Seinen rantamaisemaan kuuluvat olennaisena osana les bouquinistes, eli vihreistä laatikoistaan vanhoja kirjoja myyvät kauppiaat, bukinistit. Kirjakauppiaita onkin ollut Seinen varrella jo kauan, sillä ensimmäiset myyjät ilmaantuivat paikalle jo 1500-luvulla. Kuitenkin vasta vuonna 1859 toiminta järjestäytyi ja Pariisin kaupunki osoitti bukinisteille tietyt myyntipaikat. Ja vasta vuonna 1891 otettiin käyttöön kiinteät myyntikojut, nuo tummanvihreät laatikot.

Tänä päivänä kirjakauppiaita on noin 240 ja heidän rivistönsä ulottuu Seinen oikealla rannalla Pont Marielta Quai du Louvreen ja vasemmalla rannalla Quai Voltairelta Quai de la Tournelleen. Suosituimmat kauppapaikat sijaitsevat Notre-Damen liepeillä, jossa on aina eniten turisteja.

Mistä tahansa lootasta kirjoja ei kuitenkaan saa kaupitella, vaan vihreän laatikon mitat on tarkasti määritelty: se saa olla kaksi metriä pitkä ja 75 cm syvä. Korkeus puolestaan saa olla Seinen puolella 60 cm ja kadun puolella suljettuna 35 cm. Kauppias on myös sitoutunut huolehtimaan laatikon ylläpidosta, mm. sen maalaamisesta. Tarkkoja aukioloaikoja ei ole, mutta useimmiten kauppiaat ovat paikalla aamupäivästä auringonlaskuun. Kaupunki on velvoittanut bukinistit pitämään kojujaan auki vähintään neljänä päivänä viikossa.

Osa kauppiaista on erikoistunut; joillakin on myynnissä esimerkiksi vain sarjakuvia tai keittokirjoja ja muuta ruokaan liittyvää kirjallisuutta. Jokaisella kauppiaalla on neljä laatikkoa, joista kolmessa pitää olla myynnissä kirjoja, mutta neljännessä voi olla vaikkapa turistirihkamaa. Tästä onkin noussut haloo niin Pariisin kaupungin kuin kauppiaidenkin joukossa. Moni kauppias valittaa toimeentulon niukkuutta, sillä kirjat eivät mene tänä päivänä kaupaksi kuten ennen. Osa kauppiaista onkin joutunut myöntymään tämän ikävän tosiasian edessä ja ottamaan myyntiin turisteja kiinnostavaa rihkamaa, kuten Eiffel-torni -aiheisia avaimenperiä ja jääkaappimagneetteja. Pariisin kaupunki on ilmiöstä huolissaan, sillä rihkaman myyminen perinteisistä bukinistien kojuista ei näytä kovin arvokkaalta. Myös osa kauppiaista on sitä mieltä, että rihkaman myyminen vie heidän arvostustaan kirjakauppiaina alaspäin. Vuonna 1991 Seinen varret ja sen myötä myös bukinistit pääsivät Unescon maailmanperintökohteeksi, mikä varmasti osaltaan selittää kaupungin halua ylläpitää kauppiaiden kirjanmyyntitoimintaa.

Vaikka bukinistit hädin tuskin saavat elantonsa kasaan, on myyntipaikoille kaikesta huolimatta jopa kahdeksan vuoden jonotuslista. Myyjät maksavat paikasta vuokraa, mutta veroja heidän ei tarvitse myyntituloistaan maksaa.

Kuten kaikki Pariisissa käyneet ovat varmasti huomanneet, on laatikoissa myynnissä pilvin pimein kaikenlaista tilpehööriä ja laatikoiden reunoista roikkuu julistekopioita sekä halvan näköisiä maisemamaalauksia Pariisista…Ymmärrettyäni miten tiukilla bukinistit toimeentulonsa kanssa ovat, päätin jatkossa aina käydä ostamassa heiltä jotain. Enkä siis missään nimessä avaimenperiä, vaan nimenomaan kirjoja. Käy sinäkin. 🙂