suunnitteli ja teki kenkiä pienellä budjetilla omassa asunnossaan. Kauniita hänen kenkänsä olivat jo silloin ja monista löytyi Louboutinille sittemmin tunnusmerkiksi muodostuneet punaiset pohjat.

Näyttely esittelee 11 huoneessa Louboutinin ikonisimmat, upeimmat ja hurjimmat kengät. On mm. fetissihuone, nude-kengille omistettu huone sekä aarrekammio, josta löytyy Louboutinin kuuluisimmat kenkämallit. Yhdessä huoneessa käydään läpi Christian Louboutinin henkilöhistoriaa, minkä lisäksi videopätkien avulla päästään näkemään kengän valmistumisprosessia Louboutinin itsensä opastuksella. Jännittävä on myös bhutanilainen teatterihuone, jonka lavalla strippaa Dita Von Teese hologrammina – jaloissaan tietysti punapohjaiset, huippukorkeat kengät.

Näyttelyn lopuksi vieras pääsee kävelemään punaisella matolla samalla ihastellen valokuvia Louboutineja käyttävistä julkkiksista – olisipa ollut mukavaa jos tätä varten olisi saanut näyttelystä Louboutinit jalkaansa lainaksi! Museokaupassakaan ei ollut kenkiä myytävänä, mutta ehkä se oli vain hyvä asia…

Vihoviimeisenä osana näyttelyä tehdään vielä pieni kierros Palais de la Porte Doréen kokoelmateosten kautta. Museolla on ollut suuri merkitys lapsena vain parin korttelin päässä asuneelle Louboutinille ja esillä olevat taideteokset ovat niitä, jotka inspiroivat taiteilijaa tämän lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kuvat eivät tee oikeutta näyttelylle, joten suosittelen lämpimästi visiittiä paikan päälle, jos siihen tulee mahdollisuus ennen tammikuun alkua. Palais de la Porte Dorée -museoon pääsee näppärästi metrolla numero kahdeksan, joka pysähtyy asemalla Porte Dorée. Myös raitiovaunu T3 tuo ihan museon viereen. Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa ja se pitää ostaa etukäteen netin kautta tietylle päivälle ja kellonajalle.

louboutin-9

Leonardo da Vincin lumoissa Louvressa

Tänä vuonna on tullut kuluneeksi 500 vuotta Leonardo da Vincin kuolemasta, mitä on muisteltu Ranskassa monin eri tavoin. Yksi merkittävimmistä tapahtumista on Louvren Leonardo da Vinci -näyttely, joka aukesi lokakuussa. Liput tulivat myyntiin jo kesäkuussa, ja ensimmäistä kertaa Louvren näyttelyyn oli tehty pakolliseksi lippujen ennakkovaraus. Lippuun merkittyä päivämäärää ja kellonaikaa syynättiinkin sisäänpääsyn yhteydessä tarkasti.

leonardodavinci-7

leonardodavinci-1

Näyttelyssä oli mukana yli 150 teosta: taidemaalauksia, piirustuksia, luonnoksia, patsaita ja muistiinpanoja. Kaikki teokset eivät olleet da Vincin, vaan mukana oli myös hänen opettajiensa, oppilaidensa ja muiden aikalaisten töitä. Näyttelyssä oli esillä myös da Vincin ateljeessa tehtyjä töitä, joiden pääasiallisesta tekijästä ei ole täyttä varmuutta. Leonardo da Vincille attribuoituja maalauksia ei ole kuin kymmenkunta, mutta seinämaalauksia lukuun ottamatta lähes kaikki oli saatu esille Louvren näyttelyyn. Da Vincia kutsutaan kaikkien aikojen renessanssi-ihmiseksi ja hänen monilahjakkuutensa tuli näyttelyn myötä hyvin esille.

Monia näyttelyvieraita näytti kiinnostavan eniten juuri da Vincin maalaukset, mutta itselleni näyttelyn kohokohta oli Vitruviuksen mies. Myyttinen Vitruviuksen mies on kotimaassaan Italiassa näytteillä hyvin harvoin, vain muutaman viikon ajan joka kuudes vuosi. Haurasta teosta ei meinattu päästää lähtemään Italiasta ollenkaan, ja teos saikin matkustusluvan vasta näyttelyn avajaisia edeltävällä viikolla. Louvressakin teos on esillä vain kahdeksan ensimmäistä viikkoa eli jouluviikolle saakka. Vitruviuksen miehen lisäksi suuren vaikutuksen minuun tekivät da Vincin piirrokset ja luonnokset, jotka toivat esille taiteilijan kädenjäljen aivan erityisen upeasti.

leonardodavinci-3
Vitruviuksen mies

leonardodavinci-4

leonardodavinci-5

Hieman yllättäen Mona Lisa ei ole mukana näyttelyssä. Da Vincin kuuluisin maalaus sijaitsee näyttelyn ajan omalla paikallaan Louvressa eri kerroksessa, luodinkestävän lasin takana. Sen sijaan da Vinci -näyttelyn yhteydessä on seitsemänminuuttinen Mona Lisa -aiheinen virtuaalinäyttely, jota en kuitenkaan itse testannut, vaan menin yläkertaan katsomaan sen aidon ja oikean teoksen.

Usein tällaiset isot näyttelyt ovat makuuni liian ruuhkaisia. Toki yleisöä oli nytkin paljon, mutta lippujen pakollinen varaaminen tuntui helpottaneen pahimpia ruuhkia. Tällä hetkellä (3.12.) varausjärjestelmä näyttää hämmentävästi siltä, että koko näyttely on myyty loppuun lukuun ottamatta tulevaa torstaita 5.12. Mitään muuta selitystä en tälle keksi kuin torstaille suunnitellun julkisen liikenteen lakon, joka uhkaa lamauttaa ihmisten liikkumista monin tavoin. Da Vinci -näyttely menee Louvressa 24.2. 2020 saakka.

leonardodavinci-8

 

 

 

Huippumuotia ja veistoksia – Dos à la Mode

Montparnassen kaupunginosassa sijaitsevassa Musée Bourdellessa menee 17.11. saakka Dos à la Mode -niminen näyttely, joka on ottanut yllättävän näkökulman muotiin: vaatteet selkäpuolelta tarkasteltuna. Esillä on yli sata vaatetta ja asustetta 1700-luvulta tähän päivään saakka. Näyttävimmän osan muodostavat upeat iltapuvut, mutta esillä on myös esimerkiksi t-paitoja ja takkeja, jotka viestittävät selkäpuolen teksteillään. Mukana on mm. Yhdysvaltojen presidentin puolison tutuksi tekemä I really don’t care do u? -takki. Vaatteiden lomassa voi ihastella Antoine Bourdellen veistoksia, jotka on vaatteiden lailla aseteltu selkä katsojaan päin.

bourdelle-2
Etualalla Balenciagan iltapuku syksyn / talven 1961-62 kokoelmasta

bourdelle-4
John Galliano syksy / talvi 1998-99

Näyttely on todella ihastuttava. Huippusuunnittelijoiden vaatteita on aina mielenkiintoista päästä tutkimaan lähietäisyydeltä ja aivan erityiseksi näyttelykokemuksen tekee Musée Bourdellen miljöö upeine patsaineen. Omaksi suosikikseni nousi John Gallianon mustavalkoinen iltapuku (kuva yläpuolella), joka on kiinnitetty selkäpuolelta 51 napilla. Myös valokuvia on esillä. Ranskalaisen Jeanloup Sieffin Back is Beautiful -kuvakokoelma vuodelta 1985 täydentää näyttelyä hienosti.

Museon sydän on Antoine Bourdellen ateljee, joka on säilytetty alkuperäisessä asussaan. Vuonna 1861 syntynyt Bourdelle oli Auguste Rodinin oppilas ja sittemmin mm. Giacomettin ja Henri Matissen opettaja. Vuonna 1949 Bourdellen ateljee muutettiin museoksi ja sitä laajennettiin vuosina 1989-1992.  Museoon kuuluu kaksi pientä, mutta sitäkin vehreämpää puutarhaa, joita koristavat Bourdellen korkealle kohoavat veistokset.

bourdelle-5
Yves Saint Laurent syksy / talvi 1970-71

bourdelle-9
Martine Sitbon syksy / talvi 1997-98

Museo sijaitsee osoitteessa 18 rue Antoine Bourdelle aivan Montparnassen tornin juurella. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 ja lippu Dos à la Mode -näyttelyyn maksaa 10 euroa. Kävin näyttelyssä viikko sitten sunnuntai-iltapäivänä, jolloin väkeä kyllä riitti, mutta mitään sietämätöntä tungosta ei päässyt syntymään ja vaatteita saikin tarkastella ihan rauhassa. Dos à la Mode menee siis 17.11. saakka, joten kolmisen viikkoa on vielä aikaa käydä ihastumassa näyttelyyn. Suosittelen!

bourdelle-10
Givenchy kevät / kesä 2018

 

Taidetärpit syksylle 2019

Tuleva syyskausi tuo tullessaan todella paljon mielenkiintoisia näyttelyitä Pariisiin. Yksi kauden ehdottomista kohokohdista on Louvressa 24.10. käynnistyvä Leonardo da Vinci -näyttely. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 500 vuotta da Vincin kuolemasta, minkä johdosta Louvressakin taiteilijaa muistetaan. Näyttelystä odotetaan valtavan suosittua, minkä takia lippu pitää varata etukäteen. Louvre on tosin ilmoittanut ottavansa pakollisen etukäteisvarauksen käyttöön ensi vuonna muutenkin pystyäkseen hallitsemaan jatkuvasti kasvavaa kävijämäärää. Mitään lippuostoryntäystä ei kuitenkaan vielä ole tapahtunut, sillä ainakin itse sain lipun vaivatta hankittua heti avajaisviikolle. Näyttely päättyy 24.2.2020.

Ranskalainen Edgar Degas tunnetaan kenties parhaiten balettitanssijoita kuvaavista maalauksistaan. Hän maalasi koko elämänsä ajan tanssijoita, orkestereita, pukuhuoneita ja yleisöä, ja näihin teemoihin Musée d’Orsay paneutuu 24.9. avautuvassa näyttelyssään Degas à l’Opéra. Näyttely on osa Pariisin oopperan 350-vuotisjuhlaa ja sitä voi käydä katsomassa 19.1. 2020 saakka.

pariisikesä19-8

Musée Bourdellessa aukesi 5.7. Back Side / Dos à la mode -niminen näyttely. Useimmiten muotia katsotaan ensisijaisesti etupuolelta, mutta nyt huomio halutaan kiinnittää selkäpuolelle, ja esillä olevat muotiluomukset onkin aseteltu selkä katsojaan päin. Kiinnostavaa ja erilaista! Näyttely pitää sisällään noin sata asua ja asustetta 1700-luvulta meidän päiviimme saakka. Montparnassella sijaitseva museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 ja näyttely menee 17.11. saakka.

Modernin taiteen mestarin, irlantilaissyntyisen Francis Baconin teoksia on esillä Centre Pompidoussa 11.9. alkaen. Näyttely keskittyy taiteilijan loppuelämän 1971-1992 aikaisiin töihin sekä kirjallisuuden vaikutukseen Baconin teoksissa. Itseoppinut taidemaalari sai vaikutteita mm. Picassolta ja koko surrealistisesta taidesuunnasta. Bacon en tout lettres -näyttely menee 20.1.2020 saakka.

pariisikesä19-9

Hollantilainen Piet Mondrian tuo ainakin itselleni ensimmäiseksi mieleen pelkistetyt maalaukset, joita hallitsevat vaaka- ja pystysuuntaiset viivat sekä suorakulmaiset värikentät. Musée Marmottan Monet osoittaa 12.9. aukeavassa näyttelyssään, että Mondrian oli paljon muutakin kuin abstraktien taulujen tekijä. Pääpaino näyttelyssä on Mondrianin esittävällä taiteella ja se käsittää noin 60 maalausta, jotka taiteilija itse valitsi vuonna 1920 taidekeräilijä Salomon B. Slijperille. Musée Marmottan Monet on sen verran poissa ydinkeskustasta, että siellä ei tule käytyä niin usein kuin itse asiassa pitäisi. Museossahan on aivan huikaiseva Monet-kokoelma, jonka takia pelkästäänkin siellä kannattaa käydä. Museo sijaitsee 16:nnessa arrondissementissa osoitteessa 2 Rue Louis-Boilly ja se on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18, torstai-iltaisin klo 21 saakka. Mondrian Figuratif -näyttely menee 26.1.2020 asti.

Trocadéro-aukion laidalla sijaitsevassa Musée de l’Hommessa avautuu 16.10. Je mange donc je suis -näyttely, joka tutkii ruokaa eri näkökulmista; niin biologiselta, kulttuuriselta kuin ekologiseltakin kantilta. Avajaisviikolla museossa on kaikenlaisia näyttelyyn liittyviä oheistapahtumia, joten kannattaa tutkia museon nettisivuja lähempänä ajankohtaa. Näyttely menee peräti 1.6.2020 saakka.

Pariisin syksy on toimintaa täynnä ja tässä oli tosiaankin vain muutama maininta kauden taidetarjonnasta. Pariisin turistitoimiston sivuilta löytyy ajantasaista tietoa kaupungin näyttelyistä ja kuten aina, silmät kannattaa pitää avoimina kaupungilla, sillä kiinnostavia näyttelyitä voi bongata vaikka metrokäytävien mainoksista.

pariisi21519-11

Musée de l’Homme – pääkalloja ja 10 pisteen näköala

Louvre, Musée d’Orsay, Musée de l’Orangerie, Centre Pompidou….nämä museot lienevät tutuimpia Pariisin-kävijöille. Musée de l’Homme sen sijaan ei välttämättä ole ensimmäisenä listalla, kun matkailija alkaa suunnitella kulttuurikohteita Pariisissa. Kävin itsekin tutustumassa kyseiseen museoon ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä, mutta se todellakin kannatti. Ihmisen historiaa tutkittiin museossa kolmen teeman kautta: keitä me olemme, mistä me tulemme ja minne olemme matkalla.

Museossa pääsee mm. tutustumaan ihmisen anatomiaan, vertailemaan ihmisaivoja eläinten aivoihin, kuuntelemaan erilaisia kieliä ympäri maailman, seuraamaan ihmisen migraatiota synnyinseuduiltaan Afrikasta muualle maailmaan ja näkemään minkälaista tuhoa ihminen maapallolle on aiheuttanut. Näyttely on toteutettu esineiden lisäksi äänen, kuvan ja videon avulla. Pääseepä näyttelyvieras käyttämään hajuaistiaankin arvuutellessaan mitä ruokaa eri puolilla maailmaa syödään. Kuten pitääkin, museo korostaa ihmislajin monimuotoisuutta sortumatta stereotyyppisiin käsityksiin eri roduista.

Museo on mukavan väljä, valoisa ja moderni. Syytä toki ollakin, sillä museo oli suljettuna  lähes kuuden vuoden ajan, jolloin siihen tehtiin 96 miljoonan euron remontti. Ovet aukesivat uudestaan vuonna 2015.

museedelhomme-3

museedelhomme-4

museedelhomme-5

Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä, joista omalle kohdalleni osuivat Sebastião Salgadon Déclarations-niminen valokuvanäyttely ja lävistysten historiaa käsittelevä Piercing-näyttely. Olen suuri Sebastião Salgado -fani eivätkä teokset pettäneet tälläkään kertaa. Mustavalkoiset, suuret valokuvat olivat äärettömän vangitsevia ja saivat hiljentymään sekä pohtimaan elämän eriarvoisuutta. Lävistysten historiaa esittelevä näyttely sen sijaan oli aika vaatimaton ja pintapuolinen. Se koostui lähinnä valokuvista, lävistyskoruista ja laitteista, joilla lävistyksiä on tehty. Déclarations-näyttelyä voi käydä katsomassa 11.11.2019 saakka ja lävistysnäyttely on esillä 9.3.2020 saakka. Lokakuun 16. päivä museossa aukeaa uusi näyttely, joka käsittelee ruokaa ja syömistä (Je mange donc je suis) mm. ympäristön kannalta ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Avajaisviikolla on luvassa myös paljon ruokaan liittyvää oheisohjelmaa; workshopeja ja esitelmiä.

museedelhomme-1

museedelhomme-2

Maininnan arvoinen on myös museosta avautuva varsin komea näköala Eiffel-tornille. Erityisen hyvin näköalaa pääsee ihailemaan museon kahvilasta, joten suosittelen lämpimästi museokierroksen jälkeen kahvitaukoa ja komeita näkymiä.

Kävin museossa tosiaan ensimmäistä kertaa, joten vertailupohjaa ei ole, mutta ainakaan tällä yhdellä käyntikerralla ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Sain välillä kuljeskella käytäviä pitkin ihan itsekseni. Museo on tiistaita lukuun ottamatta auki päivittäin klo 10-18 ja 12 euron lipulla pääsee myös vaihtuviin näyttelyihin. Museo sijaitsee osoitteessa 17 Place du Trocadéro ja ihan oven eteen pääsee hyppäämällä pois Trocadéron metropysäkillä (linjat 6 ja 9).

IMG_6677