Retrofuturistista arkkitehtuuria Pariisin esikaupunkialueella

Pariisin keskustan kaupunkikuvaa hallitsevat vaaleasävyiset kivitalot takorautaisine parvekerivistöineen, mutta esikaupunkialueelta löytyy myös todella erikoista ja jännittävää arkkitehtuuria. Nanterressa, noin 11 km Pariisin keskustasta, on Tours Aillaud -niminen asuinalue, joka koostuu 18:sta sylinterin muotoisesta tornikerrostalosta. Matalimmat talot ovat 13-kerroksisia, kun taas korkeimmissa taloissa kerroksia löytyy 39. Asuntoja 18:ssa tornitalossa on yhteensä 1607. Alueelle on aikoinaan istutettu  myös 1607 puuta, yksi jokaista asuntoa kohti.

nanterre-1

nanterre-11

Alueelle pääsee helposti ykkösen metrolla, joka tuo La Défensen bisnesalueelle keskustasta reilussa 20 minuutissa. La Défense on moderni alue, jonka teräksestä ja lasista rakennetut pilvenpiirtäjät näkyvät kauas yli Pariisin. Tour Aillaudin tornitalot sijaitsevat pilvenpiirtäjien takana, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä metrolta. Tornitalojen julkisivuun on maalattu pilviä muistuttavia kuvioita – tästä tuleekin tornien lempinimi Tours Nuages. Osittain talot näyttävät myös maastokuvioiduilta. Täytyy sanoa, että La Défensen teräs- ja lasirakennuksiin verrattuna Tours Aillaudin tornitalot näyttävät rähjäisiltä, vaikka itse arkkitehtuuri onkin vaikuttavaa. Alue on kuitenkin ihan siistiä ja siellä voi turvallisin mielin käydä kiertelemässä ja valokuvailemassa. Itse asiassa olin jopa hämmästynyt siitä, miten hiljainen alue oli eräänä lauantaiaamupäivänä.

nanterre-7

nanterre-2

Rakennuskompleksi on saanut nimensä arkkitehti Émile Aillaudin mukaan, jonka suunnitelmien pohjalta talot nousivat vuosina 1973-81. Pyöreiden tornitalojen julkisivuja täplittävät pienet neliön, ympyrän ja pisaran malliset ikkunat. Aillaudin tytär Laurence Rieti puolestaan on suunnitellut valtavan mosaiikkikäärmeen, joka luikertelee leikkikentällä tornien keskellä. Käärmeen vieressä on kyltti, joka turvallisuussyistä kieltää ehdottomasti sen päällä kiipeilyn. Mietinpä vaan kuinka moni lapsi malttaa kieltoa noudattaa…

Tornitalot ovat olleet aiemminkin purku-uhan alla ja viime vuosina aihe on ollut taas tapetilla. Talojen ylläpito on ilmeisesti varsin kallista ja mitä vanhemmaksi talot tulevat, sitä kalliimpaa ylläpito on. Lisäksi läheinen La Défensen bisnesalue haluaa laajentua, joten on mahdollista, että tulevaisuudessa osa taloista puretaan, osa muutetaan toimistotiloiksi.

Nanterren-piipahdukseen voi yhdistää myös käynnin La Grande Archessa, jonka katolta on hulppea näköala pilvenpiirtäjille ja kohti Riemukaarta, ja jossa on usein mielenkiintoisia valokuvanäyttelyitä. Huonolla säällä puolestaan voi aikaa mennä viettämään tolkuttoman kokoiseen Les Quatre Temps -ostoskeskukseen.

nanterre-9

nanterre-6

nanterre-13

Musée de l’Homme – pääkalloja ja 10 pisteen näköala

Louvre, Musée d’Orsay, Musée de l’Orangerie, Centre Pompidou….nämä museot lienevät tutuimpia Pariisin-kävijöille. Musée de l’Homme sen sijaan ei välttämättä ole ensimmäisenä listalla, kun matkailija alkaa suunnitella kulttuurikohteita Pariisissa. Kävin itsekin tutustumassa kyseiseen museoon ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä, mutta se todellakin kannatti. Ihmisen historiaa tutkittiin museossa kolmen teeman kautta: keitä me olemme, mistä me tulemme ja minne olemme matkalla.

Museossa pääsee mm. tutustumaan ihmisen anatomiaan, vertailemaan ihmisaivoja eläinten aivoihin, kuuntelemaan erilaisia kieliä ympäri maailman, seuraamaan ihmisen migraatiota synnyinseuduiltaan Afrikasta muualle maailmaan ja näkemään minkälaista tuhoa ihminen maapallolle on aiheuttanut. Näyttely on toteutettu esineiden lisäksi äänen, kuvan ja videon avulla. Pääseepä näyttelyvieras käyttämään hajuaistiaankin arvuutellessaan mitä ruokaa eri puolilla maailmaa syödään. Kuten pitääkin, museo korostaa ihmislajin monimuotoisuutta sortumatta stereotyyppisiin käsityksiin eri roduista.

Museo on mukavan väljä, valoisa ja moderni. Syytä toki ollakin, sillä museo oli suljettuna  lähes kuuden vuoden ajan, jolloin siihen tehtiin 96 miljoonan euron remontti. Ovet aukesivat uudestaan vuonna 2015.

museedelhomme-3

museedelhomme-4

museedelhomme-5

Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä, joista omalle kohdalleni osuivat Sebastião Salgadon Déclarations-niminen valokuvanäyttely ja lävistysten historiaa käsittelevä Piercing-näyttely. Olen suuri Sebastião Salgado -fani eivätkä teokset pettäneet tälläkään kertaa. Mustavalkoiset, suuret valokuvat olivat äärettömän vangitsevia ja saivat hiljentymään sekä pohtimaan elämän eriarvoisuutta. Lävistysten historiaa esittelevä näyttely sen sijaan oli aika vaatimaton ja pintapuolinen. Se koostui lähinnä valokuvista, lävistyskoruista ja laitteista, joilla lävistyksiä on tehty. Déclarations-näyttelyä voi käydä katsomassa 11.11.2019 saakka ja lävistysnäyttely on esillä 9.3.2020 saakka. Lokakuun 16. päivä museossa aukeaa uusi näyttely, joka käsittelee ruokaa ja syömistä (Je mange donc je suis) mm. ympäristön kannalta ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Avajaisviikolla on luvassa myös paljon ruokaan liittyvää oheisohjelmaa; workshopeja ja esitelmiä.

museedelhomme-1

museedelhomme-2

Maininnan arvoinen on myös museosta avautuva varsin komea näköala Eiffel-tornille. Erityisen hyvin näköalaa pääsee ihailemaan museon kahvilasta, joten suosittelen lämpimästi museokierroksen jälkeen kahvitaukoa ja komeita näkymiä.

Kävin museossa tosiaan ensimmäistä kertaa, joten vertailupohjaa ei ole, mutta ainakaan tällä yhdellä käyntikerralla ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Sain välillä kuljeskella käytäviä pitkin ihan itsekseni. Museo on tiistaita lukuun ottamatta auki päivittäin klo 10-18 ja 12 euron lipulla pääsee myös vaihtuviin näyttelyihin. Museo sijaitsee osoitteessa 17 Place du Trocadéro ja ihan oven eteen pääsee hyppäämällä pois Trocadéron metropysäkillä (linjat 6 ja 9).

IMG_6677

Notre Dame tulipalon jälkeen

Notre Damen katedraalin tuhoisa tulipalo tapahtui maanantai-iltana 15.4. ja kaksi päivää myöhemmin lensin Pariisiin pääsiäisen viettoon. Kiirastorstain valjettua aurinkoisena ja lämpimänä lähdin aamupalan jälkeen katedraalia katsomaan. Lähikorttelit oli suljettu muilta kuin Île de la Citén saarella asuvilta ja työskenteleviltä, joten lähdin kiertämään katedraalin taakse Île Saint-Louis -saaren puolelta.

pariisikevät23

Pont de la Tournelle -sillalle oli jo aamuvarhain muutama tv-yhtiö kasannut lähetyspisteensä. Joka ikinen ohikulkija pysähtyi katsomaan katedraalia ja ottamaan kuvia epäuskoisen ja surullisen näköisenä. Muutama teki ristinmerkin. Karulta Notre Dame takaa katsottuna näyttikin; kapea, kolmas torni oli sortunut ja katto lähes kokonaisuudessaan poroksi palanut. Rakennustelineet törröttivät katedraalin päällä. Lähdin kiertämään katedraalia ja yllätyksekseni huomasin, että alas Seinen rantaan pääsi kävelemään. Sitä kautta pääsinkin ihan katedraalin viereen toiselle puolelle Seineä. Tähän aikaan aamusta ei ihmisiä ollut vielä paljon liikkeellä, mutta kuten sillallakin, kaikki pysähtyivät katsomaan Notre Damea ja jotkut istuskelivat Seinen rannalla pidempäänkin omissa ajatuksissaan katedraalia tutkaillen. Tunnelma oli rauhallinen, ihmiset vaisuja. Kiipesin portaat takaisin katutasolle ja siirryin katsomaan miltä katedraali näytti edestä päin. Siitä suunnasta se näyttikin lähes entiseltään, sillä komeat kellotornit seisoivat edelleen ylväinä. Moni oli jättänyt paikalle kukkia ja kirjeitä.

facebook18

facebook11

Jälleenrakennuksen varainkeruu on tuottanut jo lähes miljardi euroa ja presidentti Macron on esittänyt toiveen, että katedraali saataisiin kuntoon viidessä vuodessa. Asiantuntijoiden mukaan tämä on kuitenkin liian optimistinen toive ja moni sanoo jälleenrakentamisessa kuluvan ainakin 10-15 vuotta. Mielenkiintoista on myös nähdä,  saadaanko kellotornit auki katedraalin muita osia aikaisemmin ja toteutuuko tänä syksynä upea valo-ja äänishow Notre Damen aukiolla. Tämä kaikki jää nähtäväksi, mutta ainakin ranskalaisilla on kova tahto ja pyrkimys saada Notre Dame ripeästi entistäkin ehommaksi.

facebook13

Valofestivaalin taikaa talvisessa Pariisissa

Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes, menee vielä parin viikon ajan ensimmäistä kertaa järjestettävä valofestivaali nimeltään Espèces en voie d’illumination. Tapahtuma on osoittautunut jättimenestykseksi, ja jonot puutarhaan ovat olleet jopa satojen metrien pituiset. Pääsylipun voi ostaa etukäteen netistä, mutta se ei ole auttanut asiaa yhtään, sillä jonot ovat olleet lipullisille yhtä pitkät kuin liputtomillekin. Kävin itse paikalla eräänä iltana puoli tuntia porttien avautumisen jälkeen, näin järjettömät jonot ja käännyin pois. Pari iltaa myöhemmin menin paikalle uudella taktiikalla, eli reilu tunti ennen kuin puutarhaan pääsisi. Tällöin jono olikin vain n. 10 metrin mittainen, joten tyytyväisenä asettauduin sen päähän kirjan ja kuulokkeiden kera.

Päästyäni puutarhan sisäpuolelle avautui edessäni lumoava näky: illan pimeydessä hehkui kymmeniä ja taas kymmeniä valtavan kokoisia, valaistuja ja värikkäitä eläinhahmoja. Osa niistä heilutti korviaan, osa availi suutaan, osa käänteli päätään ja osa vaihtoi väriä. Kävelyreitin alussa oli sukupuuttoon kuolleita eläimiä, kuten dinosauruksia ja mammutteja. Muualla puistossa vastaan tuli vielä olemassa olevien eläinlajien koko kirjo leppäkertuista (jotka olivat metrin korkuisia) kirahveihin ja flamingoista jääkarhuihin. Tapahtuman tarkoituksena oli viihdyttämisen lisäksi muistuttaa eläinten- ja ympäristönsuojelun tärkeydestä.

Sisäänpääsyn yhteydessä jaettiin tapahtuman esitettä, jossa oli mukana alueen kartta ja reitti. Huomasin kartan tosin vasta jälkeenpäin kämpällä, harmi! Haahuilin ihmisjoukon mukana pitkin puutarhaa, ja kun jo luulin nähneeni kaiken, huomasin, että nähtävää olikin vielä vaikka kuinka paljon. Uskon kuitenkin, että ainakin suurimman osan sain lopulta nähtyä, kun reilun tunnin olin puutarhaa tutkinut.

Koska ilta oli viileä, olisin kovasti toivonut puistoon jonkinlaista lämmittävää juomatarjoilua, mutta sellaista ei valitettavasti ja vähän yllättäenkin ollut järjestetty. Hieman kävi hermoon myös edestakaisin juoksentelevat, ylienergiset lapset, joita oli todella paljon. Toki ymmärrän, että tällainen tapahtuma houkuttelee nimenomaan lapsiperheitä. Kaiken kaikkiaan valofestivaali oli kuitenkin hieno ja käymisen arvoinen tapahtuma.

Pääsylipun voi ostaa ennakkoon tämän linkin kautta. Lippu maksaa netistä ostettuna 14€, paikan päältä 15€. Tapahtuma on auki päivittäin klo 18-23 15.1. 2019 saakka.

Jättinallet Pariisin kaduilla

Lokakuun lopulta lähtien on Pariisin 13:nnessa arrondissementissa, Avenue des Gobelinsin varrella, voinut nähdä jättikokoisia pehmonalleja kauppojen näyteikkunoissa, ravintoloiden pöydissä ja metropylväässä roikkumassa. Nallekarhujen isä on paikallinen yrittäjä, kirjakauppias Philippe Labourel, joka on omalla kustannuksellaan hankkinut 50 nallea. Paikalliset yrittäjät voivat lainata nalleja Labourelilta ilmaiseksi kahden vuorokauden ajaksi, kunhan julkaisevat kuvan nallesta sosiaalisen median kanavissaan. Projektin tarkoituksena on tuottaa iloa niin paikallisille kuin turisteillekin. Avenue des Gobelins tuskin muuten olisi kovinkaan monen turistin reitin varrella, mutta nyt heitäkin saapuu alueelle nallekarhujen perässä.

Nalleja on yllättävissäkin paikoissa. Niitä voi bongata huonekaluliikkeen nojatuolissa istuskelemassa, kampaamon ikkunassa samppanjapullo kainalossa, ravintolapöydässä viinilasi kuonon edessä tai apteekin ikkunassa valkoinen lääkärintakki päällä. Suosittelen hyppäämään Place d’Italien metroasemalla pois ja suuntaamaan siitä kohti Avenue des Gobelinsiä. Katu on pitkä ja se kannattaa kulkea yhteen suuntaan ensin toisella puolen ja palata takaisin toista puolta, mikäli haluaa bongata mahdollisimman monta nallea. Ilmeisesti nallejen on tarkoitus olla alueella ainakin loppiaiseen saakka. Mihinköhän kirjakauppias aikoo sen jälkeen 50 1,4 metriä pitkää ja 5 kiloa painavaa karvakuonoa sijoittaa?

Nallekarhuilla on myös muuten sekä Facebook-sivu että Instagram-tili. Heidät löytää nimellä Les nounours des Gobelins.

Huippuhieno ääni- ja valospektaakkeli Notre Damen katedraalilla

Viime vuoden marraskuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Dame de Coeur -niminen valo- ja äänispektaakkeli Notre Damen katedraalin aukiolla ja rakennuksen sisällä. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin uudestaan, tällä kertaa lokakuussa. Suureksi ilokseni satuin olemaan kaupungissa juuri silloin ja pääsin kokemaan tämän huikean hienon tapahtuman. Spektaakkeli järjestettiin Notre Damen katedraalin aidatulla aukiolla, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, mutta jonne piti varata paikka etukäteen netin kautta. Show järjestettiin 18.-25.10. välisenä aikana yhteensä kuusitoista kertaa, kahdesti illassa klo 19.30 ja klo 21.30.

dameblogi2

dameblogi4

Olin varannut paikan myöhäisempään esitykseen ja tiukasta aikataulustani johtuen pääsin paikalle vain n. 40 minuuttia ennen tapahtuman alkua. Porteilla oli kova ruuhka, sillä laukkujen sisällön lisäksi henkkareista tarkistettiin, että nimi vastaa lipussa olevaa nimeä. Noin vartin jonottamisen jälkeen pääsin lopulta itse aukiolle ja löysin ihmispaljoudesta huolimatta kohtuullisen hyvän paikan.

25-minuuttinen spektaakkeli kertoi Notre Damen katedraalin tarinan runollisesti ja musiikin tehostamana. Vaikuttavinta näytöksessä oli kuitenkin valoshow, joka heijastettiin kirkon etuseinämään. Katedraalin värit muuttuivat hetki hetkeltä ja sitä koristivat ällistyttävän yksityiskohtaiset kuvioinnit. Välillä näytti siltä, että katedraali romahtaisi, kerran katedraali näytti avautuvan kolmiulotteisesti niin, että katsoja pääsi sisälle sen syövereihin. Välillä katedraalin etuseinä muuttui tähtitaivaaksi, välillä vesiputoukseksi! Show oli ällistyttävän upea. Sen loputtua katedraalin ovet aukesivat ja sisään olisi päässyt ihastelemaan sisäpuolen valaistuksia. Ovien eteen pakkautui kuitenkin niin valtava määrä ihmisiä, että päätin lähteä hotellille.

dameblogi5

dameblogi3

Spektaakkeli kustansi 430 000 € mukaan lukien turvatoimenpiteet ja tuntuukin hullulta, että sisäänpääsy oli ilmainen. Ennen esitystä ja sen jälkeen yleisön joukossa tosin kiersi kerääjiä pyytämässä ihmisiltä viiden euron lahjoituksia, jollaisen itsekin tietysti annoin. Ehkä tapahtuma muuttuu joskus maksulliseksi, mutta näin hienosta esityksestä mielellään kyllä maksaisikin.

Ja kuka spektaakkelin sitten oli suunnitellut? Kyseessä on ranskalainen, 44-vuotias Bruno Seillier, joka on suunnitellut lukuisia valotapahtumia eri puolilla Ranskaa. Seillierin nettisivuilta löytyy kuvia ja tietoa hänen teoksistaan.

Mikä mahtavinta – Dame de Coeur järjestetään myös ensi vuonna! Tarkka ajankohta on vielä auki, mutta suosittelen seuraamaan tapahtuman some-kanavia, mikäli tämä hieno esitys alkoi tosissaan kiinnostaa. Liput varataan varmasti loppuun myös ensi vuonna.

 

 

Saint-Jacques -tornin hulppeat näköalat

Pariisissa on lukuisia näköalapaikkoja, joista on mahdollisuus ihastella kaupungin kattoja ja nähtävyyksiä yläilmoista. Näihin kuuluvat mm. Panthéonin terassi, Riemukaaren katto, Montparnassen torni, Galeries Lafayetten kattoterassi, Centre Pompidoun näköalaterassi ja tietysti myös Eiffel-torni. Vähän tuntemattomampi näköalapaikka on Tour Saint-Jacques, joka on pitänyt oviaan auki vasta muutamia vuosia.

Torni oli aikoinaan osa 1500-luvulla rakennettua kirkkoa, joka sijaitsi Rue de Rivolin varrella Marais’ssa. Nyt jäljellä on siis enää tuo 52 metriä korkea torni, joka on vuosittain auki hieman vaihtelevien ajoin. Tänä vuonna torni on auki 1.6. – 4.11. välisen ajan, eli vielä muutaman viikon ajan on mahdollista käydä tutustumassa torniin ja nauttimassa hienoista näköaloista. Sinne ei kuitenkaan pääse itsekseen, vaan sisään päästäkseen pitää osallistua opastettuun kierrokseen.

Olin itse tällaisella kierroksella viime lauantaina ja lipun olin ostanut etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle. Saavuin paikalle vähän ennen kymmentä aamulla ja sain tornin juurella olevasta kioskista nimeäni vastaan pääsylipun. Porukkaa alkoi kerääntyä tornin liepeille ja meitä taisi lopulta olla noin viisitoista, puheensorinasta päätellen kaikki muut ranskalaisia. Kymmeneltä oppaamme avasi portin ja kokoonnuimme alatasolle kuulemaan tornin historiasta. Opas puhui ranskaa (edes tiedustelematta onko joukossa ulkomaalaisia) ja tunnustan kyllä, että osa hänen puheestaan meni itseltäni ohi, mutta pokkana nyökkäilin ja kuuntelin kiinnostuneen näköisenä 😃 Lähdimme sitten kiipeämään kapeaa kierreportaikkoa pitkin ensimmäiselle tasolle, jossa opas jatkoi kertomustaan. Pysähdyimme vielä toisen kerran matkan varrella kuuntelemaan opasta ja lopulta kiipesimme ylös asti, yhteensä 300 rappusta. 360 asteen näköala tornista oli todella upea. Valokuvaamiseen oli jätetty riittävästi aikaa, ja kamerani muistikortille tallentuikin kuvia joka suunnasta; kaukaisuudessa siintävä Sacre Coeur, kaupungintalo Seinen vierellä, Notre Dame, Eiffel-torni ja Pompidou-keskus. Onneksi sääkin suosi!

Opastettu kierros kesti 50 minuuttia ja maksoi 10 euroa. Voin suositella kierrosta lämpimästi, vaikka ranskaa ei puhuisikaan, sillä tornin historiasta voi kyllä lukea netistäkin ja mennä sitten kierrokselle vain nauttimaan näköaloista. Lippuja voi varata tämän linkin kautta. Toivokaamme, että torni aukeaa yleisölle myös ensi kesänä.

tour3

tour3

tour1