Miten valmistautua Louvreen?

Maailman kuuluisin taidemuseo. Egyptiläisen kirjurin, Mona Lisan ja Milon Venuksen koti. Louvren taidemuseo on huikaisevan upea paikka, pitkistä jonoista ja patsaiden kanssa selfieitä räpsivistä turisteista huolimatta.

Louvre voi olla myös aika uuvuttava. Museossa on 35 000 taideteosta, joten yhdellä käyntikerralla ei kokoelmasta pysty näkemään kuin pienen murto-osan eikä kunnolla omaksumaan sitäkään. Mikäli ei tiedä, mitä Louvressa haluaa nähdä, voi museovierailu helposti mennä päämäärättömäksi harhailuksi ja uuvuttaa kävijän jo alkumetreille. Vierailua kannattaa siis hieman suunnitella etukäteen.

louvre-1-muokattu

Kenties helpoin tapa tutustua museoon on osallistua opastetuille kierroksille. Tällä hetkellä Louvren museo tarjoaa englannin kielellä vain yhden kierroksen ”Welcome to the Louvre”, joka esittelee museon tärkeimmät teokset. Kierros maksaa 12 euroa, sisäänpääsy 15 euroa pitää maksaa erikseen. Englanninkielinen kierros vedetään museossa kahdesti päivässä. Mikäli ranskan kieli sujuu, on valinnan varaa paljon enemmän ja osallistua voi erilaisille kierroksille vaikkapa teeman, taiteilijan tai aikakauden mukaan. Viatorin nettisivujen kautta löytää myös monenmoisia Louvren kierroksia, mutta niiden hinnat ovat melkoisen korkeat. Tarjolla näyttää olevan erityisen paljon ”skip the line” -lippuja, mutta kannattaa huomioida, että jokainen lipun ostaja joutuu joka tapauksessa jonottamaan turvatarkastukseen. Lipun saa useimmiten ostettua Louvren automaatista ilman jonoja, joten ”skip the line” -liput voi mielestäni rauhassa skipata.

Mikäli oppaan perässä kävely ei kiinnosta, on yksi vaihtoehto ladata puhelimeen”Louvre Ma Visite” -niminen applikaatio, joka esittelee museota ja sen kokoelmia. Usealla eri kielellä toimiva applikaatio on ilmainen, mutta se tarjoaa ladattavaksi maksullisia audio-kierroksia. Itse kävelin kerran Louvren läpi kuunnellen ”Masterpieces” -kierrosta ja sain paljon kiinnostavaa informaatiota museon kuuluisimmista töistä. Applikaatiossa on mukana myös 3D-kartta, joka on varsin hyödyllinen valtavassa museossa. Myös muita Louvre-aiheisia applikaatioita on olemassa, mutta näissäkin erikseen ladattavat audio-oppaat ovat maksullisia. Toinen vaihtoehto on Nintendo! Viidellä eurolla museosta voi vuokrata Louvre-Nintendo 3DS -laitteen, joka pitää sisällään yli 700 teoksen esittelyt audiona ja kuvina.

Eikä unohdeta vanhaa kunnon kirjaa, sellaista paperista valmistettua. 🙂 Louvren pihalla sijaitsee valtava museokirjakauppa, josta löytyy oppaita moneen lähtöön. Louvresta kertovia kirjoja myydään toki lähes missä tahansa muussakin pariisilaiskirjakaupassa.

louvre-2-muokattu

Miksi Louvresta tuli museo? Miten Louvre muuttui linnoituksesta kuninkaalliseksi palatsiksi? Ketkä kuninkaat ovat Louvressa asuneet? Muiden muassa näihin kysymyksiin saa vastauksen kesällä avatusssa kellopaviljongissa (Pavillon de l’Horloge) Louvren museossa. Kellopaviljongin salit esittelevät kolmessa kerroksessa museon historiaa ja sen kokoelmia nykyteknologian keinoin. Sen toivotaan tuovan valtavan museon helpommin lähestyttäväksi ja antavan kävijälle kokonaiskuvan Louvresta ja sen toiminnasta ei pelkästään Ranskassa, vaan myös esimerkiksi Abu Dhabissa.

Lopuksi muutama käytännön vinkki vierailijalle. Useimmat turistit haluavat mennä sisään Louvren lasipyramidin kautta, mutta kymmenien metrien pituinen kiemurteleva jono saattaa lannistaa. Vähemmällä jonottamisella voi päästä Carrousel du Louvre -ostoskeskuksen, Passage Richelieun tai Porte des Lions’n sisäänkäyntien kautta. Porte des Lions’n sisäänkäynnistä pääsee useimmiten suoraan sisään – silloin kun kyseinen sisäänkäynti sattuu olemaan auki. Louvreen on ilmainen sisäänpääsy lokakuusta maaliskuuhun joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina sekä kansallispäivänä 14.7. Myös tietyille erityisryhmille sisäänpääsy on ilmainen, mistä löytyy tietoa museon nettisivuilta. Monesta muusta museosta poiketen Louvre on kiinni tiistaisin. Antoisaa vierailua!

 

Mainokset

Pariisi 13.11. jälkeen

Vietin kaksi viikkoa Pariisissa vuodenvaihteessa. Tämä oli ensimmäinen kertani Pariisissa marraskuun terrori-iskujen jälkeen ja olin etukäteen miettinyt, mahtaako Pariisi olla muuttunut. Ja olihan se. Ennen kaikkea muutoksen havaitsi minne tahansa kauppaan, tavarataloon, museoon tai oopperataloon sisään astuessaan. Vastassa oli joka kerta järjestysmies, joka pyysi avaamaan käsilaukun, usein myös takin, ja tarkasti jokaisen asiakkaan metallinpaljastimella. Selvästi uudet tavat olivat tulleet tutuiksi, sillä useimmiten asiakkaat avasivat laukkunsa automaattisesti sisälle tullessaan. Useimmat asiakkaat näyttivät tähän suostuvan täysin mukisematta ja ymmärtäväisesti hymyillen, mutta todistin myös yhtä tapausta, jolloin asiakas alkoi loukkaantuneena räyhätä järjestysmiehelle. Toisen kerran eräs nuori nainen avasi laukkunsa vastentahtoisesti, mutta siinä vaiheessa kun Sephoran järjestysmies pyysi tätä avaamaan myös takkinsa, alkoi nainen puhista, kääntyi kannoillaan ja marssi kaupasta ulos. Turvatarkastuksista huolimatta ovensuut eivät tukkiutuneet, vaan kauppoihin pääsi kyllä lähes yhtä sujuvasti kuin ennenkin.

Silloin tällöin kaupungilla tuli vastaan poliisipartioita tai hampaisiin asti aseistautuneita sotilaita ja erityisesti he näyttivät päivystävän merkittävien turistinähtävyyksien liepeillä. Myös Marais’n alueella sijaitsevan synagogan edustalla oli joka kerta siitä ohi kävellessäni kolme raskaasti aseistettua sotilasta vartiossa. Hämmentävää kyllä, metrossa en nähnyt ensimmäistäkään poliisia koko kahden viikon aikana. Paikallisjuna RERissä sen sijaan pari kertaa näin poliisien kiertelevän. Metro tuntuu varsin haavoittuvalta paikalta ja sinne tehty isku tekisi pahaa jälkeä, joten ihmettelen kyllä, miten kevyesti se oli vartioitu.

Turvatarkastusten lisäksi toinen huomattava muutos Pariisissa oli turistien vähyys. Sen näki niin katukuvassa kuin museoissakin, joihin ei tällä kertaa tarvinnut jonottaa juuri lainkaan. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt Louvrea ilman jonoa, mutta nyt tällainenkin ihme tapahtui. Itse jonotin Louvren turvatarkastukseen viiden minuutin verran ja pääsylipun ostin jonottamatta automaatista, joten sisäänpääsy oli tällä kertaa ällistyttävän nopea. Sama päti moneen muuhunkin museoon ja näyttelyyn. Turistien väheneminen on tietysti Pariisille huono asia, mutta itse kieltämättä nautin lyhyistä jonoista ja väljistä museoista.

Jollakin tapaa tuntui, että Pariisi oli hieman jännittynyt ja varpaisillaan. Heti jos auto oli pysäköity erikoiseen paikkaan, riensi paikalle poliisipartio tutkimaan asiaa. Ihmiset seurasivat huolestuneina jos yhteen suuntaan kaahasi poliisiautoja ja paloautoja. Itse jäin tuijottamaan joka kerta, jos joku metroasemalla laski hetkeksi laukkunsa ja kääntyi katsomaan aikatauluja. ”Meinaakohan se jättää laukkunsa tuohon ja kävellä muina miehinä pois…?”  Toisaalta ihmiset tuntuivat myös todella ystävällisiltä. Metrossa tarjottiin istumapaikkaa, isokokoisia matkalaukkuja metron portaissa raahanneita naisia autettiin ja tuntemattomat hymyilivät toisilleen. Itseäni joku nainen tuli auttamaan kun kengänpohjastani roikkui huomaamattani paperinenäliina. (Noloo!)

Kaikesta tästä huolimatta Pariisi oli yhtä upea kuin ennenkin. Kovasti toivon, että kaupunki rauhoittuu, turistit palaavat ja pienet ystävällisyyden eleet ovat jatkossakin arkipäivää.

Pariisi14