Pariisin keväistä kukkaloistoa

Monen mielestä kevät on parasta aikaa käydä Pariisissa. Sää saattaa olla arvaamaton, mutta muuten kyllä kaupungissa pääsee nauttimaan jo maaliskuussa vihertävistä puista ja kukkaloistosta. Oheiset kuvat ovat maalis-huhtikuun vaihteesta, jolloin kevätsää todellakin hemmotteli minua ja pääsin nauttimaan päivittäin auringonpaisteesta ja jopa 20-23 asteen lämpötiloista! Esittelenkin tällä kertaa kuvakavalkadin Pariisin keväisistä maisemista.

Notre-Dame katedraalia ympäröivät kirsikkapuut ja värikkäät kukkaistutukset. Kirkkopuisto ei iltapäivisin tai iltaisin ole ollenkaan niin tyhjä, mitä kuvista voisi päätellä, mutta aamulla puiston rauhasta saa nautiskella lähes itsekseen.

74-3

kevät-8

kevät-10

kevät-4

Tuileriesin puutarha oli jo ihanan vehreä ja vihreä. Louvren kupeessa oleva puutarha on laaja ja keskeisestä sijainnista huolimatta sieltä löytyy aina jokin rauhallinen nurkkaus, jossa lukea kirjaa tai nauttia auringosta. Puiden siimeksessä on myös muutama terassikahvila.

154-6

kevät-7

Luxembourgin puutarha oli muutama viikko sitten vielä vähän vaiheessa. Osa nurmialueista oli suojattu aitauksin, kaivinkoneet myllersivät maata ja iso osa kukkaistutuksistakin oli vielä laittamatta paikoilleen. Ei puistossa silti ihan väritöntä ollut, kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Kyseinen patsas huvittaa minua joka kerta, näyttäähän se ihan selvästi ottavan selfietä!

kevät-3

Kasvitieteellinen puutarha on lähes aina to do -listallani kun Pariisissa käyn, myös talvella. Puutarhassa on valtavia kirsikkapuita, jotka olivat matkani aikana komeimmillaan, mutta hieno ruusukuja sen sijaan vielä odotti kukkien puhkeamista. Puutarhassa oli edelleen myös menossa valokuvanäyttely karhuista. Ranskalainen valokuvaaja Vincent Munier oli käynyt ottamassa lumoavia karhukuvia mm. Suomessa, Norjassa, Kanadassa ja Venäjällä.

kevät-6

kevät-11

Eiffel-tornin ja Sacré-Coeurin liepeillä en yleensä välitä pyöriä ihmispaljouden ja kaupustelijoiden takia, mutta kun paikalle rykäisee heti aamulla, saa näkymistä nautiskella rauhassa.

kevät-2

kirsikat1

Olin siis todella onnekas kelien suhteen! Joskus olen ollut Pariisissa toukokuussa, kun vettä on satanut vaakatasossa ja lämpötila on pyörinyt kuuden asteen hujakoilla….mutta kuka Pariisiin nyt kelien perässä meneekään. 🙂

 

Mainokset

Toinen arrondissement – katettuja kauppakujia ja paikallista elämää

Olen aiemmin jostain syystä pitänyt toista arrondissementia tylsänä alueena, jossa ei ole juuri mitään nähtävää. Viimeisimmällä Pariisin-matkallani lähdin kuitenkin paremmin tutustumaan tähän alueeseen ja löysinkin eloisia katuja ja kauniita pikkukujia. Alue rajautuu lännessä ja pohjoisessa Boulevard des Capucinesiin, Boulevard Montmartreen sekä Boulevard Poisonnièreen, idässä Boulevard de Strasbourgiin ja etelässä Rue des Capucinesiin sekä Rue Ètienne-Marceliin.

Ensimmäiseksi alueessa ihastuin Rue Montorgueiliin, joka on hyvin eloisa kävelykatu täynnä kahviloita, ruokakauppoja ja ravintoloita. Ruokakaupoista puhuessani en tarkoita mitään Siwoja, vaan ihania juustokauppoja, suklaapuoteja, liha- ja kalakauppoja ja vihannestoreja, jotka houkuttelevat luokseen kauniilla julkisivuillaan. Katu tuntuu olevan pariisilaisten suosiossa ja paikalliset kansoittavatkin terassit viikonloppuisin ja töiden jälkeen. Kadulla sijaitsee lukuisia ravintoloita, joista kaksi erityisen perinteikästä. Numerossa 38 sijaitsee ravintola, jonka julkisivua koristaa jättimäinen etana. Kyseessä on L’Escargot Montorgueil, joka on pian 200 vuoden ajan tarjoillut etanoita pariisilaisille herkkusuille. Vielä sitäkin vanhempi ravintola sijaitsee numerossa 78: Au Rocher de Cancale perustettiin vuonna 1804.

IMG_0427
Rue Montorgueilin iltapäiväruuhka
montor-1
Juustokauppa, hedelmäkauppa ja leipomo houkuttelevat herkkuostoksille

Rue Montorgueil alkaa ensimmäisestä arrondissementista Les Hallesin luota ja ulottuu Sentier-metroasemalle saakka. Mikäli kadun vilkkaus ja tungos alkaa ahdistaa, kannattaa välillä poiketa lähes autioille mutta sieville sivukujille. Ihastuttavien pikkukatujen joukosta hyppää silmille Rue Saint-Denis, sillä sen tarjonta koostuu lähinnä seksikaupoista ja prostituoiduista.

Pariisi on tunnettu katetuista kauppakujistaan (le passage couvert), joita löytyy erityisesti toisesta arrondissementista. Tunnetuin ja ehkä myös kaunein näistä on vuonna 1823 avattu Galerie Viviènne, jota koristavat upeat mosaiikkilattiat ja koristeellinen lasikatto. Kauppakujalla on muutamia ravintoloita ja kahviloita, vaateputiikkeja ja sympaattinen kirjakauppa. Mikään varsinainen shoppailukohde kauppakuja ei ole, mutta kaunis kuin koru ja siksi ehdottomasti käymisen arvoinen. Toisessa arrondissementissa sijaitsevat myös mm. Passage du Grand Cerf, lelukauppoihin erikoistunut Passage des Princes ja Galerie Saint-Marc. Kaikki kauniita upeine lattioineen ja lasikattoineen. Vaikka alla olevissa kuvissa kauppakujilla ei näytä olevan minkäänlaista elämää, on totuus toisenlainen. Kävin valokuvaamassa kujat aikaisin aamulla, jolloin kaupat ja useimmat kahvilatkin olivat vielä kiinni. Yleensä kujilla riittää vilskettä ja elämää!

vivienne-2
Galerie Vivienne aamulla ennen kauppojen aukeamista
passage
Passage des Princes lelukauppoineen
amimarco-1
Passage des Panoramas

Mitä lähemmäs oopperataloa ja Place Vendômea mennään, sitä kalliimmaksi tulevat alueen kahvilat ja putiikit. Näillä seuduilla erinomainen kahvilavalinta onkin osoitteessa 3 Boulevard des Capucines sijaitseva Starbucks, jossa saa hyvän kahvin lisäksi nauttia upeasta ja loistokkaasta interiööristä, mitä ei yleensä tähän kahvilaketjuun liitetä. Kohtuuhintaisia ravintoloita ja kahviloita sekä kiinnostavia vaateputiikkeja löytyy myös Rue Étienne-Marcelin varrelta.

Summa summarum, lähde rohkeasti tutkimaan myös toista arrondissementia. Kulje Rue Montorgueil päästä päähän, piipahda sen sivukaduilla (mm. ihastuttavalla Rue Tiquetonnella), shoppaile Rue Étienne-Marcelilla ja istahda Galerie Viviennen kahvilaan lepuuttamaan jalkojasi.

montor-3
Rue Tiquetonne

 

 

 

Les bouquinistes – Seinen varren kirjakauppiaat

Seinen rantamaisemaan kuuluvat olennaisena osana les bouquinistes, eli vihreistä laatikoistaan vanhoja kirjoja myyvät kauppiaat, bukinistit. Kirjakauppiaita onkin ollut Seinen varrella jo kauan, sillä ensimmäiset myyjät ilmaantuivat paikalle jo 1500-luvulla. Kuitenkin vasta vuonna 1859 toiminta järjestäytyi ja Pariisin kaupunki osoitti bukinisteille tietyt myyntipaikat. Ja vasta vuonna 1891 otettiin käyttöön kiinteät myyntikojut, nuo tummanvihreät laatikot.

Tänä päivänä kirjakauppiaita on noin 240 ja heidän rivistönsä ulottuu Seinen oikealla rannalla Pont Marielta Quai du Louvreen ja vasemmalla rannalla Quai Voltairelta Quai de la Tournelleen. Suosituimmat kauppapaikat sijaitsevat Notre-Damen liepeillä, jossa on aina eniten turisteja.

Mistä tahansa lootasta kirjoja ei kuitenkaan saa kaupitella, vaan vihreän laatikon mitat on tarkasti määritelty: se saa olla kaksi metriä pitkä ja 75 cm syvä. Korkeus puolestaan saa olla Seinen puolella 60 cm ja kadun puolella suljettuna 35 cm. Kauppias on myös sitoutunut huolehtimaan laatikon ylläpidosta, mm. sen maalaamisesta. Tarkkoja aukioloaikoja ei ole, mutta useimmiten kauppiaat ovat paikalla aamupäivästä auringonlaskuun. Kaupunki on velvoittanut bukinistit pitämään kojujaan auki vähintään neljänä päivänä viikossa.

bukinisti2
Kyllä tuolla jossain julisteiden takana niitä kirjojakin on…
Osa kauppiaista on erikoistunut; joillakin on myynnissä esimerkiksi vain sarjakuvia tai keittokirjoja ja muuta ruokaan liittyvää kirjallisuutta. Jokaisella kauppiaalla on neljä laatikkoa, joista kolmessa pitää olla myynnissä kirjoja, mutta neljännessä voi olla vaikkapa turistirihkamaa. Tästä onkin noussut haloo niin Pariisin kaupungin kuin kauppiaidenkin joukossa. Moni kauppias valittaa toimeentulon niukkuutta, sillä kirjat eivät mene tänä päivänä kaupaksi kuten ennen. Osa kauppiaista onkin joutunut myöntymään tämän ikävän tosiasian edessä ja ottamaan myyntiin turisteja kiinnostavaa rihkamaa, kuten Eiffel-torni -aiheisia avaimenperiä ja jääkaappimagneetteja. Pariisin kaupunki on ilmiöstä huolissaan, sillä rihkaman myyminen perinteisistä bukinistien kojuista ei näytä kovin arvokkaalta. Myös osa kauppiaista on sitä mieltä, että rihkaman myyminen vie heidän arvostustaan kirjakauppiaina alaspäin. Vuonna 1991 Seinen varret ja sen myötä myös bukinistit pääsivät Unescon maailmanperintökohteeksi, mikä varmasti osaltaan selittää kaupungin halua ylläpitää kauppiaiden kirjanmyyntitoimintaa.

Vaikka bukinistit hädin tuskin saavat elantonsa kasaan, on myyntipaikoille kaikesta huolimatta jopa kahdeksan vuoden jonotuslista. Myyjät maksavat paikasta vuokraa, mutta veroja heidän ei tarvitse myyntituloistaan maksaa.

Kuten kaikki Pariisissa käyneet ovat varmasti huomanneet, on laatikoissa myynnissä pilvin pimein kaikenlaista tilpehööriä ja laatikoiden reunoista roikkuu julistekopioita sekä halvan näköisiä maisemamaalauksia Pariisista…Ymmärrettyäni miten tiukilla bukinistit toimeentulonsa kanssa ovat, päätin jatkossa aina käydä ostamassa heiltä jotain. Enkä siis missään nimessä avaimenperiä, vaan nimenomaan kirjoja. Käy sinäkin. 🙂

bukinisti1
Kun tarkasti katsoo niin kyllä siellä kirjojakin on…

Mies joka uudisti Pariisin

Kukapa ei olisi ihastellut Pariisissa leveitä bulevardeja ja vaaleasävyisiä, symmetrisiä rakennuksia? Talojen pitkiä parvekkeita ja korkeita ovia? Avaria ja kauniita puistoja? Pariisin nykyisen kaupunkikuvan taustalla on pitkälti mies nimeltä Georges-Eugène Haussmann.

haussmann-1

1800-luvun puolivälissä Pariisi oli likainen, ahdas ja vanhanaikainen kaupunki. Napoléon III halusi uudistaa kaupungin ja tehdä siis ihailemansa Lontoon kaltaisen modernin metropolin. Hän nimitti virkamiehenä toimineen Haussmannin uudistusta johtamaan siitä huolimatta, ettei tällä ollut mitään kokemusta kaupunkisuunnittelusta tai arkkitehtuurista. Haussmannilla oli kuitenkin selkeä visio uudesta Pariisista, jota hän lähti tarmolla toteuttamaan vuonna 1853.

Kaupungin väkiluku oli tuplaantunut vuodesta 1800 vuoteen 1850, joten Pariisi oli ahdas ja taudit levisivät herkästi. Kapeat ja pimeät kujat tekivät kaupungista vaarallisen ja Seine löyhkäsi siihen tyhjennettyjen viemäreiden takia. Haussmannin aloitteesta kaupunkiin rakennettiin uusi vesijohto- ja viemäriverkosto, mikä paransi kaupunkilaisten oloja huomattavasti. Kiemurtelevat pikkukadut olivat haastavia liikenteen kannalta ja kaupunkiin rakennettiinkin isoja bulevardeja, jotka halkoivat kaupungin pohjoisesta etelään ja lännestä itään. Samalla myös katuvalaistusta parannettiin. Pariisilaiset pääsivät nauttimaan myös entistä useammista puistoista. Ennen Haussmannia kaupungissa oli vain viisi puistoa (Jardin des Tuileries, Jardin du Luxembourg, Palais Royal, Jardin des Plantes ja Parc Monceau), mutta uudistusten jälkeen kaupunkiin saatiin vielä neljä uutta, suurta puistoa (Bois de Bologne, Bois des Vincennes, Parc des Buttes-Chaumont ja Parc Montsouris).

haussmann-6

 

haussmann-3

Jopa 60 % kaupungin rakennuksista muutettiin tai rakennettiin uudelleen. Napoléon III ja Haussmann halusivat kaupunkikuvan olevan yhtenäinen ja talot haluttiin rakentaa uusklassiseen tyyliin. Tyypillisessä haussmannilaisessa rakennuksessa oli yleensä kuusi kerrosta. Rakennusten korkeus oli tarkasti suhteessa kadun leveyteen, jotta kaduille tulisi riittävä määrä auringonvaloa. Alin kerros ja sen yläpuolella oleva välikerros oli tarkoitettu kauppiaiden käyttöön. Toisessa kerroksessa sijaitsivat kalleimmat ja isoimmat asunnot, sillä taloissa ei ollut hissejä eikä rikkaiden oletettu kapuavan ylempiin kerroksiin. Toisen kerroksen julkisivua koristi usein koko talon mittainen, kauniisti koristeltu parveke. Samanlainen parveke koristi tasapainon vuoksi usein myös viidettä kerrosta, mutta tämä parveke oli tyyliltään yksinkertaisempi. Ullakkokerroksessa sijaitsi pieniä palvelijoiden huoneita; näköalaltaan idyllisiä, mutta ahtaita ja vaatimattomia. Mielenkiintoinen yksityiskohta rakennuksissa olivat ulko-ovet, joista tehtiin niin korkeita, että hevonen vankkureineen mahtui ajamaan sisäpihalle. Autojen yleistyttyä niin korkeita ovia ei enää tarvittu ja ovien yläosa suljettiin. Edelleen rakennuksissa näkee upeita, huippukorkeita ovia, joiden kaaren muotoinen yläosa on kiinni ja vain alaosaa käytetään ovena.

haussmann-4

Haussmannille satoi kiitosta Pariisin modernisoimisesta, mutta hän sai osakseen myös paljon arvostelua. Moni – Victor Hugo etunenässä – syytti tätä siitä, että moukarin alle jäi historiallisesti ja arkkitehtonisesti merkittäviä rakennuksia. Uudistamiseen varattu budjetti myös ylittyi moninkertaisesti, mikä lopulta oli pääasiallisena syynä Haussmannin erottamiseen tehtävistään vuonna 1870. Tästä huolimatta kaupungin muokkaamista jatkettiin hänen suunnitelmiensa mukaan aina 1920-luvulle saakka.

Kritiikkiä Haussmannia kohtaan kuullaan vielä tänäkin päivänä. Vaikka hän teki Pariisista komean suurkaupungin, on moni iloinen, ettei muutoksen koura ulottunut ihan kaikkialle. Mm. upea Marais sai pitää kujansa ja sympaattiset, yksilölliset rakennuksensa. Kukaan ei kuitenkaan voi kieltää Haussmannin saavutusta: sitä miten kylämäisestä ja ahtaasta, kulkutautien riivaamasta kaupungista tuli kaikkien ihailema metropoli.

haussmann-2

 

Wallacen juomalähteet

Moni Pariisin-kävijä on todennäköisesti kiinnittänyt huomiota siellä täällä pitkin kaupunkia sijaitseviin vihreisiin juomalähteisiin. Karyatidien koristamat kauniit, lähes kolme metriä korkeat lähteet eivät ole mikään muinaisjäänne, vaan ne tarjoavat edelleen puhdasta ja ilmaista juomavettä kaupunkilaisille ja turisteille. Erityisesti lähteistä hyötyvät Pariisin kodittomat. Sydäntalveksi juomalähteet suljetaan jäätymisriskin vuoksi, mutta 15.3.-15.11. välisenä aikana niistä voi kuka tahansa käydä hörppimässä vettä.

Moni pariisilainenkin pitää juomalähteitä itsestäänselvyytenä, mutta ei välttämättä tiedä niiden historiaa. Miksi siis lähteet ilmestyivät katukuvaan ja vieläpä nimellä Fontaines Wallace? 1800-luvun lopun sodan ja levottomuuksien seurauksena kaupungin akveduktit vaurioituvat ja veden hinta nousi entisestään. Puhtaan ja edullisen juomaveden puutteessa köyhimmät kaupunkilaiset alkoivat juoda enenevässä määrin alkoholia, joka oli halvempaa kuin vesi.

dsc_0079

Kaupunkilaisten (maksojen) pelastajaksi saapui upporikas englantilainen taidekeräilijä Sir Richard Wallace, joka oli perinyt ison omaisuuden. Wallace perusti Pariisiin sairaalan, minkä lisäksi hän päätti helpottaa köyhimpien kaupunkilaisten elämää rahoittamalla n. 50 juomalähdettä, joista ensimmäiset pystytettiin vuonna 1872. Pariisin kaupunki kustansi lisää juomalähteitä, joita on tänä päivänä lähes 100. Wallace suunnitteli lähteet itse ja hän halusi niiden olevan sekä kauniita että käytännöllisiä. Koristeelliset vihreät juomalähteet istuvatkin hyvin puiden reunustamille bulevardeille sekä puistoihin ja niistä on tullut olennainen osa Pariisin katukuvaa. Juomalähteiden naishahmot ovat muuten tiivissä ringissä siitä syystä, etteivät hevoset olisi entisaikaan päässeet sammuttamaan lähteistä janoaan! Muutama juomalähde on kyllä kaikkea muuta kuin hillityn tummanvihreä. 13:nnessa arrondissementissa on nimittäin juomalähteitä, jotka on maalattu rohkeasti kirkkaanpunaiseksi, keltaiseksi ja pinkiksi. No mikä ettei!

Wallacen juomalähteitä löytyy mm. Shakespeare & Company -kirjakaupan edestä, Pont Neuf -sillan kupeesta ja kuten tämä kuvien juomalähde, Café de Floren takaa. Mikäli haluaa bongailla juomalähteitä ihan tosissaan, voi täydellistä listaa niiden sijainneista tutkia esimerkiksi täältä.

Sir Richard Wallacelle myönnettiin hyväntekeväisyystyöstään Ranskan Kunnialegioonan arvomerkki ja hänen kunniakseen on nimetty Pariisissa myös katu. Pariisissa ison osan elämästään asunut Wallace on haudattu Père-Lachaisen hautausmaalle.

dsc_0080

Valokuvaajan Pariisi

Eräs tuttava kyseli minulta kivoja valokuvauspaikkoja Pariisissa ja siitä innostuneena päätin koota yhteen omat suosikkipaikkani. Olen innokas harrastelijakuvaaja ja tulen Pariisin-matkoiltani aina kotiin satojen uusien kuvien kera. Minulla on aina ne tietyt paikat, joissa haluan Pariisissa käydä valokuvaamassa kerta toisensa jälkeen, mutta toki pyrin joka kerta etsimään myös uusia kuvauspaikkoja. Tässä muutamia suosikkikohteitani.

Panthéon
Yllätyin iloisesti viime kesänä Panthéonissa käydessäni ja huomatessani, että sen torniin pääsisi kiipeämään. Torni olikin ollut viimeiset kolme vuotta remontissa ja avautunut yleisölle vasta viime vuoden keväällä. Ilmeisesti sana valmistuneesta remontista ei ollut vielä kiirinyt kauas, sillä pääsin heti seuraavaan ryhmään, joka vietiin ylös. Torniin ei siis pääse omatoimisesti, vaan sinne järjestetään kesäaikaan kierroksia noin puolentoista tunnin välein. Yhteen ryhmään mahtuu 50 henkilöä. Rappusia on 276, mutta 83 metriä korkeasta tornista avautuvat hienot, 360 asteen näkymät yli kaupungin.

dsc_0091-1

Tour Montparnasse
Montparnassen torni on julmetun ruma rakennus, mutta sen näköalatasanteelta näkee yli kaupungin ja erityisen hienosti Eiffel-tornille. Montparnassen torni on 209 metriä korkea ja hissi vie sen huipulle 38 sekunnissa. Lippu torniin maksaa 15 euroa, mutta näköala on sen arvoinen.

Notre-Dame kellotornit
Yksi ihastuttavimmista näköalapaikoista on Notre-Damen kellotornit. Sisään päästäkseen joutuu yleensä aina jonottamaan pitkään (jopa tunnin) mutta näköala torneista korvaa vaivan. Kellotorneja koristavat upeat gargoilit, joita pääsee ylhäällä ihastelemaan lähietäisyydeltä. Torneihin jonotetaan Notre-Damen sivusta ulkoa, ei siis sisältä katedraalista. Pääsylippu maksaa 10 euroa ja rappusia saa kiivetä 422 kappaletta. Vahva suositus!

pariisi-gargoili

Printemps
Tavaratalo Printemps’n terassilla on usein ruuhkaa eikä ihme: sieltä näkee suoraan Eiffel-tornille ja kauniiden pariisilaiskattojen ylle. Terassilla on kahvila, mutta siellä voi käydä rauhassa valokuvaamassa ilman ostosten tekoakin. Myös viereisen tavaratalo Galeries Lafayetten terassilta näkee Eiffel-tornille ja yli kaupungin, mutta näköala ei ole ihan yhtä sykähdyttävä kuin Printemps’n terassilta. Terassit ovat auki kauppojen aukioloaikojen mukaan.

dsc_0398

pariisitoukokuu-646

 

Arc de Triomphe
Riemukaaren huipulta näkee upeasti Eiffel-tornille, La Défensen alueelle ja Champs-Élysées’lle. Riemukaari on mukavan myöhään auki; talvella klo 22.30 ja kesällä klo 23.00 saakka, joten myös iltavalaistuksessa kylpevää Pariisia pääsee kuvaamaan sieltä. Lippu sisään maksaa 12 euroa ja kaupan päälle saa reippaan jalkatreenin rappusissa.

Institut du monde arabe
Viidennessä arrondissementissa sijaitseva Arabimaailman instituutti on vaikuttavan näköinen rakennus niin ulkoa kuin sisältäkin päin – hieno kuvauskohde itsessäänkin! Sen lisäksi instituutissa on iso terassi, jolta avautuu kaunis näkymä Notre-Damelle ja Seinelle. Instituuttiin pääsee ilmaiseksi ja hissit vievät ylimmän kerroksen näköalaterassille. Pohjakerroksessa on muuten kiva kahvila, josta saa hyvää minttuteetä ja baklavaa!

Eiffel-torni
Olen käynyt Pariisissa lukemattomia kertoja, mutta en ole koskaan kiivennyt Eiffel-torniin. Haluan katsella tornia – en kiivetä sinne! Myös tolkuttoman pituiset jonot ovat aina lannistaneet minut. Hieno näköala sieltä varmasti kyllä on, joten en voi jättää Eiffel-tornia tässä mainitsemattakaan. Torniin pääsee kesäisin puoleenyöhön saakka, talvella klo 23 saakka. Lipun hinnat vaihtelevat sen mukaan millä menee ja mihin kerrokseen. Kävelemällä pääsee kakkoskerrokseen 7 euron hinnalla ja hissi samaan kerrokseen kustantaa 11 euroa. Mikäli haluaa tornin huipulle saakka hissillä, joutuu siitä pulittamaan 17 euroa.

Sacré-Coeur ja Montmartre
Montmartre sijaitsee kukkulalla ja sieltä onkin kivat näköalat pitkälle yli Pariisin. Parhaat paikat löytyvät Sacré-Coeur -basilikan liepeiltä. Montmarten viehättävät kadut ja rakennukset tarjoavat muutenkin paljon kuvattavaa, mutta paikalle kannattaa tulla aamulla aikaisin, mikäli ei sitten nimenomaan halua kuvata turistilaumoja.

dsc_0328-1

Trocadéro ja Alma Marceau
Trocadéron aukio on perinteinen ja erittäin suosittu paikka ihastella ja valokuvata Eiffel-tornia. Kun Eiffel-tornin valoshow alkaa pimeällä tasatunnein, voi Trocadéron aukion ihmismassasta kuulla kollektiivisen ”aahhh”-huokauksen. Itse käyn kuvaamassa tornia mieluummin Alma Marceaun metroaseman luota. Metroasemalta lähden yleensä kävelemään Seinen vartta pitkin oikealle, kunnes saavun joen ylittävälle kävelysillalle. Siellä on yleensä paljon vähemmän turisteja kuin Trocadérolla, mutta näköala Eiffel-tornille on vähintään yhtä kaunis.

Vaikka ei näköalapaikoille etsiytyisikään, on Pariisissa silti vaikka kuinka paljon nähtävää ja kuvattavaa. Seinen rannat ja sillat ovat upeat, eri puolilla kaupunkia olevat kauppatorit tarjoavat silmänruokaa, siellä täällä näkee koristeellisia Art Nouveau -rakennuksia, pienet sivukadut yllättävät kauneudellaan, sisäpihat pursuavat kukkia ja vehreyttä…lista on loputon, joten kamera käteen ja menoksi!

pariisi-muokattu

ranska6

 

 

 

Menovinkit keväälle 2017

Ainakin itse suunnittelen jo kovasti kevään ja kesänkin reissuja, joten nyt on oikein hyvä aika ottaa katsaus Pariisin kevään näyttely- ja muuhun tarjontaan.

Les Arts Décoratifs -museossa menee 23.4. saakka näyttely nimeltään ”Tenue correcte exigée, quand le vêtement fait scandale”. Näyttelyssä on esillä vaatteita ja asusteita, jotka ovat aiheuttaneet aikoinaan skandaalin; vaatteet ovat olleet liian lyhyitä, liian pitkiä, liian tiukkoja, liian antavia – mitä milloinkin. Näyttelyssä on esimerkkejä aina 1300-luvulta meidän päiviimme saakka. Varmasti hauska ja mielenkiintoinen näyttely! Les Arts Décoratifs -museo sijaitsee Rue de Rivolilla Louvren kyljessä. Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-18, minkä lisäksi väliaikaisia näyttelyitä pääsee katsomaan torstaisin klo 21 saakka. Keväällä museo on kiinni toukokuun 1. päivänä.

Muodinystäviä saattaa kiinnostaa myös 27.4. Palais Gallierassa avautuva näyttely supertähti ja muoti-ikoni Dalidan vaatekokoelmasta. Dalidan kuolemasta tulee toukokuussa kuluneeksi 30 vuotta ja Ranskassa muistetaan rakastettua laulajaa eri tavoin; tammikuun 11. päivä ensi-iltansa sai myös Dalida-elokuva. Viehättävä Palais Galliera sijaitsee osoitteessa 10 avenue Pierre Ier de Serbie ja se on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18. Torstaisin museo on auki iltayhdeksään saakka.

Musée Marmottan Monet on käymisen arvoinen paikka, vaikka siellä ei mitään erityistä näyttelyä menisikään. Museossa on nimittäin esillä maailman laajin kokoelma Claude Monet’n töitä. Helmikuun 23. päivä tuo lisäsyyn käydä museossa, sillä silloin aukeaa toisen impressionistin Camille Pissarron näyttely, joka menee 2.7. saakka. Tämäkin museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 10-18 ja torstaisin näyttelyissä voi olla klo 21 saakka. Musée Marmottan Monet sijaitsee vähän syrjässä, joten sinne pitää varta vasten lähteä. Osoite on 2 rue Louis-Boilly. Pissarron taidetta on esillä myös Musée Luxembourgissa: ”Pissarro à Éragny” -niminen näyttely esittelee artistin töitä hänen viimeisiltä vuosiltaan. Näyttely aukeaa 17.3. ja menee 9.7. saakka. Museo sijaitsee kauniissa ja suositussa Luxembourgin puistossa ja se on auki joka päivä klo 10.30-19.00. Perjantaisin museossa voi viettää aikaa aina iltakymmeneen saakka.

Rodinin kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta ja Grand Palais kunnioittaa kuvanveistäjän muistoa massiivisella näyttelyllä. Näyttely alkaa 22.3. ja sinne varmasti kannattaa ostaa lippu etukäteen netistä. Grand Palais’n näyttelyihin on yleensä aina ihan tolkuttomat jonot! Toisaalta, Rodinin töitä nähdäkseen voi yhtä hyvin mennä myös ihastuttavaan Rodin-museoon, jonne tuskin tarvitsee jonotellakaan kovin pitkään. Grand Palais sijaitsee osoitteessa 3 avenue du Général Eisenhower, Pont Alexandre III:n kupeessa. Rodin-museo puolestaan sijaitsee osoitteessa 21 boulevard des Invalides.

Mutta toki Pariisissa on keväällä muitakin tapahtumia kuin vain näyttelyt.

Kirjojen ystävien kannattaa maaliskuussa suunnata messukeskukseen, jossa 24.-27. päivä järjestetään kirjamessut. Kuten meilläkin, on myös Pariisin kirjamessuilla tarjolla kirjailijahaastatteluita, luentoja ja tietysti tolkuttoman paljon kirjoja. Lisäinfoa löytyy tapahtuman nettisivuilta.

Maaliskuulle osuu myös vuosittainen macaron-päivä, jolloin näitä ihania pikkuherkkuja saa leipomoista pientä lahjoitusta vastaan, joka yleensä on ollut yksi euro. Tästä päivästä kirjoitin viime vuonna erillisen postauksen, jonka voi lukea täältä. 

Mikäli olet vegaaniruoasta kiinnostunut ja Pariisissa 22.-23.4. niin ota suunnaksi kulttuurikeskus Le Centquatre, sillä siellä pidetään vegaanitapahtuma VeggieWorld. Luvassa on mielenkiintoisia luentoja, joogaa ja vegaanista ruokaa.

Harrastatko juoksemista? Tänä vuonna Pariisin maraton juostaan huhtikuun 9. päivä ja ilmoittautuminen on parhaillaan käynnissä. Jos vähempikin juokseminen riittää ja haluaisit samalla vähän hullutella, niin ota harkintaan The Color Run-tapahtuma 16.4.

Yhtenä toukokuisena viikonloppuna pitäisi olla luvassa myös mahtava Les Heures Heureuses -tapahtuma. Siihen osallistuu yli 280 ravintolaa, jotka valmistavat pieniä, kaksi euroa maksavia herkkupaloja. Tapahtuman nettisivuilta löytyy reittejä, joiden mukaan voi kulkea ja maistella suupaloja pitkin kaupunkia. Tällä hetkellä nettisivuilla tosin on vielä viime vuoden infot, mutta alustavien tietojen mukaan tapahtuma olisi joka tapauksessa toteutumassa toukokuussa.

Lopuksi vielä mainintana Pariisin talvialennusmyynnit, jotka alkoivat 11.1. ja kestävät kuusi viikkoa. Vielä ehtii hyvin. 🙂

Kaikenlaista kivaa on siis keväisessä Pariisissa tarjolla tänäkin vuonna!

 

kevat1