Huhtikuinen Pariisi kuvien kautta

Kuten monella muullakin, meni myös itselläni kevään ja kesän reissusuunnitelmat mönkään. Tässä maailman tilanteessa se on kuitenkin pieni murhe. Joskus vielä pääsee kyllä matkaan ja sitä ennen voi muistella menneitä reissuja. Tällä kertaa ajattelinkin ottaa katsauksen vuoden takaiseen Pariisiin. Olin silloin pääsiäislomalla huhtikuun loppupuolella, kevät oli jo pitkällä ja Pariisi parhaimmillaan. Tällä kertaa blogipostaus on kuvapainotteinen – tervetuloa siis kuvien kautta huhtikuiseen Pariisiin!

pariisinkevät19-9

pariisinkevät19-23

En koskaan lakkaa ihastelemasta enkä ihmettelemästä sitä, miten rauhallinen Pariisin ydinkeskustassa sijaitseva Place Dauphine on. Kyseessä on pieni, kolmionmuotoinen aukio Île de la Citén saarella, vilkkaan Pont Neuf -sillan kupeessa. Aukion laidalla on muutamia ravintoloita ja silloin tällöin hiekalla näkee petankin pelaajia. Muuten aukiolla saa yleensä olla ihan rauhassa, nauttia hiljaisuudesta ja kukkivista hevoskastanjoista, kuten viime pääsiäisenä.

pariisinkevät19-11

pariisi4420-1

pariisinkevät19-5

pariisinkevät19-6

Kirsikankukkia, magnolioita, hevoskastanjoita…Pariisin kukkaloisto on huhtikuussa mielestäni kauneimmillaan. Luxembourgin, Tuileries’n ja Palais Royalin puistot sekä kasvitieteellinen puutarha Jardin des Plantes ovat ihastuttavia paikkoja varsinkin keväällä. Kukkien kauneutta näkee toki ympäri kaupunkia, ja jos oikein hyvä tuuri käy, voi samaan kuvaan vaaleanpunaisten kukkien kanssa osua nainen vaaleanpunaisessa mekossaan!

pariisi4420-2

pariisi4420-3

pariisi4420-4

pariisi4420-5

pariisi4420-9

Viidennessä arrondissementissa, lähellä Panthéonia ja Sorbonnen yliopistoa, on sähkökaappien kylkiin maalattu ranskalaisten suurmiesten kuvia. Kuvan henkilöt ovat ylhäältä alas: Jean Lannes, joka oli Napoleonin palveluksessa taistellut kenraali, Jean Moulin, yksi Ranskan vastarintaliikkeen tunnetuimmista johtajista toisen maailmansodan aikana, kirjailija ja poliitikko Andre Malraux, kemisti ja poliitikko Marcellin Berthelot sekä kirjailija Victor Hugo. Aivan mahtavaa julkisen tilan käyttöä taiteen ja historian esille tuomiseksi!

pariisinkevät19-8

pariisinkevät19-20

pariisinkevät19-21

pariisinkevät19-28

Pariisin sillat aamuauringossa ovat kenties parasta mitä kaupungissa tiedän. Aikaisin aamulla Seinen silloilla saa kulkea lähes itsekseen ja nauttia aamuauringon ensisäteistä. Suosikkini ovat vierekkäiset Pont Neuf- ja Pont des Arts -sillat, joista näköalat ovat upeat katsoo sitten mihin suuntaan tahansa. Siltojen luota pääsee myös laskeutumaan alas Seinen rantaan, jossa on yleensä aamulla ja päivällä hyvin rauhallista. Lämpiminä kevät- ja kesäiltoina pariisilaiset sen sijaan kokoontuvat joukoittain Seinen äärelle juomaan viiniä ja nauttimaan ilta-auringosta.

pariisi4420-7

pariisi4420-8

Le Village Royal on pieni luksusliikkeiden reunustama käytävä kahdeksannessa arrondissementissa, lähellä Madeleinen kirkkoa. Vaikka lompakko ei antaisikaan myöden käydä Le Village Royalin kaupoissa, niin siellä on usein esillä taidetta ja pään yläpuolella hauskoja, värikkäitä päivänvarjoja. Vuodenvaihteessa käytävällä istuskeli jättimäinen, monen metrin korkuinen nallekarhu, jonka syliin kiipesivät kuvattavaksi niin perheen pienimmät kuin vähän isommatkin.

pariisi4420-6

Vuoden 2019 pääsiäismatkaani sävytti pari päivää aikaisemmin tapahtunut Notre-Damen tuhoisa tulipalo. Notre-Dame on itselleni tärkein Pariisin monumenteista ja aika kolkkoa oli katsella palon runtelemaa katedraalia ja miettiä, milloin seuraavan kerran mahtaisinkaan päästä kiipeämään kellotorniin katselemaan gargoileja ja edessä levittäytyvää Pariisia. Onneksi en silloin vielä tiennyt, että vuotta myöhemmin Notre-Damen rakennustyöt olisivat pysähdyksissä maailmanlaajuisen epidemian takia, eikä olisi minkäänlaista tietoa edes siitä, milloin seuraavan kerran pääsisin takaisin Pariisiin.

Siihen saakka ei auta muu kuin katsella vanhoja kuvia ja nauttia muistoista.

 

 

 

Montparnassen taiteilijahotellissa

Luin viime vuonna Simone de Beauvoirin kirjan Pariisi 1939-44. Kirjailija mainitsi siinä muutamaan otteeseen pariisilaishotellin nimeltä Mistral, jossa hänellä ja Jean-Paul Sartrella oli tapana asua. Googlasin kyseisen hotellin ja huomasin ilokseni, että se on vielä olemassa! Hotellia kehuttiin kovasti Tripadvisorissa, joten päätin seuraavalla Pariisin-matkallani majoittautua sinne muutamaksi yöksi. Vietin siis hotellissa joulun jälkeen kolme yötä ja se osoittautui niin viehättäväksi, että haluan kertoa siitä muutamalla sanalla.

mistral-5
Näköala huoneeni ikkunasta

Hotellissa on vain 37 huonetta, joten se on mukavan pieni ja rauhallinen. Huoneet ovat modernit ja valoisat – toki myös varsin pienet kuten Pariisissa yleensä. Lattiat narisevat sympaattisesti ja kylpyhuoneesta löytyy hauskoja yksityiskohtia. Kaakeleihin on nimittäin ikuistettu kuuluisat vieraat: Sartre kurkkii meikkauspeilin takaa ja de Beauvoir tuijottaa suihkukaapista!

Huonehinta vaihtelee matkustuskauden mukaan, mutta suurin piirtein 120-140 eurolla  saa Mistralista standardihuoneen. Aamiainen maksaa 12 euroa ja sillä saa tyypillisen kolmen tähden pariisilaishotellin valikoiman: erilaisia leipiä, croissanteja, leikkeleitä, juustoja, hedelmiä ja juomia. Ei siis mitään säväyttävää, vaan perusaamiainen, jolla pääsee liikkeelle.

Hotelli mainostaa nettisivuillaan, että kirjailijoiden tuotanto löytyy heidän ”kirjastostaan” ja etukäteen haaveilinkin rauhallisista lukuhetkistä kirjojen ympäröimänä. Käytännössä kirjasto tarkoitti kuitenkin kirjahyllyä aamiaishuoneeseen vievällä käytävällä…

Mistral sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä Montparnassen asemalta ja lähimmälle metropysäkille (Gaîté) on vain parin minuutin matka. Aseman liepeiltä lähtee myös lentokenttäbussi Le Bus Direct, jolla pääsee 18 eurolla Charles de Gaullen kentälle. Varttia kauempaa ei myöskään tarvitse kävellä Denfer-Rochereaun asemalle, josta pääsee bussilla Orlyn lentokentälle pulittamalla 8,70€.

Hotellia ympäröivä alue ei välttämättä ole kaikkein kauneinta ja kiinnostavinta Pariisia, mutta etsivä löytää alueelta myös kivoja mestoja. Hotellin läheltä löytyy ihastuttava, kylämäinen katu Rue Daguerre, jonka varrella on leipomoita, lihakauppoja, viinikauppoja, suklaaputiikkeja, ruokaravintoloita ja muutamia baareja. Kadun varrelta (osoitteesta 83 Rue Daguerre) löytyy myös yksi vegaaniravintola, Sweet Rawmance, joka osoittautui erinomaiseksi. Koska vierailuni osui joulun jälkeiseen aikaan, oli katu koristeltu ja valaistu kauniisti.

Lähes nurkan takana hotellilta sijaitsee Montparnassen hautausmaa, joka on aivan upea ja myös huomattavasti selkeämpi kuin esimerkiksi Père-Lachaisen hautausmaa. Montparnasselta löytyy monen taiteilijan ja kuuluisuuden viimeinen leposija: Jean-Paul Sartren, Simone de Beauvoirin, Charles Baudelairen, Jacques Chiracin, Serge Gainsbourgin, Agnès Vardan ja monen muun. Hautausmaan ovelta voi lainata kartan, johon kuuluisat haudat on merkitty.

Itse osuin Pariisiin juuri kun julkisen liikenteen lakko oli kiivaimmillaan, joten tunsin olevani Montparnassella hieman jumissa, vaikka nähtävää lähikortteleissa riittikin. Normaalitilanteessa Montparnassella majoittautuminen ei ole mikään ongelma, koska lähellä on julkisen liikenteen pysäkkejä. Hotellin sijainnin piti olla itselleni erinomainen siitä syystä, että olin ostanut lipun Montparnassen asemalta Bordeaux’hon lähtevään junaan. Lakon johdosta junani kuitenkin peruttiin, joten eipä sijainnista varsinaista hyötyä tällä kertaa ollut…

Mikäli Montparnassen alue kiinnostaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella hotelli Mistralia. Henkilökunta on mukavaa, hinta-laatusuhde oikein hyvä eikä yhtään haittaa tieto siitä, että myös kuuluisat kirjailijat ovat hotellissa viihtyneet.

mistral-1

mistral-2
Vedenkeitin huoneessa on aina mukava lisä

mistral-7

Retrofuturistista arkkitehtuuria Pariisin esikaupunkialueella

Pariisin keskustan kaupunkikuvaa hallitsevat vaaleasävyiset kivitalot takorautaisine parvekerivistöineen, mutta esikaupunkialueelta löytyy myös todella erikoista ja jännittävää arkkitehtuuria. Nanterressa, noin 11 km Pariisin keskustasta, on Tours Aillaud -niminen asuinalue, joka koostuu 18:sta sylinterin muotoisesta tornikerrostalosta. Matalimmat talot ovat 13-kerroksisia, kun taas korkeimmissa taloissa kerroksia löytyy 39. Asuntoja 18:ssa tornitalossa on yhteensä 1607. Alueelle on aikoinaan istutettu  myös 1607 puuta, yksi jokaista asuntoa kohti.

nanterre-1

nanterre-11

Alueelle pääsee helposti ykkösen metrolla, joka tuo La Défensen bisnesalueelle keskustasta reilussa 20 minuutissa. La Défense on moderni alue, jonka teräksestä ja lasista rakennetut pilvenpiirtäjät näkyvät kauas yli Pariisin. Tour Aillaudin tornitalot sijaitsevat pilvenpiirtäjien takana, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä metrolta. Tornitalojen julkisivuun on maalattu pilviä muistuttavia kuvioita – tästä tuleekin tornien lempinimi Tours Nuages. Osittain talot näyttävät myös maastokuvioiduilta. Täytyy sanoa, että La Défensen teräs- ja lasirakennuksiin verrattuna Tours Aillaudin tornitalot näyttävät rähjäisiltä, vaikka itse arkkitehtuuri onkin vaikuttavaa. Alue on kuitenkin ihan siistiä ja siellä voi turvallisin mielin käydä kiertelemässä ja valokuvailemassa. Itse asiassa olin jopa hämmästynyt siitä, miten hiljainen alue oli eräänä lauantaiaamupäivänä.

nanterre-7

nanterre-2

Rakennuskompleksi on saanut nimensä arkkitehti Émile Aillaudin mukaan, jonka suunnitelmien pohjalta talot nousivat vuosina 1973-81. Pyöreiden tornitalojen julkisivuja täplittävät pienet neliön, ympyrän ja pisaran malliset ikkunat. Aillaudin tytär Laurence Rieti puolestaan on suunnitellut valtavan mosaiikkikäärmeen, joka luikertelee leikkikentällä tornien keskellä. Käärmeen vieressä on kyltti, joka turvallisuussyistä kieltää ehdottomasti sen päällä kiipeilyn. Mietinpä vaan kuinka moni lapsi malttaa kieltoa noudattaa…

Tornitalot ovat olleet aiemminkin purku-uhan alla ja viime vuosina aihe on ollut taas tapetilla. Talojen ylläpito on ilmeisesti varsin kallista ja mitä vanhemmaksi talot tulevat, sitä kalliimpaa ylläpito on. Lisäksi läheinen La Défensen bisnesalue haluaa laajentua, joten on mahdollista, että tulevaisuudessa osa taloista puretaan, osa muutetaan toimistotiloiksi.

Nanterren-piipahdukseen voi yhdistää myös käynnin La Grande Archessa, jonka katolta on hulppea näköala pilvenpiirtäjille ja kohti Riemukaarta, ja jossa on usein mielenkiintoisia valokuvanäyttelyitä. Huonolla säällä puolestaan voi aikaa mennä viettämään tolkuttoman kokoiseen Les Quatre Temps -ostoskeskukseen.

nanterre-9

nanterre-6

nanterre-13

Musée de l’Homme – pääkalloja ja 10 pisteen näköala

Louvre, Musée d’Orsay, Musée de l’Orangerie, Centre Pompidou….nämä museot lienevät tutuimpia Pariisin-kävijöille. Musée de l’Homme sen sijaan ei välttämättä ole ensimmäisenä listalla, kun matkailija alkaa suunnitella kulttuurikohteita Pariisissa. Kävin itsekin tutustumassa kyseiseen museoon ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä, mutta se todellakin kannatti. Ihmisen historiaa tutkittiin museossa kolmen teeman kautta: keitä me olemme, mistä me tulemme ja minne olemme matkalla.

Museossa pääsee mm. tutustumaan ihmisen anatomiaan, vertailemaan ihmisaivoja eläinten aivoihin, kuuntelemaan erilaisia kieliä ympäri maailman, seuraamaan ihmisen migraatiota synnyinseuduiltaan Afrikasta muualle maailmaan ja näkemään minkälaista tuhoa ihminen maapallolle on aiheuttanut. Näyttely on toteutettu esineiden lisäksi äänen, kuvan ja videon avulla. Pääseepä näyttelyvieras käyttämään hajuaistiaankin arvuutellessaan mitä ruokaa eri puolilla maailmaa syödään. Kuten pitääkin, museo korostaa ihmislajin monimuotoisuutta sortumatta stereotyyppisiin käsityksiin eri roduista.

Museo on mukavan väljä, valoisa ja moderni. Syytä toki ollakin, sillä museo oli suljettuna  lähes kuuden vuoden ajan, jolloin siihen tehtiin 96 miljoonan euron remontti. Ovet aukesivat uudestaan vuonna 2015.

museedelhomme-3

museedelhomme-4

museedelhomme-5

Museossa on myös vaihtuvia näyttelyitä, joista omalle kohdalleni osuivat Sebastião Salgadon Déclarations-niminen valokuvanäyttely ja lävistysten historiaa käsittelevä Piercing-näyttely. Olen suuri Sebastião Salgado -fani eivätkä teokset pettäneet tälläkään kertaa. Mustavalkoiset, suuret valokuvat olivat äärettömän vangitsevia ja saivat hiljentymään sekä pohtimaan elämän eriarvoisuutta. Lävistysten historiaa esittelevä näyttely sen sijaan oli aika vaatimaton ja pintapuolinen. Se koostui lähinnä valokuvista, lävistyskoruista ja laitteista, joilla lävistyksiä on tehty. Déclarations-näyttelyä voi käydä katsomassa 11.11.2019 saakka ja lävistysnäyttely on esillä 9.3.2020 saakka. Lokakuun 16. päivä museossa aukeaa uusi näyttely, joka käsittelee ruokaa ja syömistä (Je mange donc je suis) mm. ympäristön kannalta ja kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Avajaisviikolla on luvassa myös paljon ruokaan liittyvää oheisohjelmaa; workshopeja ja esitelmiä.

museedelhomme-1

museedelhomme-2

Maininnan arvoinen on myös museosta avautuva varsin komea näköala Eiffel-tornille. Erityisen hyvin näköalaa pääsee ihailemaan museon kahvilasta, joten suosittelen lämpimästi museokierroksen jälkeen kahvitaukoa ja komeita näkymiä.

Kävin museossa tosiaan ensimmäistä kertaa, joten vertailupohjaa ei ole, mutta ainakaan tällä yhdellä käyntikerralla ei ollut minkäänlaista ruuhkaa. Sain välillä kuljeskella käytäviä pitkin ihan itsekseni. Museo on tiistaita lukuun ottamatta auki päivittäin klo 10-18 ja 12 euron lipulla pääsee myös vaihtuviin näyttelyihin. Museo sijaitsee osoitteessa 17 Place du Trocadéro ja ihan oven eteen pääsee hyppäämällä pois Trocadéron metropysäkillä (linjat 6 ja 9).

IMG_6677

Notre Dame tulipalon jälkeen

Notre Damen katedraalin tuhoisa tulipalo tapahtui maanantai-iltana 15.4. ja kaksi päivää myöhemmin lensin Pariisiin pääsiäisen viettoon. Kiirastorstain valjettua aurinkoisena ja lämpimänä lähdin aamupalan jälkeen katedraalia katsomaan. Lähikorttelit oli suljettu muilta kuin Île de la Citén saarella asuvilta ja työskenteleviltä, joten lähdin kiertämään katedraalin taakse Île Saint-Louis -saaren puolelta.

pariisikevät23

Pont de la Tournelle -sillalle oli jo aamuvarhain muutama tv-yhtiö kasannut lähetyspisteensä. Joka ikinen ohikulkija pysähtyi katsomaan katedraalia ja ottamaan kuvia epäuskoisen ja surullisen näköisenä. Muutama teki ristinmerkin. Karulta Notre Dame takaa katsottuna näyttikin; kapea, kolmas torni oli sortunut ja katto lähes kokonaisuudessaan poroksi palanut. Rakennustelineet törröttivät katedraalin päällä. Lähdin kiertämään katedraalia ja yllätyksekseni huomasin, että alas Seinen rantaan pääsi kävelemään. Sitä kautta pääsinkin ihan katedraalin viereen toiselle puolelle Seineä. Tähän aikaan aamusta ei ihmisiä ollut vielä paljon liikkeellä, mutta kuten sillallakin, kaikki pysähtyivät katsomaan Notre Damea ja jotkut istuskelivat Seinen rannalla pidempäänkin omissa ajatuksissaan katedraalia tutkaillen. Tunnelma oli rauhallinen, ihmiset vaisuja. Kiipesin portaat takaisin katutasolle ja siirryin katsomaan miltä katedraali näytti edestä päin. Siitä suunnasta se näyttikin lähes entiseltään, sillä komeat kellotornit seisoivat edelleen ylväinä. Moni oli jättänyt paikalle kukkia ja kirjeitä.

facebook18

facebook11

Jälleenrakennuksen varainkeruu on tuottanut jo lähes miljardi euroa ja presidentti Macron on esittänyt toiveen, että katedraali saataisiin kuntoon viidessä vuodessa. Asiantuntijoiden mukaan tämä on kuitenkin liian optimistinen toive ja moni sanoo jälleenrakentamisessa kuluvan ainakin 10-15 vuotta. Mielenkiintoista on myös nähdä,  saadaanko kellotornit auki katedraalin muita osia aikaisemmin ja toteutuuko tänä syksynä upea valo-ja äänishow Notre Damen aukiolla. Tämä kaikki jää nähtäväksi, mutta ainakin ranskalaisilla on kova tahto ja pyrkimys saada Notre Dame ripeästi entistäkin ehommaksi.

facebook13

Valofestivaalin taikaa talvisessa Pariisissa

Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes, menee vielä parin viikon ajan ensimmäistä kertaa järjestettävä valofestivaali nimeltään Espèces en voie d’illumination. Tapahtuma on osoittautunut jättimenestykseksi, ja jonot puutarhaan ovat olleet jopa satojen metrien pituiset. Pääsylipun voi ostaa etukäteen netistä, mutta se ei ole auttanut asiaa yhtään, sillä jonot ovat olleet lipullisille yhtä pitkät kuin liputtomillekin. Kävin itse paikalla eräänä iltana puoli tuntia porttien avautumisen jälkeen, näin järjettömät jonot ja käännyin pois. Pari iltaa myöhemmin menin paikalle uudella taktiikalla, eli reilu tunti ennen kuin puutarhaan pääsisi. Tällöin jono olikin vain n. 10 metrin mittainen, joten tyytyväisenä asettauduin sen päähän kirjan ja kuulokkeiden kera.

Päästyäni puutarhan sisäpuolelle avautui edessäni lumoava näky: illan pimeydessä hehkui kymmeniä ja taas kymmeniä valtavan kokoisia, valaistuja ja värikkäitä eläinhahmoja. Osa niistä heilutti korviaan, osa availi suutaan, osa käänteli päätään ja osa vaihtoi väriä. Kävelyreitin alussa oli sukupuuttoon kuolleita eläimiä, kuten dinosauruksia ja mammutteja. Muualla puistossa vastaan tuli vielä olemassa olevien eläinlajien koko kirjo leppäkertuista (jotka olivat metrin korkuisia) kirahveihin ja flamingoista jääkarhuihin. Tapahtuman tarkoituksena oli viihdyttämisen lisäksi muistuttaa eläinten- ja ympäristönsuojelun tärkeydestä.

Sisäänpääsyn yhteydessä jaettiin tapahtuman esitettä, jossa oli mukana alueen kartta ja reitti. Huomasin kartan tosin vasta jälkeenpäin kämpällä, harmi! Haahuilin ihmisjoukon mukana pitkin puutarhaa, ja kun jo luulin nähneeni kaiken, huomasin, että nähtävää olikin vielä vaikka kuinka paljon. Uskon kuitenkin, että ainakin suurimman osan sain lopulta nähtyä, kun reilun tunnin olin puutarhaa tutkinut.

Koska ilta oli viileä, olisin kovasti toivonut puistoon jonkinlaista lämmittävää juomatarjoilua, mutta sellaista ei valitettavasti ja vähän yllättäenkin ollut järjestetty. Hieman kävi hermoon myös edestakaisin juoksentelevat, ylienergiset lapset, joita oli todella paljon. Toki ymmärrän, että tällainen tapahtuma houkuttelee nimenomaan lapsiperheitä. Kaiken kaikkiaan valofestivaali oli kuitenkin hieno ja käymisen arvoinen tapahtuma.

Pääsylipun voi ostaa ennakkoon tämän linkin kautta. Lippu maksaa netistä ostettuna 14€, paikan päältä 15€. Tapahtuma on auki päivittäin klo 18-23 15.1. 2019 saakka.

Jättinallet Pariisin kaduilla

Lokakuun lopulta lähtien on Pariisin 13:nnessa arrondissementissa, Avenue des Gobelinsin varrella, voinut nähdä jättikokoisia pehmonalleja kauppojen näyteikkunoissa, ravintoloiden pöydissä ja metropylväässä roikkumassa. Nallekarhujen isä on paikallinen yrittäjä, kirjakauppias Philippe Labourel, joka on omalla kustannuksellaan hankkinut 50 nallea. Paikalliset yrittäjät voivat lainata nalleja Labourelilta ilmaiseksi kahden vuorokauden ajaksi, kunhan julkaisevat kuvan nallesta sosiaalisen median kanavissaan. Projektin tarkoituksena on tuottaa iloa niin paikallisille kuin turisteillekin. Avenue des Gobelins tuskin muuten olisi kovinkaan monen turistin reitin varrella, mutta nyt heitäkin saapuu alueelle nallekarhujen perässä.

Nalleja on yllättävissäkin paikoissa. Niitä voi bongata huonekaluliikkeen nojatuolissa istuskelemassa, kampaamon ikkunassa samppanjapullo kainalossa, ravintolapöydässä viinilasi kuonon edessä tai apteekin ikkunassa valkoinen lääkärintakki päällä. Suosittelen hyppäämään Place d’Italien metroasemalla pois ja suuntaamaan siitä kohti Avenue des Gobelinsiä. Katu on pitkä ja se kannattaa kulkea yhteen suuntaan ensin toisella puolen ja palata takaisin toista puolta, mikäli haluaa bongata mahdollisimman monta nallea. Ilmeisesti nallejen on tarkoitus olla alueella ainakin loppiaiseen saakka. Mihinköhän kirjakauppias aikoo sen jälkeen 50 1,4 metriä pitkää ja 5 kiloa painavaa karvakuonoa sijoittaa?

Nallekarhuilla on myös muuten sekä Facebook-sivu että Instagram-tili. Heidät löytää nimellä Les nounours des Gobelins.