Notre Dame tulipalon jälkeen

Notre Damen katedraalin tuhoisa tulipalo tapahtui maanantai-iltana 15.4. ja kaksi päivää myöhemmin lensin Pariisiin pääsiäisen viettoon. Kiirastorstain valjettua aurinkoisena ja lämpimänä lähdin aamupalan jälkeen katedraalia katsomaan. Lähikorttelit oli suljettu muilta kuin Île de la Citén saarella asuvilta ja työskenteleviltä, joten lähdin kiertämään katedraalin taakse Île Saint-Louis -saaren puolelta.

pariisikevät23

Pont de la Tournelle -sillalle oli jo aamuvarhain muutama tv-yhtiö kasannut lähetyspisteensä. Joka ikinen ohikulkija pysähtyi katsomaan katedraalia ja ottamaan kuvia epäuskoisen ja surullisen näköisenä. Muutama teki ristinmerkin. Karulta Notre Dame takaa katsottuna näyttikin; kapea, kolmas torni oli sortunut ja katto lähes kokonaisuudessaan poroksi palanut. Rakennustelineet törröttivät katedraalin päällä. Lähdin kiertämään katedraalia ja yllätyksekseni huomasin, että alas Seinen rantaan pääsi kävelemään. Sitä kautta pääsinkin ihan katedraalin viereen toiselle puolelle Seineä. Tähän aikaan aamusta ei ihmisiä ollut vielä paljon liikkeellä, mutta kuten sillallakin, kaikki pysähtyivät katsomaan Notre Damea ja jotkut istuskelivat Seinen rannalla pidempäänkin omissa ajatuksissaan katedraalia tutkaillen. Tunnelma oli rauhallinen, ihmiset vaisuja. Kiipesin portaat takaisin katutasolle ja siirryin katsomaan miltä katedraali näytti edestä päin. Siitä suunnasta se näyttikin lähes entiseltään, sillä komeat kellotornit seisoivat edelleen ylväinä. Moni oli jättänyt paikalle kukkia ja kirjeitä.

facebook18

facebook11

Jälleenrakennuksen varainkeruu on tuottanut jo lähes miljardi euroa ja presidentti Macron on esittänyt toiveen, että katedraali saataisiin kuntoon viidessä vuodessa. Asiantuntijoiden mukaan tämä on kuitenkin liian optimistinen toive ja moni sanoo jälleenrakentamisessa kuluvan ainakin 10-15 vuotta. Mielenkiintoista on myös nähdä,  saadaanko kellotornit auki katedraalin muita osia aikaisemmin ja toteutuuko tänä syksynä upea valo-ja äänishow Notre Damen aukiolla. Tämä kaikki jää nähtäväksi, mutta ainakin ranskalaisilla on kova tahto ja pyrkimys saada Notre Dame ripeästi entistäkin ehommaksi.

facebook13

Mainokset

Michael Jackson: On The Wall Pariisista Espooseen

Kirjoitan tällä kertaa poikkeuksellisesti näyttelystä, joka on Pariisissa jo päättynyt. Kyseessä on tulevana syksynä Espoon EMMA-museossa avautuva Michael Jackson: On The Wall -näyttely. Se meni Pariisin Grand Palais’ssa helmikuun puoliväliin saakka ja itse kävin näyttelyn katsomassa siellä tammikuun alussa. En ole koskaan ollut mikään erityisen suuri Michael Jackson -fani, mutta näyttely kiinnosti, koska kyseessä on kuitenkin yksi aikamme suurimmista ja menestyneimmistä poptähdistä.

Offthewall-3

EMMA-museo on jo ilmoittanut, että näyttely tulee tapahtumaan uusimmasta Michael Jacksonia kohdanneesta skandaalista huolimatta. Mielestäni onkin tärkeää, ettei tämän tyyppisiäkään asioita lakaista maton alle, vaan että niistä puhutaan. Näyttely sai itseni nyt jälkikäteen pohtimaan ainakin sitä, miten helposti sokaistumme tähteydelle. Michael Jackson esitetään kaikissa näyttelyn teoksissa positiivisessa valossa, kauniina, komeana, jopa jumalallisena hahmona.

Offthewall-4

Offthewall-2

Näyttely ei ole katsaus Jacksonin elämään tai saavutuksiin, vaan esillä olevat teokset heijastavat nykytaiteilijoiden näkemyksiä Jacksonista. Se on myös näyttelyn ongelma, sillä mitään muuta yhteistä nimittäjää töille ei ole kuin Michael Jackson. Teosten tyyli ja taso vaihtelevat kovasti eikä niistä oikein saa otetta. Esillä on kuvataidetta, keramiikkaa, video- ja tilataidetta mm. Andy Warholilta, Keith Haringilta ja Grayson Perryltä. Esimerkiksi Grayson Perryltä nähdään näyttelyssä keramiikkavaasi ja Andy Warholilta hänelle hyvin tyypillinen poptaideteos. Mitään erityistä näissä ei ole, taiteilijat ovat vain ottaneet Michael Jacksonin hahmon ja mukauttaneet sen itselleen tyypilliseen tapaan tehdä taidetta. Itseäni kiinnostivat eniten David LaChapellen uskonnollissävytteiset teokset, joissa Michael Jackson esitetään marttyyrinä ja jeesuksena. Näyttelyn heikointa antia puolestaan olivat videoteokset, joissa tavalliset ihmiset oli laitettu esittämään moonwalkia -useimmat heistä varsin kankeasti.

Offthewall-1

Offthewall-5

Pariisin-näyttely päättyi juuri ennen kuin Leaving Neverland -dokumentti esitettiin HBO-kanavalla maaliskuun alussa. Onkin mielenkiintoista seurata, miten näyttely vastaanotetaan Suomessa. Veikkaan, että kävijämäärät tulevat olemaan alhaisemmat kuin mitä ne olisivat olleet ilman dokumenttia. Saatan kyllä itse kaivaa museokortin taskustani, hypätä metroon ja mennä ihmettelemään teoksia vielä kerran Espooseen, todennäköisesti hieman uusin silmin.

 

Taidenäyttelyt keväällä 2019

Kevät on jo täällä, tai ainakin Pariisissa, jossa magnoliat jo kukkivat. Onkin siis korkea aika kartoittaa, mitä kaikkea pariisilaismuseoilla on tänä keväänä tarjottavanaan.

Museoiden nettisivuja aikani selailtuani minulle tuli hetkeksi fiilis, ettei kaupungissa mene juuri mitään mielenkiintoista, mutta kyllä sieltä kaikenlaista helmeä sittenkin löytyi. Kaikkea ei aina osaa edes netin kautta etsiä, joten Pariisissa kulkiessaan kannattaakin katsella museoiden ja gallerioiden ulkomainoksia, ja poikkeilla muutenkin sisään mielenkiintoiselta näyttäviin gallerioihin.

Centre Pompidoussa aukesi helmikuussa unkarilaisen optisen taiteen pioneeri Victor Vasarelyn näyttely. Vasarely tunnetaan abstrakteista maalauksistaan, jotka muodostavat optisia kohokuvia ja synnyttävät optisia harhoja. Vasarelyn taidetta on ollut esillä Espoon EMMA-museossa vuonna 2014 ja nyt hänen näyttäviä teoksiaan on esillä Pariisissa. Le Partage des Formes -näyttely menee  6.5. saakka ja 14 euroa maksavalla lipulla pääsee katsomaan samalla reissulla myös muut keskuksen näyttelyt. Centre Pompidou on auki tiistaita lukuun ottamatta päivittäin klo 11-22, torstai-iltaisin klo 23 saakka. Kannattaa piipahtaa myös Centre Pompidoun näköalaterassilla sekä erityisen kiinnostavassa ja isossa kirjakaupassa. Museon kahvila on hieman tylsän näköinen, mutta sieltä saa kivoja salaatteja ja muuta terveellistä pikkusyötävää.

Vincent Van Gogh on tällä hetkellä ajankohtainen Ikuisuuden porteilla -elokuvan myötä ja hänen taiteeseen voi käydä tutustumassa myös Atelier des Lumières-näyttelytilassa. Atelier des Lumières on Pariisin ensimmäinen digitaaliselle taiteelle omistettu tila, jonka  näyttelyissä yhdistellään liikkuvaa kuvaa ja ääntä. Kävin viime vuonna katsomassa siellä Gustav Klimtin taiteeseen perustuvan teoksen ja ihastuin kovasti. Perinteisiä tauluja on turha odottaa, vaan kuvia taideteoksista tai niiden osista heijastetaan näyttelytilan kaikille pinnoille. Kuvat elävät, muuttuvat ja liukuvat lattialla, seinillä ja pitkin pylväitä. Kaksitasoisessa näyttelytilassa voi liikkua paikasta toiseen tai vain istuskella ja ihastella ympärillä pyöriviä kuvia. Atelier des Lumiéres on auki maanantaista torstaihin klo 10-18, perjantaisin ja lauantaisin klo 10-22 ja sunnuntaisin klo 10-19. Lipun voi ostaa etukäteen tietylle kellonajalle, jolloin välttää jonottamisen. Tämä on kiva, uusi museo, johon tutustumista suosittelen lämpimästi.

Fondation Louis Vuittonissa voi aina odottaa näkevänsä laadukkaita näyttelyitä eikä museo petä tälläkään kertaa. Kesäkuun 17. päivään saakka esillä on brittiläisen taidekeräilijän Samuel Courtauldin impressionististen töiden kokoelma. Näyttelyn 110 teoksesta noin 60 ovat maalauksia ja loput mm. grafiikkaa. Mukana on esimerkiksi kymmenen akvarellia J.M.W. Turnerilta ja Manet’n kuuluisa Bar aux Folies-Bergère. Museon aukioloajat on syytä tarkistaa nettisivuilta, koska niissä on kevään aikana hieman vaihtelua. 16 euroa maksava lippu kannattaa ostaa etukäteen tietylle kellonajalle välttääkseen pahimmat jonot. Itse olen kyllä joutunut jonottelemaan ennakkolipusta huolimatta, sillä museo on valtavan suosittu.

Lisää impressionismia ja vähän muutakin tarjoilee Musée Maillol, jossa alkaa 20.3. näyttely saksalaisen keräilijän Emil Bührlen kokoelmista. Musée Maillol ei ole Pariisin tunnetuimpia museoita, mutta se todellakin kannattaa pitää mielessä. Kevään näyttelyssä mukana ovat mm. Monet, Manet, Sisley, Renoir, Degas, Van Gogh, Gauguin, Braque, Modigliani ja Picasso. Eli melkoinen kattaus! Museo on auki päivittäin klo 10.30-18.30, perjantaisin klo 20.30 saakka. Lippu maksaa 13,50 euroa ja sen voi ostaa netin kautta etukäteen.

Trocadéron aukiolla sijaitseva Musée de l’Homme esittelee lävistysten historiaa Piercing-nimisessä näyttelyssään, joka menee pitkään, 9.3.2020 saakka. Museo on tiistaita lukuun ottamatta auki päivittäin klo 10-18 ja 12 euron lipun voi ostaa ennakkoon netistä. Samalla lipulla näkee myös muut museon näyttelyt. Museossa on näytteillä mm. kuuluisan brasilialaisen valokuvaajan Sebastião Salgadon teoksia. En ole itse koskaan tässä museossa käynyt, mutta seuraavalla Pariisin-reissullani ensi kuussa yritän ehdottomasti ehtiä tsekkamaan tämän.

Yves Saint Laurent -museossa on vastikään vaihtunut näyttely ja esillä on taas 50 ”uutta” asua, mm. Mondrian-mekko. Kyseinen näyttely menee vuoden 2019 loppuun saakka. Musée Yves Saint Laurent on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-18, perjantaisin klo 21 saakka. Museo on pieni ja ahdas, mutta on aina kiinnostavaa päästä näkemään haute couture -asuja lähietäisyydeltä. Myös YSL:n henkilökohtaiset esineet ja työskentelystudio tekevät tyylikkäästä museosta aivan erityisen.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä valokuvataiteen museo Maison Européenne de la Photographie, jossa aukesi viime viikolla kiinalaisen valokuvaajan Ren Hangin näyttely Love, Ren Hang. Mielenterveysongelmista kärsinyt Ren Hang päätyi itsemurhaan kaksi vuotta sitten vain 29-vuotiaana. Uransa aikana hän aiheutti polemiikkia kotimaassaan rohkeilla, eroottisilla valokuvillaan, ja hänet myös pidätettiin töidensä takia lukuisia kertoja. Hän ei koskaan saanut töitään esille kotimaassaan Kiinassa ja nyt niitä nähdään ensimmäistä kertaa Ranskassa. Valokuvataiteen museo on auki keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 11-20, torstaisin klo 11-22 ja viikonloppuisin klo 10-20. Lippu maksaa 10 euroa ja sillä pääsee näkemään myös muut museon näyttelyt.

pariisi123-1

Keltaliivit ja Pariisin turvallisuustilanne

Kenellekään ei ole varmasti jäänyt epäselväksi, että ns. keltaliivit eli gilets jaunes ovat osoittaneet mieltään Ranskassa jo kolmen kuukauden ajan. Uutissivustoilta löytyy tapahtumista tietoa ja taustoja pilvin pimein, joten en ala tässä käydä niitä läpi. Sen sijaan jaan oman näkemykseni Pariisin turvallisuustilanteesta. Mielenosoitukset alkoivat marraskuun puolivälissä ja sen jälkeen keltaliivit ovat kokoontuneet Pariisissa kuten muissakin Ranskan kaupungeissa joka lauantai. Vietin itse Pariisissa puolitoista viikkoa vuodenvaihteessa ja keltaliivejä näin silloin myös omin silmin, minkä lisäksi olen tiiviisti seurannut Pariisin tapahtumien kulkua myös Suomesta käsin.

Uskaltaako Pariisiin siis matkustaa mielenosoitusten aikaan? Televisiosta olemme saaneet nähdä palavia autoja, hajoitettuja kaupan ikkunoita, kyynelkaasua ja nyrkkitappeluita. Vastaukseni on silti: kyllä uskaltaa.

Keltaliivit kokoontuvat pääsääntöisesti tietyillä alueilla ja Pariisin liikennelaitos ilmoittaa etukäteen mitkä metroasemat pysyvät suljettuina. Luonnollisesti näitä alueita kannattaa välttää. Isoimmat keltaliiviryhmittymät ovat liikkuneet Avenue des Champs-Élysées’llä ja sen lähiympäristössä, joten näitä alueita välttäisin hotellia tai asuntoa valitessa. Ja Champs-Élysées -katua nyt en muutenkaan suosittele, sillä siellä on lähinnä pelkkiä turisteja, taskuvarkaita, ylihinnoiteltuja ravintoloita ja överi-luksusliikkeitä. Liikehdintää on toki ollut muuallakin, kuten Seinen varsilla ja République-aukiolla. Asuin vuodenvaihteessa taas République-aukion liepeillä ja eräänä lauantaipäivänä metroasemaa kohti kävellessäni huomasin aukiolla keltaliivejä. Tunnelma oli täysin rauhallinen, mielenosoittajat keskustelivat ohikulkijoiden kanssa ja minkäänlaisia viitteitä väkivallan uhasta ei ollut. Onkin hyvä huomioida, että vain pieni osa mielenosoittajista on vandaaleja tai tappelupukareita.

En toisaalta halua myöskään vähätellä tapahtumia. Kenenkään ei pidä työntyä väkivaltaiselta näyttävään mielenosoitukseen tai olla sitä lähelläkään. Lentokenttäsiirtymiset on syytä miettiä tarkkaan ja varata niihin riittävästi aikaa, mikäli matka osuu lauantaiksi. Kannattaa seurata paikallisia viranomaistiedotuksia esimerkiksi Twitterissä ja mikäli ranskan kieli ei taivu, niin ajankohtaista tietoa löytyy runsaasti myös englanniksi. Mm. The Local France -sivusto twiittaa Pariisin tapahtumista englanniksi ja kannattaa muistaa myös Yleisradion Pariisissa asuva toimittaja Annastiina Heikkilä, joka niinikään vaikuttaa myös Twitterissä. Mikäli kaipaa muuten vain tietoa mielenosoitusten syistä ja seurauksista, niin suosittelen brittiläisen The Guardian -lehden perinpohjaisia artikkeleita aiheesta.

Summa summarum, Pariisiin voi huoletta mennä kuten ennenkin, kunhan pitää sen kuuluisan maalaisjärjen mukana.

canalsaintmartin

 

Henri Cartier-Bresson muutti Marais’hin

Henri Cartier-Bresson oli maailmankuulu ranskalainen valokuvaaja, jonka nimeä kantava museo sijaitsi vuosina 2003-2018 Montparnassella. Museon tilat olivat ahtaat eikä sinne ihan helposti edes löytänyt, sen verran syrjäisellä sivukadulla se sijaitsi. Marraskuun alussa 2018 museo sai kuitenkin uudet toimitilat kaupungin sydämestä, Marais’n kaupunginosasta osoitteesta 79 Rue des Archives. Museo on edelleen aika pieni, mutta kuuleman mukaan sitä ollaan laajentamassa lähivuosina.

bresson5

bresson1

Kävin tutustumassa uusiin tiloihin eräänä joulukuisena iltapäivänä. Museossa meni ja menee aina 10.2. saakka Cartier-Bressonin vaimon, valokuvaaja Martine Franckin retrospektiivinen näyttely. Näyttely koostui mm. hypnoottisen kauniista maisemakuvista, poliittisista valokuvista, muotokuvista ja kuvista ihmisistä lemmikkieläimineen. Olen hyvin ihastunut vanhoihin mustavalkoisiin valokuviin eikä tämäkään näyttely tuottanut pettymystä.

Näyttelytila on suorakaiteen muotoinen ja se on seinillä erotettu pienemmiksi tiloiksi. Hieman ahdasta museossa oli, mutta onneksi väkeä ei ollut ruuhkaksi asti. Museon aulatilassa on laajakangas ja sen edessä tuoleja, joilla istuskellen voi katsella screenillä pyörivää videota Henri Cartier-Bressonin töistä. Aulassa sijaitsee lipunmyynnin lisäksi muutama hyllyllinen myytäviä kirjoja ja kortteja. Aulan seinillä on esitelty arkistojen helmiä, Cartier-Bressonin merkittäviä teoksia vuosien varrelta hauskojen kuvatekstien kera.

bresson3

bresson4

Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-19 ja pääsylipun hinta on 9 euroa. Lipun voi ostaa ennakkoon netistä tietylle päivälle, jolloin sisään pääsee jonon ohi. Itselläni ei ennakkolippua ollut, mutta eipä näyttelyyn ollut jonoakaan. Lämpimästi suosittelen museota valokuvien ystäville ja uskon, että paikasta tulee itselleni vakkarikohde aina Pariisin-reissuilla nyt kun se sijaitsee omilla suosikkikulmillani Marais’ssa.

bresson6

 

Valofestivaalin taikaa talvisessa Pariisissa

Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa, Jardin des Plantes, menee vielä parin viikon ajan ensimmäistä kertaa järjestettävä valofestivaali nimeltään Espèces en voie d’illumination. Tapahtuma on osoittautunut jättimenestykseksi, ja jonot puutarhaan ovat olleet jopa satojen metrien pituiset. Pääsylipun voi ostaa etukäteen netistä, mutta se ei ole auttanut asiaa yhtään, sillä jonot ovat olleet lipullisille yhtä pitkät kuin liputtomillekin. Kävin itse paikalla eräänä iltana puoli tuntia porttien avautumisen jälkeen, näin järjettömät jonot ja käännyin pois. Pari iltaa myöhemmin menin paikalle uudella taktiikalla, eli reilu tunti ennen kuin puutarhaan pääsisi. Tällöin jono olikin vain n. 10 metrin mittainen, joten tyytyväisenä asettauduin sen päähän kirjan ja kuulokkeiden kera.

Päästyäni puutarhan sisäpuolelle avautui edessäni lumoava näky: illan pimeydessä hehkui kymmeniä ja taas kymmeniä valtavan kokoisia, valaistuja ja värikkäitä eläinhahmoja. Osa niistä heilutti korviaan, osa availi suutaan, osa käänteli päätään ja osa vaihtoi väriä. Kävelyreitin alussa oli sukupuuttoon kuolleita eläimiä, kuten dinosauruksia ja mammutteja. Muualla puistossa vastaan tuli vielä olemassa olevien eläinlajien koko kirjo leppäkertuista (jotka olivat metrin korkuisia) kirahveihin ja flamingoista jääkarhuihin. Tapahtuman tarkoituksena oli viihdyttämisen lisäksi muistuttaa eläinten- ja ympäristönsuojelun tärkeydestä.

Sisäänpääsyn yhteydessä jaettiin tapahtuman esitettä, jossa oli mukana alueen kartta ja reitti. Huomasin kartan tosin vasta jälkeenpäin kämpällä, harmi! Haahuilin ihmisjoukon mukana pitkin puutarhaa, ja kun jo luulin nähneeni kaiken, huomasin, että nähtävää olikin vielä vaikka kuinka paljon. Uskon kuitenkin, että ainakin suurimman osan sain lopulta nähtyä, kun reilun tunnin olin puutarhaa tutkinut.

Koska ilta oli viileä, olisin kovasti toivonut puistoon jonkinlaista lämmittävää juomatarjoilua, mutta sellaista ei valitettavasti ja vähän yllättäenkin ollut järjestetty. Hieman kävi hermoon myös edestakaisin juoksentelevat, ylienergiset lapset, joita oli todella paljon. Toki ymmärrän, että tällainen tapahtuma houkuttelee nimenomaan lapsiperheitä. Kaiken kaikkiaan valofestivaali oli kuitenkin hieno ja käymisen arvoinen tapahtuma.

Pääsylipun voi ostaa ennakkoon tämän linkin kautta. Lippu maksaa netistä ostettuna 14€, paikan päältä 15€. Tapahtuma on auki päivittäin klo 18-23 15.1. 2019 saakka.

Jättinallet Pariisin kaduilla

Lokakuun lopulta lähtien on Pariisin 13:nnessa arrondissementissa, Avenue des Gobelinsin varrella, voinut nähdä jättikokoisia pehmonalleja kauppojen näyteikkunoissa, ravintoloiden pöydissä ja metropylväässä roikkumassa. Nallekarhujen isä on paikallinen yrittäjä, kirjakauppias Philippe Labourel, joka on omalla kustannuksellaan hankkinut 50 nallea. Paikalliset yrittäjät voivat lainata nalleja Labourelilta ilmaiseksi kahden vuorokauden ajaksi, kunhan julkaisevat kuvan nallesta sosiaalisen median kanavissaan. Projektin tarkoituksena on tuottaa iloa niin paikallisille kuin turisteillekin. Avenue des Gobelins tuskin muuten olisi kovinkaan monen turistin reitin varrella, mutta nyt heitäkin saapuu alueelle nallekarhujen perässä.

Nalleja on yllättävissäkin paikoissa. Niitä voi bongata huonekaluliikkeen nojatuolissa istuskelemassa, kampaamon ikkunassa samppanjapullo kainalossa, ravintolapöydässä viinilasi kuonon edessä tai apteekin ikkunassa valkoinen lääkärintakki päällä. Suosittelen hyppäämään Place d’Italien metroasemalla pois ja suuntaamaan siitä kohti Avenue des Gobelinsiä. Katu on pitkä ja se kannattaa kulkea yhteen suuntaan ensin toisella puolen ja palata takaisin toista puolta, mikäli haluaa bongata mahdollisimman monta nallea. Ilmeisesti nallejen on tarkoitus olla alueella ainakin loppiaiseen saakka. Mihinköhän kirjakauppias aikoo sen jälkeen 50 1,4 metriä pitkää ja 5 kiloa painavaa karvakuonoa sijoittaa?

Nallekarhuilla on myös muuten sekä Facebook-sivu että Instagram-tili. Heidät löytää nimellä Les nounours des Gobelins.