Henri Cartier-Bresson muutti Marais’hin

Henri Cartier-Bresson oli maailmankuulu ranskalainen valokuvaaja, jonka nimeä kantava museo sijaitsi vuosina 2003-2018 Montparnassella. Museon tilat olivat ahtaat eikä sinne ihan helposti edes löytänyt, sen verran syrjäisellä sivukadulla se sijaitsi. Marraskuun alussa 2018 museo sai kuitenkin uudet toimitilat kaupungin sydämestä, Marais’n kaupunginosasta osoitteesta 79 Rue des Archives. Museo on edelleen aika pieni, mutta kuuleman mukaan sitä ollaan laajentamassa lähivuosina.

bresson5

bresson1

Kävin tutustumassa uusiin tiloihin eräänä joulukuisena iltapäivänä. Museossa meni ja menee aina 10.2. saakka Cartier-Bressonin vaimon, valokuvaaja Martine Franckin retrospektiivinen näyttely. Näyttely koostui mm. hypnoottisen kauniista maisemakuvista, poliittisista valokuvista, muotokuvista ja kuvista ihmisistä lemmikkieläimineen. Olen hyvin ihastunut vanhoihin mustavalkoisiin valokuviin eikä tämäkään näyttely tuottanut pettymystä.

Näyttelytila on suorakaiteen muotoinen ja se on seinillä erotettu pienemmiksi tiloiksi. Hieman ahdasta museossa oli, mutta onneksi väkeä ei ollut ruuhkaksi asti. Museon aulatilassa on laajakangas ja sen edessä tuoleja, joilla istuskellen voi katsella screenillä pyörivää videota Henri Cartier-Bressonin töistä. Aulassa sijaitsee lipunmyynnin lisäksi muutama hyllyllinen myytäviä kirjoja ja kortteja. Aulan seinillä on esitelty arkistojen helmiä, Cartier-Bressonin merkittäviä teoksia vuosien varrelta hauskojen kuvatekstien kera.

bresson3

bresson4

Museo on auki tiistaista sunnuntaihin klo 11-19 ja pääsylipun hinta on 9 euroa. Lipun voi ostaa ennakkoon netistä tietylle päivälle, jolloin sisään pääsee jonon ohi. Itselläni ei ennakkolippua ollut, mutta eipä näyttelyyn ollut jonoakaan. Lämpimästi suosittelen museota valokuvien ystäville ja uskon, että paikasta tulee itselleni vakkarikohde aina Pariisin-reissuilla nyt kun se sijaitsee omilla suosikkikulmillani Marais’ssa.

bresson6

 

Advertisement

Pariisin lumo

Mikä siinä Pariisissa nyt niin viehättää?
Et ilmeisesti vieläkään ole kyllästynyt Pariisiin?
Löydätkö Pariisista enää mitään uutta?

Näiden kaltaisiin kysymyksiin saan vastata vähän väliä, joten tällä kertaa avaan vähän suhdettani kaupunkiin.

Kävin Pariisissa ensimmäisen kerran pikkutyttönä, toisen kerran aikuisiällä. Ensimmäisestä kerrasta ei jäänyt muistikuvia ja toisella kerralla kaupunki ei tehnyt minuun vielä erityisen suurta vaikutusta. Muutamia vuosia sitten ajatus Pariisista alkoi kuitenkin kiehtoa kovasti ja minulle tuli vahva tunne, että tällä kertaa saattaisin tykästyä kaupunkiin. Toukokuussa 2013 lähdinkin sitten pitkäksi viikonlopuksi matkaan. Muistan vieläkin sen hetken kun saavuin hotellihuoneeseeni, avasin ranskalaisen parvekkeeni ikkunat ja näin kattojen yli Notre Dame -kirkon. Viikonloppua ei haitannut sekään, että vettä satoi välillä vaakatasossa ja lämmintä oli vaivaiset kuusi astetta. Ihastuin kaupunkiin ikihyviksi! Reilun neljän vuoden aikana olenkin sitten käynyt Pariisissa vähintään kolme kertaa vuodessa, tosin tänä vuonna kertoja näyttää tulevan peräti kuusi.

Ja miksi olen niin ihastunut Pariisiin? Ennen kaikkea Pariisi on minusta aivan äärettömän kaunis kaupunki. Rakastan Marais’n keskiaikaisia rakennuksia ja kiemurtelevia katuja, Montmartren kukkuloita, keskustan näyttäviä bulevardeja sekä Haussmann-tyylisiä, symmetrisiä taloja. Kun kävelen hissukseen ja maltan vilkuilla myös sivuilleni, huomaan avoimia, takorautaisia portteja, kukkia pursuavia sisäpihoja, katutaidetta tai vaikka oven suussa ystävällisesti katselevan ranskanbulldoggin.

IMG_1145

Minua viehättää kovasti myös se, että mihin tahansa Pariisin keskustassa katsonkin, näen hyvin todennäköisesti joko kirjakaupan, kukkakaupan tai leipomon. Kirjallisuuden, kukkien ja hyvän ruoan arvostus tuntuu jotenkin lohdulliselta. Kirjakaupat ovat lattiasta kattoon täynnä pehmeäkantisia, edullisia kirjoja, niissä on ruuhkaa perjantai-iltaisinkin eikä kirjakauppojen valikoimiin kuulu meikäläiseen tyyliin penaaleja, leluja, vihkoja tai muuta sälää, vaan niissä keskitytään kirjoihin. Kukkakaupat houkuttelevat asiakkaita runsaalla valikoimalla ja edullisilla hinnoilla. Olen tosin nähnyt Pariisissa myös niin ylellisen näköisen, miehen kämmenen kokoisiin ruusuihin erikoistuneen kaupan, etten uskaltanut edes astua ovesta sisään. 😀 Leipomoiden ikkunoita tutkin samalla hartaudella kuin toiset vaatekauppojen ikkunoita. Niiden silmiä hivelevät leivokset ovat kuin pieniä taideteoksia ja värikkäiden macaron-rivistöjen valikoima saa maltillisimmankin sokerihiiren vauhkoontumaan. Eikä ole harvinaista nähdä pitkän jonon kiemurtelevan leipomon ulkopuolelle saakka pariisilaisten jonottaessa patonkiaan.

Kaunista Pariisissa ovat myös sen asukkaat. Ihailen erityisesti yli 50-vuotiaita, oman tyylinsä löytäneitä itsevarmoja pariisilaisnaisia. He eivät juokse trendien perässä, vaan näyttävät ajattoman tyylikkäiltä rohkeissakin asuvalinnoissaan. Pariisilaismiehet puolestaan ovat mestareita kaulahuivin käytön kanssa ja syksy onkin loistavaa aika bongailla siistejä ja tyylikkäitä miehiä kaulaliinoissaan.

Kirjojen, kukkien ja patongin lisäksi pariisilaiset arvostavat käytöstapoja, mikä lämmittää sydäntäni. Mihin tahansa menenkin – kahvilaan, vaatekauppaan, ravintolaan – voin olla aika varma, että sisään astuessani kuulen henkilökunnan tervehtivän ja nyökkäävän suuntaani.  Mikäli tiskin takana on kiirettä eivätkä tarjoilijat satu minua huomaamaan, huikkaan tiskin suuntaan silti bonjour. Näin ilmoitan tulostani, jolloin tarjoilija tietää tulla ottamaan tilaustani. Tietysti myös merci ja au revoir on syytä opetella ja ottaa Pariisissa ahkeraan käyttöön. Toisaalta pariisilaiset osaavat hiljaisella äänellä puhumisen jalon taidon esimerkiksi metrossa, eikä siellä ikinä kuule ihmisten kailottavan puhelimiinsa – tapa jonka soisi yleistyvän…

Kaltaiseni museorotta arvostaa myös Pariisin näyttely- ja muuta kulttuuritarjontaa. Jo pelkästään museoiden pysyvissä kokoelmissa riittäisi tutkittavaa vuosiksi, mutta tarjolla on aina myös huippuhienoja vaihtuvia näyttelyitä. Tekeminen kaupungissa ei siis lopu, mutta usein mukavaa on myös päämäärätön hortoilu kaupungin kaduilla tai kahviloissa istuskelu ja pariisilaisen elämäntavan seuraaminen.

Ja koska opiskelen ranskaa, on hauskaa päästä harjoittelemaan kieltä paikan päälle. Pariisilaisten nopeaa papatusta tosin on huomattavasti hankalampi seurata kuin eteläranskalaisten hitaampaa puheenpartta, mutta onnistumisen ilo on sitäkin suurempi kun huomaa pystyneensä käymään keskustelun – vaikka lyhyenkin – ranskaksi!

Pariisi tuntuu minusta hyvällä tavalla vanhanaikaiselta kaupungilta, vaikka se tietysti ihan moderni ja eteenpäin katsova kaupunki onkin. Ihmetelkööt muut jatkossakin, minulle Pariisi näyttäytyy edelleen hurmaavana, kauniina ja yllättävänä kaupunkina, jonne mielelläni palaan aina uudelleen. 🙂

pariisi167-2

 

 

 

 

 

 

Töykeät, kielitaidottomat pariisilaiset?

”Mikä siinä Pariisissa muka on niin ihanaa? Paikalliset ovat töykeitä eivätkä suostu puhumaan englantia, kieli on rumaa ja kaupungissa haisee.” Ainakin tällaisia kommentteja olen saanut kuulla, joten pureudutaanpa niihin hetkeksi.

Olen aina ihmetellyt, että pariisilaisia moititaan töykeiksi. Mielestäni he ehkä ovat hieman varautuneita eivätkä suinpäin ystävysty ventovieraiden kanssa, mutta ei tämä heistä töykeitä tee. Hehän vaikuttavat jopa hieman…suomalaisilta, n’est-ce pas ?  Tympeistä tarjoilijoista jaksetaan motkottaa, mutta jos menet baaritiskille tervehtimättä tarjoilijaa ja tilaat kaljan tyyliin ”one beer”, niin ei kai ole ihme jos tarjoilija näyttää happamalta? Hyviä käytöstapoja arvostavat pariisilaiset odottavat, että kaikkia tervehditään ja niin he tekevät myös itse: bonjour madame / monsieur huikataan niin siivoojalle, talonmiehelle kuin lehdenjakajallekin. Eräällä Pariisin-reissullani ohitin päivittäin hotellini lähellä asustelevan kodittoman, joka muutaman päivän kuluttua alkoi jo tervehtiä minuakin. Ystävällisesti silmiin katsoen ja hymyillen hän bonjour madamen sieltä kadunrajasta aina lausui.

Itse puhun sen verran jo ranskaa, että pärjään arjen tilanteissa ravintoloissa, kaupoissa ja kaduilla. Keskustelun jatkuessa joudun kuitenkin vielä usein turvautumaan englantiin, mutta koskaan ei kukaan ole kieltäytynyt englantia puhumasta. Vielä kun pahoittelen huonoa ranskaani ja hymyilen päälle, saan aina oikein hyvää palvelua englanniksikin. Ja vaikkei osaisi kuin auttavasti ranskaa, pääsee bonjourilla ja hymyllä jo todella pitkälle.

Mitä tulee kaupungin hajuihin, niin se on kyllä totta – Pariisissa harvemmin tuoksuu ruusuiselta. Sen sijaan aika useinkin sieraimiin pöllähtää urean vahva lemahdus bussikatoksen alla makaavista kodittomista tai metrovaunuun sammuneista juopoista. Ei se mitään – sitten vain hengitellään hetki suun kautta ja vaihdetaan tarvittaessa vaikka metrovaunua. Vaikka hajuhaittoja – varsinaisista saasteongelmista nyt puhumattakaan – toisinaan on, on Pariisi äärettömän kaunis ja varmasti yksi valokuvauksellisimmista kaupungeista Euroopassa. Eiffel-torni iltavalaistuksessaan, Riemukaari, Champs-Élyséen jouluvalot, näkymät Notre-Damen kellotornista, latinalaiskorttelin kujat, Seinen sillat…. Mahdollisista negatiivisista ennakkokäsityksistä huolimatta suosittelen lämpimästi antamaan Pariisille mahdollisuuden.

Mitä siihen ranskan kielen rumuuteen sitten tulee, niin se on toki makuasia 🙂 Omaan korvaani ranska kuulostaa samalta kuin Eiffel-torni iltavalaistuksessaan näyttää: satumaisen kauniilta 🙂 Otetaan tähän lopuksi yksi esimerkki ranskan kielen kauneudesta: pariisilaisartisti Shy’m ja kappaleensa On se fous de nous.

pariisinkevät 026

Pariisin kävelyreitit

Ensimmäistä tai toista kertaa Pariisiin matkustava haluaa yleensä nähdä ne pakolliset kohteet; Eiffel-tornin, Riemukaaren, Notre-Damen ja Sacré-Coeurin. Mutta mitä sitten kun turistinähtävyydet on suoritettu? No, Pariisissa riittää  kyllä näkemistä ja tutkimista vaikka takana olisi jo vaikka kuinka monta matkaa. Erityisen viihdyttävää on lähteä haahuilemaan ilman karttaa ja katsoa, mitä eteen tulee. Tällä tavalla liikkuen löytää parhaiten katutaidetta,  sympaattisia pieniä putiikkeja, yllättävää arkkitehtuuria ja kauniita pikkuisia kujia.

Aina ei kuitenkaan ole aikaa tällaiseen rentoon käyskentelyyn ja silloin kannattaa hyödyntää järjestettyjä kävelyretkiä. Paris Walks on Pariisin matkailutoimiston suosittelema opasryhmä, joka on järjestänyt englanninkielisiä kävelyretkiä vuodesta 1994. Ohjelmassa on niin pysyviä kuin vaihtuviakin retkiä, joilla pääsee mm. Hemingwayn jalanjäljille (Hemingway’s Paris), katutaiteilijoiden maailmaan Bellevilleen (Street Art Walk), luksusmuodin äärelle (Chanel Fashion Walk) tai herkuttelemaan laatusuklaalla (Chocolate Tasting Tour). Toki myös perinteisempiä kävelyretkiä on tarjolla, kuten tutustumista vaikkapa Montmartren tai Marais’n kaupunginosiin tai retki Père-Lachaisen hautausmaalle. Useimmat Paris Walks -retket maksavat 12 euroa eikä niille tarvitse etukäteen ilmoittautua. Jotkut erikoisemmat retket, kuten Chocolate Tasting Tour, maksavat enemmän ja niille pitää ilmoittautua etukäteen. Kannattaa tutkia Paris Walksin nettisivuilta heidän runsasta tarjontaansa.

Jos ryhmässä kävely ei kiinnosta, niin Pariisin matkailutoimiston sivuilla on tulostettavissa karttoineen 12 teemoitettua kävelyreittiä. Jokainen reitti pitää sisällään 6-21 kohdetta, joista osa on varmasti useimmille tuttuja, mutta iso osa myös uusia ja mielenkiintoisia. ”Mythical Paris”, ”Glamorous Paris”, ”Monumental Paris”, ”Paris Chic” ja kahdeksan muuta reittiä löytyvät nettisivuilta printattavissa karttoineen ja infoineen.

Ja siinä vaiheessa, kun jalat ovat kävelystä jo ihan muusina eikä matkailija jaksaisi enää ottaa askeltakaan, voi aina hypätä turistibussiin ja katsella Pariisia vähän toisenlaisesta näkövinkkelistä. Hieman kallistahan se on, sillä päiväpassi esim. L’Open Tourilla maksaa 32 euroa, mutta reittejä on neljä ja päivän aikana voi istuskella vaikka ne kaikki läpi! Jalat kiittävät.

pariisinkevät 183

Bienvenue !

Tämä sivusto on omistettu Pariisille. Ihanalle, lumoavalle ja kauniille Pariisille.

Ensikohtaamiseni tuon kaupungin kanssa tapahtui pikkutyttönä, eikä Eiffel-tornia ihmeellisempiä muistikuvia matkasta jäänyt. Toisen kerran kävin Pariisissa viitisentoista vuotta sitten, jolloin kaupunki tuntui minusta vain ”ihan kivalta”. Kolmannella kerralla – kolme vuotta sitten – aika oli oikea ja ihastuin kaupunkiin päätäpahkaa. Kaikki Pariisissa tuntui ihanalta: tyylikkäät ihmiset, silmiähivelevä arkkitehtuuri, lukuisat kukkakaupat ja kirjakaupat, sekä veden kielelle nostattavat boulangeriet. Lämpöasteita oli toukokuun lopussa kuusi astetta ja vettä vihmoi vaakatasossa, mutta tämäkään ei hullaantumistani estänyt.

Sen jälkeen olen tehnyt Pariisiin vuosittain vähintään kaksi reissua. Kotona ollessani seuraan Pariisin ja Ranskan tapahtumia, opiskelen kieltä, kuuntelen ranskankielistä musiikkia ja haaveilen tulevista matkoista. Tämä sivusto on omistettu kaikelle sille, mitä Pariisissa rakastan.

pariisinkevät 118