Henri Cartier-Bresson oli maailmankuulu ranskalainen valokuvaaja, jonka nimeä kantava museo sijaitsi vuosina 2003-2018 Montparnassella. Museon tilat olivat ahtaat eikä sinne ihan helposti edes löytänyt, sen verran syrjäisellä sivukadulla se sijaitsi. Marraskuun alussa 2018 museo sai kuitenkin uudet toimitilat kaupungin sydämestä, Marais’n kaupunginosasta osoitteesta 79 Rue des Archives. Museo on edelleen aika pieni, mutta kuuleman mukaan sitä ollaan laajentamassa lähivuosina.
Kävin tutustumassa uusiin tiloihin eräänä joulukuisena iltapäivänä. Museossa meni ja menee aina 10.2. saakka Cartier-Bressonin vaimon, valokuvaaja Martine Franckin retrospektiivinen näyttely. Näyttely koostui mm. hypnoottisen kauniista maisemakuvista, poliittisista valokuvista, muotokuvista ja kuvista ihmisistä lemmikkieläimineen. Olen hyvin ihastunut vanhoihin mustavalkoisiin valokuviin eikä tämäkään näyttely tuottanut pettymystä.
Näyttelytila on suorakaiteen muotoinen ja se on seinillä erotettu pienemmiksi tiloiksi. Hieman ahdasta museossa oli, mutta onneksi väkeä ei ollut ruuhkaksi asti. Museon aulatilassa on laajakangas ja sen edessä tuoleja, joilla istuskellen voi katsella screenillä pyörivää videota Henri Cartier-Bressonin töistä. Aulassa sijaitsee lipunmyynnin lisäksi muutama hyllyllinen myytäviä kirjoja ja kortteja. Aulan seinillä on esitelty arkistojen helmiä, Cartier-Bressonin merkittäviä teoksia vuosien varrelta hauskojen kuvatekstien kera.
Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-19 ja pääsylipun hinta on 9 euroa. Lipun voi ostaa ennakkoon netistä tietylle päivälle, jolloin sisään pääsee jonon ohi. Itselläni ei ennakkolippua ollut, mutta eipä näyttelyyn ollut jonoakaan. Lämpimästi suosittelen museota valokuvien ystäville ja uskon, että paikasta tulee itselleni vakkarikohde aina Pariisin-reissuilla nyt kun se sijaitsee omilla suosikkikulmillani Marais’ssa.
Pariisi on lukutoukan paratiisi, sillä kaupungissa on satoja toinen toistaan houkuttelevampia kirjakauppoja. Houkuttelevuutta lisää kirjojen edullinen hinta, sillä romaanin saa usein ostettua jopa kympillä. Suurin osa myytävistä romaaneista on pehmeäkantisia, mikä osaltaan selittää alhaista hintaa. Hintahaitari on toki leveä ja isoista kahvipöytäkirjoista saa pulittaa kymmeniä euroja. Ranskankielen taitajilla on Pariisissa tietysti kissanpäivät, mutta kaupungissa on myös lukuisia englanninkielistä kirjallisuutta myyviä kirjakauppoja. Otetaan pieni katsaus Pariisin kirjakauppoihin.
Kaupungin tunnetuin kirjakauppa on eittämättä Shakespeare & Company, josta kirjoitin aiemmin oman blogipostauksen. Kirjakauppa on niin suosittu, että joskus ovella on portsari säännöstelemässä asiakkaiden määrää. Suosittelenkin menemään kirjakauppaan aamupäivällä, jolloin voi välttää pahimmat ruuhkat. Tänä kesänä Shakespeare & Company julkaisi kaupastaan näyttävän, englanninkielisen historiikin, jonka itsekin hankin. Kirjani odottaa vielä lukemista, joten sen sisältöä en vielä osaa kommentoida. Historiikki näyttää kuitenkin upealta teokselta, joten toivon mukaan ehdin sen pariin pikaisesti.
Toinen kirjakauppa, joka myy pääasiassa englanninkielistä kirjallisuutta, on Rue de Rivolilla sijaitseva Calignani, joka voi kehua olevansa maanosan vanhin englanninkielinen kirjakauppa. Se perustettiin vuonna 1801 ja nykyisellä paikallaan se on sijainnut vuodesta 1856 lähtien. Kauppa on ollut Calignanin perheen omistuksessa jo kuuden sukupolven ajan ja on pysynyt itsenäisenä liikkeenä. Calignanin kirjavalikoima on varsin laaja ja erityisesti sen taidekirjaosastolle on helppo uppoutua pitkiksikin ajoiksi. Kirjakauppa on tunnettu myös kuuluisista asiakkaistaan ja siellä onkin vuosien varrella nähty mm. Ernest Hemingway, Orson Welles, Marlene Dietrich ja Karl Lagerfeld. Yksi omista hienoista Pariisin-muistoistani on juuri Lagerfeldiin törmääminen kyseisessä kirjakaupassa.
Calignania lähellä sijaitsee toinenkin englanninkielistä kirjallisuutta myyvä kirjakauppa, nimittäin WHSmith. Se ei ole yhtä tunnelmallinen tai historiallisesti kiinnostava kuin Shakespeare & Company tai Calignani, mutta voi kuitenkin kehuskella isolla kirjavalikoimallaan. Kesällä kirjakaupan toinen kerros oli kokonaan suljettu remontin vuoksi ja syksyn aikana sinne onkin tarkoitus avata englantilainen teehuone. Kaikenlaiset kirjakahvilat ovat mielestäni kiva ajatus, mutta pahoin pelkään WHSmithin teehuoneen vievän tilaa kirjoilta ja se ei ole hyvä juttu. Ranskan kielen opiskelijana olen usein ostanut WHSmithista kaksikielisiä kirjoja, joissa toisella sivulla teksti kulkee ranskaksi, toisella englanniksi.
Yksi suosikkikirjakaupoistani löytyy Centre Pompidoun museon pohjakerroksesta. Valtavan kokoinen museokirjakauppa myy pääasiassa taidekirjoja eri aloilta. Eli jos olet kiinnostunut vaikkapa valokuvauksesta, muodista, teatterista tai maalaustaiteesta, niin tämä on sinun kirjakauppasi! Kauppaan päästäkseen pitää valitettavasti kävellä muiden museovieraiden kanssa turvatarkastuksen läpi, joten mikäli museossa on menossa jokin suosittu näyttely, voivat jonot olla pitkät. Mutta ainahan Pariisissa jonottaa saa…
Le BHV Marais – tavaratalossa on aivan mahtava kirjaosasto. Myynnissä on pääasiassa ranskankielistä kirjallisuutta, mutta olen ihastellut siellä myös hienoja englanninkielisiä kirjoja Pariisista ja Ranskasta. Sama pätee myös toiseen suureen tavarataloon Galeries Lafayetteen, jonka hyllyistä löytyy kivoja matkakirjoja. Pariisissa on tietysti ranskalaisen kauppaketju Fnacin liikkeitä, joissa on aina myös iso kirjaosasto. Tavaratalojen kirjaosastoilla on yleensä iso valikoima, mutta pikkukirjakauppojen tunnelmallisuus niistä kyllä puuttuu.
Gibert Jeune on kirjakauppaketju, joka myy edullisesti uusia ja huippuhalvalla käytettyjä kirjoja. Halvimmillaan kirjoja saa eurolla, joten ei ihme, että kaupan kirjalaareilla saattaa välillä olla tungosta. Ei muuten kannata unohtaa myöskään Seinen varrelta tuttuja kirjakauppiaita les bouquinistes, jotka tosin nykyään näyttävät keskittyvän enemmän matkamuistojen kuin kirjojen myymiseen.
Vaikka ranskan kieli ei sujuisikaan, kannattaa ihastuttavissa kirjakaupoissa poiketa ihan vain fiilistelläkseen. Kirjojen ystävät kyllä tietävät, että kirjakaupoissa pystyy notkumaan tuntitolkulla ihan vain kirjoja hipelöiden! 😀 Suosikkialueellani Marais’ssa kirjakauppoja on lähes joka nurkalla, joten lukutoukka saa siellä pysähtyä vähän väliä tutkimaan tarjontaa.
Galerie Viviennessä sijaitseva sympaattinen kirjakauppaPariisin kirjakaupoissa on paljon myös tapahtumia, joten kannattaa seurata ainakin aktiivisimpia kauppoja somessa, jottei missaisi esimerkiksi kirjailijoiden vierailuita. Maaliskuussa Le Bon Marché -tavaratalon kirjaosastolla aiheutti säpinää Grace Jones, joka oli markkinoimassa uutta kirjaansa. Itse en päässyt paikan päälle ja se harmittaa edelleen…
Tässä pieni pintaraapaisu Pariisin kirjakauppoihin. Olisipa kiva joskus kirjoittaa niistä kirja 🙂
Arrondissementien esittelyvuorossa on tällä kertaa Marais’n pohjoispuoli, eli kolmas arrondissement. Asuin alueella ensimmäistä kertaa heinäkuun matkallani ja ihastuin siihen ikihyviksi. Ja kyllä, olen valmis julistamaan sen Pariisin parhaimmaksi kaupunginosaksi! Aluetta rajaavat Boulevard Saint-Martin pohjoisessa, Rue Rambuteau ja Rue des Francs Bourgeois etelässä, Boulevard de Strasbourg lännessä sekä Boulevard du Temple ja Boulevard Beaumarchais idässä.
Kolmas arrondissement on hurmaavan pariisilaista aluetta hieman turistivirtojen ulottumattomissa. Alueella ei ole mitään maailmankuulua nähtävyyttä, mutta siellä on erinomainen mahdollisuus seurata paikallisten elämää ilman, että turistiryhmät pyörivät edessä selfiekeppien kanssa.
Marais’n koilliskulmassa sijaitsee Place de la République. Tälle aukiolle pariisilaiset kokoontuvat osoittamaan mieltään, mutta sinne on ollut viimeisen vuoden aikana tapana kokoontua myös hiljentymään Pariisia kohdanneiden terrori-iskujen jälkeen. Aukion keskellä olevasta Marianne-patsaasta onkin tullut alttari, jossa on iskuissa menehtyneiden kuvia, kynttilöitä, kirjeitä ja lehtileikkeitä. Tänä kesänä kuitenkin ilmoitettiin, että patsas puhdistetaan ja kaikki muistomerkit siirretään pois. Kieltämättä mikään kaunis näky patsas ei viime aikoina olekaan ollut.
Kolmannessa arrondissementissa on myös muutama kiinnostava museo; taannoin uudelleen avattu, upea Picasso-museo, kaupungin historiaa esittelevä Musée Carnavalet ja tiedemuseo Musée des Arts et Métiers. Shoppailunhaluisten kannattaa suunata Rue des Francs Bourgeois’lle, josta löytyy paljon kivoja putiikkeja ja mm. japanilainen Uniqlo. Toinen vilkas katu on Rue Vielle de Temple, jonka varrella on paljon pieniä kuppiloita ja kahviloita. Katu päättyy neljännen arrondissementin puolelle viehättäviin juutalaiskortteleihin, joten se kannattaa kulkea vaikka päästä päähän.
Tässä muutama ravintolavinkki alueelle:
Wild And The Moon on trendikäs, rento paikka, joka tarjoilee pääasiassa luomukasvisruokaa. Myynnissä on myös smoothieita ja mehuja – valikoimasta löytyy mm. mehu nimeltään Better Than Botox (en ole kokeillut)! Tämän kahvila-ravintolan löytää osoitteesta 55 Rue Charlot.
Rue Charlotia kun kävelee pari korttelia eteenpäin numeroon 30, löytää pienen kivan mehubaari-ravintolan nimeltään Health Inside. Lounasaikaan sieltä saa salaatteja ja mukaan voi napata herkullisen mehun.
Nurkan takana Wild And The Moonista on pieni ravintola nimeltään Café Pinson, jonka ruokalista painottuu luomukasvisruokaan. Se on niinikään nuorekas ja rento paikka. Osoite on 6 Rue du Forez.
Marché des Énfants Rouges on Pariisin vanhin, 1600-luvulta peräisin oleva, katettu tori. Tänä päivänä siellä voi ruokaostosten teon lomassa syödä lounasta, sillä torin laidalla on muutamia kivoja kuppiloita, mm. Au Coin Bio. Tori löytyy osoitteesta 39 Rue de Bretagne.
Rue de Bretagnen varrelta löytyy paljon muutakin houkuttelevaa; useita kivannäköisiä ravintoloita, kahviloita, leipomo, luomuruokakauppa, valokuvakauppa ja kirjakauppa, joten siltä kadulta ei välttämättä tarvitse poistua lainkaan – kaikki tarpeellinen löytyy. 🙂
Itse olen menettänyt sydämeni tälle Pariisin kolmannelle arrondissementille ja lämpimästi voin suositella siihen tutustumista. Mutta ei kerrota ihan kaikille kuinka ihana paikka se on… 🙂
Vietin kaksi viikkoa Pariisissa vuodenvaihteessa. Tämä oli ensimmäinen kertani Pariisissa marraskuun terrori-iskujen jälkeen ja olin etukäteen miettinyt, mahtaako Pariisi olla muuttunut. Ja olihan se. Ennen kaikkea muutoksen havaitsi minne tahansa kauppaan, tavarataloon, museoon tai oopperataloon sisään astuessaan. Vastassa oli joka kerta järjestysmies, joka pyysi avaamaan käsilaukun, usein myös takin, ja tarkasti jokaisen asiakkaan metallinpaljastimella. Selvästi uudet tavat olivat tulleet tutuiksi, sillä useimmiten asiakkaat avasivat laukkunsa automaattisesti sisälle tullessaan. Useimmat asiakkaat näyttivät tähän suostuvan täysin mukisematta ja ymmärtäväisesti hymyillen, mutta todistin myös yhtä tapausta, jolloin asiakas alkoi loukkaantuneena räyhätä järjestysmiehelle. Toisen kerran eräs nuori nainen avasi laukkunsa vastentahtoisesti, mutta siinä vaiheessa kun Sephoran järjestysmies pyysi tätä avaamaan myös takkinsa, alkoi nainen puhista, kääntyi kannoillaan ja marssi kaupasta ulos. Turvatarkastuksista huolimatta ovensuut eivät tukkiutuneet, vaan kauppoihin pääsi kyllä lähes yhtä sujuvasti kuin ennenkin.
Silloin tällöin kaupungilla tuli vastaan poliisipartioita tai hampaisiin asti aseistautuneita sotilaita ja erityisesti he näyttivät päivystävän merkittävien turistinähtävyyksien liepeillä. Myös Marais’n alueella sijaitsevan synagogan edustalla oli joka kerta siitä ohi kävellessäni kolme raskaasti aseistettua sotilasta vartiossa. Hämmentävää kyllä, metrossa en nähnyt ensimmäistäkään poliisia koko kahden viikon aikana. Paikallisjuna RERissä sen sijaan pari kertaa näin poliisien kiertelevän. Metro tuntuu varsin haavoittuvalta paikalta ja sinne tehty isku tekisi pahaa jälkeä, joten ihmettelen kyllä, miten kevyesti se oli vartioitu.
Turvatarkastusten lisäksi toinen huomattava muutos Pariisissa oli turistien vähyys. Sen näki niin katukuvassa kuin museoissakin, joihin ei tällä kertaa tarvinnut jonottaa juuri lainkaan. En ole koskaan aikaisemmin nähnyt Louvrea ilman jonoa, mutta nyt tällainenkin ihme tapahtui. Itse jonotin Louvren turvatarkastukseen viiden minuutin verran ja pääsylipun ostin jonottamatta automaatista, joten sisäänpääsy oli tällä kertaa ällistyttävän nopea. Sama päti moneen muuhunkin museoon ja näyttelyyn. Turistien väheneminen on tietysti Pariisille huono asia, mutta itse kieltämättä nautin lyhyistä jonoista ja väljistä museoista.
Jollakin tapaa tuntui, että Pariisi oli hieman jännittynyt ja varpaisillaan. Heti jos auto oli pysäköity erikoiseen paikkaan, riensi paikalle poliisipartio tutkimaan asiaa. Ihmiset seurasivat huolestuneina jos yhteen suuntaan kaahasi poliisiautoja ja paloautoja. Itse jäin tuijottamaan joka kerta, jos joku metroasemalla laski hetkeksi laukkunsa ja kääntyi katsomaan aikatauluja. ”Meinaakohan se jättää laukkunsa tuohon ja kävellä muina miehinä pois…?” Toisaalta ihmiset tuntuivat myös todella ystävällisiltä. Metrossa tarjottiin istumapaikkaa, isokokoisia matkalaukkuja metron portaissa raahanneita naisia autettiin ja tuntemattomat hymyilivät toisilleen. Itseäni joku nainen tuli auttamaan kun kengänpohjastani roikkui huomaamattani paperinenäliina. (Noloo!)
Kaikesta tästä huolimatta Pariisi oli yhtä upea kuin ennenkin. Kovasti toivon, että kaupunki rauhoittuu, turistit palaavat ja pienet ystävällisyyden eleet ovat jatkossakin arkipäivää.
Esittelin jokin aika sitten Pariisin neljättä arrondissementia. Tein tänään pitkän kävelylenkin tuolla ihastuttavalla alueella ja kuvasin niin katuja, taloja kuin vähän ihmisiäkin, joten voilà, tässä pieni kuvakollaasi Marais’sta!
Aloitin jokin aika sitten Pariisin arrondissementien esittelyn vasemman rannan Quartier Latinista. Hypätään tällä kertaa Seinen yli neljänteen arrondissementiin, josta on kehittynyt putiikkien, kahviloiden, taidegallerioiden ja trendibaarien sykkivä keskus. Neliönmuotoinen alue rajoittuu Seineltä Centre Pompidoulle ja sieltä Rue Rambuteauta pitkin aina Bastillen aukiolle saakka. Mukaan lasketaan myös Seinen keskellä olevat Île de la Cité ja Île Saint-Louis -saaret. Alue tunnetaan vähemmistöistään: 1800-luvun lopusta lähtien alueelle on muuttanut paljon juutalaisia ja 1990-luvulta saakka aluetta ovat värittäneet myös homobaarit.
Neljännessä arrondissementissa on paljon näkemistä ja tekemistä. Aluetta halkoo ostoskatunakin tunnettu Rue de Rivoli, jonka varrelta löytyy lähinnä kansainvälisiä ketjuliikkeitä. Jos kaipaa yksilöllisempää ostettavaa, kannattaa sukeltaa poikkikaduille tutkimaan pikku putiikkeja. Hôtel de Villea vastapäätä on iso tavaratalo BHV Marais, jonka kirjaosastoa on pakko kehua! Valtavan kokoiselta osastolta löytyy lähinnä ranskankielistä kirjallisuutta, mutta myös upeita englanninkielisiä teoksia Pariisista.
Alueen ykkösnähtävyys on epäilemättä Île de la Citéllä sijaitseva Notre-Damen katedraali. Jos jonottelu ei haittaa, niin suosittelen ehdottomasti kipuamaan kellotorneihin, joista aukeaa aivan huikeat näkymät Pariisin kattojen yli. Samalla pääsee tutkimaan lähietäisyydeltä kirkkoa koristavia gargoileja. Itse jonotin torneihin tunnin verran, mutta silloin onneksi oli lämmin kesäaamu ja olin varustautunut kirjan kera 🙂
Valokuvataiteen ystävien kannattaa ehdottomasti käydä Maison Européenne de la Photographiessa, jossa on aina huippuluokan valokuvanäyttelyitä. Sinne ei voi pääsylippuja ostaa etukäteen, joten varsinkin suosituimpien näyttelyiden aikana kannattaa varautua taas jonotteluun. Huomioitavaa on myös se, että marraskuun terrori-iskujen jälkeen useimpiin museoihin ei saa viedä A3-kokoa suurempaa laukkua mukanaan ollenkaan. Kuuleman mukaan monissa paikoissa pitää turvatarkastuksen yhteydessä avata laukun lisäksi myös takki ja esitellä, ettei vartalolle ole kiedottu räjähdevyötä…
Täällä sijaitsee myös modernin taiteen museo Centre Pompidou. Museossa on valtavan (n. 50 000 teosta) kokoelman lisäksi aina vaihtuvia näyttelyitä. Tyhjin vatsoin ja kiireessä ei tänne kannata tulla, sillä museo on todella iso! Ylimmän kerroksen tasanteelta on myös komeat maisemat Pariisin yli.
Neljännessä arrondissementissa kannattaa harrastaa ajan kanssa sitä kuuluisaa flaneerausta. Alue on kovin kaunis ja koskaan ei tiedä mitä kivaa nurkan takaa löytyy. Itse osuin kerran sattumalta todella hienoon pop up -valokuvanäyttelyyn The Rolling Stonesista! Kävelyreitille kannattaa sisällyttää 1600-luvulla rakennettu komea Place des Vosges -aukio, joka on pysynyt alkuajoistaan saakka entisellään. Aukio käsittää 39 lähes identtistä, kaunista taloa, jotka aikoinaan rakennettiin aristokraateille. Aukion varrella asui vuosina 1832-1848 muuan Victor Hugo, jonka kotitalo on sittemmin muutettu museoksi.
Paljon kaikkea kivaa on siis neljännessä arrondissementissa. Mikäli haluaa alueella yöpyä ja rauhassa nukkua, kannattanee hotelli valita tarkasti jostain muualta kuin Marais’n baarikortteleista tai Bastillen aukion ravintoloiden läheisyydestä. Shoppailuun, kahviloissa istuskeluun ja kulttuurista nauttimiseen alue on joka tapauksessa loistava!
Pariisin lumo 