Montparnassen taiteilijahotellissa

Luin viime vuonna Simone de Beauvoirin kirjan Pariisi 1939-44. Kirjailija mainitsi siinä muutamaan otteeseen pariisilaishotellin nimeltä Mistral, jossa hänellä ja Jean-Paul Sartrella oli tapana asua. Googlasin kyseisen hotellin ja huomasin ilokseni, että se on vielä olemassa! Hotellia kehuttiin kovasti Tripadvisorissa, joten päätin seuraavalla Pariisin-matkallani majoittautua sinne muutamaksi yöksi. Vietin siis hotellissa joulun jälkeen kolme yötä ja se osoittautui niin viehättäväksi, että haluan kertoa siitä muutamalla sanalla.

mistral-5
Näköala huoneeni ikkunasta

Hotellissa on vain 37 huonetta, joten se on mukavan pieni ja rauhallinen. Huoneet ovat modernit ja valoisat – toki myös varsin pienet kuten Pariisissa yleensä. Lattiat narisevat sympaattisesti ja kylpyhuoneesta löytyy hauskoja yksityiskohtia. Kaakeleihin on nimittäin ikuistettu kuuluisat vieraat: Sartre kurkkii meikkauspeilin takaa ja de Beauvoir tuijottaa suihkukaapista!

Huonehinta vaihtelee matkustuskauden mukaan, mutta suurin piirtein 120-140 eurolla  saa Mistralista standardihuoneen. Aamiainen maksaa 12 euroa ja sillä saa tyypillisen kolmen tähden pariisilaishotellin valikoiman: erilaisia leipiä, croissanteja, leikkeleitä, juustoja, hedelmiä ja juomia. Ei siis mitään säväyttävää, vaan perusaamiainen, jolla pääsee liikkeelle.

Hotelli mainostaa nettisivuillaan, että kirjailijoiden tuotanto löytyy heidän ”kirjastostaan” ja etukäteen haaveilinkin rauhallisista lukuhetkistä kirjojen ympäröimänä. Käytännössä kirjasto tarkoitti kuitenkin kirjahyllyä aamiaishuoneeseen vievällä käytävällä…

Mistral sijaitsee 10 minuutin kävelymatkan päässä Montparnassen asemalta ja lähimmälle metropysäkille (Gaîté) on vain parin minuutin matka. Aseman liepeiltä lähtee myös lentokenttäbussi Le Bus Direct, jolla pääsee 18 eurolla Charles de Gaullen kentälle. Varttia kauempaa ei myöskään tarvitse kävellä Denfer-Rochereaun asemalle, josta pääsee bussilla Orlyn lentokentälle pulittamalla 8,70€.

Hotellia ympäröivä alue ei välttämättä ole kaikkein kauneinta ja kiinnostavinta Pariisia, mutta etsivä löytää alueelta myös kivoja mestoja. Hotellin läheltä löytyy ihastuttava, kylämäinen katu Rue Daguerre, jonka varrella on leipomoita, lihakauppoja, viinikauppoja, suklaaputiikkeja, ruokaravintoloita ja muutamia baareja. Kadun varrelta (osoitteesta 83 Rue Daguerre) löytyy myös yksi vegaaniravintola, Sweet Rawmance, joka osoittautui erinomaiseksi. Koska vierailuni osui joulun jälkeiseen aikaan, oli katu koristeltu ja valaistu kauniisti.

Lähes nurkan takana hotellilta sijaitsee Montparnassen hautausmaa, joka on aivan upea ja myös huomattavasti selkeämpi kuin esimerkiksi Père-Lachaisen hautausmaa. Montparnasselta löytyy monen taiteilijan ja kuuluisuuden viimeinen leposija: Jean-Paul Sartren, Simone de Beauvoirin, Charles Baudelairen, Jacques Chiracin, Serge Gainsbourgin, Agnès Vardan ja monen muun. Hautausmaan ovelta voi lainata kartan, johon kuuluisat haudat on merkitty.

Itse osuin Pariisiin juuri kun julkisen liikenteen lakko oli kiivaimmillaan, joten tunsin olevani Montparnassella hieman jumissa, vaikka nähtävää lähikortteleissa riittikin. Normaalitilanteessa Montparnassella majoittautuminen ei ole mikään ongelma, koska lähellä on julkisen liikenteen pysäkkejä. Hotellin sijainnin piti olla itselleni erinomainen siitä syystä, että olin ostanut lipun Montparnassen asemalta Bordeaux’hon lähtevään junaan. Lakon johdosta junani kuitenkin peruttiin, joten eipä sijainnista varsinaista hyötyä tällä kertaa ollut…

Mikäli Montparnassen alue kiinnostaa, niin voin kyllä lämpimästi suositella hotelli Mistralia. Henkilökunta on mukavaa, hinta-laatusuhde oikein hyvä eikä yhtään haittaa tieto siitä, että myös kuuluisat kirjailijat ovat hotellissa viihtyneet.

mistral-1

mistral-2
Vedenkeitin huoneessa on aina mukava lisä

mistral-7

Lakko lomailijan silmin

Julkisen liikenteen lakko on kestänyt Ranskassa jo yli kuukauden eikä loppua näy. Olen viettänyt Pariisissa ja Bordeaux’ssa kohta kaksi viikkoa ja saanut omakohtaisesti kokea lakon vaikutukset. Juuri ennen Ranskaan tuloani sain paikalliselta VR:ltä eli SNCF:ltä meiliä, että junani Bordeaux’hon on peruttu ja että rahat palautetaan automaattisesti kortille. Olin maksanut hotellini Bordeaux’ssa jo etukäteen, joten aloin kuumeisesti miettiä vaihtoehtoja kaupunkiin pääsemiseksi. Osa junista kulkisi, mutta vasta lähtöä edeltävänä iltana tietäisi varmuudella mitkä junat liikkuisivat, mitkä eivät. Bussilla puolestaan matkaan tuhrautuisi peräti kahdeksan tuntia, joten ei kiitos. Päädyin lopulta ostamaan Air Francen lennot, joten pääsin kuin pääsinkin muutamaksi päiväksi nauttimaan Bordeaux’n viehättävästä kaupungista.

Lakon aikana Pariisissa on ollut vain kaksi automatisoitua metrolinjaa koko ajan toiminnassa. Harmillisesti nämä linjat (1 ja 14) kulkevat lähes saman suuntaisesti Pariisin läpi, joten kovin moneen suuntaan niillä ei ole päässyt. Lähes kaikki muut metrolinjat ovat olleet joko kokonaan pysähdyksissä tai liikkuneet vain ruuhka-aikoihin aamulla ja / tai illalla. Lisäksi lukuisat metroasemat ovat pysyneet koko lakon ajan suljettuna.

Ihan arvalla täällä ei sentään ole tarvinnut kulkea, sillä Pariisin metroyhtiö RATP on tiedottanut metrojen liikkumisesta varsin kiitettävästi nettisivuillaan ja somekanavissaan. Infoa on löytynyt ranskan lisäksi englannin kielellä. Twitterissä puolestaan on löytynyt ajantasaista tietoa linjakohtaisesti (ligne5_RATP, ligne6_RATP jne), mutta vain ranskaksi. Ranskan opiskelusta on siis ollut taas hyötyä!

Kaikenlaisiin muutoksiin kannattaa kuitenkin varautua. Pari päivää sitten kävin Musée de l’Hommessa ja olin suunnitellut hyppääväni Trocadérolta ysin metroon, jolla olisin päässyt Marais’n suuntaan ja takaisin hotellille. Kyseisen metrolinjan piti avautua illaksi klo 16.30, mutta kun vielä vähän ennen viittäkään ei metroasema ollut auennut (ja alkoi jo tulla kylmäkin), niin talsin suosiolla Riemukaarelle, josta hyppäsin ykkösen automatisoituun metroon ja pääsin sillä Marais’n kulmille. Eräänä toisena päivänä hyppäsin vitosen metroon, jonka oli määrä kulkea koko päivän seitsemän minuutin välein, mutta vuoroväli olikin 14 minuuttia ja lähes vartin verran sainkin odotella seuraavaa junaa.

Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä haasteita sen rinnalla, mitä pariisilaiset joutuvat päivittäin kokemaan. Aamuruuhkassa kulkevat metrot ovat tupaten täynnä eikä muutamissa liikkeellä olevissa busseissakaan ole aina ollut työmatkalaisille tilaa. Pariisilaiset liikkuvatkin nyt erityisen paljon kävellen, potkulaudoilla ja polkupyörillä. Niiden liikenneonnettomuuksien määrä, joissa on ollut osallisena polkupyörä tai skootteri, on ollut kasvussa, enkä yhtään ihmettele. Olen katsellut kauhulla erityisesti polkupyörillä ja sähköpotkulaudoilla ilman kypärää viilettäviä ranskalaisia, jotka eivät piittaa liikennesäännöistä tuon taivaallista. Täällä saa jalankulkijanakin olla tosi tarkkana, ettei jää alle.

Surullista on ollut huomata, että yleensä niin täydet ravintolat ja terassit ovat nyt puolityhjiä kun ihmiset eivät pääse liikkumaan. Moni kauppa ja ravintola kertoo lapulla ovessa sulkevansa klo 18-19 aikoihin, jotta henkilökunta pääsee kotiin, ennen kuin päivän metroliikenne pysähtyy kokonaan klo 19.30. Myös museoiden aukioloajoissa on muutoksia, joten ennen kuin alkaa tarpoa kilometritolkulla museoon, niin kannattaa tarkistaa somekanavista mahdolliset poikkeusajat.

Pariisiin lähiaikoina lomailemaan aikovien kannattaa siis varautua kävelemään paljon. Suosittelen myös seuraamaan kaupungin metroyhtiön RATP:n nettisivuja ja somekanavia. Lentokenttäjunat liikkuvat harvennetuin vuorovälein ja usein vain ruuhka-aikaan, mutta takseja on hyvin tarjolla ja molemmilta lentokentiltä pääsee keskustaan myös lentokenttäbusseilla, jotka ovat kulkeneet koko lakon ajan.

Muutamia hyödyllisiä osoitteita lakon aikana:
www.ratp.fr (metroyhtiö)
www.sncf.com (junayhtiö)
www.paris.demosphere.net (tietoa meneillään olevista ja tulevista mielenosoituksista)

Hei me lakkoillaan!

Ranskalaiset ovat kovia lakkoilemaan ja tänä keväänä niin paikallisten kuin turistienkin hermoja koettelee rautatieyhtiö SNCF:n lakko. Presidentti Macron haluaa uudistaa miljardiveloissa rypevän yhtiön, mitä SNCF:n työntekijät nyt kiihkeästi vastustavat. Mikäli hallitus ei peräänny aikeistaan on SNCF valmis lakkoilemaan kolmen kuukauden ajan; lakko alkoi huhtikuun alussa ja sen uhataan jatkuvan kesäkuun loppuun saakka aina kahtena peräkkäisenä päivänä viidestä. Junatyypistä riippuen (TGV, TER, Intercité, RER) pahimmillaan vain yksi kolmesta, viidestä tai kahdeksasta junasta kulkee päivittäin. Tilannetta hankaloittaa vielä se, että SNCF ilmoittaa vasta edellisenä päivänä klo 17 mitkä junat seuraavana päivänä kulkevat.

Erityisesti RER B -juna on monelle turistille tuttu, sillä se vie Charles de Gaullen lentokentälle. Uutissivustoilla on näkynyt kuvia täpätäysistä junalaitureista, joilta ihmisiä on pudonnut raiteille, junien ikkunoista sisään kiipeävistä matkustajista ja yleisestä liikennekaaoksesta.

Lakkopäivät näkyvät alla olevasta kalenterista keltaisella merkittyinä, joten kannattaa suunnitella mahdollinen kevätreissu Ranskaan muulloin kuin lakkopäivinä, jos haluaa liikkua junalla vaivattomasti. Vaan eipä tässä vielä kaikki….huhtikuussa ovat lakkoilleet myös jätteiden kerääjät ja uusimpana ryhmänä Eiffel-tornin turvallisuushenkilökunta, minkä johdosta torni jouduttiin sulkemaan perjantaina. Lakkoilusta aiheutuu siis monenlaista harmia paikallisten lisäksi myös turisteille.

kalenteri18Itse seuraan tilanteen kehittymistä erityisen tarkasti, koska olen suunnitellut kesäkuulle kahden viikon reissun Pariisin kautta Loiren laaksoon viidelle eri paikkakunnalle….junalla. Kyseiselle kahden viikon ajalle osuu kuusi lakkopäivää, mikä sotkee suunnitelmani totaalisesti, sillä junaliput olen jo ostanut ja kaikki hotellit varannut. Sopivia bussiyhteyksiä ei nimittäin ole eikä auton vuokraaminenkaan houkuttele. Mikäli lakko jatkuu kesäkuun loppuun saakka, otan käyttöön suunnitelma B:n, eli lennän suunniteltua aiemmin kotiin ja vietän koko loman Pariisissa. Jääköön Loiren laakso sitten toiseen kertaan.