Valofestivaalin taikaa talvisessa Pariisissa

Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes, menee vielä parin viikon ajan ensimmäistä kertaa järjestettävä valofestivaali nimeltään Espèces en voie d’illumination. Tapahtuma on osoittautunut jättimenestykseksi, ja jonot puutarhaan ovat olleet jopa satojen metrien pituiset. Pääsylipun voi ostaa etukäteen netistä, mutta se ei ole auttanut asiaa yhtään, sillä jonot ovat olleet lipullisille yhtä pitkät kuin liputtomillekin. Kävin itse paikalla eräänä iltana puoli tuntia porttien avautumisen jälkeen, näin järjettömät jonot ja käännyin pois. Pari iltaa myöhemmin menin paikalle uudella taktiikalla, eli reilu tunti ennen kuin puutarhaan pääsisi. Tällöin jono olikin vain n. 10 metrin mittainen, joten tyytyväisenä asettauduin sen päähän kirjan ja kuulokkeiden kera.

Päästyäni puutarhan sisäpuolelle avautui edessäni lumoava näky: illan pimeydessä hehkui kymmeniä ja taas kymmeniä valtavan kokoisia, valaistuja ja värikkäitä eläinhahmoja. Osa niistä heilutti korviaan, osa availi suutaan, osa käänteli päätään ja osa vaihtoi väriä. Kävelyreitin alussa oli sukupuuttoon kuolleita eläimiä, kuten dinosauruksia ja mammutteja. Muualla puistossa vastaan tuli vielä olemassa olevien eläinlajien koko kirjo leppäkertuista (jotka olivat metrin korkuisia) kirahveihin ja flamingoista jääkarhuihin. Tapahtuman tarkoituksena oli viihdyttämisen lisäksi muistuttaa eläinten- ja ympäristönsuojelun tärkeydestä.

Sisäänpääsyn yhteydessä jaettiin tapahtuman esitettä, jossa oli mukana alueen kartta ja reitti. Huomasin kartan tosin vasta jälkeenpäin kämpällä, harmi! Haahuilin ihmisjoukon mukana pitkin puutarhaa, ja kun jo luulin nähneeni kaiken, huomasin, että nähtävää olikin vielä vaikka kuinka paljon. Uskon kuitenkin, että ainakin suurimman osan sain lopulta nähtyä, kun reilun tunnin olin puutarhaa tutkinut.

Koska ilta oli viileä, olisin kovasti toivonut puistoon jonkinlaista lämmittävää juomatarjoilua, mutta sellaista ei valitettavasti ja vähän yllättäenkin ollut järjestetty. Hieman kävi hermoon myös edestakaisin juoksentelevat, ylienergiset lapset, joita oli todella paljon. Toki ymmärrän, että tällainen tapahtuma houkuttelee nimenomaan lapsiperheitä. Kaiken kaikkiaan valofestivaali oli kuitenkin hieno ja käymisen arvoinen tapahtuma.

Pääsylipun voi ostaa ennakkoon tämän linkin kautta. Lippu maksaa netistä ostettuna 14€, paikan päältä 15€. Tapahtuma on auki päivittäin klo 18-23 15.1. 2019 saakka.

Mainokset

Jättinallet Pariisin kaduilla

Lokakuun lopulta lähtien on Pariisin 13:nnessa arrondissementissa, Avenue des Gobelinsin varrella, voinut nähdä jättikokoisia pehmonalleja kauppojen näyteikkunoissa, ravintoloiden pöydissä ja metropylväässä roikkumassa. Nallekarhujen isä on paikallinen yrittäjä, kirjakauppias Philippe Labourel, joka on omalla kustannuksellaan hankkinut 50 nallea. Paikalliset yrittäjät voivat lainata nalleja Labourelilta ilmaiseksi kahden vuorokauden ajaksi, kunhan julkaisevat kuvan nallesta sosiaalisen median kanavissaan. Projektin tarkoituksena on tuottaa iloa niin paikallisille kuin turisteillekin. Avenue des Gobelins tuskin muuten olisi kovinkaan monen turistin reitin varrella, mutta nyt heitäkin saapuu alueelle nallekarhujen perässä.

Nalleja on yllättävissäkin paikoissa. Niitä voi bongata huonekaluliikkeen nojatuolissa istuskelemassa, kampaamon ikkunassa samppanjapullo kainalossa, ravintolapöydässä viinilasi kuonon edessä tai apteekin ikkunassa valkoinen lääkärintakki päällä. Suosittelen hyppäämään Place d’Italien metroasemalla pois ja suuntaamaan siitä kohti Avenue des Gobelinsiä. Katu on pitkä ja se kannattaa kulkea yhteen suuntaan ensin toisella puolen ja palata takaisin toista puolta, mikäli haluaa bongata mahdollisimman monta nallea. Ilmeisesti nallejen on tarkoitus olla alueella ainakin loppiaiseen saakka. Mihinköhän kirjakauppias aikoo sen jälkeen 50 1,4 metriä pitkää ja 5 kiloa painavaa karvakuonoa sijoittaa?

Nallekarhuilla on myös muuten sekä Facebook-sivu että Instagram-tili. Heidät löytää nimellä Les nounours des Gobelins.

Huippuhieno ääni- ja valospektaakkeli Notre Damen katedraalilla

Viime vuoden marraskuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Dame de Coeur -niminen valo- ja äänispektaakkeli Notre Damen katedraalin aukiolla ja rakennuksen sisällä. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin uudestaan, tällä kertaa lokakuussa. Suureksi ilokseni satuin olemaan kaupungissa juuri silloin ja pääsin kokemaan tämän huikean hienon tapahtuman. Spektaakkeli järjestettiin Notre Damen katedraalin aidatulla aukiolla, jonne oli ilmainen sisäänpääsy, mutta jonne piti varata paikka etukäteen netin kautta. Show järjestettiin 18.-25.10. välisenä aikana yhteensä kuusitoista kertaa, kahdesti illassa klo 19.30 ja klo 21.30.

dameblogi2

dameblogi4

Olin varannut paikan myöhäisempään esitykseen ja tiukasta aikataulustani johtuen pääsin paikalle vain n. 40 minuuttia ennen tapahtuman alkua. Porteilla oli kova ruuhka, sillä laukkujen sisällön lisäksi henkkareista tarkistettiin, että nimi vastaa lipussa olevaa nimeä. Noin vartin jonottamisen jälkeen pääsin lopulta itse aukiolle ja löysin ihmispaljoudesta huolimatta kohtuullisen hyvän paikan.

25-minuuttinen spektaakkeli kertoi Notre Damen katedraalin tarinan runollisesti ja musiikin tehostamana. Vaikuttavinta näytöksessä oli kuitenkin valoshow, joka heijastettiin kirkon etuseinämään. Katedraalin värit muuttuivat hetki hetkeltä ja sitä koristivat ällistyttävän yksityiskohtaiset kuvioinnit. Välillä näytti siltä, että katedraali romahtaisi, kerran katedraali näytti avautuvan kolmiulotteisesti niin, että katsoja pääsi sisälle sen syövereihin. Välillä katedraalin etuseinä muuttui tähtitaivaaksi, välillä vesiputoukseksi! Show oli ällistyttävän upea. Sen loputtua katedraalin ovet aukesivat ja sisään olisi päässyt ihastelemaan sisäpuolen valaistuksia. Ovien eteen pakkautui kuitenkin niin valtava määrä ihmisiä, että päätin lähteä hotellille.

dameblogi5

dameblogi3

Spektaakkeli kustansi 430 000 € mukaan lukien turvatoimenpiteet ja tuntuukin hullulta, että sisäänpääsy oli ilmainen. Ennen esitystä ja sen jälkeen yleisön joukossa tosin kiersi kerääjiä pyytämässä ihmisiltä viiden euron lahjoituksia, jollaisen itsekin tietysti annoin. Ehkä tapahtuma muuttuu joskus maksulliseksi, mutta näin hienosta esityksestä mielellään kyllä maksaisikin.

Ja kuka spektaakkelin sitten oli suunnitellut? Kyseessä on ranskalainen, 44-vuotias Bruno Seillier, joka on suunnitellut lukuisia valotapahtumia eri puolilla Ranskaa. Seillierin nettisivuilta löytyy kuvia ja tietoa hänen teoksistaan.

Mikä mahtavinta – Dame de Coeur järjestetään myös ensi vuonna! Tarkka ajankohta on vielä auki, mutta suosittelen seuraamaan tapahtuman some-kanavia, mikäli tämä hieno esitys alkoi tosissaan kiinnostaa. Liput varataan varmasti loppuun myös ensi vuonna.

 

 

Saint-Jacques -tornin hulppeat näköalat

Pariisissa on lukuisia näköalapaikkoja, joista on mahdollisuus ihastella kaupungin kattoja ja nähtävyyksiä yläilmoista. Näihin kuuluvat mm. Panthéonin terassi, Riemukaaren katto, Montparnassen torni, Galeries Lafayetten kattoterassi, Centre Pompidoun näköalaterassi ja tietysti myös Eiffel-torni. Vähän tuntemattomampi näköalapaikka on Tour Saint-Jacques, joka on pitänyt oviaan auki vasta muutamia vuosia.

Torni oli aikoinaan osa 1500-luvulla rakennettua kirkkoa, joka sijaitsi Rue de Rivolin varrella Marais’ssa. Nyt jäljellä on siis enää tuo 52 metriä korkea torni, joka on vuosittain auki hieman vaihtelevien ajoin. Tänä vuonna torni on auki 1.6. – 4.11. välisen ajan, eli vielä muutaman viikon ajan on mahdollista käydä tutustumassa torniin ja nauttimassa hienoista näköaloista. Sinne ei kuitenkaan pääse itsekseen, vaan sisään päästäkseen pitää osallistua opastettuun kierrokseen.

Olin itse tällaisella kierroksella viime lauantaina ja lipun olin ostanut etukäteen netistä tietylle päivälle ja kellonajalle. Saavuin paikalle vähän ennen kymmentä aamulla ja sain tornin juurella olevasta kioskista nimeäni vastaan pääsylipun. Porukkaa alkoi kerääntyä tornin liepeille ja meitä taisi lopulta olla noin viisitoista, puheensorinasta päätellen kaikki muut ranskalaisia. Kymmeneltä oppaamme avasi portin ja kokoonnuimme alatasolle kuulemaan tornin historiasta. Opas puhui ranskaa (edes tiedustelematta onko joukossa ulkomaalaisia) ja tunnustan kyllä, että osa hänen puheestaan meni itseltäni ohi, mutta pokkana nyökkäilin ja kuuntelin kiinnostuneen näköisenä 😃 Lähdimme sitten kiipeämään kapeaa kierreportaikkoa pitkin ensimmäiselle tasolle, jossa opas jatkoi kertomustaan. Pysähdyimme vielä toisen kerran matkan varrella kuuntelemaan opasta ja lopulta kiipesimme ylös asti, yhteensä 300 rappusta. 360 asteen näköala tornista oli todella upea. Valokuvaamiseen oli jätetty riittävästi aikaa, ja kamerani muistikortille tallentuikin kuvia joka suunnasta; kaukaisuudessa siintävä Sacre Coeur, kaupungintalo Seinen vierellä, Notre Dame, Eiffel-torni ja Pompidou-keskus. Onneksi sääkin suosi!

Opastettu kierros kesti 50 minuuttia ja maksoi 10 euroa. Voin suositella kierrosta lämpimästi, vaikka ranskaa ei puhuisikaan, sillä tornin historiasta voi kyllä lukea netistäkin ja mennä sitten kierrokselle vain nauttimaan näköaloista. Lippuja voi varata tämän linkin kautta. Toivokaamme, että torni aukeaa yleisölle myös ensi kesänä.

tour3

tour3

tour1

 

 

Cité des Fleurs – raukeaa tunnelmaa keskellä suurkaupungin vilinää

Pariisin 17. arrondissementissa ei ole varsinaisia turistinähtävyyksiä tai museoita, mutta sieltä löytyy eräs käymisen arvoinen katu, salaperäisyyttä huokuva Cité des Fleurs. Kyseessä on vuodelta 1847 peräisin oleva 320 metriä pitkä kävelykatu, jota reunustavat portein tiukasti suojatut persoonalliset talot. Kadulle pääsee näppärästi Brochant-metropysäkiltä, josta kadulle on muutaman minuutin kävelymatka. Ihan milloin tahansa ulkopuoliset eivät Cité des Fleursille pääse, sillä portti kadulle on auki arkisin 7-19 ja lauantaisin 7-13.

citedesfleurs-1

citedesfleurs-6

Kun vilkkaalta Avenue de Clichylta sujahtaa portin kautta Cité des Fleursille, tuntuu kuin olisi yhtäkkiä hypännyt toiseen maailmaan – niin raukea tunnelma kadulla on. Linnut visertävät puissa, ihmiset kävelevät verkkaisesti eikä talojen pihoilta juuri kuulu elämän merkkejä. Kadun varrella olevia rakennuksia koskevat tiukat määräykset; ne saavat olla vain tietyn korkuisia, kadun puolen pihoissa tulee olla kolme puuta istutettuina ja porttien koristeena pitää olla Medicin vaasi. Kenties pihoilla on myös pakolliset desibelimittarit valvomassa asukkaiden metelöimistä. 😀 Kadulle johtavaa porttia koristaa kyltti, jonka mukaan koiratkaan eivät ole tervetulleita, eli siisteyttä ja rauhaa vaalitaan täällä toden teolla. Voisi kuvitella, että tiukoista määräyksistä johtuen katu näyttäisi monotoniselta, mutta näin ei kuitenkaan ole: talot poikkeavat arkkitehtuuriltaan toisistaan ja myös erilaiset puut ja pensaat tuovat kadun yleisilmeeseen runsautta ja vaihtelevuutta.

Historian siipien havinaa kuuluu talon numero 25 kohdalla, jonka porttiin on kiinnitetty muistolaatta. Talossa toimi Ranskan vastarintaliikkeen verkosto, jonka Gestapo paljasti 18.5.1944. Surmansa saivat kahdeksan vastarintaliikkeen jäsentä, joiden nimet on kaiverrettu laattaan.

Muutaman kuuluisuudenkin nimi liittyy katuun: taiteilija Alfred Sisley asui täällä 1860-luvulla ja 1940-luvulla näyttelijä Catherine Deneuve syntyi kadulla sijainneella klinikalla. Cité des Fleursillä ei tänä päivänäkään sijaitse vain pelkkiä asuintaloja, vaan mm. lastentarha tuo hieman eloa ja ääniä kadun muuten niin rauhalliseen tunnelmaan.

citedesfleurs-3

citedesfleurs-5

Cité des Fleurs on varmasti vielä upeampi kesällä, kun puiden vihreät oksat kaartuvat kapean kadun ylle. Kävin paikan päällä huhtikuun alussa, jolloin puut eivät olleet vielä lehdessä, mutta toisaalta puut eivät peittäneet pihanäkymiä. Oli jo muutenkin vaikeaa yrittää kurkkia pihoille porttien takaa! Kurkkimisesta puheen ollen….Valvontakamerat kuvaavat katua ja kadun tapahtumia seuraa kadun päässä olevassa rakennuksessa kadun isännöitsijä. Hän oli selvästi seurannut heilumistani kameran kanssa ja lähtiessäni ystävällisesti kysäisi, että toivottavasti en zoomannut kamerallani mahdollisiin asukkaisiin ikkunoissa. Vakuutin tietysti, ettei näin tapahtunut.

Rakastan löytää Pariisista Cité des Fleursin kaltaisia rauhallisia keitaita, joissa voi hetken ajan kuvitella olevansa maaseudulla. Samalla voi puhelimestaan laittaa Eurojackpotin vetämään ja haaveilla minkä taloista itselleen ostaisi sitten kun jättipotti osuu kohdalle. 🙂

citedesfleurs-4

citedesfleurs-8

Ei enää jonottelua Notre Damen kellotorneihin

Pariisikin hiipii vähitellen uudelle vuosituhannelle ja tuntien jonotus nähtävyyksille alkaa pian olla historiaa – ainakin tiettyihin kohteisiin. Iloni oli suuri kun huomasin, että puhelimeen on ladattavissa JeFile-niminen applikaatio, jonka kautta voi varata vierailuajan Notre Damen katedraalin kellotorneihin. Enää ei siis tarvitse jonottaa tuntitolkulla, vaan ajan voi varata puhelimella ja paikalle voi saapua juuri kun oma aikaslotti on alkamassa. Applikaatio ei toimi Suomesta käsin, vaan vasta paikan päällä. Joka aamu applikaatioon ilmestyy tietty määrä vapaita aikoja kyseiselle päivälle ja niistä on helppo napata itselleen aika. Ajan voi samalla varata useammallekin henkilölle. Applikaatio muistuttaa lähestyvästä ajasta useampaan otteeseen ja kun oma aika on tullut, tulee applikaatiolta pyyntö siirtyä lyhyeen turvatarkastusjonoon. Siitä pääsy onkin jo lipunmyyntiin, jonka jälkeen alkaa nousu torneihin. Helppoa ja kätevää!

 

Tylsä yllätys ylhäällä oli kuitenkin se, että Eiffel-tornin puoleiselle reunalle oli viritetty niin tiheä verkkoaita, ettei sen läpi pystynyt järjestelmäkameralla kuvaamaan. Kännykkäkameran linssin sentään sai rakoseen työnnettyä niin, ettei aita tullut kuvaan mukaan. Yleisö pääsee kahdelle ulkotasanteelle, josta alempi on kiinnostavampi, koska sieltä pääsee tarkastelemaan lähietäisyydeltä hienoja gargoileja. Ylemmältä tasolta näkee toisaalta vielä kauemmas kaupungin yli.

verkkonotredame
Tyhmä verkko maisemaa pilaamassa

Ylemmällä terassilla ei saa olla kuin viisi minuuttia, mutta alemmalla tasanteella saa viettää noin vartin verran, eli hyvin ehtii valokuvailemaan ja ihastelemaan maisemia. Kokonaisuudessaan visiitti kestää reilut puoli tuntia. Torneihin päästäkseen pitää kiivetä yli 400 rappusta melko kapeaa porraskäytävää pitkin, mikä kannattaa huomioida jos kärsii ahtaan paikan kammosta tai on muuten huonossa hapessa. Muuten annan kyllä ihan ehdottoman suositukseni tälle kohteelle, jonne pääsee nyt näin näppärästi jonottamatta.

Eräänä päivänä Pariisissa ollessani applikaation valikkoon ilmestyi aikoja myös katakombeihin, mutta jostain syystä muina päivinä niitä ei ilmestynyt. Katakombeihin joutuu jonottamaan helposti puolitoista tuntiakin, joten applikaatiovaraus tähänkin kohteeseen on enemmän kuin tervetullut. Eli ehkä ensi kerralla sitten katakombeihin jonottamatta!

xx
Gargoili vahtii kaupunkia
IMG_6186
Ihan ok näköala

Katutaidetta Invaderin tapaan

Olen jo muutamaan otteeseen kirjoittanut Pariisin katutaiteesta, mutta haluan tällä kertaa esitellä erään katutaiteilijan, jonka töitä on Pariisissa jo yli 1100 kappaletta ja joita ilmestyy lisää koko ajan. On siis paljon mahdollista, että olet nähnyt hänen teoksiaan Pariisin kaduilla kuljeskellessasi. Kyseessä on Invader-niminen pariisilaistaiteilija, josta Banksyn tapaan ei tiedetä juuri mitään. Sen verran on tiedossa, että kyseessä on vuonna 1969 syntynyt miespuolinen taiteilija, joka on valmistunut pariisilaisesta taidekoulusta. Invader tekee teoksensa mosaiikkipaloista ja työt muistuttavat vanhojen videopelien, erityisesti Space Invadersin, hahmoja.

invader-x2

Invaderin työt ovat nousseet suureen arvoon vuosien varrella ja hän on tehnyt teoksia myös myyntiin. Muutama vuosi sitten eräs hänen töistään huutokaupattiin yli 200 000 eurolla. Tämä onkin saanut pitkäkyntiset liikkeelle ja viime syksynä Pariisin poliisi pidätti voroja, jotka kaupungin työntekijöiksi pukeutuneina yrittivät irrottaa Invaderin töitä. Mosaiikkitiilet ovat kuitenkin ilmeisesti tarkoituksella niin hauraita, että niiden seinästä repiminen vain hajoittaa työt.

invader-x4

invader1

Osa Invaderin töistä on pikkuisia, vain parikymmentä senttiä kanttiinsa, mutta osa on monen metrin korkuisia. Teokset ilmestyvät öisin ja taiteilijan Instagram-tiliä seuraamalla (@invaderwashere) pääseekin näkemään teoksia ihan tuoreeltaan. Joskus Invaderin töistä löytyy viitteitä lähialueille: Pablo Picasson hahmo löytyy läheltä Picasso-museota, Rue Princesse -katua koristaa prinsessa Leia, Quai de Bourbon -katukilven yläpuolelta löytyy viskipullo, sairaalan julkisivusta Gregory Housen hahmo jne. Osa töistä on tehty yhteisymmärryksessä kiinteistöjen omistajien kanssa, mutta suurin osa töistä ilmestyy katukuvaan ns. pyytämättä ja yllättäen. On kuitenkin selvää, että Pariisi on ihastunut Invaderin töihin, eikä poisto-operaatioihin ole ryhtyneet muut kuin rosvot.

nvader2

invader3

On olemassa Flash Invaders -niminen mobiiliapplikaatio, jolla voi kilpailla Invaderin teosten bongaamisessa. Applikaation avulla kuvan voi skannata ja mikäli applikaatio tunnistaa teoksen aidoksi paikannustietojen ja kuva-arkiston avulla, ropisee kilpailijalle pisteitä. Mukana on jo tuhansia kilpailijoita ja ajattelin itsekin tuon applikaation ladata ennen seuraavaa Pariisin-matkaa….ei sitten taas lopu tekeminen reissussa 😀

Invader ei ole vallannut vain Pariisia, vaan pari tuhatta teosta löytyy ympäri maailmaa aina Afrikan savannilta Hong Kongiin saakka. Nähdäänköhän Invaderin töitä joskus Suomessa?

invader5

invader-x7

invader-x9