Palasin muutama päivä sitten Pariisiin suuntautuneelta lomareissultani. Edellisen kerran kaupungissa kävin heinäkuussa 2020, kun pandemiatilanne oli Ranskassakin kohtuullisen rauhallinen. Viime kesänä maahan pääsi ilman mitään todistuksia, mutta tällä kertaa vaadittiin negatiivisen koronatestituloksen lisäksi allekirjoitettu paperi, jossa vannottiin ettei koronan oireita ole tai altistumista tapahtunut. Rajamuodollisuudet sujuivat varsin ripeästi eikä mitään tenttausta ollut matkan syistä tai suunnitelmista.

Olin etukäteen lukenut paikallislehdestä, että kaikkien maassa olevien – niin paikallisten kuin turistienkin – kannattaa ladata koronavilkku TousAntiCovid. Sovellusta pitikin käyttää monessa kahvilassa ja ravintolassa, joihin ei päässyt sisään ennen kuin oli skannannut ovella olleen QR-koodin. Mikäli älypuhelinta tai sovellusta ei ollut, niin yhteystiedot piti jättää paperille. Sovellukseen päivittyi myös tiedot uusista tautitapauksista ja rokotettujen määrästä, joten sitä oli kiinnostavaa seurata päivittäin.

Olin tällä kertaa reissussa 11 vuorokautta, joista kuusi ensimmäistä vietin vakkarihotellissani Ibis Avenue de la Républiquessa ja viisi jälkimmäistä saman kadun Le General -hotellissa. Viime kesän matkallani yövyin samassa Ibis-hotellissa, jossa ei silloin huoneita siivottu olenkaan, mikä tuntuu nyt todella erikoiselta. Toimenpidettä perusteltiin sillä, ettei hygieniasyistä huoneeseen saanut tulla kukaan muu kuin asukas. Jos siellä olisi mennyt esimerkiksi wc tukkoon tai vastaavaa, olisi asukas joutunut vaihtamaan huonetta. Tällä kertaa siivouksesta huolehdittiin normaalisti. Molemmissa hotelleissa oli tarjolla buffet-aamiainen, mutta Le Generalissa oli tehty pieniä muokkauksia sen suhteen, esimerkiksi kirsikkatomaatit ja kurkunpätkät oli laitettu pieniin annoskulhoihin. Mutta ne aamiaisleivät! Molemmissa hotelleissa leivät ja patongit olivat ihan normaalisti asukkaiden leikattavissa. Toki niiden päällä oli lautasliina tai muu kangas, jota asiakkaiden olisi pitänyt käyttää. Todistin pariinkin otteeseen, miten joku tarrasi suoraan sormillaan patonkiin kiinni. Tämä on aina ällöttänyt itseäni jo normaaleinakin aikoina, mutta korona-aikana se suorastaan kauhistutti. Sanomattakin on selvää, etten syönyt aamiaisella leipää tai patonkia…

Museoihin ja näyttelyihin piti varata ennakkoon lippu tietylle päivälle ja kellonajalle. Tämän tavan soisin jatkuvan myös jatkossa. Sisälle saattoi päästä myös ilman ennakkovarausta, mikäli kaikki paikat eivät vielä olleet menneet. Mukavan väljää museoissa pääsääntöisesti olikin, lukuun ottamatta Musée Jacquemart-Andréta, jonka Paul Signac -näyttely oli pieni ja ahdas. Henkilökunta ei siellä myöskään valvonut kuinka monta ihmistä yhdessä näyttelysalissa aina oli.

Maskipakko oli viime viikon torstaihin saakka voimassa myös ulkona, mutta sen jälkeen enää sisätiloissa. Pariisilaisten maskikäyttäytyminen jätti kyllä toivomisen varaa, sillä kovin usein maskia pidettiin nenän tai leuan alla. Toki oli niitäkin, joita maskipakko ei kiinnostanut. Erityisen raivostuttavaa tämä oli mm. täydessä metrossa. Mielenkiintoista oli kuitenkin huomata, että maskittomiin ei reagoitu millään tavalla. Suomessa tuntuu, että maskittomia tuijotetaan kiukkuisesti julkisessa liikenteessä (olen myös itse syyllistynyt mulkoiluun), mutta pariisilaiset eivät muiden ihmisten maskien käytöstä tai sen puutteesta piitanneet.

Kahviloissa ja ravintoloissa pöytiä desinfioitiin ahkerasti ja sisätiloissa asiakaspaikoista oli vain osa käytössä. Terasseilla oli usein täpötäyttä, mutta itse menin usein ravintoloiden sisätiloihin pois kuumuudesta ja liikenteen melusta. Monessa ravintoloissa ruokalistat olivat poistuneet ja niiden tilalla pöydissä oli QR-koodi, jonka skannaamalla ruokalistan sai puhelimelleen. Toki ruokalistan sai halutessaan myös fyysisesti käteensä, mikäli älypuhelinta ei ollut.

Koronatestauspisteitä näytti olevan ympäri kaupunkia ja monen apteekin ulkopuolelle oli viritetty pieni teltta, josta sai pikatestin ilmaiseksi. Itse en paikan päällä testiä tehnyt, sillä pääsin Finnairin paluukyytiin rokotetodistuksellani. Myös paluumatkalla rajamuodollisuudet niin Ranskan kuin Suomen päässäkin sujuivat nopeasti. Tätä kirjoittaessani olen edelleen omaehtoisessa karanteenissa, joka toivottavasti päättyy sunnuntaina negatiiviseen koronatestitulokseen.

Turisteja ei Pariisissa vielä paljon ollut, mutta määrä lisääntyi selvästi päivä päivältä. Pariisilaiset sen sijaan olivat liikkeellä sankoin joukoin ottamassa ilon irti elämästä raskaiden ja pitkien koronarajoitusten jälkeen. Öisen ulkonaliikkumiskiellon oli määrä päättyä kesäkuun lopussa, mutta koska koronatapaukset ovat pudonneet ryminällä, poistui ulkonaliikkumiskielto jo tämän viikon maanantaina. Kuten vuosien peruskorjauksen jälkeen ovensa avannut Musée Carnavalet mainoksessaan toteaa: La vie parisienne est de retour.