Syksyn 2022 taidetärpit

Syyskuu on alkanut ja ranskalaiset palanneet kesälomiltaan töihin ja kouluun. Syksy tarkoittaa myös uusien näyttelyiden avautumista. Ja koska lämpötilatkin alkavat laskea miellyttävälle tasolle, on syys-lokakuu mitä mainiointa aikaa lähteä Pariisiin. Tässä omat poimintani loppuvuoden taidetarjonnasta.

Muotisuunnittelija Elsa Schiaparellille omistettu näyttely avautui Musée des Arts Décoratifs -museossa kesäkuussa ja se menee 22.1.2023 saakka. Näyttely ei keskity pelkästään Schiaparelliin, vaan se esittelee myös tämän aikalaisten teoksia. Italialaissuunnittelijalla oli läheiset suhteet muihin aikansa taiteilijoihin, kuten Man Rayhin, Meret Oppenheimiin ja Salvador Dalíin, joiden teoksia nähdään näyttelyssä. Näyttelyssä on mukana myös myöhempien aikojen muotisuunnittelijoiden töitä, jotka ovat saaneet inspiraationsa Schiaparellista, kuten YSL:n, John Gallianon ja Christian Lacroix’n muotiluomuksia. Lähietäisyydeltä pääsee tutkimaan myös julkkisten käyttämiä asuja, kuten Schiaparellin muotitalon suunnittelemaa vaatetta Lady Gagalle, jota tämä piti esiintyessään Joe Bidenin virkaanastujaisissa. Tämän tekstin kuvituksena on Schiaparelli-näyttelystä kesällä ottamiani kuvia. Lippu näyttelyyn maksaa 14 euroa ja kuten kaikkiin pariisilaisnäyttelyihin, myös tänne lippu kannattaa ostaa etukäteen tietylle päivälle ja ajalle, jolloin saa minimoitua jonotusajan.

Orsayn museossa käynnistyy 20.9. Edvard Munchille omistettu näyttely. Norjalaistaiteilija tunnetaan ennen kaikkea Huuto-teoksestaan, mutta Orsayn näyttely esittelee taiteilijan töitä peräti 60 vuoden ajalta. Esillä on 150 teosta: 60 maalauksen lisäksi piirroksia, grafiikkaa ja valokuvia. Näyttely on suunniteltu yhteistyössä Oslon Munch-museon kanssa. ”Edvard Munch, Un poème d’amour, de vie et de mort”-näyttely menee 20.1.2023 saakka ja lippu näyttelyyn maksaa 16 euroa. Näyttelyn jälkeen kannattaa lepuutella hetki museokahvilassa, ja käydä sen jälkeen tutustumassa vielä museon upeaan pysyvään kokoelmaan.

Pariisin valokuvataiteen museo (Maison Européenne de la Photographie) esittelee syksyn suurimmassa näyttelyssään ukrainalaisen Boris Mikhaïlovin teoksia. Mikhaïlovia pidetään yhtenä Itä-Euroopan merkittävimmistä nykyvalokuvaajista. Taiteilijan kanssa yhteistyössä kuratoitu näyttely sisältää yli 800 valokuvaa. Näyttely alkaa 8.9. ja se menee 15.1.2023 saakka. Näyttelylippu maksaa 11 euroa ja sillä pääsee katsomaan myös museon toisen näyttelyn, ranskalaisen valokuvaajaduo Elsa & Johannan teoksen The Timeless Story of Moormerland.

Palais Gallierassa juhlitaan Frida Kahloa 15.9. lähtien. Näyttely pitää sisällään yli 200 taiteilijan henkilökohtaista esinettä, kuten vaatteita, asusteita, kosmetiikkaa ja kirjeitä. Vierailija pääsee tutustumaan Kahlon yksityiselämään ja siihen, miten tämä rakensi imagoaan ja identiteettiään. Museon toisessa näyttelyssä käsitellään Frida Kahlon vaikutusta muotiin. Palais Gallieran näyttely ”Frida Kahlo, au-delà des apparences” on esillä 5.3.2023 saakka ja lippu näyttelyyn kustantaa 15 euroa.

Buddhalaismunkki-kirjailija Matthieu Ricardin valokuvia on esillä Grande Archen näyttelyssä. Grande Arche on suurikokoinen maamerkki Défensen kaupunginosassa Pariisin länsipuolella. Metrolla ajaa sinne keskustasta puolessa tunnissa. Alueella on paljon mielenkiintoista, modernia arkkitehtuuria. Näyttelyt sijaitsevat 110 metriä korkean rakennuksen yläkerroksessa, jonka terassilta on hulppeat näköalat. Ricardin henkilökuvat ja näyttävät maisemakuvat ovat varmasti edukseen Grande Archen avarassa näyttelytilassa. Näyttelyä pääsee katsomaan 30.11.2022 saakka. ”Hymne a la beaute” -näyttelylippu maksaa 15 euroa.

Mielestäni tänä syksynä Pariisin näyttelytarjonta ei ole ihan niin runsas tai kiinnostava kuin yleensä. Mutta Pariisi yllättää aina ja paikan päälläkin kannattaa katsella ulkomainoksia, joista voi usein bongata uusia näyttelyitä. Ja jos ei muuta keksi, niin aina voi mennä nautiskelemaan Centre Pompidoun, Louvren, Orsayn tai Carnavalet-museon hienoista kokoelmista, joihin ei koskaan kyllästy.

Albert Edelfelt Pariisissa

Albert Edelfeltin retrospektiivinen näyttely Albert Edelfelt, Lumières de Finlande avautui maaliskuussa Pariisissa, upeassa Petit Palais’ssa. Olin ostanut lipun heti aamun ensimmäiselle ajalle, ja Petit Palais’n edessä kiemurteli silloin jo jono. Osa ihmisistä jonotti museon muihin näyttelyihin, mutta ovien avauduttua oli myös Edelfeltin näyttelyyn tunkua. Näyttelyn ensimmäisessä tilassa käytiin läpi Edelfeltin elämän vaiheita ja seiniltä saattoi lukea pienen Suomi-historiikin. Seinällä oli myös Suomen kartta, mikä oli varmaan ihan hyödyllinen monelle 😀

Näyttelyssä oli mukana yli sata teosta, joista osa oli tuttuja Ateneumin seiniltä, mutta osa itselleni ennen näkemättömiä. Heti näyttelyn alussa paraatipaikalla oli Lapsen ruumissaatto, jonka Edelfelt maalasi aikoinaan Pariisin vuoden 1880 salonkiin ja jossa se myös palkittiin. Teoksen viereen oli Petit Palais’ssa sijoitettu Ristiäissaatto. Koska Lapsen ruumissaatto oli tunnelmaltaan niin synkkä, ei sille meinannut aikoinaan löytyä ostajaa. Tästä syystä sveitsiläinen taidekauppias tilasi Edelfeltiltä lähes samanlaisen taulun, mutta myyvemmän version. Näin syntyi Ristiäissaatto.

Ranskalaisen tiedemiehen Louis Pasteurin muotokuva oli sijoitettu Petit Palais’ssa näkyvälle paikalle. Teos esiteltiin Pariisin salongissa vuonna 1886 ja sitä pidetään Edelfeltin kansainvälisenä läpimurtoteoksena. Sen sijaan aina Ateneumissa ihailemani Pariisin Luxembourgin puistossa -teos oli vähän sivussa Petit Palais’n näyttelytilassa, mutta ranskalaiset näyttivät pysähtyvän myös sen äärelle pitkiksi ajoiksi.

Kaiken kaikkiaan näyttely oli hurmaava. Ripustus oli kaunis ja oli mielenkiintoista katsella, miten pariisilaisyleisö näyttelyn vastaanotti. Albert Edelfelt, Lumières de Finlande menee Pariisissa 10.7. saakka ja sisäänpääsylippu maksaa 11 euroa. Lippu suositellaan ostettavaksi etukäteen täältä.

Kevään 2022 kiinnostavimmat näyttelyt

Kevätkausi on pyörähtänyt käyntiin myös näyttelyiden osalta, ja nyt onkin hyvä aika katsoa, mitä pariisilaismuseoilla on tarjottavanaan.

Yves Saint Laurent aux Musées on yksi tämän kevään isoimmista näyttelykokonaisuuksista Pariisissa. Tammikuun 2022 lopussa tuli kuluneeksi 60 vuotta YSL:n ensimmäisestä muotinäytöksestä, ja tätä juhlitaan samaan aikaan peräti kuudessa pariisilaismuseossa. YSL:n muotiluomusten tuominen museoon on loogista, sillä hän sai inspiraatiota muiden taiteilijoiden, kuten Piet Mondrianin, Pablo Picasson ja Henri Matissen, töistä. Museoissa nähdään rinnakkain YSL:n suunnittelemia vaatteita ja niihin vaikuttaneita taideteoksia. Mukana suurnäyttelyssä ovat Louvre, Musée d’Orsay, Centre Pompidou, Musée d’Art Moderne de Paris, Musée Picasso ja Musée Yves Saint Laurent. Näyttelyt käynnistyivät kaikissa museoissa 29.1. ja niitä voi käydä katsomassa 15.5. saakka.

Le Monde de Steve McCurry esittelee kuuluisan amerikkalaisen kuvajournalistin töitä upeasti Musée Maillol’ssa. Kävin itse katsomassa tämän näyttelyn jo vuodenvaihteessa ja olin erityisen vaikuttunut siitä, miten McCurryn kuvat oli museoon ripustettu. Steve McCurry on pitkällä urallaan työskennellyt erityisen paljon Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa kuvaten konflikteja ja ihmispotretteja. Näiden kuvien lisäksi Pariisin näyttelyssä nähdään McCurryn ottamia kuvia mm. New Yorkin terrori-iskuista vuonna 2001. Näyttely oli vaikuttava ja voin suositella sitä lämpimästi. Liput maksavat 15 euroa ja näyttely menee 29.5. saakka Musée Maillol’ssa. Tämän tekstin kuvituksena on ottamiani kuvia kyseisestä näyttelystä.

Maaliskuun 2. päivä Musée du Luxembourgissa aukeava Pionnières-näyttely kertoo 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla eläneistä ja uraa luoneista naistaiteilijoista, joita omana aikanaan syrjittiin ja vähäteltiin. 1920-luvun Pariisissa vaikutti uusi sukupolvi naisia, jotka halusivat luoda uraa taiteilijoina yhteiskunnan asettamista toisenlaisista odotuksista huolimatta. Näyttely tuo esiin näiden pioneerien roolin nykytaiteen kehittymisessä maalauksien, valokuvien, filmien, veistoksien ja kirjojen kautta. Näyttelyä on sponsoroinut Chanel, ja se menee 10.7. saakka. Liput näyttelyyn maksavat 14,50 euroa.

Musée de l’Hommessa pääsee tutustumaan tennareiden historiaan. Sneakers, les baskets entrent au musée kertoo tennareiden historian, niiden käytön muuttumisen urheilujalkineista suosituiksi vapaa-ajan jalkineiksi hiphop-kulttuurin myötä. Musée de l’Hommessa käydessä kannattaa aina muistaa piipahtaa myös museokahvilassa, jonka ikkunoista on vaikuttava näköala Eiffel-tornille. Näyttely alkoi lokakuussa ja se menee 25.7. saakka. Näyttelylippu kustantaa 10 euroa.

Jos hiphop-kulttuuri kiinnostaa, niin kannattaa ottaa kohteeksi Philharmonie de Paris, jossa menee hiphopin historiasta kertova näyttely. Näyttely kertoo hiphopin synnystä 70-luvun Bronxissa, mutta näyttelyn painopiste on siinä, miten hiphop saapui Ranskaan ja miten se on muuttanut ranskalaista yhteiskuntaa. Näyttely on auennut joulukuussa ja sen voi käydä katsomassa 24.7. saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa.

Espanjalaista arkkitehtia Gaudia juhlitaan keväällä Musée d’Orsayssa. Huhtikuun 12. päivä aukeavassa näyttelyssä katsoja pääsee tutustumaan Gaudin merkittävimpiin töihin, työskentelytapoihin ja projekteihin. En tiedä, miten Gaudin töiden suuruus ja ylenpalttius päästään näyttelyssä kokemaan, sillä tuskin museoon aiotaan Sagrada Familiaa uudelleen rakentaa 😀 Mutta eiköhän pariisilaismuseoon käymisen arvoinen näyttely joka tapauksessa koota. Näyttely menee 17.7. saakka ja lipun voi lunastaa 13 euron hintaan.

Maaliskuun 30. päivä avautuu valokuvataiteen museossa (Maison Europeénne de la Photographie) Love Songs -näyttely, joka kertoo pariskuntien tarinoita ensitapaamisesta, avioliitosta, erosta ja viimeisistä hetkistä yhdessä. Näyttelyn ytimenä on kahden valokuvaajan, Nobuyoshi Arakin ja Nan Goldinin, teokset, joita peilataan muiden valokuvaajien töihin. Kuvat ulottuvat 1950-luvulta meidän päiviimme saakka. Marais’n sydämessä sijaitsevassa museossa voi näyttelyn käydä katsomassa 21.8.

Tässä muutama nosto kevään näyttelytarjonnasta Pariisissa. Kattavan listauksen kaikista kaupungissa menevistä ja tulevista näyttelyistä löytyy Pariisin matkailuneuvonnan sivuilta.

Katakombit – Pariisin maanalainen maailma

Katakombit eivät ehkä ole kaikkein romanttisin nähtävyys Pariisissa, mutta yksi mielenkiintoisimmista se kyllä on. On jännittävää ajatella, että kaupungin alla kulkee muutaman sadan kilometrin pituinen verkosto käytäviä ja huoneita, jonne on sijoitettu kuuden miljoonan pariisilaisen jäännökset. Katakombeihin otetaan kerrallaan vain 200 ihmistä, joten aiemmin sinne on saattanut joutua jonottamaan parikin tuntia. Pandemian aikana on pariisilaismuseoissa ja muissa turistikohteissa otettu käyttöön pääsylippujen ennakkovarausjärjestelmä. Nyt alas maan syövereihin pääsee huomattavasti helpommalla. Pääsylippu pitää ostaa etukäteen tietylle päivälle ja kellonajalle, mikä on useimmiten poistanut jonottamisen tarpeen. Toki turvatarkastukseen ja tällä hetkellä myös koronapassin tarkastukseen saattaa joutua jonottelemaan hetken, mutta tuntikausien mittaiset jonot ovat onneksi poistuneet.  

Alun perin katakombit olivat Pariisin kaupungin alle unohtuneita kalkkikivilouhoksia. Kun hautausmaat 1700-luvulla kärsivät tilanahtaudesta ja muodostuvat terveysriskin, alettiin niitä tyhjentää ja siirtää luita maan alle. Nykyään katakombeihin on sijoitettuna kuuden miljoonan ihmiset jäännökset. Yhteensä maanalaisia tunneleita on yli 300 kilometriä, joista vain vajaat kaksi kilometriä ovat avoinna yleisölle. Reitti on tarkka ja valvottu, sitä kuljetaan vain yhteen suuntaan eikä siltä pääse poikkeamaan vaikka kuinka haluaisi lähteä tunneleihin seikkailemaan. Uskaliaimmat menevät katakombeihin kyllä myös laittomasti kaupungin viemäri- ja metroverkoston kautta. Katakombeissa onkin vietetty aikaa ja pidetty kiellettyjä juhlia 1700-luvun lopulta aina meidän päiviimme saakka. Vuonna 2004 poliisit löysivät Pariisin maanalaisista luolista, Trocadéro-aukion alta, jopa täysikokoisen elokuvateatterin ja baarin! Nykyään katakombeihin on entistä vaikeampi päästä laittomasti, sillä salaisia sisäänkäyntejä suljetaan sitä mukaa kuin poliisit niitä löytävät. Siitä huolimatta katafiilit löytävät aina tiensä maan alle, sakonkin uhalla.

Itse olen käynyt katakombeissa kolme kertaa ja kyllä se laillinenkin kierros on ihan mielenkiintoinen. Kierros alkaa laskeutumalla 130 rappusta maan uumeniin ja kävelemällä kymmenisen minuuttia pitkin käytävää, joka lopulta vie katakombeihin. Reitti on hyvin siisti ja käveleminen on helppoa, kunhan kengissä ei ole kovin korkeita korkoja. Kierrosta ei suositella sydänsairaille, klaustrofobiasta kärsiville tai herkille ihmisille. Itse poden klaustrofobiaa, mutta käytävät ovat sen verran korkeat ja väljät, etten ainakaan itse kokenut minkäänlaista ahtaanpaikankammoa. 

Reitti vie läpi käytävien ja pienien huoneiden, jotka on koristeltu luilla ja pääkalloilla. Luut on pinottu siisteihin riveihin ja pääkalloja aseteltu koristeeksi, jopa sydämen muotoisiksi. Joissain kohdissa näkyy, että pääkalloja on irrotettu, ilmeisesti varastettu. Voisi kuvitella, että katakombeissa olisi jotenkin karmeaa ja makaaberia, mutta luut ja pääkallot on aseteltu suorastaan kauniisti. Rotat eivät vilistele jaloissa ja tunnelma on kaikin puolin rauhallinen. Reitin kävelee läpi vajaassa tunnissa. Museokaupassa voi kierroksen päätteeksi tuhlata euronsa monenlaiseen pääkallo- ja luurankomatkamuistoon – itselleni mukaan tarttui pieneen tilaan menevä pääkallokoristeinen kauppakassi!

Lippu katakombeihin maksaa 29 euroa, mikä pitää sisällään audio-oppaan. Viime hetken lippuja voi yrittää ostaa aamulla samalle päivälle 15 euron hintaan. Tällä hetkellä (tammikuussa 2022) sisäänpääsyn yhteydessä pitää esittää myös koronapassi. Katakombit ovat auki tiistaista sunnuntaihin klo 09.45-20.30. Katakombien osoite on Place Denfert-Rochereau ja aukiolle pääsee suoraan jäämällä pois Denfert-Rochereau-metropysäkillä.

Syksyn 2021 taidetärpit Pariisiin

Syyskuun myötä Pariisissa käynnistyy uusi näyttelykausi, ja hyvältä kyllä näyttää loppuvuoden näyttelytarjonta. Tässä omat tärppini tuleville kuukausille, mukana mm. muotia, valokuvia, modernia taidetta ja paketoitu Riemukaari. 

Syyskuun 15. päivä aukeaa Musée du Luxembourgissa Vivian Maierin valokuvanäyttely. Suomessakin pariin otteeseen nähty amerikkalaisvalokuvaaja esittäytyy pariisilaisille ensimmäistä kertaa soolonäyttelyssä. Elinaikanaan tuntemattomaksi jääneen Maierin elämäntarina ja kuoleman jälkeinen nousu kuuluisuuteen on ällistyttävä. Hänet luetaan 1900-luvun suurimpien valokuvaajien joukkoon, joten näyttelyn suosio lienee suuri myös Pariisissa. Näyttelylippu maksaa 14,50€ ja Vivian Maierin kuvia voi käydä katsomassa 16.1.2022 saakka.

Syyskuun 8. päivä avautuu Centre Pompidoussa Georgia O’Keeffen retrospektiivi, ensimmäistä kertaa Ranskassa. Noin sata teosta O’Keeffen uran varrelta – maalauksia, piirroksia ja valokuvia – ovat esillä joulukuun 6. päivään saakka. O’Keeffeä pidetään yhtenä amerikkalaisen modernismin merkittävimmistä naistaiteilijoista. Liput näyttelyyn maksavat 14€. Centre Pompidoun vierailulla suosittelen myös käymään museon näköalatasanteella, ihanassa kirjakaupassa ja kivaksi uudistetussa kahvilassa.

Fondation Louis Vuitton on jo itsessään nähtävyys komean arkkitehtuurinsa vuoksi ja 22.9. alkaen sinne kannattaa mennä myös näyttelyn La Collection Morozov, icônes de l’art moderne takia. Kyseessä on venäläisten Morozovin veljesten kokoelma, joka pitää sisällään modernin taiteen suurimpien nimien, kuten Van Gogh, Matisse, Gauguin, Renoir ja Monet, töitä. Lisäksi esillä on venäläisten avantgardistien teoksia. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun kokoelma on esillä Venäjän ulkopuolella. Lippu näyttelyyn maksaa 16€. Näyttely on esillä 22.2.2022 saakka.

Muotiin keskittyvässä Palais Gallierassa juhlistetaan 100 vuotta täyttänyttä Vogue Paris -lehteä lokakuun 2. päivästä lähtien. Vogue Paris 1920-2020 -näyttely vie aikamatkalle muodin menneisyyteen ja esittelee lehden historiaa sen päätoimittajien kautta. Näyttely pitää sisällään 400 esinettä: valokuvia, piirroksia, lehtiä, vaatteita ja videomateriaalia. Näyttelyä voi käydä katsomassa 30.1.2022 saakka ja lippu sinne maksaa 14€.

Lisää muotia tarjoilee Musée des Arts Décoratifs ranskalaisen muotisuunnittelijan Thierry Muglerin näyttelyllä, joka avaa ovensa 30.9. Thierry Mugler, Couturissime käy läpi suunnittelijan värikästä uraa vuodesta 1974 lähtien. Thierry Mugler mullisti aikoinaan muodin, haute couturen ja parfyymin maailman töillään, jotka olivat samaan aikaan futuristisia ja elegantteja. Näyttelyyn ehtii vielä ensi vuonnakin, sillä se menee 24.4.2022 saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 14€.

Vuosina 2001 ja 2017 New Yorkin Museum of Modern Art hankki keräilijä Thomas Waltherilta 350 valokuvan kokoelman, josta 230 on nyt ensimmäistä kertaa esillä Ranskassa, Jeu de Paumessa. Chefs-d’oeuvre photografiques du MoMa sisältää ikonisia valokuvia 1900-luvun alkupuoliskolta, mutta mukana on myös vähemmän tunnettuja kuvia ja kuvaajia. Näyttely sekoittaa genrejä ja lähestymistapoja maisemakuvauksesta potretteihin ja reportaaseihin. Näyttely aukeaa 14.9. ja se menee 13.2.2022 saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 10€.

Brittiläinen taiteilija David Hockney on edelleen 84-vuotiaana luomisvoimainen ja tuottelias. Hän on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt maalauksiaan iPadilla ja tämän tekniikan tuloksia nähdään myös Musée de l’Orangerien näyttelyssä David Hockney. A year in Normandie. Taiteilija asettui asumaan Normandiaan vuoden 2019 alussa ja inspiroitui siellä kodistaan, puutarhastaan ja ympäröivästä maaseudusta. Normandiassa syntyneitä töitä on esillä 13.10. lähtien aina 14.2.2022 saakka. Lippu näyttelyyn maksaa 12,50€. 

La Grande Arche on La Défensen liikekaupunginosassa sijaitseva 110 metriä korkea monumentti, jonka näköalatasanteelta on hulppea näköala kohti Pariisin keskustaa. Rakennuksen huipulla järjestetään myös näyttelyitä ja tällä kertaa esillä on ranskalaisen paparazzin Daniel Angelin kuvia. Näyttely aukesi elokuussa ja se menee 31.1.2022 saakka. Paparazzien kuninkaaksi nimetty Angeli aloitti uransa 1950-luvulla ja monet hänen julkkiskuvistaan ovat aiheuttaneet skandaalin julki tullessaan. La Grand Archen näyttelytilassa on esillä lähes 250 valokuvaa. Lippu näyttelyyn maksaa 15€. Paikan päälle pääsee näppärästi ykkösen metrolla ja samalla reissulla voi ihailla alueen modernia arkkitehtuuria tai käydä shoppailemassa valtavassa Westfield Les Quatre Temps -ostoskeskuksessa. 

Jos satut olemaan kaupungissa 18.9.-3.10. välisenä aikana, niin kannattaa käydä katsomassa Riemukaari, joka on silloin paketoituna hopeansiniseen kankaaseen ja kiedottu 3000 metriä pitkään punaiseen köyteen. Kyseessä on tietysti taiteilijapari Christon ja Jeanne-Clauden taidonnäyte, L’Arc de Triomphe, Wrapped. Se sai alkunsa jo 60-luvun alussa, jolloin Christo teki ensimmäisen suunnitelmansa Riemukaaren paketoimisesta ja nyt 60 vuotta myöhemmin projekti tulee vihdoinkin päätökseensä. Valitettavasti pari ei ole näkemässä valmista teosta, sillä Christo ja Jeanne-Claude ovat jo menehtyneet – Christo keväällä 2020 – mutta heidän toiveensa mukaisesti taiteilijaparin tiimi tekee työn valmiiksi. Huomioitavaa on, että Christo on rahoittanut koko projektin omasta pussistaan. Riemukaari pysyy yleisölle avoimena koko projektin ajan.

Tässä siis suositukseni syksyn taidetarjonnasta, toivottavasti löysit niiden joukosta jotain itseäsi kiinnostavaa!

Uusi upea Musée Carnavalet

Toukokuun lopussa oli odotettu päivä, kun Pariisin kaupungin historiaa esittelevä Musée Carnavalet avasi ovensa yli neljän vuoden ja 58 miljoonan euron peruskorjauksen jälkeen. Museo olikin jo vanhentunut ja tunkkainen, joten uudistuminen tuli tarpeeseen. Avajaisia oli rummutettu mediassa pitkään ja odotukset olivat korkealla, mutta kuinkas ollakaan – avajaispäivänä 29.5. museon työntekijät menivät lakkoon. Tämän ranskalaisemmaksi ei meininki voisi mennä! No, seuraavana päivänä museo lopulta aukesi, ja se on ollut siitä lähtien valtavan suosittu.

Uudistunut museo osoittautuikin kerta kaikkiaan upeaksi. Yli 100 huonetta ja tuhansittain maalauksia, pienoismalleja, veistoksia, valokuvia ja huonekaluja kattavat Pariisin historian meidän päiviimme saakka. Näyttelyesineistä 10 % on sijoitettu lapsen silmien korkeudelle ja nykyään kuvatekstit ovat ranskan lisäksi myös englannin ja espanjan kielillä. Museossa järjestetään myös vaihtuvia näyttelyitä: itse kävin katsomassa kesäkuussa Henri Cartier-Bressonin valokuvanäyttelyn ennen museon kokoelmaan tutustumista.

Museo on hengästyttävän suuri ja vierailuun kannattaa varata vähintään pari tuntia aikaa. Tässä muutamia kohokohtia museosta.

Suurimman vaikutuksen itseeni teki Alphonse Muchan korukauppias Georges Fouquet’lle suunnittelema Art Nouveau -tyylinen korukauppa. Kauppa aukesi vuonna 1901 Rue Royalella ja oli sensaatio jo silloin. Se pysyi muuttumattomana parikymmentä vuotta, kunnes Art Nouveau -tyylisuunta meni pois muodista ja Fouquet halusi muuttaa sisustuksen paremmin ajan tyyliä vastaavaksi. Jälkipolvien onneksi Fouquet säilytti kaupan sisustuksen kokonaisuudessaan ja lahjoitti sen vuonna 1941 Musée Carnavalet’n huomaan. Vuonna 1989 kauppa rakennettiin museoon juuri sellaisena, mitä se vuosisadan alun Pariisissa oli ollut.

Alphonse Muchan suunnittelema korukauppa

Museossa on kolmisenkymmentä huonetta, jotka on sisustettu tietyn aikakauden mukaan. Yksityiskohtien määrä on valtava ja huoneet on rakennettu sellaisella huolellisuudella, että välillä voi kuvitella olevansa 1700-luvun pariisilaissalongissa. Erityisen mielenkiintoinen on myös Marcel Proustille omistettu huone, josta löytyy mm. Proustille kuuluneet takki ja kävelykeppi, sekä sänky, jossa Proust kirjoitti suurimman osan Kadonnutta aikaa etsimässä -teoksestaan. Huoneessa voi istua (ei sillä sängyllä kuitenkaan…) ja kuunnella pätkiä kyseisestä kirjasta. Joulukuun puolivälissä 2021 museossa muuten avautuu Marcel Proustille omistettu näyttely, joka jatkuu huhtikuulle 2022 saakka.

Marcel Proustin sänky

Heti museon sisäänkäynnin jälkeen on kaksi tilaa, joiden seinille ja kattoon on ripustettu vanhoja, takorautaisia kauppojen kylttejä. Ensimmäiset kyltit ilmestyivät Pariisin katukuvaan keskiajalla, jolloin lukutaidottomuus oli suurta eikä kaduilla ollut vielä nimiä tai rakennuksilla numeroita. 1800-luvulla kylttejä oli yli 1000, mutta 1900-luvun alkuun mennessä niitä oli jäljellä enää noin 200. Nykyään vanhoja kylttejä näkee enää harvakseltaan Pariisin katukuvassa.

Ranskan vallankumoukselle on museossa omistettu lukuisia huoneita. Niistä löytyy tauluja ja monenlaisia sen ajan esineitä; mm. aseita, Marie Antoinettelle kuulunut kenkä ja tikapuut, joiden avulla Latude-niminen vanki pakeni Bastillesta vuonna 1755. Erässä huoneessa on Bastillen linnoituksen pienoismalli, joka on valmistettu alkuperäisen linnoituksen kivestä. Täytyy myöntää, että tässä vaiheessa museokierrostani olin jo sen verran uupunut, etten jaksanut vallankumous-osastoa tutkia ihan perin pohjin. Mutta jääpä jotain seuraavallekin kerralle.

Vielä muutama mainitsemisen arvoinen asia. Museon loppupäässä esitellään Montmartrea ja pariisilaista elämäntyyliä menneinä aikoina. Huoneissa on ihastuttavia, vaikkakaan ei varmasti arvokkaita, tauluja, joissa kuvataan pariisilaista katuelämää ja kahviloita erityisesti 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa. Toisenlaisiin tunnelmiin vievät kuvat, videot ja taideteokset liittyen vuoden 2015 terrori-iskuihin. Myös toukokuun 1968 opiskelijamielenosoituksille pyhitetyt huoneet antoivat paljon pohdittavaa.

Musée Carnavalet sijaitsee Marais’ssa osoitteessa 23 Rue de Sévigné. Sisäänpääsy museoon on ilmainen, mutta ainakin tällä hetkellä (heinäkuu 2021) lippu pitää varata netistä ennakkoon.

Pariisi kesäkuussa 2021

Palasin muutama päivä sitten Pariisiin suuntautuneelta lomareissultani. Edellisen kerran kaupungissa kävin heinäkuussa 2020, kun pandemiatilanne oli Ranskassakin kohtuullisen rauhallinen. Viime kesänä maahan pääsi ilman mitään todistuksia, mutta tällä kertaa vaadittiin negatiivisen koronatestituloksen lisäksi allekirjoitettu paperi, jossa vannottiin ettei koronan oireita ole tai altistumista tapahtunut. Rajamuodollisuudet sujuivat varsin ripeästi eikä mitään tenttausta ollut matkan syistä tai suunnitelmista.

Olin etukäteen lukenut paikallislehdestä, että kaikkien maassa olevien – niin paikallisten kuin turistienkin – kannattaa ladata koronavilkku TousAntiCovid. Sovellusta pitikin käyttää monessa kahvilassa ja ravintolassa, joihin ei päässyt sisään ennen kuin oli skannannut ovella olleen QR-koodin. Mikäli älypuhelinta tai sovellusta ei ollut, niin yhteystiedot piti jättää paperille. Sovellukseen päivittyi myös tiedot uusista tautitapauksista ja rokotettujen määrästä, joten sitä oli kiinnostavaa seurata päivittäin.

Olin tällä kertaa reissussa 11 vuorokautta, joista kuusi ensimmäistä vietin vakkarihotellissani Ibis Avenue de la Républiquessa ja viisi jälkimmäistä saman kadun Le General -hotellissa. Viime kesän matkallani yövyin samassa Ibis-hotellissa, jossa ei silloin huoneita siivottu olenkaan, mikä tuntuu nyt todella erikoiselta. Toimenpidettä perusteltiin sillä, ettei hygieniasyistä huoneeseen saanut tulla kukaan muu kuin asukas. Jos siellä olisi mennyt esimerkiksi wc tukkoon tai vastaavaa, olisi asukas joutunut vaihtamaan huonetta. Tällä kertaa siivouksesta huolehdittiin normaalisti. Molemmissa hotelleissa oli tarjolla buffet-aamiainen, mutta Le Generalissa oli tehty pieniä muokkauksia sen suhteen, esimerkiksi kirsikkatomaatit ja kurkunpätkät oli laitettu pieniin annoskulhoihin. Mutta ne aamiaisleivät! Molemmissa hotelleissa leivät ja patongit olivat ihan normaalisti asukkaiden leikattavissa. Toki niiden päällä oli lautasliina tai muu kangas, jota asiakkaiden olisi pitänyt käyttää. Todistin pariinkin otteeseen, miten joku tarrasi suoraan sormillaan patonkiin kiinni. Tämä on aina ällöttänyt itseäni jo normaaleinakin aikoina, mutta korona-aikana se suorastaan kauhistutti. Sanomattakin on selvää, etten syönyt aamiaisella leipää tai patonkia…

Museoihin ja näyttelyihin piti varata ennakkoon lippu tietylle päivälle ja kellonajalle. Tämän tavan soisin jatkuvan myös jatkossa. Sisälle saattoi päästä myös ilman ennakkovarausta, mikäli kaikki paikat eivät vielä olleet menneet. Mukavan väljää museoissa pääsääntöisesti olikin, lukuun ottamatta Musée Jacquemart-Andréta, jonka Paul Signac -näyttely oli pieni ja ahdas. Henkilökunta ei siellä myöskään valvonut kuinka monta ihmistä yhdessä näyttelysalissa aina oli.

Maskipakko oli viime viikon torstaihin saakka voimassa myös ulkona, mutta sen jälkeen enää sisätiloissa. Pariisilaisten maskikäyttäytyminen jätti kyllä toivomisen varaa, sillä kovin usein maskia pidettiin nenän tai leuan alla. Toki oli niitäkin, joita maskipakko ei kiinnostanut. Erityisen raivostuttavaa tämä oli mm. täydessä metrossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että maskittomiin ei reagoitu millään tavalla. Suomessa tuntuu, että maskittomia tuijotetaan kiukkuisesti julkisessa liikenteessä (olen myös itse syyllistynyt mulkoiluun), mutta pariisilaiset eivät muiden ihmisten maskien käytöstä tai sen puutteesta piitanneet.

Kahviloissa ja ravintoloissa pöytiä desinfioitiin ahkerasti ja sisätiloissa asiakaspaikoista oli vain osa käytössä. Terasseilla oli usein täpötäyttä, mutta itse menin usein ravintoloiden sisätiloihin pois kuumuudesta ja liikenteen melusta. Monessa ravintoloissa ruokalistat olivat poistuneet ja niiden tilalla pöydissä oli QR-koodi, jonka skannaamalla ruokalistan sai puhelimelleen. Toki ruokalistan sai halutessaan myös fyysisesti käteensä, mikäli älypuhelinta ei ollut.

Koronatestauspisteitä näytti olevan ympäri kaupunkia ja monen apteekin ulkopuolelle oli viritetty pieni teltta, josta sai pikatestin ilmaiseksi. Itse en paikan päällä testiä tehnyt, sillä pääsin Finnairin paluukyytiin rokotetodistuksellani. Myös paluumatkalla rajamuodollisuudet niin Ranskan kuin Suomen päässäkin sujuivat nopeasti. Tätä kirjoittaessani olen edelleen omaehtoisessa karanteenissa, joka toivottavasti päättyy sunnuntaina negatiiviseen koronatestitulokseen.

Turisteja ei Pariisissa vielä paljon ollut, mutta määrä lisääntyi selvästi päivä päivältä. Pariisilaiset sen sijaan olivat liikkeellä sankoin joukoin ottamassa ilon irti elämästä raskaiden ja pitkien koronarajoitusten jälkeen. Öisen ulkonaliikkumiskiellon oli määrä päättyä kesäkuun lopussa, mutta koska koronatapaukset ovat pudonneet ryminällä, poistui ulkonaliikkumiskielto jo tämän viikon maanantaina. Kuten vuosien peruskorjauksen jälkeen ovensa avannut Musée Carnavalet mainoksessaan toteaa: La vie parisienne est de retour.

Pariisilaismuseot toivottavat vieraat taas tervetulleiksi

Aluksi pieni yhteenveto koronarajoitusten purkamisesta. Ranskassa esiteltiin aiemmin tällä viikolla suunnitelma yhteiskunnan avaamiseksi, mikäli koronatilanne pysyy hallinnassa. Toukokuun 19. päivä saavat avautua museot, teatterit, kaikki kaupat sekä kahvilat ja ravintolat, mutta kaksi jälkimmäistä vain terassien osalta. Öinen ulkonaliikkumiskielto siirtyy kahdella tunnilla eteenpäin klo 21.00:een. Kesäkuun 9. päivä eteenpäin ulkona saa olla klo 23.00 saakka, ja ravintolat sekä kahvilat voivat avata sisätilansa. Kesäkuun 30. päivä öisen ulkonaliikkumiskiellon on määrä päättyä kokonaan. Tälläkin hetkellä EU-maista on mahdollista matkustaa Ranskaan kunhan esittää maahan saapuessaan negatiivisen koronatestituloksen. Karanteenia ei vaadita.

Osa museoista on jo ilmoittanut avaavansa ovet heti kun se on mahdollista, ja olen tehnyt pientä kartoitusta siitä, mitä pariisilaismuseoissa voi kesän aikana nähdä.

Musée Maillol avaa ovensa 20.5. Albert Uderzolle omistetulla näyttelyllä. Viime vuonna menehtynyt Uderzo tunnetaan ennen kaikkea Asterixin ja Obelixin luojana, joten näyttely kiinnostaa varmasti monen ikäisiä. Näyttely käy läpi Uderzon uraa kronologisessa järjestyksessä 300 originaaliteoksen myötä. Lipunmyynti näyttelyyn ei ole vielä käynnistynyt. Museon kyljessä on ihastuttava ulkokahvila, jonka hiljaisuudessa ja vehreydessä voi käydä näyttelyn jälkeen hengähtämässä. Museo sijaitsee osoitteessa 61, Rue de Grenelle.

David Bowielle omistettu Bowie Odyssée -näyttely ei ole vielä virallisesti ilmoittanut päivämäärää avautumiselleen, mutta tapahtuman nettisivuilla on jo mahdollista varata lippuja 19.5. lähtien aina näyttelyn päättymiseen 4.7. saakka. Le Palace -teatteriin on kerätty yli 1000 Bowieen liittyvää tavaraa; julisteita, vinyylejä, kirjoja ja jopa artistin syntymätodistus. Viime vuoden alussa muuten ilmoitettiin, että David Bowie saa pian nimeään kantavan kadun Pariisin 13:sta arrondissementista, mutta vielä uudesta kadusta ei ole uutisoitu. Ehkä tämäkin projekti jäi jonnekin pandemian jalkoihin.

Helsingissä päästiin nauttimaan René Magritten teoksista kaksi vuotta sitten Amos Rexin näyttelyssä, ja 19.5. avautuu René Magritte -näyttely Musée de l’Orangeriessa. Pariisin-näyttely keskittyy taiteilijan Renoir-kauteen, eli vuosiin 1941-1947, jolloin taiteilija halusi nähdä elämän valoisamman puolen ja sai inspiraatiota impressionisteilta, mm. Renoirilta. Näyttelyssä nähdäänkin Magritten lisäksi myös mm. Renoirin mestariteoksia. Näyttely kantaa nimeä Magritte / Renoir. Le surréalisme en plein soleil. ja liput siihen tulevat myyntiin 9.5.

Bourse de Commerce on upouusi museo, joka keskittyy näyttelyiden lisäksi François Pinault’n nykytaiteen kokoelmaan. Historiallinen rakennus on kokonaan uudistettu ja muutettu moderniksi näyttelytilaksi, joka sijaitsee ihan kaupungin sydämessä osoitteessa 2 Rue de Viarmes. Uudistuksesta vastasi japanilainen arkkitehti Tadao Ando. Museon nettisivuilta löytyy mielenkiintoisia videopätkiä uudistustöistä ja Designboomin sivuilla on upeita kuvia valmiista museosta. Bourse de Commerce aukeaa 22.5.

Pariisin kaupungin historiaan keskittyvä museo Musée Carnavalet on ollut kiinni yli neljä vuotta uudistustöiden takia, ja museon piti jo viime vuonna aueta yleisölle. Vielä ei ole tiedotettu avajaispäivästä, mutta se tulee olemaan varmasti pian. Museo olikin jo aika tunkkainen ja vanhanaikainen, joten mielenkiinnolla odotan minkälaiseksi se on korjattu neljän vuoden aikana. 1500-luvulla rakennettu ja vuonna 1880 museona avattu Musée Carnavalet sijaitsee keskellä Marais’ta osoitteessa 23, Rue de Sévigné.

Tässä oli muutama taidetärppi kesälle. Saa sitten nähdä kuinka paljon malttaa museoissa aikaansa viettää, kun seuraavan kerran Pariisiin pääsee…

Nojatuolimatkailua Pariisissa

Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Korona on hiljentänyt Pariisinkin, jossa tällä hetkellä jatkuu ulkonaliikkumiskielto vähintään joulukuun alkuun saakka. Ranskan terveysministeri on juuri kuitenkin ilmoittanut, että epidemian huippu on Ranskassa ohitettu tiukkojen rajoitusten ansiosta. Se on iloinen uutinen, mutta mitä tapahtuu jouluna ja uutenavuotena, jos ihmiset pääsevät taas kokoontumaan ja juhlimaan yhdessä? No, sitä ei kannata murehtia vielä. Ajattelin joka tapauksessa ryhdistäytyä ja alkaa taas kirjoitella tänne omaakin Pariisin-kaipuutani helpottaakseni.

Viime lauantaina vietettiin Museoiden yötä Ranskassa ja tällä kertaa tietysti virtuaalisesti. Moni museo veti opastettuja kierroksia Facebook-sivuillaan, jonne kierrokset ovat jääneet vielä katsottaviksi. Tässä muutama vinkki mielenkiintoisimpiin kierroksiin.

Louvren Facebook-sivuilta löytyy 12 minuutin kierros, jolla esitellään osa museon kuuluisimmista ja kauneimmista naispotreteista. Kierros on myös tekstitetty ranskaksi, mikä helpottaa seuraamista, sillä oppaat puhuvat kasvomaskien läpi. Louvressa käy normaaliaikoina 10 miljoonaa vuosittaista kävijää, joten on suorastaan ylellistä päästä katsomaan opastettu kierros tyhjässä museossa.

Muotiin keskittyvä Palais Galliera oli pitkään suljettuna remontin takia ja sen piti avautua maaliskuun lopussa. Korona sotki asiat ja museo aukesi lokakuussa, mutta joutui pian sulkemaan ovensa uudelleen koronan takia. Museon ensimmäinen näyttely remontin jälkeen esittelee ikonisen Gabrielle Chanelin elämää ja töitä, ja saman teeman ympärille keskittyi myös viime lauantain yli puolituntinen kierros. Sekin löytyy edelleen Palais Gallieran Facebook-sivuilta.

Erityisen viihdyttävä ja kiva museokierros löytyy Musée des Arts Décoratifsin Facebook-sivuilta. Museossa menee parhaillaan Luxes-niminen näyttely, joka nimensä mukaisesti käsittelee luksusesineiden ja -vaatteiden historiaa. Kierros kestää reilun vartin ja on tekstitetty ranskaksi.

Centre Pompidoun Facebook-sivuilta puolestaan löytyy opastettu kierros Martin Barrén näyttelyyn. Opas puhuu selkeää ranskaa (ja mukavan hitaasti!) ja kierros on kuvattu laadukkaasti, joten vaikka tämä ranskalainen abstrakti taiteilija ei tuttu olisikaan, niin kierrosta on erittäin miellyttävä ja kiinnostava seurata.

Tässä oli vain muutama valinta Museoiden yön laajasta tarjonnasta. Tämän linkin takaa löytyvät muutkin tapahtumaan osallistuneet museot. Vinkkaanpa tässä myös yhdestä tulevasta kulttuuripläjäyksestä. Philharmonie de Paris esittää konsertteja nettisivujensa kautta ilmaiseksi ja 9.12. on luvassa suomalaisittan erityisen mielenkiintoinen konsertti, sillä silloin orkesteria johtaa Klaus Mäkelä. Konserttia voi seurata tämän linkin kautta suorana lähetyksenä.

Vaikka Pariisiin ei juuri nyt voi mennä, voi Pariisi tulla kotisohvalle saakka museoiden ja taiteen välityksellä.

Korkeita korkoja ja punaisia kengänpohjia

Palais de la Porte Dorée -museossa juhlitaan ranskalaista kenkäsuunnittelijaaa Christian Louboutinia L’Exhibition(niste)-näyttelyllä. Keväällä pandemian vuoksi tauolle jäänyttä näyttelyä pidennettiin, ja siihen voi nyt käydä tutustumassa 3.1.2021 saakka. Ja kyllä muuten kannattaakin! Näyttely on kauniiden kenkien ystävälle melkoista silmäkarkkia.

louboutin-1

Näyttely on ylellisesti ja upeasti toteutettu. Se alkaa huoneesta, johon Louboutin on varta vasten suunnitellut kahdeksan näyttävää lasimaalausta. Huoneessa esitellään kenkiä Louboutinin uran alkuajoilta, jolloin hän suunnitteli ja teki kenkiä pienellä budjetilla omassa asunnossaan. Kauniita hänen kenkänsä olivat jo silloin ja monista löytyi Louboutinille sittemmin tunnusmerkiksi muodostuneet punaiset pohjat.

Näyttely esittelee 11 huoneessa Louboutinin ikonisimmat, upeimmat ja hurjimmat kengät. On mm. fetissihuone, nude-kengille omistettu huone sekä aarrekammio, josta löytyy Louboutinin kuuluisimmat kenkämallit. Yhdessä huoneessa käydään läpi Christian Louboutinin henkilöhistoriaa, minkä lisäksi videopätkien avulla päästään näkemään kengän valmistumisprosessia Louboutinin itsensä opastuksella. Jännittävä on myös bhutanilainen teatterihuone, jonka lavalla strippaa Dita Von Teese hologrammina – jaloissaan tietysti punapohjaiset, huippukorkeat kengät.

Näyttelyn lopuksi vieras pääsee kävelemään punaisella matolla samalla ihastellen valokuvia Louboutineja käyttävistä julkkiksista – olisipa ollut mukavaa jos tätä varten olisi saanut näyttelystä Louboutinit jalkaansa lainaksi! Museokaupassakaan ei ollut kenkiä myytävänä, mutta ehkä se oli vain hyvä asia…

Vihoviimeisenä osana näyttelyä tehdään vielä pieni kierros Palais de la Porte Doréen kokoelmateosten kautta. Museolla on ollut suuri merkitys lapsena vain parin korttelin päässä asuneelle Louboutinille ja esillä olevat taideteokset ovat niitä, jotka inspiroivat taiteilijaa tämän lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kuvat eivät tee oikeutta näyttelylle, joten suosittelen lämpimästi visiittiä paikan päälle, jos siihen tulee mahdollisuus ennen tammikuun alkua. Palais de la Porte Dorée -museoon pääsee näppärästi metrolla numero kahdeksan, joka pysähtyy asemalla Porte Dorée. Myös raitiovaunu T3 tuo ihan museon viereen. Lippu näyttelyyn maksaa 12 euroa ja se pitää ostaa etukäteen netin kautta tietylle päivälle ja kellonajalle.

louboutin-9