Peter Knapp et la Mode – muotikuvia vuosikymmenten takaa

Muodin ja valokuvien ystävät huomio! Cité de la Mode et du Design -nimisessä rakennuskompleksissa menee 10.6. saakka sveitsiläisen valokuvaaja Peter Knappin näyttely ”Dancing In The Street – Peter Knapp et la Mode 1960-1970”. Näyttely esittelee noin sata muotivalokuvaa 1960- ja 1970-luvuilta, ajalta jolloin naisten elämä vapautui monella tavalla, muodissa tapahtui suuria muutoksia ja myös muotivalokuvaus muuttui vapaammaksi ja villimmäksi. Knappin sanotaan uudistaneen muotivalokuvausta ja tuoneen siihen vaikutteita niin elokuvista kuin avantgarde-taiteen maailmastakin. Näyttelytilasta on tehty mustavalkoinen ja graafinen, joten tyylikkäät ja hauskat kuvat sopivat seinille hienosti. Vitriineissä on esillä myös vanhoja muotilehtiä, joiden lukemattomia kansikuvia Knapp on kuvannut.

peterknapp1

peterknapp2

Cité de la Mode et du Design sijaitsee Seinen rannalla Gare d’Austerlitzin välittömässä läheisyydessä, joten sinne pääsee näppärästi metrolla. Rakennus on lievästi sanottuna mielenkiintoinen! Se on ruma betonirakennus, jota reunustaa kirkkaanvihreä portaikko Seinen puolella. Valtava rakennus vaikutti ainakin pääsiäisenä lähes autiolta, mutta näyttely löytyy kyllä helposti sen syövereistä. Vihreää portaikkoa pitkin kannattaa nousta kattoterassille, josta aukeaa näköala yli Seinen ja josta löytyy myös hauska Oz-baari. Rakennuksessa järjestetään erilaisia kulttuuritapahtumia ja siellä pitää majaansa myös muodin alalla koulutusta antava Institut Français de la Mode.

pääsiäis-1
Kattoterassin Oz-baari
pääsiäinen-10
Ei todellakaan mikään Haussmann-rakennus 

Sisäänpääsy näyttelyyn maksaa viisi euroa ja se on auki tiistaita lukuunottamatta päivittäin klo 12-18. Näyttelyyn lisäpotkua antaa erittäin tyylikkäästi toteutettu Peter Knapp -applikaatio, joka kertoo taiteilijan työskentelytavoista, inspiraation lähteistä ja kuvien taustoista. En ladannut applikaatiota näyttelyssä, koska kuulokkeita ei ollut matkassa, mutta se on jälkikäteenkin tutkittuna oikein antoisa. Cité de la Mode et du Design järjestää mahdollisuuden tavata 86-vuotiaan ja edelleen valokuvaavan Knappin kahdesti paikan päällä kevään mittaan: ensimmäinen keskustelutapahtuma oli 14.3. mutta vielä 23.5. on tilaisuus tavata Knapp ja kuulla hänen ajatuksiaan muodista ja valokuvaamisesta.

Peter Knappin näyttelyyn liittyviä valokuvia on esillä 28.4. saakka myös Gare de Lyonin asema-aukiolla, jossa kuvia pääsee katsomaan ilmaiseksi ulkoilmassa.

peterknapp3

peterknapp4

Mainokset

Ei enää jonottelua Notre Damen kellotorneihin

Pariisikin hiipii vähitellen uudelle vuosituhannelle ja tuntien jonotus nähtävyyksille alkaa pian olla historiaa – ainakin tiettyihin kohteisiin. Iloni oli suuri kun huomasin, että puhelimeen on ladattavissa JeFile-niminen applikaatio, jonka kautta voi varata vierailuajan Notre Damen katedraalin kellotorneihin. Enää ei siis tarvitse jonottaa tuntitolkulla, vaan ajan voi varata puhelimella ja paikalle voi saapua juuri kun oma aikaslotti on alkamassa. Applikaatio ei toimi Suomesta käsin, vaan vasta paikan päällä. Joka aamu applikaatioon ilmestyy tietty määrä vapaita aikoja kyseiselle päivälle ja niistä on helppo napata itselleen aika. Ajan voi samalla varata useammallekin henkilölle. Applikaatio muistuttaa lähestyvästä ajasta useampaan otteeseen ja kun oma aika on tullut, tulee applikaatiolta pyyntö siirtyä lyhyeen turvatarkastusjonoon. Siitä pääsy onkin jo lipunmyyntiin, jonka jälkeen alkaa nousu torneihin. Helppoa ja kätevää!

 

Tylsä yllätys ylhäällä oli kuitenkin se, että Eiffel-tornin puoleiselle reunalle oli viritetty niin tiheä verkkoaita, ettei sen läpi pystynyt järjestelmäkameralla kuvaamaan. Kännykkäkameran linssin sentään sai rakoseen työnnettyä niin, ettei aita tullut kuvaan mukaan. Yleisö pääsee kahdelle ulkotasanteelle, josta alempi on kiinnostavampi, koska sieltä pääsee tarkastelemaan lähietäisyydeltä hienoja gargoileja. Ylemmältä tasolta näkee toisaalta vielä kauemmas kaupungin yli.

verkkonotredame
Tyhmä verkko maisemaa pilaamassa

Ylemmällä terassilla ei saa olla kuin viisi minuuttia, mutta alemmalla tasanteella saa viettää noin vartin verran, eli hyvin ehtii valokuvailemaan ja ihastelemaan maisemia. Kokonaisuudessaan visiitti kestää reilut puoli tuntia. Torneihin päästäkseen pitää kiivetä yli 400 rappusta melko kapeaa porraskäytävää pitkin, mikä kannattaa huomioida jos kärsii ahtaan paikan kammosta tai on muuten huonossa hapessa. Muuten annan kyllä ihan ehdottoman suositukseni tälle kohteelle, jonne pääsee nyt näin näppärästi jonottamatta.

Eräänä päivänä Pariisissa ollessani applikaation valikkoon ilmestyi aikoja myös katakombeihin, mutta jostain syystä muina päivinä niitä ei ilmestynyt. Katakombeihin joutuu jonottamaan helposti puolitoista tuntiakin, joten applikaatiovaraus tähänkin kohteeseen on enemmän kuin tervetullut. Eli ehkä ensi kerralla sitten katakombeihin jonottamatta!

xx
Gargoili vahtii kaupunkia
IMG_6186
Ihan ok näköala

Katutaidetta Invaderin tapaan

Olen jo muutamaan otteeseen kirjoittanut Pariisin katutaiteesta, mutta haluan tällä kertaa esitellä erään katutaiteilijan, jonka töitä on Pariisissa jo yli 1100 kappaletta ja joita ilmestyy lisää koko ajan. On siis paljon mahdollista, että olet nähnyt hänen teoksiaan Pariisin kaduilla kuljeskellessasi. Kyseessä on Invader-niminen pariisilaistaiteilija, josta Banksyn tapaan ei tiedetä juuri mitään. Sen verran on tiedossa, että kyseessä on vuonna 1969 syntynyt miespuolinen taiteilija, joka on valmistunut pariisilaisesta taidekoulusta. Invader tekee teoksensa mosaiikkipaloista ja työt muistuttavat vanhojen videopelien, erityisesti Space Invadersin, hahmoja.

invader-x2

Invaderin työt ovat nousseet suureen arvoon vuosien varrella ja hän on tehnyt teoksia myös myyntiin. Muutama vuosi sitten eräs hänen töistään huutokaupattiin yli 200 000 eurolla. Tämä onkin saanut pitkäkyntiset liikkeelle ja viime syksynä Pariisin poliisi pidätti voroja, jotka kaupungin työntekijöiksi pukeutuneina yrittivät irrottaa Invaderin töitä. Mosaiikkitiilet ovat kuitenkin ilmeisesti tarkoituksella niin hauraita, että niiden seinästä repiminen vain hajoittaa työt.

invader-x4

invader1

Osa Invaderin töistä on pikkuisia, vain parikymmentä senttiä kanttiinsa, mutta osa on monen metrin korkuisia. Teokset ilmestyvät öisin ja taiteilijan Instagram-tiliä seuraamalla (@invaderwashere) pääseekin näkemään teoksia ihan tuoreeltaan. Joskus Invaderin töistä löytyy viitteitä lähialueille: Pablo Picasson hahmo löytyy läheltä Picasso-museota, Rue Princesse -katua koristaa prinsessa Leia, Quai de Bourbon -katukilven yläpuolelta löytyy viskipullo, sairaalan julkisivusta Gregory Housen hahmo jne. Osa töistä on tehty yhteisymmärryksessä kiinteistöjen omistajien kanssa, mutta suurin osa töistä ilmestyy katukuvaan ns. pyytämättä ja yllättäen. On kuitenkin selvää, että Pariisi on ihastunut Invaderin töihin, eikä poisto-operaatioihin ole ryhtyneet muut kuin rosvot.

nvader2

invader3

On olemassa Flash Invaders -niminen mobiiliapplikaatio, jolla voi kilpailla Invaderin teosten bongaamisessa. Applikaation avulla kuvan voi skannata ja mikäli applikaatio tunnistaa teoksen aidoksi paikannustietojen ja kuva-arkiston avulla, ropisee kilpailijalle pisteitä. Mukana on jo tuhansia kilpailijoita ja ajattelin itsekin tuon applikaation ladata ennen seuraavaa Pariisin-matkaa….ei sitten taas lopu tekeminen reissussa 😀

Invader ei ole vallannut vain Pariisia, vaan pari tuhatta teosta löytyy ympäri maailmaa aina Afrikan savannilta Hong Kongiin saakka. Nähdäänköhän Invaderin töitä joskus Suomessa?

invader5

invader-x7

invader-x9

Vanhojen autojen hurmaa

Tammikuisena lauantaina huomasin sattumalta Twitteristä, että seuraavana päivänä Pariisissa olisi vanhojen autojen paraati. Uutisen mukaan paraati saapuisi Concorden aukiolle klo 10.30, joten päätin lähteä paikalle. Ajattelin, että paikalla olisi varmaan tolkuttomasti väkeä ja autot vilahtaisivat nopeasti ohi, joten odotukseni eivät olleet erityisen korkealla. Sunnuntai valkeni hyvin harmaana ja viileänä (kuten kuvista voi päätellä), mutta suuntasin sinnikkäästi Concorden aukiolle jo kymmenen aikaan. Aukiolla odotteli todella iloinen yllätys, sillä sen laidoille oli parkkeerannut kymmenittäin toinen toistaan upeampia autoja, joita ihmiset kiertelivät ihastelemassa. Osa autoista näytti niin antiikkisilta, että oli vaikea uskoa niiden saapuneen paikalle omin pyörin! Samaan aikaan aukiota lipui kiertämään lisää autokaunottaria, joita paikalla loppujen lopuksi kävi varmasti satoja.

autot-valmis-7

auto-valmis-1

autot-valmis-5

Tapahtuma oli siis Traversée de Paris, kaksi kertaa vuodessa järjestettävä jättimäinen paraati, johon ottaa osaa jopa 700 autoa. Kulkue starttaa Château de Vincennes’n luota aamulla ja saapuu sieltä Concordea kohti, tosin autoja saattaa nähdä kiertelevän aamupäivän mittaan myös muualla kaupungissa.

Vietin Concorden aukiolla kaksi tuntia ihastellen ja valokuvaten autoja ja heidän omistajiaan, joista moni oli pukeutunut vanhan ajan tyyliin ja mielellään poseerasi ja vilkutteli ohi ajaessaan. Aukiolla oli suorastaan karnevaalitunnelma, kun takaluukuista vedettiin esille patongit, juustot ja samppanjapullot. Harmaan ja kalsean sään ei todellakaan annettu pilata tunnelmaa! Itse tosin olin kahden tunnin jälkeen niin kohmeessa, että oli pakko luovuttaa ja lähteä kämpälle lämmittelemään.

autot-valmis-4

autot-valmis-9

autot-valmis-12

Tapahtuma oli todella upea ja aloin tutkia netistä josko kulkue järjestettäisiin myös kesällä. Ja kyllä vain, Vincennes en Anciennes -yhdistys järjestää kesäkulkueen kuten myös monenlaista muuta tapahtumaa vanhojen autojen ympärillä. Heidän nettisivuiltaan löytyvästä kalenterista käy ilmi, että joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina on vanhojen autojen kokoontumisajot Bois de Vincennes -puiston laidalla. Sinne pääsee näppärästi metrolla ja erityisen ilahtuneeksi tulin tajutessani, että seuraava Pariisin-matkani osuu kuun vaihteeseen niin, että pääsen taas näkemään näitä autokaunottaria. Pyörähtelemässä on silloinkin 250-400 autoa.

Kalenteri kertoo myös, että 16.6. järjestetään Vintage Car Rides Paris -tapahtuma Petit Palais’n liepeillä ja kuinka ollakaan, olen silloinkin Pariisissa – parfait ! Kesän iso Traversée de Paris -paraati järjestetään 22.7.  Luvassa on silloin varmasti enemmän avoautoja kuin tammikuussa ja varmasti vielä riehakkaampi picnic-tunnelma! Yhdistyksen tämän vuoden tapahtumakalenterin löydät tämän linkin kautta. Suosittelen tutkimaan, jos jokin näistä tapahtumista osuisi vaikka oman reissusi kohdalle!

autot-valmis-10

autot-valmis-8

autot-valmis-11

Näyttelyvinkit keväälle 2018

Tällä kertaa teen taas perinteisen katsauksen Pariisin kevään taidenäyttelyihin. Kaikenlaista on kulttuurinnälkäisille tarjolla kevätkaudella, vaikka myönnettäköön, että tulevan kesän ja syksyn kulttuuritarjonta näyttää mielestäni vielä huomattavasti kiinnostavammalta. Palaan niihin lähempänä ajankohtaa.

Jeu de Paume on nyky- ja valokuvataiteen museo, jossa on esillä yleensä monta näyttelyä kerrallaan. Helmikuun 6. päivä museossa aukeaa kolmen valokuvaajan näyttelyt: amerikkalaisen Susan Meiselasin, itävaltalaisen Raoul Hausmannin ja kroatialaisen Damir Očkon. Näyttelyt menevät 20.5. saakka. Dokumentaarisena valokuvaajana tunnetun Meiselasin näyttelyesittelyn voi lukea Magnum Photosin sivulta. Raoul Haussmann puolestaan oli berliiniläisen dadan johtohahmoja ja hänen kokeellisilla teoksillaan on ollut suuri merkitys eurooppalaiselle avantgardelle. Kolmannen taiteilijan, vuonna 1977 syntyneen Damir Očkon, teoksiin voi tutustua etukäteen tämän kotisivuilla www.damirocko.com.

Valokuvia on esillä myös Philharmonie de Paris’ssa. Joulukuussa auennyt näyttely Daho l’aime Pop esittelee ranskalaisen populaarimusiikin historiaa Etienne Dahon valokuvien kautta. Näyttely menee 29.4. saakka. Paitsi valokuvaaja on ranskalainen Etienne Daho myös tunnettu laulaja, lauluntekijä ja musiikkituottaja.

Panthéonia on aina muutenkin kiva käydä ihastelemassa, mutta siellä menee lisäksi parhaillaan Marie Curien elämästä kertova näyttely. Curie oli fyysikko ja kemisti, kaksinkertainen Nobel-palkittu ja ensimmäinen Panthéoniin haudattu nainen. Tästä suurnaisesta kertovaan näyttelyyn voi käydä tutustumassa 4.3. saakka. Ja hautahan löytyy Panthéonin pohjakerroksen kryptasta.

Picasso-museossa on 27.3.-29.7. maailmanhistorian kuuluisimpiin tauluihin kuuluvan Guernican vaiheista kertova näyttely. Esillä on Picasson harjoituksia ja tutkielmia taulua varten, mutta varsinaisen Guernica-taulun nähdäkseen pitää edelleen matkustaa Madridiin. Näyttely onkin tehty yhteistyössä madridilaisen Reina Sofia -museon kanssa.

Rodin-museossa puolestaan on 7.4.-22.7. esillä Rodin et la Danse -näyttely, joka kattaa 50 Rodinin tanssia ja liikettä käsittelevää työtä. Mikäli puolestaan kiinnostuksen kohteena on ranskalainen romantiikan ajan maalaustaide, voi siihen tutustua Delacroix’n töille omistetussa näyttelyssä Louvressa. Metropolitan Museum of Artin kanssa yhteistyössä tehty näyttely käsittää yli 180 teosta ja se menee 29.3.-23.7.

Vielä ehtii Fondation Louis Vuitton -museoon, jossa Être moderne – le MoMA à Paris -näyttely menee 5.3. saakka. Näyttelyyn kannattaa varmasti ostaa lippu etukäteen, sillä modernin taiteen huipputeokset ovat vetäneet paljon yleisöä. Yli 200 työn joukossa on teoksia Picassolta, René Magrittelta, Gustav Klimtiltä, Mies van der Rohelta, Jasper Johnsilta, Yayoi Kusamalta, Marcel Duchampilta, Cézannelta ja monelta muulta.

César Baldaccini oli kuuluisa ranskalainen kuvanveistäjä, jonka retrospektiivi menee parhaillaan Centre Pompidoussa 26.3. saakka. Näyttely käsittää 100 teosta, jotka on koottu ympäri maailmaa ja joita pidetään modernin kuvanveiston ikonisina töinä. Samassa paikassa aukeaa 28.3. näyttely venäläisen avantgarden suurnimiltä Chagallilta, Lissitzkylta ja Malévitchilta. Tätä näyttelyä voi käydä tutkimassa 16.7. asti.

Jotain ihan toisenlaista voi ihmetellä Musée du Quai Branlyssä 10.4.-15.7. Ghost and Hell – the underworld in Asian art esittelee henkien ja kummitusten maailmaa aasialaisessa taiteessa. Näyttely keskittyy Kiinan, Thaimaan ja Japanin uskomuksiin ja tarinoihin tuonpuoleisesta.

Pariisissa kulkiessa kannattaa katsella metrotunneleissa ja katujen varsilla olevia mainoksia, sillä niistä voi usein löytää tietoa mielenkiintoisista näyttelyistä ja gallerioista. Lisäksi esimerkiksi kaupungintalolla (Hôtel de Ville) on usein kivoja, ilmaisia näyttelyitä, joita ei suuremmin netissä tai kaduilla mainosteta. Kävin itse katsomassa siellä esimerkiksi näyttelyt Pariisin yöelämän historiasta ja Che Guevarasta. Kaupungintalon ulkoseinillä on näyttelyistä aina isot mainokset, joten ohi kävellessä kannattaa ehdottamasti nekin tutkia.

pariisi1234
Césarin pronssinen peukalo Centre Pompidoun edessä

Ulkoilmamuseossa

Istuin taannoin kutosen metrossa, joka kulkee osan reitistään korkealla maan päällä ja antaa täten mahdollisuuden maisemien tarkkailuun yläilmoista. Muutaman minuutin ajan silmieni ohitse vilahtelikin mitä upeampia seinämuraaleja, joita en ollut aiemmin huomannut lainkaan. Ajattelin jo tuolloin, että muraalit pitää tulla tsekkaamaan joskus paremmalla ajalla. Sain vähän myöhemmin siskoltani linkin nettisivulle www.streetart13.fr, joka esitteli tarkemmin alueen seinämuraaleja ja löytyipä sivuilta myös kartta, johon muraalit oli merkitty. Vuodenvaihteen Pariisin-matkallani meninkin sitten kartta kourassa 13:nteen arrondissementiin ja ilokseni huomasin, että iso osa muraaleista oli hyvin lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan, käytännössä Chevaleret- ja Nationale-metroasemien välissä ja niiden poikkikaduilla. Talvi osoittautui loistavaksi ajankohdaksi mennä tutkimaan muraaleja, kun korkeiden puiden lehdet eivät olleet taidetta peittämässä. Vaikka kartan avulla suurin piirtein tiesinkin muraalien sijainnin, oli syytä koko ajan katsella sivuilleen, taakse ja ennen kaikkea ylös, sillä kuvia oli maalattu yllätyksellisiinkin paikkoihin. Alla kuvasatoa tammikuun alusta. Kannattaa käydä kurkkimassa myös paikan päällä; alue on kuin ulkoilmamuseo ja hieno esimerkki siitä, miten ankeista kerrostaloista saadaan mielenkiintoisen näköisiä.

muraali11
Invader: Dr House
muraali10
Conor Harrington: Etreinte et lutte
muraali9
David de la Mano: Untitled
muraali4
Seth: Untitled & Faile: Et j’ai retenu mon souffle
muraali3
Shepard Fairey: Rise Above Rebel
muraali5
C215: Le Chat & Shepard Fairey: Liberté, Égalité, Fraternité
muraali6
D*Face: Love won’t tear us appart 
muraali8
BTOY: Evelyn Nesbit
muraali7
Tämän teoksen nimeä tai tekijää ei löytynyt nettisivuilta
muraali2
Shepard Fairey: Delicate Balance
muraaliinti
Inti: Sudaka

 

Huippumuodin historiaa Yves Saint Laurent -museossa

Lokakuun alussa Pariisissa avautui muotisuunnittelija Yves Saint Laurentille omistettu museo. Hankkeen takana oli taiteilijan yhtiökumppani ja partneri Pierre Bergé, joka menehtyi vain kolmisen viikkoa ennen museon avautumista. Museo sijaitsee arvokkaalla paikalla 16:nnessa arrondissementissa osoitteessa 5 Avenue Marceau. Ympärillä on muita museoita ja luksusliikkeitä, ja nurkan takana Seinen toisella rannalla kimaltelee Eiffel-torni. Museorakennus on merkityksellinen, sillä YSL piti muotitaloaan samoissa tiloissa lähes 30 vuoden ajan, vuosina 1974-2002.

ysl-1

ysl-8

Olin ostanut pääsylipun etukäteen netistä ja innokkaana asettauduin jonon jatkeeksi odottamaan sisäänpääsyä. Pian ovi aukesikin ja turvatarkastuksen jälkeen pääsin nousemaan portaat ylös museoon. Oli jännittävää ajatella, että samoja portaita olivat astelleet YSL:n kuuluisat asiakkaat Catherine Deneuve’iä myöten heidän saapuessaan sovittamaan vaatteita taiteilijan ateljeeheen. Portaiden vasemmalla puolella avautui kaksi tilaa, joista toisessa ihmiset istuivat ja katselivat isosta televisiosta näytettäviä pätkiä YSL:n muotinäytöksistä. Seiniä koristivat tyylikkäät valokuvasuurennokset Yves Saint Laurentista. Toinen tila oli tyhjä ja televisiota en malttanut jäädä katsomaan, joten suuntasin suoraan varsinaisen museon puolelle.

ysl-2

ysl-3

ysl-4

Museossa oli esillä noin viisikymmentä haute couture -vaatetta; paljon upeita iltapukuja, mutta myös kuuluisa naisten smokki, safaritakki ja Mondrian-mekko. Vaatteiden lisäksi museossa pääsi ihastelemaan koruja ja muita asusteita sekä tutkimaan YSL:n piirroksia ja suunnitelmia. Eräässä erityisen ahtaassa huoneessa oli mahdollisuus katsella videoilta muotitalon historiaa sekä ompelijoiden ja yhteistyökumppanien haastatteluita. Olipa museoon saatu mahdutettua myös pienen pieni elokuvateatteri, johon mahtui kerrallaan 30 ihmistä. Teatterissa pyöri nonstoppina vartin pituinen dokumentti Pierre Bergén selostamana. Tilojen ahtauden vuoksi ihmiset joutuivat jonottamaan teatteriin epämukavasti portaikossa.

Itselleni mielenkiintoisinta museossa oli vaatteiden lisäksi nähdä YSL:n työhuone, joka oli rekonstruoitu sellaiseksi kuin se aikanaan oikeasti oli – tosin huone oli kuulemma jätetty hieman alkuperäistä siistimmäksi! Työpöydältä löytyi YSL:n henkilökohtaisia tavaroita ja pöydän viereen oli jätetty uskolliselle Moujik-ranskanbulldoggille kuulunut vesikuppikin.

ysl-5

ysl-6

Päällimmäinen ajatus museosta oli sen ahtaus. Kaikki huoneet olivat pieniä ja käytävät kapeita, joten tungokselta ei voitu välttyä. Joitain huoneita oli yritetty saada avaramman oloisiksi peileillä siinä mielestäni kuitenkaan kovin hyvin onnistumatta.

Vuoden 2018 syksystä lähtien museossa tulee olemaan vuosittain aina neljän kuukauden ajan vaihtuva näyttely. Se on järkevä ratkaisu, sillä museo on tosiaan ahdas ja kerralla esille ei mahdu kuin pieni osa YSL:n tuotannosta. Nykyisellään museo on aika nopeasti katsottu läpi eikä sitä koiran vesikuppiakaan montaa kertaa viitsi käydä katsomassa 😀

Muodista ja sen historiasta kiinnostuneille voin ilman muuta suositella museota. Joulukuun yhdeksännestä päivästä lähtien museoon on järjestetty myös yksityisiä kierroksia aamupäivisin ennen museon aukeamista. Hinta tällaiselle kierrokselle on 23 euroa, kun normilippu museoon maksaa 10 euroa. Järjestettyjä kierroksia ei näytä olevan kuin muutaman kerran kuukaudessa, joten VIP-kierrokselle haikailevan on syytä olla ajoissa liikkeellä.

ysl-9

www.museeyslparis.com