Hautausmaat

Lomalla ei välttämättä tule ensimmäiseksi mieleen vierailla hautausmaalla, mutta Pariisissa voi sitäkin lämpimästi suositella. Kaupungissa on lukuisia hautausmaita, mutta ainakin kolmessa suurimmassa ja hienoimmassa kannattaa käydä. Nämä kolme ovat Père-Lachaisen, Montparnassen ja Montmartren hautausmaat.

Kuuluisin hautausmaista on Père-Lachaise, joka sijaitsee 20:nnessä arrondissementissa. Suomalaisiin, vaatimattomiin hautausmaihin tottuneesta Père-Lachaise vaikuttaa todella hulppealta ja suureelliselta. Toki siellä on paljon vaatimattomiakin hautoja, mutta myös todella paljon isoja ja koristeellisia mausoleumeja. Père-Lachaiase on valtavan kokoinen ja osittain hieman sokkeloinen hautausmaa, joten jonkinlainen kartta on hyvä olla olemassa.  Hautausmaan portilla on kartta, josta voi ottaa kuvan tai käyttää kännykkäapplikaatiota.

Père-Lachaisella lepää suuri joukko kuuluisuuksia. Itselleni tärkein hauta kuuluu Jim Morrisonille, jota en ensimmäisellä kerralla meinannut edes löytää sen suhteellisen keskeisestä sijainnista huolimatta. Lopulta huomasin naisen, jonka ulkoasun ja -näön perusteella arvasin olevan menossa Morrisonin haudalle. Lähdin perään ja sieltä se Jimin vaatimaton hauta lopulta löytyi. Morrisonin hauta on aidattu, mutta lähes aina siellä näkee ihmisten pomppivan aidan yli ja vievän haudalle kukkia. Sen sijaan Oscar Wilden hautamonumentti on massiivisen iso. Sitä peittää nykyään läpinäkyvä lasiseinä, sillä kirjailijan ihailijoilla oli tapana suudella hautakiveä punatuilla huulilla niin, että kivi oli lopulta yltä päältä tahrattu. Toki huulipunan jälkiä löytyy lasiseinästäkin, vaikka Wilden perikunta on kiinnittänyt seinään pyynnön olla sotkematta hautaa.  Edellä mainittujen lisäksi Père-Lachaiselta löytyvät mm. Molièren, Chopinin, Édith Piafin, Pissarron, Haussmannin ja Suomessa parhaillaan ajankohtaisen Modiglianin haudat. Modiglianin hauta on paitsi hankala löytää, niin äärettömän vaatimaton; yksinkertainen, valkoinen hauta ilman koristeita tai hulppeaa hautakiveä. Myös Édith Piafin hauta yllättää vaatimattomuudellaan.

morrison
Jim Morrison

piaf
Édith Piaf
bataclan

perelachaise1
Père-Lachaise
Toiseksi suurin hautausmaista on Montparnassen hautausmaa, joka on suorine käytävineen selkeä ja helposti omaksuttava. Pääsisäänkäynnin luona on kartta, johon kuuluisuuksien haudat on merkitty. Montparnassella lepäävät mm. Man Ray, Charles Baudelaire, Serge Gainsbourg, Simone de Beauvoir ja Jean-Paul Sartre. Yksi kiinnostavimmista haudoista kuuluu kuitenkin Ricardo Menonille, joka oli taitelija Niki de Saint Phallen assistentti ja hyvä ystävä. Hautaa nimittäin koristaa Nikin suunnittelema värikäs ja suurikokoinen kissapatsas. 🙂 Tämä jos mikä tuo hymyn huulille!

2912-3
Montparnasse
Montmartren hautausmaa sijaitsee kävelymatkan päässä Sacré-Coeuriltä. Hautausmaalle onkin kiva paeta Montmartren loputtoman tuntuisia turistivirtoja. Sitä sanotaan taiteilijoiden hautausmaaksi ja sinne onkin haudattu mm. Edgar Degas, Francois Truffaut, Gustave Moreau, Émile Zola (jonka tuhkat tosin on siirretty Panthéoniin) ja Dalida. Niin, Dalida. On hautoja ja on hautoja, ja sitten on Dalidan spektaakkeli. Montmartrella asunut Dalida oli rakastettu laulaja, joka eli traagisen elämän. Hänen elämänsä miehet yksi toisensa jälkeen tappoivat itsensä ja lopulta myös Dalida päätti oman elämänsä. Komean haudan lisäksi Dalidaa on muistettu Montmartrella patsaalla sekä hänen kunniakseen nimetyllä aukiolla.

31124
Montmartre

31126
Laulaja-lauluntekijä Michel Bergerin hauta Montmartrella

31127
Montmartre
Osittain Montmartren hautausmaan yläpuolella kulkee vilkasliikenteinen katu ja sieltä kuuluvat kaupungin äänet luovatkin erikoisen ristiriidan hautausmaan aaveaisen tunnelman kanssa. Montmartren hautausmaa on kolmesta suurimmasta pienin ja vaatimattomin, mutta toisaalta myös rauhallisin, jossa usein saa hautoja tutkia ihan yksikseen – mikäli hautausmaan pulleita kissoja ei oteta lukuun.

dsc_0267
Père-Lachaise

Kaikille kolmelle hautausmaalle pääsee näppärästi metrolla.

 

Mainokset

18. arrondissement – Montmartren sykkeessä

Tällä kertaa esittelyvuorossa on 18. arrondissement, joka tunnetaan ennen kaikkea Montmartresta. Aluetta rajaavat pohjoisessa Boulevard Périphérique, etelässä Boulevard de la Chapelle, lännessä Avenue de Saint-Ouen ja idässä Rue d’Aubervilliers. Käytännössä kaikki turistit virtaavat alueelle Montmartren taiteilijakukkulan takia, Amélie-elokuvan innoittamana ja Sacré-Coeurin basilikan houkuttelemana.

Montmartre onkin kaunista aluetta ja monelle se edustaa Pariisia tyypillisimmillään. Itseäni alueella häiritsee turistien järjetön määrä. Toki Pariisissa on kaikkialla paljon turisteja, mutta Montmartrella heitä on TODELLA paljon. Turistimassat alkavat vyöryä kapeille kujille heti aamuyhdeksän jälkeen, joten mikäli haluaa nauttia rauhallisesta tunnelmasta, on paikalle syytä tulla kukonlaulun aikaan.

dsc_0328-1

Montmartre ei siis ole suosikkialueitani juuri turistimassoista johtuen, mutta kyllä siellä itsekin lähes joka reissullani käyn valokuvailemassa. Ja on siellä muutakin nähtävää kuin pakollinen Sacré-Coeur. Yksi suosikkini on kiva Dalí-museo, jossa on esillä yli 300 Dalín alkuperäistyötä. Kyseessä on ainoa Dalílle omistettu museo Ranskassa. Museo on päivittäin auki, myös sellaisina pyhäpäivinä, jolloin muut pariisilaismuseot ovat yleensä kiinni.

Jos hyvä tuuri käy (itseäni ei ole vielä lykästänyt), niin voit nähdä Sacré-Coeurin juurella katulampussa kiipeilevän ja jalkapallon kanssa taituroivan Iya Traorén. Traoré on viihdyttänyt turisteja jo vuosia esiintymällä eri puolilla Pariisia, mutta nykyään hänet bongaa varmimmin Montmartrelta. Kolmekymppinen Traoré ei pystynyt toteuttamaan haavettaan jalkapalloilijan urasta, mutta pallon kanssa temppuilu on vienyt hänet eri puolille maailmaa esiintymään tv-ohjelmiin ja onpa hänet nähty myös mm. Shakiran musiikkivideolla. Näytteen Traorén taituroinnista voit katsoa täältä. 

pariisi-mv2-1

Lyhyen matkan päässä Sacré-Coeur-basilikalta sijaitsee pieni aukio, jonka laidalla kohoaa kaunista naista esittävä patsas. Kyseessä on Dalida, yksi maailman menestyksekkäimmistä ja rakastetuimmista naislaulajista. Valtavasta suosiosta huolimatta Dalida eli traagisen elämän, sillä neljä hänen miesystäväänsä tappoivat itsensä ja myös Dalida yritti itsemurhaa muutaman kerran lopulta siinä myös onnistuen. Dalidan kotitalo sijaitsee lähellä aukiota ja taiteilija on haudattu läheiselle Montmartren hautausmaalle. Hautaa koristaa näkemisen arvoinen, spektaakkelimainen hautamuistomerkki. 

pariisi2016-207
Dalida
Mainitsemisen arvoinen asia alueella on Abbessesin metroasema, jonka näyttävä sisäänkäynti edustaa Art Nouveau -tyyliä. Sen suunnitteli ranskalaisarkkitehti Hector Guimard, joka toi Art Nouveaun Pariisiin ja jonka kädenjälki näkyy ympäri kaupunkia. Metrolaituri sijaitsee 36 metrin syvyydessä maan alla, jonne pääsee toki hissillä, mutta suosittelen lämpimästi kävelemään alas kierreportaikkoa ja ihastelemaan samalla seiniä koristavia Montmartre-aiheisia maalauksia ja kuvia.

Montmartrella sijaitsee myös Pigalle, joka tunnetaan Pariisin punaisten lyhtyjen alueena ja entisaikojen boheemielämän keskuksena. Alueella asuivat aikoinaan mm. Pablo Picasso, Vincent van Gogh ja Henri Toulouse-Lautrec. Pigallella sijaitsi myös Pariisin ainoa erotiikkamuseo. Nimenomaan sijaitsi, sillä museo joutui sulkemaan ovensa aiemmin tässä kuussa. Osasyynä oli turistien määrän viimeaikainen jyrkkä lasku, mutta ilmeisesti aluetta myös pyritään siistimään eivätkä vuokranantaja ja museo päässeet sopuun vuokrasopimuksen jatkamisesta. Museon 2000 näyttelyesinettä huutokaupattiin ja ne toivat museolle puoli miljonaa euroa, lähes kolminkertaisen summan kuin mitä etukäteen arvioitiin.

Montmartella haahuilevat turistit houkuttelevat paikalle myös paljon taskuvarkaita ja muita huijareita, joten täällä kannattaa pitää varansa. Itse jouduin kerran lähes käsirysyyn korukauppiaan kanssa, joka yritti tyypilliseen tapaan työntää korua väkisin ranteeseeni. Provosoiduin tilanteesta ja työnsin heppua syrjään, mikä oli tyhmää, sillä paras tapa olisi ollut vain tyynen rauhallisesti kävellä tilanteesta pois. Sivullinen herrasmies tuli onneksi pelastamaan neidon pulasta ja pääsin jatkamaan matkaani. Tämän jälkeen olenkin aina muistanut vastaavissa tilanteissa olla provosoitumatta, välttänyt katsekontaktia ja sanonut tiukasti ei. Ja jos muu ei auta, niin aina voi heittäytyä täysin kielitaidottomaksi ja sihauttaa suupielestä suomeksi vähän saatanaperkelettä. Viimeistään tämä yleensä säikäyttää huijarit jaloista pois 😀

Ymmärrän hyvin ihmisten viehtymyksen Montmartreen, mutta itse en siellä haluaisi turistina asua. Siellä on kiva piipahtaa, mutta muualta löytyy parempia ja kivempia kahviloita sekä ruokapaikkoja. Ja myös aika paljon vähemmän turisteja. Oheiset kuvat olen ottanut aikaisin aamulla, mikä selittää katujen tyhjyyden.

dsc_0317-1